Kaipaisin rakentavia mielipiteitä seuraavanlaiseen tapaukseen.
Faktaa: Seksiä jo useamman vuoden alle 1 krt kuussa. Tällöinkin miehen aloitteesta. Mies tulee torjutuksi kun yrittää useammin. Alle 40v pariskunta, kouluikäisiä lapsia.
Naisen näkökulma asiaan (keskustelujen mukaan): Seksielämä tyydyttävällä tasolla. Kuitenkin haluja vähentää mm: miehen liian vähäinen osallistuminen, miehen liiat omat menot, läheisyyden, hellyyden, huomion osoitusten vähäisyys, se ettei mies järjestä puitteita seksille (lapset yökylään, hotelliyö, risteily tms).
Miehen näkökulma asiaan: Tyytymätön seksielämään, tunteen itsensä siinä määrin ei-halutuksi, torjutuksi ja katkeraksi että se heijastuu jo arkielämään. Kokee osallistuvansa perheen ja talouden hoitoon riittävästi, mutta tunnustaa että naisen huomioiminen jää yhä vähemmälle. Syy on se, että lähinnä em. torjutuksi tulemisen aiheuttamista tunteista johtuen alkaa etääntyä naisesta sekä henkisesti että fyysisesti. Tästä syystä "nostanut kissan pöydälle" ja pyrkii löytämään tilannetta parantavia ratkaisuja ennenkuin on liian myöhäistä.
Naisen ehdottama ratkaisu tilanteeseen: seksielämässä ei sinänsä ole vikaa, eikä naisen seksuaalisuudessa/haluissa, joten esim. terapeutille on turha mennä nöyryyttämään itseään. Naisen mielestä miehellä on pakkomielle seksistä ja seksikertojen määrästä. Miehen tulee olla epäitsekkäämpi, huomioida naista enemmän, vähentää omia menojaan, uhrautua ja järjestää paremmat puitteet seksille. Tällöin myös naisen halut lisääntyvät. Nainen on myös valmis "uhrautumaan" ja "antamaan" useammin.
Miehen ehdottama ratkaisu tilanteeseen: mennä seksuaaliterapeutille tai vastaavalle jotta saataisiin laajempaa näkökulmaa, jotta nainen ehkä näkisi omassakin toiminnassaan jotain parannettavaa, ja ehkä päästäisiin paremmin todellisiin syihin kiinni. Ehkä kummallakin on jotain asioita seksuaalisuudessaan joista olisi hyvä puhua - vaikka se vaikealta tuntuisikin - eikä vain lakaista maton alle?
Ehkä se avainkysymys tässä on, että onko miehen kohtuutonta pyytää naista keskustelemaan asiasta ammatti-ihmisen kanssa, kun nainen sen jostain syystä kokee hyvin epämiellyttäväksi ja nöyryyttäväksi? Onko kohtuullista vaatia että miehen pitäisi yksipuolisesti muuttua, varsinkin kun hänellä on epäilys ettei sillä sitten kuitenkaan olisi vaikutusta naisen halukkuuteen ja sitä kautta seksielämään?
Ei tarvitse vaivautua laittamaan niitä "runkkaa urpo" tyylisiä vastauksia, vaan oikeasti näkemyksiä / kokemuksia esim. terapian hyödyistä tai haitoista :-)
Faktaa: Seksiä jo useamman vuoden alle 1 krt kuussa. Tällöinkin miehen aloitteesta. Mies tulee torjutuksi kun yrittää useammin. Alle 40v pariskunta, kouluikäisiä lapsia.
Naisen näkökulma asiaan (keskustelujen mukaan): Seksielämä tyydyttävällä tasolla. Kuitenkin haluja vähentää mm: miehen liian vähäinen osallistuminen, miehen liiat omat menot, läheisyyden, hellyyden, huomion osoitusten vähäisyys, se ettei mies järjestä puitteita seksille (lapset yökylään, hotelliyö, risteily tms).
Miehen näkökulma asiaan: Tyytymätön seksielämään, tunteen itsensä siinä määrin ei-halutuksi, torjutuksi ja katkeraksi että se heijastuu jo arkielämään. Kokee osallistuvansa perheen ja talouden hoitoon riittävästi, mutta tunnustaa että naisen huomioiminen jää yhä vähemmälle. Syy on se, että lähinnä em. torjutuksi tulemisen aiheuttamista tunteista johtuen alkaa etääntyä naisesta sekä henkisesti että fyysisesti. Tästä syystä "nostanut kissan pöydälle" ja pyrkii löytämään tilannetta parantavia ratkaisuja ennenkuin on liian myöhäistä.
Naisen ehdottama ratkaisu tilanteeseen: seksielämässä ei sinänsä ole vikaa, eikä naisen seksuaalisuudessa/haluissa, joten esim. terapeutille on turha mennä nöyryyttämään itseään. Naisen mielestä miehellä on pakkomielle seksistä ja seksikertojen määrästä. Miehen tulee olla epäitsekkäämpi, huomioida naista enemmän, vähentää omia menojaan, uhrautua ja järjestää paremmat puitteet seksille. Tällöin myös naisen halut lisääntyvät. Nainen on myös valmis "uhrautumaan" ja "antamaan" useammin.
Miehen ehdottama ratkaisu tilanteeseen: mennä seksuaaliterapeutille tai vastaavalle jotta saataisiin laajempaa näkökulmaa, jotta nainen ehkä näkisi omassakin toiminnassaan jotain parannettavaa, ja ehkä päästäisiin paremmin todellisiin syihin kiinni. Ehkä kummallakin on jotain asioita seksuaalisuudessaan joista olisi hyvä puhua - vaikka se vaikealta tuntuisikin - eikä vain lakaista maton alle?
