Miten monella kumppanin valintaan vaikuttaa, miehen taloudellinen tilanne? Esim. Kelpaako jos köyhä ja velkaantunut, jonka kanssa ei voi tulevaisuutta taloudellisesti rakentaa kuin joskus tulevaisuudessa?
kysely naisille
epätietoinenepätieto
26999
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mummoni opetti taannoin, että ensin pitää tiedustella minkälainen koulutus miehellä on, onko oma asunto ja auto ja mitä tekee työkseen ja sitten voi katsella noin muuten... Saat arvata 100 kertaa teenkö niin.
Jos kadulla kävelee vastaan itse herra Jeesus ja pyytää treffeille en Mummoni logiikan mukaan voi mennä jos Jessellä ei ole euroja taskussa...vaikka voisikin ihmiset pelastaa, mutta jos ei ole rahaa ei ole rakkautta. JA PASKAT!
Kerran erehdyin seurustelemaan miehen kanssa, jolla oli monta rautaa tulessa ja hirveästi pikkuvelkoja (ja tietääkseni isompiakin, mm. oma firma ja bisnekset huonossa hapessa) vähän joka suuntaan. Rahankäyttö kuitenkin höveliä ja kun sitä rahaa sitten tuli jostain bisneksistä, se meni joko velkojille tai hurlumhei jonnekin. Vielä pahemmin erehdyin, kun annoin hepulle pikkuvipin (onneksi en sen isompaa summaa) ja sen takaisinsaamiseen saikin tehdä aika temppuja, mutta viimenään sain rahani takaisin. Voit arvata, että pistin moisen pellen pihalle ennen pitkää ja edelleen käy sääliksi, jos ja kun joku nainen erehtyy retkahtamaan kyseiseen juippiin.
Eli en ota miestä, joka ei osaa hoitaa raha-asioitaan yhtään eikä omista tippaakaan suhteellisuudentajua eikä hajuakaan tuloista tai menoista. Suuret tulotkaan ei auta, jos palkkapussi on syöty parissa päivässä ja seuraavasta ei tietoa. Tulojen mukaan pitää osata elää ja ennen kaikkea lupaukset on pidettävä.
Ei vaikuta ainakaan mun parinvalintaan miehen tilin saldo. Tosin jos ei yhtään haldaa raha-asioita ja on jatkuvasti niiden takia ongelmissa, niin onhan se nyt tietysti siinä tapauksessa vähän hankalaa. Mutta en itsekään ole mikään uskomattoman rikas, joten en vaadi sitä kumppaniltakaan. Tosin oma ammattikin on sellainen, että rahaa ei voi laittaa etusijalle. Muuten tätä ei vois tehdä.
Eiks kaikilla on nykyään jotain velkaa? Varsinkin niillä, joilla on hyvät tulot. Ainain asuntolaina.
Mutta köyhyys voi olla myös valinta. Monille on tullut tärkeemmäks se, kuinka aikansa täällä maan päällä käyttää: työnantajaa palvellen vaiko omaa elämää elellen. Se vaatii tietysti kopromisseja ja sietokykyä. Jos tekee vähemmän töitä, on luonnolisesti myös vähemmän tuloja. Mutta ehkäpä enemmän vapautta? en tiedä. Mutta tässä on nyt kai kyse jo vähän eri asiasta kuin ketjusn aloittajan kirjoituksessa...
"Eiks kaikilla on nykyään jotain velkaa? Varsinkin niillä, joilla on hyvät tulot. Ainain asuntolaina."
Ei minulla ainakaan. En tiedä voiko sanoa että tulot olisivat hyvät, noin 4000 brutto/kk. Säästöjä 60t. Lainaa otan vasta sitten kun kasassa on sen verran, ettei tarvitse ottaa vaarallisen suurta velkaa (ei paljon yli 100t). Miettisin kahteen kertaan, rupeanko olemaan vakavissaan ihmisen kanssa, jolla on vaikka tuplaten velkaa jolleivat tulotkin ole tuplasti isommat.
