Hei, mitä minun pitäisi tehdä kun tiedän poikaystäväni valehdelleen minulle, hän jäi kiinni siitä ja itsekkin tietää jääneensä, muttei pyydä anteeksi vaan puolustelee tekoaan.
Suhteessa on ennenkin käynyt näin ja olen joutunut lopulta antamaan anteeksi, mutta tämä todenteolla satuttaa minua.
Suhteessa on ennenkin käynyt näin ja olen joutunut lopulta antamaan anteeksi, mutta tämä todenteolla satuttaa minua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No riippuu vähän siitä mistä se poikkis on sinulle valehdellut.
Voin todeta, että oma liittoni on kohta 30 vuotias. Puoli vuotta sitten ukko jäi kiinni salaisesta suhteesta, platonisesta ainakin sillon. Se loppui siihen kiinni jäämiseen, mutta on nyt alkanut uudelleen. Valehtelee minulle minkä ehtii. Faktat kertoo ihan toista, muttei myönnä mitään. Ei pyydä anteeksi, vaan pitää ihan oikeutettuna k.o. hommaa. Puolustelee koko aika itseään ja tekojaan. Minä kiemurtelen kuin mato koukussa, en pysty mihinkään järkevään. Pitäisi heittää koko äijä pihalle, ei ole voimia. Sen valheiden verkko on uuvuttanut minut täysin. Mitä se suustaan päästääkin, epäilen kaikkea. Ainakaan miestäni, joka mun mielestäni on patologinen valehtelija ei auta mikään. Ehkä joku vakava sairaus voi herättää, kun aika on loppumassa kesken. Luulen, että kun on oppinut valehtelemisen jalon taidon, siitä ei voi luopua. Sillä lailla saa maailman näyttämään mieleiseltään ainakin hetkellisesti. Mitä siitä jos satuttaa toista ihmistä, kunhan ei satuta itseään. Itse pidän valehtelijoita hyvin ala- arvoisina olioina. Ne ei ole ihmisiä, ei eläimiä, ei mitään.
Mulla kans mies, joka valehtelee milloin mitäkin..
Hupaisinta on, että 10 ekaa vuotta uskoin ihan sinisilmäisenä kaiken, mutta sitten alkoi naisen vaisto heräillä ja on jäänyt kiinni monesta valheesta, mutta mykkyys alkaa heti kun jää kiinni! Eli saa silläkin sen vaikutelman, että MINÄ olen syypää siihenkin...
En itsekkään tiedä, miten suhtautua..en ainakaan enää kysele mitään , kun voi valehdella.
Luota en enää pätkääkään...enkä arvosta ollenkaan!
kylläpä tuntuu tutulta aivan kuin omasta elämästäni. Kun mieheni jää kiinni pienestä tai suuresta... valheesta, minä olen silloin kyyläävä ja mustasukkainen. Itse haluan parisuhteelta uskollisuutta sehän on kaiken perusta.Mutta jos ihminen on platooninen valehtelija hän ei näe missään mitään väärää eikä myönnä eikä pidä valehtelua minään. Pois tästä pitäisi päästä kun olisi voimia lopettaa ja aloittaa taas yksin alusta ... suhde kestänyt neljä vuotta ensi huuma hävisi vuoden päästä... voi minua ja meitä muita
Itseäsi asiassa auttaa - ei kukaan muu.
Eikä kohtalo määrää asioita - sinä määräät.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
Häpeä itseäsi ja olemassaoloasi -- ja roiku tuossa nahjuksessa.
Tai...
Ole ylpeä itsestäsi -- ja heitä hemmettiin moinen roskakasa.
Asia on siis täysin sinun käsissä. Vain yksi valinta.
Vaatii hiukan tahdonvoimaa - mutta eikö olisi mukavampi elää ylpeänä itsestään,
ilman että kukaan surkimus talloo sinua.
tuossa oli ketjun ensimmäine järkevä kommentti.
kyllä on kummallista porukkaa kun ei pettävistä kumppaneista pääse eroon. ei se ole vaikeata, tarvi kuin ilmoittaa että se oli tässä ja vielä sillä tavalla, ettei jää mutinoihin aihetta. turha sitä on mitään kaikenkattavia keskusteluita järjestää, kerrasta poikki ja sillä selvä.
Taitaa suomalaiset ukot olla järkiään valehtelevia paskahousuja ja se johtuu siitä ,että kännissä töppäävät jatkuvasti ja sitten kaduttaa selvinpäin. Valehdellaan, ettei kulissit kaatuis.
Taitais ne loputkin liitot kaatua, jos kaikki emännät valehtelijoista erois.
Heh, joo minunkin exäni valehteli mennen tullen (tajusin myöhemmin) ja jos epäilin häntä tai kyselin, olin hullu tai liian mustasukkainen yms. Jos jäi selkeästi kiinni jostakin valheesta, selitteli, ei koskaan pyytänyt anteeksi, vaan käänsi aina asian minua vastaan "minun ei tarvitsisi valehdella jos sinä et olisi tuollainen" jne. Ihminen ajattelee aina loppupeleissä vain omaa itseään ja omaa pärjäämistään. Sinun on vaan mietittävä aiotko todella katsoa sormiesi läpi, sillä sitä saat sitten tehdä ikuisesti, vai haluatko rehellisen suhteen. Minun mieheni lopulta jätti perheemme, löydettyään toisen (paremman?) ja nyt osaan olla siitä kiitollinen, sillä minulla on rehellinen ja jalat maassa kulkeva ihminen rinnallani ja mallina lapsilleni.
Kuulostaa tutulta. Tässä alkaa olla jo oma mielenterveys koetuksella enkä tiedä, mitä pitäisi ajatella. Pitäisi varmaan ajatella itseään kuten miehenikin näyttää tekevän.
No mistä valheesta hän jäi kiinni? Riippunee asiasta hiukan. Joku pieni valkoinen valhe mielestäni balitettavasti kuuluu parisuhteeseen. Ääri-idealistinen rehellisyys toimii harvoin. Itse valehtelen usein tyttöystävälleni, mutta vain ja ainoastaan hänen ulkonäöstään. Kehun häntä kauniiksi (jos hän kysyy, joskus muutenkin), vaikka en suoranaisesti näe häntä kauniina. Sisäisesti hän on kaunis, erittäin.
"panitko naapurin Riittaa juhannuksena? En pannu!"
poikkis sano et vaihto lakanat mut ei vaihtanu.... jäi kiinni vielä.