Ehkä se avainkysymys tässä on, että onko miehen kohtuutonta pyytää naista keskustelemaan asiasta ammatti-ihmisen kanssa, kun nainen sen jostain syystä kokee hyvin epämiellyttäväksi ja nöyryyttäväksi? Onko kohtuullista vaatia että miehen pitäisi yksipuolisesti muuttua, varsinkin kun hänellä on epäilys ettei sillä sitten kuitenkaan olisi vaikutusta naisen halukkuuteen ja sitä kautta seksielämään?
Ei tarvitse vaivautua laittamaan niitä "runkkaa urpo" tyylisiä vastauksia, vaan oikeasti näkemyksiä / kokemuksia esim. terapian hyödyistä tai haitoista :-)
Vastaukset 44
Vanhimmat
Mitäs jos kuuntelisit oikeasti mitä vaimosi sanoo. Hän on suoraan sanonnut sinulle, että jos häntä huomioisi enemmä, se kasvattaisi haluja. Tämä on ihan satavarmasti totta. MInultakin katoaa halu seksiin, jos mies vaan tyydyttää itsensä ja minä jään ilman orgasmia. Toisaalta nainen tarvitsee myös kosketusta ja vaikka toisen kainalossa kyhnäämistä tunteakseen läheisyyttä. Jos aina kun katsot telkkaria lykkäät vaimosi toiselle sohvalle häiritsemästä, menee sekin mahdollisuus läheisyyteen ja lapsiperheessä muuhun ei ehkä ole paljon aikaa. Jos vielä käyt illat pelailemassa kavereiden kanssa, kuntosalilla ja muuta niin vaimo hoitaa kotirumban yksin, niin vaimokin voisi haluta omaa aikaa, muulloinkin kuin maanantaisin klo 22 jälkeen, jolloin ei oikein tekemistä tai seuraa ole tarjolla.
Miehet yleensä ovat sitä mieltä, että osallistuvat perheeseen kun ovat kotonakin. Todellisuudessa he eivät vaan ole kotona kovinkaan usein ja oma napa on ensin. Jos haluat enemmän seksiä, niin koeta joskus nähdä vaimosi napa ennen omaasi. Varaa yksi ilta viikossa siihen, että olen joka kerta silloin kotona ja jos vaimo haluaa hän voi käyttää sen omiin menoihinsa ja virkistyneenä olla paljon halukaampikin.
Jos vaimosi kokee seksiterapeutin nöyryyttäväksi menet vain ojasta allikkoon vaatimalla sitä. Jos sitten päädytte sinne, varaudu siihen, että ryöpytyksen saaja voitkin yllättäen olla sinä ja vika seksin puutteeseen tai tyytymättömyyteen olla sinussa.. miehen eko ei aina kestä sitä, toista on niin helppo syyttää.. naiset harvemmin sanovat miehelleen, että nämä ovat huonoja sängyssä eivätkä osaa tyydyttää vaimoaa, terapeutti saattaa sitten kiskoa sen naisesta ja kaataa miehen maailmankuvan.
Miksi syy ja kaikki vastuu pitää vierittää aina miehen päälle? Ap kertoi, että mies kokee itsensä torjutuksi. Jos mies ei koe halua sinua kohtaan, niin pystytkö itse innostumaan seksistä, vai kokisitko olosi kenties torjutuksi? Vastuu toimivasta kommunikaatiosta on molemmilla sekä miehellä, että naisella.
Siinä olet oikeassa, että muutoksen on lähdettävä ihmisestä itsestään. Ap todennäköisesti haluaa kuulla asiallisia vinkkejä siihen, miten hän voisi tyydyttää vaimonsa paremmin, mitä hän voisi tehdä, ettei vaimo ole niin väsynyt, jne. Kaikkeen mitä vaimo ehdottaa ei tietenkään kannata suostua, mutta mihin kannattaa?
Varmasti on peiliin katsominen monessa asiassa, sitä en yritäkään kiistää.
Kuitenkin mitä tulee omiin ja vaimon menoihin, kannustan häntä ottamaan aikaa itselleen, ja voisin kyllä hoitaa kotirumban kokonaisuudessaan vaikka useanakin päivänä/iltana viikossa. Mutta ei hän kuitenkaan tunnu sitä omaa aikaa osaavan/haluavan käyttää..?
Enkä minä toista syytä vallitsevasta tilanteesta. Haluan vain korjata sen mitä voi. Jos vika on vain ja pelkästään minussa, niin senkin haluan sitten ehdottomasti tietää. Sittenpä voi miettiä miten kannattaa jatkaa. Ja luulen että ekoni kestää kertarysäyksen paljon paremmin, kuin vuosikausien pala palalta romuttamisen.
Vaimosi haluaa sinun hurmaavan hänet. Sinun pitää olla voimakas, pohjattoman kiinnostunut hänestä ja hänen aivoituksistaan. Sinun pitää haluta viettää aikaa hänen kanssaan yhteisissä harrastuksissa. Kun hän ryhtyy kotitöihin, hyppää pyytämättä mukaan hänen avukseen. Sinun pitää olla ryhdikäs ja hyvin pukeutunut myös kotona. Ole komea, älä kaljuunnu tai harmaannu, äläkä päästä hampaita huonoon kuntoon. Vältä vessassa käyntiä hänen kotona ollessaan. Katsele häntä silmiin ja puhuttele häntä ystävällisesti. Kerro, miten vaikuttunut olet hänen taidoistaan ja saavutuksistaan. Ole hauska. Muista kaikki yksityiskohdat hänen kertomastaan vielä vuosien jälkeen. Kuuntele hänen ongelmansa mutta älä yritä ehdottaa ratkaisua vaan kauhistele ongelmia hänen mukanaan. Järjestä hänelle pikku yllätyksiä. Tee hänen ystäviinsä vaikutus. Rupea osastonjohtajaksi. Hanki iso omakotitalo ja hieno auto. Käy hänen kanssaan ulkomailla.