Kun tulee nettona tonni käteen, niin ei muusta elämästä tiedäkään ja on sentään töitä. Kaikilla ei niitäkään.
"En tiedä voiko sanoa että tulot olisivat hyvät, noin 4000 brutto/kk."
Olet joko tyhmä tai ylimielinen: köyhyysraja Suomessa on noin 1100 euroa kuussa, oletko lähelläkään sitä? Et, mutta etpä sitä tiedäkään, koska et tiedä, mitä on köyhyys. Tuollainen i**oottimainen teeskennelty "vaatimattomuus" jotenkin aina pännii, koska sä tiedät ihan s-tanan tarkkaan, että sulla on hyvät tulot, ja sulla pitäisikin jäädä säästöön aika sairaasti. Jos sä et tiedä olevas etuoikeutettu, niin olet todella leuhka ja tyhmä. Koulutuksesta riippumatta. Kaikkia on työttöminä ja suurimmalle osalle ei todellakaan makseta mitään 4tonnia kuussa.
Älä pliis ole enää ikinä noin teennäinen, ehkä sen oli tarkoitus olla jotain vaatimattomuutta, mutta kaikkea muuta se oli.
Muuten olet kyllä fiksu: ei kannatakaan ottaa velkaa isolla riskillä, se on nähty jo niin monesti mitä siinä käy. Olet järkevä velan suhteen ja sen suhteen, että säästät ennenkuin tuhlaat. Monen (vielä tyhmemmän ja ylimielisemmään) ongelmat johtuu siitä, ettei oikein tajuta, ettei pitäisi tuhlata liikaa sitä mitä ei ole. Tulot on mitä on ja jonkinmoinen turvamuuri pitäisi pitää aina, jos siihen on varaa. Suurella osalla ihmisiä siihen ei ole varaa, ja tie konkurssiin on vain tuurista kiinni.
mikä sitten on hyvätuloinen: suomalaisten keskipalkka on jo lähemmäs kolme tonnia ja pk-seudulla vielä jonkun satasen enemmän plus jos satut olemaan mies, vielä jonkin verran enemmän... eli kyllä noin neljä tonnia menee vielä aika keskituloisten sarjaan. Tosin totta on että moni joutuu pärjäämään vähemmälläkin mutta toisaalta sitten saa asumistukea jne.
kyllä kaksinen kk-tili ole. Mulla sentään yli 17 000 euroa bruttona kuukaudessa.
voi että sä olet todella idiootti. Jos on tulot sen tonnin kuussa, siihen ei tule mitään tukia, lisäks sä teet sen saman 40 h viikossa vähintään.
Sillä maksat kaiken. Siis aivan kaiken. Tarkoittaa sitä, että kun raha ei riitä muuhun kuin näkkäriin ja vuokraan, alkaa ottaa tollasten leuhkijoiden puheet oikeasti aivoon.
Eläppä itse oikeasti muutama kuukausi tuolla tuloilla ja kuvittele, ettei sitä ole koskaan tullut edes enempää, eikä ole tiedossakaan enempää. Mut ei sun mielikuvitus riitä. Sähän ajattelet, että joo, haet jotain tukia. Mitä tukia? Sellasia ei olekaan. Ja turha tulla selittämään, että hae parempipalkkaisia töitä. Niin kauan, kun et itse pysty järjestämään kellekään parempipalkkaista työtä, voit varmaan ymmärtää, ettei niitä ole ja tässä taloustilanteessa kannattaisi pitää leipäläpensä vähän soukemmalla, eikä syyllistää niitä, jotka tekee työtänsä tätä yhteiskuntaa varten, vaikka siitä ei koskaan kiitetä eikä mitään makseta.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/170501111907EH?OpenDocument
Mietin itsekin tuota kumppaniehdokkaan tulojen vaikutusta, olen nainen ja niskassa on opintolainan maksu. Tällä hetkellä on tiukan puoleista kun palkkakaan ei päätä huimaa. Tulee mieleen, että tässä iässä (35 ) ihmisillä on kuitenkin jo "kaikki" hommattuna, ihmiset eivät halua kumppania jolla ei ole varaa kaukomatkoihin ja ulkonasyömiseen yms. "hyvään elämään". En kuitenkaan halua miestä siipeillä, vaan tulla toimeen omillani.
