Missä menee vikaan?
Lyhyesti..
Mies ei koske, ei suostu puhumaan mistään ongelmista (tai todella harvoin), ei käydä ikinä missään kahdestaan (2 vuodessa kerran hänen ja hänen ystävän kanssa).. olen yrittänyt kertoa kuinka pahalta tuntuu kun meillä ei ole yhteistä aikaa ollenkaan ja kuitenkin se olisi se minun rakkauden kieli. Mies ilmoitti kun kysyin että rakastaako hän minua : "en voi niinkään sanoa että rakastaisin".. se musersi minut ja näin jälkeenpäin ajateltuna ei hän kyllä rakasta ei teoilla tai sanoillakaan.. kuitenkin hän haluaa olla perhe.. en ymmärrä??
meillä on yhteinen lapsi ja omat tunteeni ovat isot häntä kohtaan.. hän ei selvästi halua olla minun kanssani mutta pelkään erota koska joka kerta kun olen oikeasti luovuttanut hän on anellut minua takaisin ja sanonut tajunneensa ettei tahdo elää ilman minua .. kuitenkin muutama päivä menee hyvin ja sama kylmyys alkaa ja minä tietenkin nalkutan kaikesta.. hoidan hänen lapsiaan väärin ja minun yli kävellään jatkuvasti. ei saa olla pahaa oloa tai väsynyt.. tuntuu että minä olen syy kaikkeen tähän paskaan. En aluksi osannut olla hyvä äitipuoli koska olin nuori ja se olis iso kasvun paikka.. mutta voinko muutakaan kuin oppia virheistäni.. meillä on myös yhteinen ja vaikka rakastan tietenkin omaani erillailla kuin hänen lapsia niin pyrin tasavertaisuuteen.
mikä neuvoksi? teenkö kokoajan kaiken väärin..??
Olisiko parempi luovuttaa..
Lyhyesti..
Mies ei koske, ei suostu puhumaan mistään ongelmista (tai todella harvoin), ei käydä ikinä missään kahdestaan (2 vuodessa kerran hänen ja hänen ystävän kanssa).. olen yrittänyt kertoa kuinka pahalta tuntuu kun meillä ei ole yhteistä aikaa ollenkaan ja kuitenkin se olisi se minun rakkauden kieli. Mies ilmoitti kun kysyin että rakastaako hän minua : "en voi niinkään sanoa että rakastaisin".. se musersi minut ja näin jälkeenpäin ajateltuna ei hän kyllä rakasta ei teoilla tai sanoillakaan.. kuitenkin hän haluaa olla perhe.. en ymmärrä??
meillä on yhteinen lapsi ja omat tunteeni ovat isot häntä kohtaan.. hän ei selvästi halua olla minun kanssani mutta pelkään erota koska joka kerta kun olen oikeasti luovuttanut hän on anellut minua takaisin ja sanonut tajunneensa ettei tahdo elää ilman minua .. kuitenkin muutama päivä menee hyvin ja sama kylmyys alkaa ja minä tietenkin nalkutan kaikesta.. hoidan hänen lapsiaan väärin ja minun yli kävellään jatkuvasti. ei saa olla pahaa oloa tai väsynyt.. tuntuu että minä olen syy kaikkeen tähän paskaan. En aluksi osannut olla hyvä äitipuoli koska olin nuori ja se olis iso kasvun paikka.. mutta voinko muutakaan kuin oppia virheistäni.. meillä on myös yhteinen ja vaikka rakastan tietenkin omaani erillailla kuin hänen lapsia niin pyrin tasavertaisuuteen.
mikä neuvoksi? teenkö kokoajan kaiken väärin..??
Olisiko parempi luovuttaa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisi hyvä saada mies jotenkin keskustelemaan ja avautumaa asioista. Ensiksi olisi varmaan hyvä selvittää, onko hänellä halua vielä jatkaa suhdetta, näkeekö hän itse mitään tulevaisuutta yhdessä sinun kanssa..
Jos jotenkin saat miehesi kertomaan omat tuntemuksensa voisitte sitten päättää yritättekö jatkaa vai onko parempi lähteä eriteille. Ja miehelle olisi hyvä tehdä selväksi, että jos hän nyt haluaa eroa, niin ei ole reilua tulla viikon päästä ruikuttamaan takaisin.. Itse kokenut sen, että juuri kun olin itselleni sisäistänyt edes jotenkin sen ajatuksen, että nyt ei sitten enää olla niin on mies yllättäen muuttanut mielensä..
Nämä ovat vaikeita aina. Ymmärrän, että et haluaisi erota miehestäsi, mutta jos miehellä ei ole tunteita sinua kohtaan enään ja jos hän ei enää ole valmis yrittämään niin parempi olisi erota, kuin olla suhteessa, jossa kummallakaan ei ole hyvä olla.
Ero on aina vaikeampaa sille jolla on vielä vahvemmat tunteet, mutta vaikka yksin oloa pelkäisi niin se voi jopa olla parempi ja mukavampi vaihtoehto loppujen lopuksi kuin stressata ja rasittaa itseään huonossa suhteeessa jossa ei juuri ole enään tunteita pelissä.
ongelmalliselta. En tiedä varmaa ratkaisua ongelmaanne, mutta itsellä tuli mieleen, että mies ehkä on sinun kanssasi muista syistä kuin rakkaudesta. "hoidan hänen lapsiaan väärin ja minun yli kävellään jatkuvasti. ei saa olla pahaa oloa tai väsynyt.."
Kuka teillä hoitaa kodin/talouden/lapset? Oletteko molemmat töissä, mikä on taloudellinen tilanne? Kuulostat kiltiltä ja sopeutuvaiselta ihmiseltä, rakastat miestä ja haluat tehdä parhaasi kodin ja suhteen eteen. Miksi mies haluaisi erota ihmisestä, joka tekee hänen arkensa helpoksi ja hoitaa hänen lapsensa? Jos hänellä on laajemmaltikin tuota tunnekylmyyttä, hänelle ei liene mikään ongelma jatkaa samaa rataa vaikka maailman tappiin saakka. Kärjistäen voisi sanoa että olet hänelle piika, lastenhoitaja ja kokki. Onko näin?
Olet kuitenkin selvästi ottanut asian puheeksi aiemminkin. Ehkä olisi aika nostaa kissa kunnolla pöydälle ja kertoa miehelle, että homma ei voi jatkua samalla tavalla. Ehdota vaikka perheneuvontaa tms. keskusteluapua. Jos mies ei suostu ja kaikki on hänen mielestään hyvin, sinun on pakko tehdä joshtopäätöksiä ja ryhtyä johonkin toimiin. Tärkeää on, että mies ymmärtää, että olet tosissasi. Jotta hän ymmärtäisi, sinun on todella oltava tosissasi ja vietävä suunnitelmasi loppuun saakka kun siihen ryhdyt. Asiaa tietysti vaikeuttavat lapset, mutta ovatko lapset sitten pidemmän päälle onnellisia jos vanhemmat tai toinen vanhemmista on onneton ja väsyy? Kyllä lapset sen vaistoavat samoin kuin rakkaudettomuuden, tunnekylmyyden ja katkeruuden ja saavat siitä vääränlaisen perheen ja parisuhteen mallin.
Kuulostaa, että tilanne on sinulle uuvuttava. Voimasi eivät ehkä riitä loputtomiin. Minusta olisi parempi toimia kun voimia vielä on.