Tässä listan alku. Sittenkään hän ei ehkä innostu seksistä; monella naisella vietti häviää, kun lapset on tehty. Mutta ainakin hän olisi onnellinen, rakastaisi sinua ja kehuisi sinua kavereilleen. Paitsi jos hän tuntee, että painostat häntä seksiin...
..aikaa omiin menoihin vaan just sitä mitä pyysikin. Vie sinä hänet pois arjesta ja johdata sinne seksin ihanuuksiin niin että hän tuntee itsensä seksikkääksi naiseksi juuri sinun silmissäsi ja sinun kanssasi.
Jaetut kotityöt eivät ole esileikki vaan itsestäänselvyys, muista myös se. Esileikiksi käy yhteinen seikkailu pois kotoa niin että sinä olet sen järjestänyt alusta loppuun kyselemättä vaimon mielipidettä. Muista kuitenkin se että koti on myös sillä välin hyvissä käsissä ja lapset hoidossa myös sinun järjestämänä.
ajattelin laittaa kysymykseesi; onko miehen kohtuutonta pyytää naista keskustelemaan asiasta ammatti-ihmisen kanssa.
Mielestäni olet aivan oikeilla jäljillä. Se miksi vaimosi vierastaa ammatti-ihmistä olisi varmaan hyvä ensin selvittää. Onko takana huonoja kokemuksia, pelkääkö tai epäileekö hän jotain? Takana saattaa olla oma riittämättömyyden pelko, se että ei riitä miehelle seksuaalisesti tai paljastuu jotain puutteita hänestä itsestään. Olivat ne todellisia tai eivät.
Voisitteko ajatella ihan ensimmäiseksi sellaista, että istuisitte ja kävisitte läpi nämä ”suuret” mutta ah niin epämääräiset seikat. Eli mitä käytännössä juuri teille tarkoittaa;
miehen liian vähäinen osallistuminen,
miehen liiat omat menot,
läheisyyden,
hellyyden,
huomion osoitusten vähäisyys,
ettei mies järjestä puitteita seksille
Mitä esimerkkejä vaimosi voisi antaa? Ihan konkreettisesti. Itse voisit ajatella mitä ne sinun mielestäsi ovat käytännössä. Näin selvitätte sen puhutteko nyt samasta asiasta, vai ehkä olette ymmärtäneet kumpikin ne toisin.
Monesti läheisyys on vain kokemus siitä, että toinen on lähellä. Sisältää siis sen henkisenkin puolen. Toinen on siis läsnä henkisesti. Katsoo silmiin, kuuntelee todella mitä toinen sanoo ja myötäelää (naiset rakastuvat miehiin jotka kuuntelevat heitä). On kiinnostunut oikeasti siitä mitä toinen ajattele ja tuntee – ei vain oleta tietävänsä sen ilman muuta. Joskus läheisyys on sitä että ottaa vaikka kädestä oikealla hetkellä. Pieni viesti, välitän sinusta.
Hellyys on taas on hyvin persoonakohtaista. Ajatellaan vaikka halaamista. Se voi olla ohimenevä pieni hali, kun ohitetaan toisensa vaikka olohuoneessa. Se voi olla pitkä läheisyys hali, nautitaan vain siitä että toinen on elävä lämmin ihminen lähellä. Hellyys ilman vaatimuksia rentouttaa ja auttaa tunteita esiin. Intohimo hali kun tehdään muutakin kuin halataan ja tämä virittää seksiin. Halaus päivässä pitää tien toisen lähelle auki.
Naisen usein tulee saada ensin ajatella (mielikuvat, aiemmat kokemukset jne.) seksiä, ja siitä nousee se halu. Miehellä systeemi on vähän yksikertaisempi. Jos mielikuvat ovatkin ikäviä, ei mieli tee seksiä. Tärkeää olisi siis tuoda esiin, millaisia mielikuvia vaimollasi viriää?
Voisitte yhdessäkin järjestää noita ”puitteita”, ideoikaa, hullutelkaa. Muistakaa myös monipuolisuus, välillä pitkän kaavan mukaan, välillä ns. pikapano, etsikää uusia paikkoja ja miettikää yllätyksiä toisillenne.
Ennen kaikkea älkää kiiruhtako vaan edetkää vuorotahtiin!
Lainaus ylhäältä: "Se miksi vaimosi vierastaa ammatti-ihmistä olisi varmaan hyvä ensin selvittää. Onko takana huonoja kokemuksia, pelkääkö tai epäileekö hän jotain? Takana saattaa olla oma riittämättömyyden pelko, se että ei riitä miehelle seksuaalisesti tai paljastuu jotain puutteita hänestä itsestään. Olivat ne todellisia tai eivät."
Pakko todeta, että tämän reaktion voimakkuus minua jäi todella mietityttämään (siis terapian vastaisuus)...
Kiitos hyvästä vastauksesta!
Teillö on mielipide- ja ajatuserot aika voimakkaat. Yleisesti voisi todeta, ettei kumpaakaan voi pakottaa mihinkään. On aivan turha osallistua esim. terapiaan, ellei todellisuudessa halua saada mitään apua tai muutosta aikaiseksi.
Vaimosi on mielipiteensä sanonut. Sinä olet liikaa pois ja se vaikuttaa haluihin ja tunteisiin. Hyvin ymmärrettävää ja suurin syy naisten haluttomuuteen. Sinä haluat asiantuntija-apua, ja vaimosi ei. Etkö voisi mennä yksin terapiaan jos sitä haluat. VOihan olla että vaimosikin innostuisi.