Lisäys vielä: itseäni ei "köyhyys" siis haittaa, jos se ei johdu kroonisesta tolkuttomuudesta raha-asioissa. En etsi makeaa elämää tai elintasosuhdetta, vaan aitoa sielujen sympatiaa. Siinä ei paljon raha paina, tietenkin jos on niin holtitonta että se vaikuttaa yhteiselämään ... mutta sitten taitaa muutkin asiat olla vähän retuperällä.
tapauksessa ainakaan. Musta tärkeintä suhteessa on se, että rakkautta ja luottamusta riittää koska niiden varaan suhde rakentuu, eikä minkään pankkitilien saldojen varaan.
Kyllä vaikuttaa. Olen pelokas ihminen ja elänyt äärimmäisessä köyhyydessä, ilman omaa vikaani ja taistellut itseni pois ihan pahimmasta. En ota ketään, kenen kanssa on riski joutua takaisin. Ei kelpaa köyhä eikä velkaantunut, pelkään että joudun kantamaan hänetkin. Minä kannan itseni ja jos haluan kumppanin, en todellakaan ala pelkäämään hänenkin puolestaan. Äärimmäinen köyhyys on hirveää, pienituloisuuskin vituttaa, kun ei mitään voi tehdä eikä koskaan saa mitään mitä haluaa. Ruoasta on aina pulaa, laskujen kanssa aina paniikki. Yhden ihmisen paniikit riittää yhteen talouteen. Haluan turvallisuutta ja vakautta edes jossain määrin.
Tein edellisen miehen kohdalla suuren poikkeuksen ja aloitin suhteen hänen kanssaan vaikka hänellä oli mennyt luottotiedot ja muutenkin tuntui että rahan kanssa oli aika tiukkaa. Hän oli niin mukava ja muuta blaa, blaa. Onneksi suhde jäi suht lyhyeksi.
Mutta en enää ikinä tee samaa virhettä, en etsi rikasta miestä jatkossakaan mutta kyllä aion katsoa paljon, paljon tarkemmin miehen rahankäyttöä ja onko hänelle pikavippejä, luottokortteja kasa, rahat menee vaan hömppään jne..
Se on sinänsä sama onko miehen bruttotulo 2000 e vai 8000 e kuukaudessa, eniten vaikuttaa miten ja mihin sitä rahaa laittaa..
Niin, ja nimenomaan sitä luottotieto-osuutta ainakin niin, että mikä siihen on johtanut, jos ne on mennyt. Miksi ihminen on köyhä ja miten se köyhänä elää on ratkaisevaa... Mä olen aina tehnyt kaikkeni, ettei ne menisi, ja ollut todella köyhä. Mutta: pätkätöitä, torimyyntiä (järkännyt itse), kirpputorille vienyt vaatteita myyntiin vaikka, siis hyviä, että saan aina laskut maksettua. Tehnyt joka pätkässä kaikki ylityöt mitä mahdollista, muuttanut töitten perässä, tehnyt reissutöitä jne. jne. ja vaikka kahta työtä. Mutta luottotiedot on niin tärkeä säilyttää.
Onko velka pikavippiä (jos on, ei tartte miettiä, sitä velkaa ei kukaan järkevä ota) jne. koska kyllä mä köyhä olen ollut ja velkainen pakostikin, jo opiskelujen takia, mutta mä myös hoidan asiani ja viimeiseen saakka teen kaikkeni, että luottotiedot ei mene, enkä suhtaudu vastuuttomasti maksamattomiin laskuihin: sovin osista, muutan eräpäiviä jos tarvii, ja ruokaankin olen laskukoneella laskenut päiväannokset, miten ne saan ja mikä olisi mahdollisimman ravintorikasta ruokaa, että pysyisin terveenä...
Että jos köyhänä aikoo oikeasti elää, se vaatii todella paljon ja se, että mä en todellakaan ota jotain v**un tunaria, joka sitten mokaa mun kaikki uhraukset, mokaa laskut, syö yli varojen, tuhlaa tarpeettomaan jne. hauskaa voi pitää edullisestikin ja ilman tv:täkin voi elää kivasti, kavereita voi nähdä ilman rahaakin, ja jos ryyppääminen on tärkeämpää kuin ruoka, ollaan niin eri arvoissa, ettei voida kyllä elää yhdessä.
Köyhyys olisi helpompi kestää toisen kanssa, jos se toinen on vastuullinen, mutta mahdotonta kestää tunarin kanssa. On helpompaa taistella yhdessä ja on parisuhteessahan on ainakin seksi, jos muuten ei voi hauskaa pitää :)
No, tosin... Sittenhän ei olekaan enää köyhä.
sä voit olla noin perseauki kokoajan, vaikka teet erilaisia töitä, jopa kahta työtä, ylityötä, reissutyötä ja vielä myyt torilla sun muuta? Ei telkkaria ei mitään ja laskukoneella lasketaan päivittäisiä ruoka-annoksia. Silti aivan perseauki ja paniikki laskujen kanssa? Mistä ne laskut tulee, jos sulla ei ole mitään? Et kait asu jossakin kalliissa vuokrakämpässä, johon kahdella työllä just ja just saattaa kaikki tulot riittää?
mitä sä kuvittelet tienaavan kirpparimyynnillä ja torimuijuudella?
Jos tekee kahta työtä, se ei tarkota tuntimäärinä kuin osa-aikaisia, joista maksetaan se 6-7 euroa tunnilta. --->Pomo: jaa mitkä työehtosopimukset.. voi olla, ettei ole ensiviikolle nyt tunteja sitten tiedossa ja onhan noita hakijoita.
Laskuja? No eihän niitä laskuja tule jos ei elä. Ruoka, asuminen, sähkö, puhelin, entäs jos sairastut, et voi sairastua. Ja pahinta niillä joilla on pakko olla auto ja vakuutukset.. Se tarkottaa jo sitä, että sä teet niitä töitäkin sitten pakosta äärimmäisen huonoilla ehdoilla ja kyllähän työnantaja käyttää sen hyväksi täysin ja ehkä niin, että pari aamulla toisella puolen kaupunkia, pari illalla taas toisella puolen. Lisäks sellasta kämppää ei olekaan, jota saisi alle 300-400 euron ja se ei vielä ole edes kallis. Rikkaat sanoo, että kannattais hankkia omistusasunto, mut köyhä ei pysty. Lisäks kun vääntää pätkätöitä, on joka pätkän jälkeen on tietty karenssiaika, jolloin ei saa minkäänlaista työttömyyskorvausta, ei edes päivärahaa, eikä sulla taida olla hajuakaan, minkä verran se on. Joskus lohduttaa vaan itseään sillä, että euroopassa on 80 miljoonaa työtöntä, kun tarpeeksi inhottaa hyvätuloisten päänaukominen.
Olipa kysely naisille. Ei mieltä kommentoida.
Köyhyys ei ole este. Velat sen sijaan saattavat olla.
Minusta ihmisestä kertoo hyvin paljon se, jos hän on velkaantunut vain pitääkseen yllä liian korkeaa elintasoa. Opintolaina ja asuntolaina, sekä jotkut muut hyvin perustellut lainat eivät ole mikään ongelma, mutta minä en halua seurustella ihmisen kanssa, joka elää jatkuvasti yli varojensa eikä muuten kanna vastuuta raha-asioistaan.