JOmman kumman on muututtava ja miksei se voisi olla se, joka on tyytymätön tilanteeseen, eli sinä?
Itse asiassa, minunkaan ei (vaimon mukaan) tulisi mennä terapiaan, koska siihen ei ole tarvetta: voimme keskustella keskenään, ja voin saada sieltä huonoja ideoita...
Kuitenkin fakta on että "keskustelut" menee aika saman kaavan mukaan: ensin raivarit, sitten itku, sitten mun syyllistäminen siitä että pilaan kaiken (olemalla itsekäs ja ottamalla tällaisia asioita puheeksi).
:(
Olen sisätaudeilla lääkärinä, enkä psykiatri, mutta terveyskeskusajalta muistan nämä jutut hyvin.
Olen 52-vuotias naislääkäri, naimisissa saman miehen kanssa 25 v.Lääkäri hänkin. Sex aktiivisia ollaan. Kolme lasta.
Se,mitä naiset eivät millään saa kaaliinsa, jos nyt tuntemattomana lääkärinä näin suoraan laukoo, on se, että mies haluaa hyvää ja mukavaa ja sopuisaa olemalla intiimisti. Miehelle se on sovinnon ja läheisyyden ja kaiken hyvän mielialan hakemista. Nainen kokee, että se on vasta näiden seurausta sitten kun joka helkutin fiilis ja ympäristö ja joka vibulaatio on kunnossa ja täydellinen ja ok ja vielä parempi ja ties mitä. Siis ihan toivotonta miehelle!! Naiset ovat ihan kamalia niissä toiveissaan! Uupuisin miehenä heti.
Kun oma mies haluaa halia, halin. Ei hän ole millään lailla vastenmielinen, ja jos en heti ole fiiliksissä, niin tulen siitä sitten ja jos en tule, niin sitten halitaan ilman mitään ihme fiiliksiä vähän kuin matonpesulla olisi: ihan ok toimintaa.
Jos et mene naimisiin naisesi kanssa älä odota yhtään mitään. Jos et ilmoita naimisiin menolla, että todella rakastat, naisen ei ole velvollisuus tehdä yhtään mitään. En minä ainakaan tekisi. Ulos, jos ei avioliitto kiinnosta.
Naiset naimisissa: älkää miettikö omaa kroppaanne tai mielialojanne: siitä vaan mukavasti halimaan. Teette hyvää. Kroppa on ihan ok! Läski vain liikkumaan!
Itse olet miehesi valinnut: älä valita, että on vastenmielinen. Täällä ei ole järjestettyjä avioliittoja. Jos mies on alkoholisti, väkivaltainen, rikollinen tai luonnehäiriöinen, eroa. Muuten harkitse uudelleen, josko sittenkin halisit ihan vain mukavuuden vuoksi.
Suosittelen: 25 v marriagea takana, kristittyjä ja absolutisteja ja yhä in love ja heavily!
lääkäri määrää naista halimaan ja antamaan vielä pillua miehelleen kun ei naisella kuitenkaan oma kaalipää toimi ja on tyhmä kuin itse ymmärrä mitä mies haluaa. Viis siitä siis haluaako nainen itse vai ei :) Tuoltahan tuo tekstisi kärjistetysti hieman kuulostaa....mistä näitä kaltaisiasi naisia aina puskee, vai onko sittenkin munat sulla haarovälissä ja lääkärinpaperit sun muut myös tekaistua juttua....
Tuo boxin antama neuvo oli todella rakentava. Onhan naisillakin joku vastuu liiton hyvinvoinnista. Miten ihmeessä mies jaksaa järjestellä asioita siihen malliin, että nainen alkaisi halumaan, jos nainen ei tule yhtään vastaan??
mutta voin yhtyä asiaan.
Miksei nainen voi ottaa vastuuta omasta haluttomuudestaan? Miksei nainenkin voi tehdä jotain innostaakseen itseään? Miksi naisen ei tarvitse ilmaista itseään niin että mies ymmärtää? Miksi miehen tulee ymmärtää mutta naisen ei? Miksi naisen tulee olla passiivinen?
ajatella vähän niinkuin radion kuuntelemisesta linja-autossa, jos kaikki muut haluavat mutta yksi ei halua niin sitten ei kuunnella. Tai neuvotellaan että sopisiko jokin muu kanava.
"jos kaikki muut haluavat mutta yksi ei halua niin sitten ei"
Kannatetaan!
Nainen ei osaa analysoida yleensä itseään sen paremmin kuin muutkaan. Kuitenkin monet naiset on rakennettu siten, että miehen kuuluu soidinmenoilla saattaa naisensa virittyneeseen tilaan. Jos näin ei tapahdu, nainen saattaa suostua "antamaan", mutta siitä hänen halunsa ja rakkautensa eivät vahvistu. Päin vastoin, se saa hänet halveksimaan miestä, koska se on hänelle empatian ja rakkauden irvikuva: miten mies voi olla niin tunteeton tai sokea, ettei häntä häiritse naisen tyhjä ele?
Oikean viettelyn ongelma on se, että siihen ei voi antaa ohjetta. Mikään ei latista tunnelmaa niin kuin se, että mies noudattaa naisen suoraa ohjetta tai kirjan neuvoja. Sen pitää tulla miehestä itsestään.
Eli ammattikieltä käyttäen: tyttöjen mielestä pojat on tyhmii ja poikien mielestä tytöt on tyhmii.
1) Olen lääkäri. Olen joutunut sen valvonnallekin ilmoittamaan taskussa olevaa dect-puhelinta myöten kun herra Mattila vähähiilihydraattiset palstalla väitti huijariksi ja uhkaili käräjillä. No, ei uhkaile enää.
2) Juuri tällaista kuin ylläoleva teksti tietyllä tavalla vastustan: Kaiken maailman kommervenkit pitää naisen asian ympärille vääntää. Miten niin "halu ja rakkaus eivät vahvistu". Puhuu sitten vain omasta puolestaan. Minä olen puolisoni ihan itse valinnut kuten noin 100% suomalaisista on tehnyt ja rakkaus ja halu vahvistuu aina hänen kanssaan ollessaan ilman mitään soidinmenoja. Olen soidinmenoni jo vääntänyt hänet iskiessäni. Nyt ollaan sitten naimisissa ja hyvä niin.
Se että halii miestä ei ole tyhjä ele. Kuten sanottu: oma rakas mies! Ei mikään ole tyhjä ele, jos toiselle hyvää haluaa.
Ja juuri tähän naisen logiikkaan olen täysin kyllääntynyt: jos nainen kertoo, mitä pitäisi tehdä, ei kelpaa. Ihan turkasen hankalaa: Ei ihme, että jääkiekko kiinnostaa enemmän. Siinä on sentään joku logiikka. Miehen pitää kaikki kaikki itse keksiä, tai kaikki latistuu! Voi varjele! Joku huijaava gigolo on aina vedättänyt naisia tällä logiikalla. Onneksi olen itse nainen ja saa vain miesten kanssa vamppailla. En ikinä keksisi, mitä nainen saa taas päähänsä! Nainen halveksii miestä ties mistä syystä milloinkin! Eli suoraan sanoen, siskot, ole ihme, että olette vaikeuksissa niiden avioliittojenne kanssa noilla asenteilla! En sitä koskaan voisi potilaalle suoraan sanoa, vaikka kyllä on mieli joskus tehnyt....
Ihan tosi: rakastakaa sitä miestänne, jonka olette ihan itse valinneet! Halikaa sitä, se tykkää siitä ja itsekin tulee hyvä ja innostunut mieli, kun omaa rakasta mussukkaa halii.
Älkää olko niin ihmeellisen kommerverkkisiä: menkää naimisiin, puhukaa mukavia, alko pois, halikaa. Siinä se. Toiminut 25 v ja toimii yhä.
Jos joskus itse en ole YHTÄÄN halituulella esim. unen, jonkun harmituksen tai päänsäryn vuoksi, sanon sen ja sitten sovitaan,että tänään nukutaan ja katsotaan vaikka huomenna tai viikonloppuna. Onko kovin vaikeaa???
Kiitos vastauksistasi.
Sitä tulee päivittäin mietittyä, että miten tosiaan onkin niin vaikeaa, yksinkertaiset asiat...
"Eli suoraan sanoen, siskot, ole ihme, että olette vaikeuksissa niiden avioliittojenne kanssa noilla asenteilla!"
En usko, että ne ovat asenteita. He ovat vain, mitä ovat. Miksi heidän pitäisi teeskennellä, että miehen kanssa on kivaa, jos ei ole?
Naisen logiikka menee aivan turhan usein näin:
Fiilis- toiminta. Jos ei ole fiilistä, ei sitten ole toimintoakaan. Eikä sitten ole yhtään mitään!
No, todellisessa elämässä moni hieno fiilis on kaikenmaailman puuhastelun takana. Fiilis on seurausta eikä mikään lopputuote. TPS voitti jääkiekon mestaruuden. No, siinä on ehkä ollut vähän vääntämistä ennen kuin pojat karjuvat suoraa huutoa voiton jälkeen. Ensin puuha, sitten fiilis.
Naiset: älkää olko niiden fiilistenne vankeja! Pi
On aika rankkaa, jos kotonakin pitää tsempata kuin olisi olympialaisiin valmistautumassa.
sulle on jo selvästi ilmaissut: eli sulla on liikaa omia menoja ym. juttuja ja silti pitäisi emännän olla haarat levällään odottamassa sua kotona kun joskus erehdyt kotiin tulemaan. Juttele vaimosi kanssa ja ottakaa se lapsenvahti lapsille ja menkää rauhassa, vaikka hotelliin viikonlopuksi ja naikaa koko viikonloppu. Mikä tuossa pyynnössä on vaikeaa? Tuskin saat vaimoasi houkuteltua mihinkään terapiaan, jos hän ei sitä itse halua.
Miksi pidät automaattisesti totena vaimon mielipidettä asiaan? Sehan edustaa vain toista "äärilaitaa". Olen kyllä paljon kotonakin vaikka urheilu toki aikansa ottaa. Eli ei, en pureksimatta sulata että osallistuisin liian vähän perheen ja kodin asioihin. Jossainhan menee raja, jolloin taas koen että minulta vaaditaan liikaa. Ja valitettavasti näyttää olevan niin, että kun kokee saavansa vähän, niin ei tee mieli ainakaan enempää enää antaakaan - siis kierre on valmis.
Eikä minua kyllä kiinnosta ehdottamasi koko viikonlopun nainti hotellissa, tuskin vaimoakaan. Tämänkö sitten pitäisi tapahtua kerran kvartaalissa tai jotain? Varmaan kiva tehdä jotain jännääkin välillä, mutta eikö seksielämän kuuluisi olla osa "normaalia" elämää, arkeakin, ei kai voi olla niin että seksinharrastuspäivästä pitää tehdä jokin elämää suurempi spektaakkeli - vai voiko??
Mutta siis kiitos silti näkemyksestä, samoin kuin teille muillekin yllä vastanneille, monia mietinnän arvoisia asioita... kovin on jyrkät näkemyserot vastauksissakin.
Ihan olet oikeilla jäljillä ja naisena minusta on hyvä, että olet TODELLA oikeasti halukas panostamaan suhteeseenne ja mietit miten tilanteenne ratkeaisi..