Kun tavattiin, mies oli melko pienituloinen mutta töissä, minä köyhä opiskelija. En edes ajatellut että raha olisi ongelma vaikka tiesin että miehen alalla ei koskaan isoille tuloille päästä. Nyt 15 vuotta myöhemmin olen itse aika suurituloinen ja työelämässä menestynyt joten miehen jatkuva pienituloisuus ei yhtään haittaa perhettämme. Onneksi tuli otettua mies joka oin oikeasti hyvä eikä tuijoitettua lompakkoon. Ei sen väliä kumpi sen rahan tuo kotiin kunhan joku tuo!
Minulla vaikuttaa niin päin, etten koskaan ole kokenut olevani niin muiden asioiden seassa niin toimeentuleva, että voisin kuvitella, että kukaan haluaisi seurustellakaan mun kanssa. Ei ole velkojakaan, mutta kun elän pienesti pienillä tuloilla, niin se ei ole houkuttelevaa, ja aiheuttaa omat ongelmansa moniin asioihin, mikä on oikeasti aika luotaantyöntävää.
En voisi toisaalta kuvitella samoin tuloin pärjäävää miestä, koska ei siitä suhdetta saataisi ja kahden köyhän mennessä yhteen ei olis mitään tulevaisuutta. Toisaalta kukaan parempituloinen ei taas huoli huonosti toimeentulevaa, ja kokisin olevani ala-arvoinen, enkä tasa-arvoinen, ja kun toinen kyllästyisi siihen, että minä en pystyisi kunnolliseen elintasoon, ei siitäkään tulisi mitään. Harrastukset, eläminen, matkat, yhteiset tekemiset, jopa se, miten päivittäiset asiat järjestää, ulkonäkö, kaikki olisi niin alentavaa ja nöyryyttävää, eikä kukaan halua mitään elätettävää.
mut joo:
-elatusmaksut
-luottotiedot
-huume- ja velkarahat, vipit
Opintolainaa ei lasketa. Älyttömät velat kyllä.
jos mies joka velkaantunut, on hakenut apua ja ottanut opikseen, syitä velkaantumiseen on monia.
Rehellinen avoin keksustelu , ei salailua eikä uusia lisävelkojen , vippien suunnitteluja.
Tahto hoitaa velkansa ja se tunne kahden ihmisen välillä .
Raha ja omaisuus helpottaa tavallaan elämää muttei se yksin tuo sitä onnea.
Rakkaus ja välittäminen auttaa jaksamaan.
Kyllä velkaantuneen , mutta asiansa hoitavan miehen kanssa voisin suunnitella elämää yhteistäkin tulevaisuutta , toki katselisin ensin kuinka asiat hoituu, ettei etsi omille veloilleen maksajaa... ja kun velat maksettu häipyisi.
Voimia sinulle rahaasioiden hoitoon /velkojen maksuun , rohkeutta ja onnea sen oikean elämänkumppanin löytämiseen .
Miksi ei? Kun ajettelen omia ihastumisiani ja vanhoja suhteita, olen huomannut, että liki jokaisella on ollut erilainen työ- ja rahatilanne (keskenään).. Ensimmäinen kysymykseni miehelle ei ole "Paljonko tienaat?" Ja rakkaushan on kuuro, mykkä ja sokea. Jos ihastun/rakastun mieheen, niin se on menoa, taloudellisesta tilanteesta viis. :)
ei haittaa köyhyys jos on esim. opiskelija ja opintolainaa. sen sijaan en ottaisi työtöntä, jolla ei ole aikomustakaan tehdä töitä/ mennä kouluun. nykyinen poikakaveri tienaa ihan hyvin ja oli se nyt ainakin positiivisesti vaikuttava asia kun mietin, että tulisko ton kanssa suhteesta jotain...mutta ei se raha auta jos homma muuten ei toimi yhtään.