Minä kerron nyt sinulle oman kokemukseni, mutta en tiedä, sivuaako se lainkaan teidän ongelmaanne, mutta asiaa voisi tältäkin kantilta katsoa..
Olin nuori ja nätti ja tosi seksikäs 20 vuotta sitten ja miehen kanssa naitiin, missä pystyttiin ja usein... :)
No kävi niinkuin monesti naisille käy, lihoin lasten tultua ja seksihalut väheni kilojen myötä..
Mieskään ei sitä huomiota paljon enää jaellut...mutta se vika oli kyllä enempi minun omassa päässäni, en pitänyt itseäni viehättävänä, eikä siis seksikään maistunut...ja mieskin tuntui viihtyvän paremmin muualla.
Pari vuotta sitten katselin peilikuvaani kokovartalopeilistä ja päätin, että nyt saa tämä itsesäälissä pyöriminen riittää ja aloitin säännöllisen kuntoilun ja laihdutuksen ja pudotin takaisin tyttömittoihini painoni ja mitä tapahtui? Minusta tuli taas kaunis!
Mieheni ei saa pidettyä sormiaan minusta erossa! Se alkuaikojen kiihkeys on palannut ja sitä huomiota taas riittää! Seksi on palannut elämäämme ja lasten ollessa jo teinejä, saamme muhia rauhassa ja milloin
missäkin... :)
Meillä ainakin seksin tiellä olivat minun kiloni. Mieheni on aina hoitanut kuntoaan ja paino on pysynyt aina hänellä samana, minä vaan päästin itseni sian näköiseksi (anteeksi siat!),mutta sitä virhettä en enää tee, että lihoisin! Kuntoilu on astunut vakipaikalle elämässäni.
Sillä on kuitenki seksissä aika iso asia miltä näyttää ja tunteeko itsensä seksikkään näköiseksi...Sehän se kiihottaa naistakin, kun näkee miehen silmissä sen nälkäisen himokkuuden, eikä vaan sitä pakollisen viikkoseksin himotonta rutiinitoimitusta...
Jos vaimosi ei halua terapeuteille, saisitko häntä (ja itseäsi) kiinnostumaan kuntoilusta ja sen tuomasta
hyvänolontunteesta? Siinä voisi olla ensiaskel parempaan seksielämään teillekkin.
Sinusta ainakin näkee, että välität edelleen vaimostasi.
Meilläkin parani seksin saaminen, kun emäntä laihdutti 30 kiloa!
Kieltämättä alkoi itelläkin ottaa eteen aivan erillä lailla, kun alkoi emännän vartalosta löytyä taas se vyötärö! Ei hassumpaa!!
Kehun paljon muijaani ja nyt kun on taas sutjakan naisen mallinen, vetelee uusia seksikkäitä hepeneitä päällensä ja näyttää hyvältä! Ja tietää sen itsekkin! ;)
En nyt lukenut muuta kuin aloituksen, mutta minusta paras esileikki on kun mies raivaa keittiön illalla, ja gutaa tekee kun hän laittaa sapuskan...
Ja olen ihan polvet pehmeänä jos töistä tullessa on siisti keittiö, ruoka ja kynttilät palaa!
Olen vähän vanhempi jo, joten nämä ovat mahdollisia ja riittäviä seksiinjohdatteluja meillä. Mutta muistan, kun lapset oli pienempiä, ja mun mies myöskin oli aika poissaoleva ja kiireinen. Olisi edes elättänyt perhettä, mutta se oli kaikki semmoista haihattelua, ei se edes tienannut niin että olisin voinut ajan puolesta keskittyä lapsiin, vaan mun oli tehtävä kahta työtä jotta saadaan taloa maksettua (kunnes se sama paskiainen ylivelkaantui haavefirmansa kanssa ja velkaannuttiin taas lisää...). siinä suhteessa seksi lopulta kuoli silkkaan halveksuntaan. Olen itse asiassa erittäin seksuaalinen ihminen, mutta silloinen mieheni kärsi kyllä puutteesta. ja minäkin kärsin. Mutta kun en voinut olla sellaisen kanssa, niin halveksuttavan.
Olen meidän perheen pääkokki eli keittiö on taatusti yhtä tuttu paikka mulle kun vaimolle... myös siivousmielessä. Mutta noita kynttilöitä on harvoin tullut muistettua, kokeilen laittaa niitäkin palamaan :-)
Mä teen kahta työtä yht. 9-10h päivässä, vaimolla 4pv työviikko.
A-haa! 9-10 h/päivä on pitkä aika monelle. En toki tiedä taloudellista tilannettanne, voi hyvinkin olla että pärjätäksenne sinun on tosiaan tehtävä noin paljon töitä; mutta voisiko tuossa olla yksi avain ongelman ratkaisussa, pitkät työpäiväsi. Varmasti vaimosi kokee, että olet paljon poissa pitkien työpäivien takia, vaikka luultavasti hänellä ei ole perustetta olla tästä aiheesta ärtynyt. Milloin viimeksi olette keskustelleet työajoistanne/-määristänne? Olisiko sinun mahdollista vähentää töitäsi? Kestäisikö taloutenne sen? Tästäkin aiheesta olisi varmasti hyvä puhua vaimosi kanssa, vaikka hänkin myöntäisi, että toisen on tehtävä paljon töitä että pärjäätte. Mutta silloin olisi yksi mahdollinen solmukohta purettu.
- "jotta nainen ehkä näkisi omassakin toiminnassaan jotain parannettavaa"
En ihmettele jos terapia ei mene "kaupaksi", jos se tuodaan noin esille.
- "Ehkä kummallakin on jotain asioita seksuaalisuudessaan joista olisi hyvä puhua - vaikka se vaikealta tuntuisikin - eikä vain lakaista maton alle?"
Toisaalta onko seksi se ensimmäinen, tai ainao, asia josta pitäisi puhua tai lähteä liikkeelle. Eikö lähinnä mies kokenut ongelmien avaimen olevan seksissä ja nainen jossain muualla.
- "Onko kohtuullista vaatia että miehen pitäisi yksipuolisesti muuttua, varsinkin kun hänellä on epäilys ettei sillä sitten kuitenkaan olisi vaikutusta naisen halukkuuteen ja sitä kautta seksielämään?"
Onko asialla merkitystä. Eli voiko mies hävitä jotain muuttumalla, sillä jos ongelman syyt ovat kummassakin, on miehen joka tapauksessa muututtava. Tuskin naisen tunne läheisyyden, hellyyden ja huomion osoitusten vähäisyydestä ja liioista menoista, poistuu pelkällä seksin harrastamisella tai terapeutille puhumisellla, vaan kyllä siinä myös muutosta tarvitaan miehen toimintaan.
Hei, hellyysharjoituksesta on ollut joillekkin apua seksielämän elpymiseen ja sit esim. John Gray, mars ja venus vuoteessa-kirjan voit vaikka itse lukea, varmasti siitä on hyötyä ;)
HELLYYSHARJOITUS I-II
Harjoitusten avulla voit
kokea uudenlaisia aistimuksia. Fyysinen kontakti on tavoite, ei välivaihe
oppia koskettamaan ja ottamaan vastaan kosketusta nauttien
oppia keskustelemaan yhdessä siitä, miltä aistimukset tuntuvat
tulla tietoisemmaksi
omista aistimuksista - siitä mistä pidän ja mistä en pidä
toiselta saadun palautteen avulla kumppanin aistimuksista - siitä mistä hän pitää ja mistä hän ei pidä
rohkaista oman nautinnon löytämiseen eri tavoin
oppia kertomaan, jos jokin kosketus ei tunnu hyvältä
Harjoitustilanteissa on yhdyntäkielto. Kielto poistaa suorituspaineet ja voitte rauhassa keskittyä hyväilemään toisianne ja ottamaan vastaan hyväilyjä.
Keskustelkaa mitä tunteita ja ajatuksia yhdyntäkielto teissä herättää. Muistakaa yhdyntäkielto harjoitusten ajan, näin kumpikin voi rentoutua ja luottamus kumppaniin vahvistuu.
Valmistautuminen harjoitukseen:
Varmistakaa, että teillä on mahdollisuus tehdä harjoitus rauhassa, kahden kesken. (Puhelin vaiennettu, lapset hoidettu, ovi lukossa yms. ).
Tehkää aloite harjoitukseen vuorotellen.
Voitte käydä suihkussa ennen harjoitusta. Se sekä rentouttaa, että antaa mukavamman olon.
Huoneen tulisi olla riittävän lämmin, niin ettei alastomanakaan palele. Valaistus ei saisi olla kovin kirkas, muttei täysin hämäräkään.
Musiikkia voitte käyttää taustalla, ei kuitenkaan liian lujaa, eikä sellaista, joka vie ajatukset muualle.
Harjoituksessa voitte käyttää myös voiteita tai talkkia.
Aikaa tulisi varata kummallekin puoli tuntia eli yhteensä tunti kullekin harjoituskerralle.
Ensin kosketellaan n. 15 min. selkäpuolta, sitten sama vatsan puolelta. Harjoitus tehdään kolme kertaa viikon aikana. Kumpikin on vuorotellen aktiivisessa ja passiivisessa roolissa.
HELLYYSHARJOITUS I
Hyväile parin vartaloa päästä varpaisiin ensin selkäpuolelta ja sitten vatsan puolelta. Älä vielä tässä vaiheessa kosketa rintoja tai sukupuolielimiä.
Katsele ensin hänen kasvojaan ja hiuksiaan ja koskettele niitä. Seuraavaksi korvat, niska, kädet. Tunnustele hänen ihoaan, lihaksia, luita. Voit koskettaa eri tavoin, voimakkaammin ja hellemmin, voit hyväillä, hieroa, puristaa jne. Voit palata johonkin kohtaan takaisin. Löydät ehkä alueita, joita et ole pitkään aikaan koskettanut tai ehkä et koskaan.
Käytä kaikkia aistejasi, tutustu kumppaniisi ja nauti hänen reaktioistaan.
Keskity siihen, miltä tuntuu koskettaa. Keskity omaan mielihyvääsi, mitä haluat koskettaa ja miten. Älä mieti, mitä kuvittelet toisen haluavan.
Kerro parillesi joko harjoituksen aikana tai sen jälkeen, miltä tuntuu koskettaa.
Tarkoitus ei ole saada aikaan seksuaalista kiihottumista. Kiihottumista voi kuitenkin tapahtua ja siitä ei ole mitään haittaa.
Kun sinua hyväillään, keskity omaan nautintoosi ja aistimuksiisi. Jos toisen kosketus tuntuu jostakin syystä epämiellyttävältä esim. kutittaa, kerro se hänelle hellästi. Voit ehkä tarttua hänen käteensä ja siirtää sen toiseen kohtaan.
Harjoituksen jälkeen voitte halailla ja jutella siitä enemmän.
Kun ensimmäinen vaihe on mennyt molempien mielestä hyvin, voitte siirtyä toiseen vaiheeseen.
HELLYYSHARJOITUS II
Muutoin ohjeet samat, mutta nyt teillä on lupa koskettaa myös rintoja ja sukupuolielimiä.
Älkää kosketelko seksuaalisesti herkkiä alueita tarkoituksella kiihottaakseen tai saadakseen orgasmi. Hyväilyt eivät saa olla tällä tavoin vaativia. Erektio tai orgasmi voi syntyä, mutta siihen ei pyritä.
Voitte levittää reidet ja koskettaa sukupuolielimiä myös jalkojen välistä.
Kiitos monista hyvistä vastauksista ja vinkeistä,
Viikonlopun aikana jäsentyi itselleni ydinongelma: en usko että mitkään omat muutokseni, venymiseni ja "uhraukseni" muuttaisivat sitä, että seksiä on aivan liian vähän. Seksi tuntuu vaimon mielestä olevan jotain "normaalin" elämän ulkopuolista, jota voi tehdä sitten, kun kaikki muu on jo tehty, ja kun ollaan jossain muualla, kuin kotona keskellä arkea. Minun mielestä tuo ei voi toimia.
Mutta menen itsekseni tästä jatkamaan terapeutin kanssa, katsotaan onko hyötyä. Kai sieltä joku polku löytyy, edelliselle en halua palata.
Aurinkoista kevättä itse kullekin :)
Kovin on tuttua tilanne. Miehen osallistuminen kotitöissä on naisen mukaan nolla tai ainakin "väärin" tehty. Pihtaus on kyykyttämistä. Itse jätin akan ja laitoin eron vetämään, kun seksi meni tasolle korkeintaan kerran kuussa. Testasin kaiken kotityöosallisuuden ja tein osani jo sitä ennenkin, vaimo vain ei apua trarvitessani osallistunut; aika yksisuuntaista siis. Lopputulos ei kotona ololla ja millään osallisuudella muuttunut, puhuminen ei auttanut eikä romanttiset järjestelyt.
Tietysti voit lähteä uhkailemaan erolla, josko sitten narsistisesti persoonallisuushäiriöinen saisi 'herätyksen'. Tai sitten voit kehitellä kuvitteellisen kilparakastajatteren, joka 'on niin ihqu', ehkä kilpailu asetelma saisi lihan liikkeelle. Mutta taitaa olla turhaa tuo; suosittelen vain eroamaan siltä seisomalta. Maailmassa on kyllä romantiikkaa osaavia naisia, etsi sellainen kun olet eron saanut. Terapiasta puhuttiin meilläkin, mutta sinne olisin yksin minä kuulunut, 'vika kun oli minussa'.
Minulla on nykyisellään uusi elämä, ei ole kitinöitä osallisuudesta kotiaskareisiin. On kolme lastakin elämäni rakkaan kanssa. Pienet lapset eivät ole haluja vieneet, rakastellaan kuin teinit vaikka 45 ollaankin.
... että tuossa on paljonkin totuutta. Ehkä se selvenee nyt kun asiat on lähteneet liikkeelle. Sen verran on kuitenkin omanarvontunnosta jäljellä, etten suostu (taas kerran) kaikkea itseeni kääntämään.
Seuraavat seikat puhuu jonkun tällaisen puolesta:
- Kaikki on aina minun vikaa/ongelmia. Oikeastihan parisuhteessa kaikki ongelmat ovat kuitenkin yhteisiä;
- Keskusteluyritykset päätyvät välittömästi tunnemyrskyyn (raivo->itku->syyllistäminen), vaikka kuinka rauhallisesti yritän asiat esittää;
- Rankankin "myrskyn" jälkeen kaikki onkin yht'äkkiä kuin koko tilannetta ei olisi ollutkaan.
Lähe nosteleen.
Ap:n nainen on prinsessahaaveissa liitelevä pseudoteini, jonka seksuaalisuus ei ole kehittynyt aikuisen naisen tasolle. Ei kukaan itseään kunnioittava ja seksuaalisuutensa kanssa sinut oleva nainen käsittele asiaa kuin ap:n nainen tekee. Ei tyydyttävä seksielämä seksi ole jotain arjesta irrallaan olevaa leffakamaa, jolle miehen pitäisi ihan "järjestää puitteet"!! Aivan kuin koko seksielämän onnistuminen olisi kiinni vain miehestä, jonka pitäisi ajatella vain ja ainoastaan naisen tarpeita. Aikuisten välinen seksi on vastavuoroista. Huhhuh, kyllä olisi terapia tarpeen tuolle "naiselle". Enpä tiedä eteneekö tuo asia mihinkään suuntaan, jos nainen ei koe itsessään olevan mitään vikaa, vaikka seksiä on niin vähän, että mies toivoo terapiaa. Taitaa pelätä, että terapeutti latelee liian kovia totuuksia naisen toimintatavoista ja kypsymättömyydestä. "Huonoja ideoita" terapiasta? Tekosyy, sanon minä. JOtkut eivät vain osaa käsitellä asioita edes itselleen rehellisesti. Suosittelen alkuperäiselle pitäytymistä omanarvon tunnossaan, tuollaisen naisen kanssa se on varmasti haastavaa. Otan osaa.
Jokainen kohta. Ihan tosissaan, mieheni käyttäytyy tuolla tavalla (voi olla.... epätosimies). Kamalan stressaavaa, kun kaikki vika on minussa ja olen lisäksi halveksittava surkimus. Näin on sanonut, ja myrskyn jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se ei ilmeisesti ole ihan tahallista, vaan kykenemättömyyttä tunnetasolla.
Et puhu rakkaudesta, tunteistasi vaimoasi kohtaan. Ota vastuu omasta muuttumisestasi, toista et voi muuttaa. Kun sinä muutat käyttäytymistäsi, toinen muuttuu ja muuttaa käyttäytymistään. Mieti mitä voit tehdä itsesi kanssa! Älä mieti seksiä, mieti miten voit osoittaa vaimollesi tunteitasi, miten voit niitä herättää hänessä. Rakkautta kun on, asiat sujuvat.
En tiedä, mahdatko käydä sivustolla enää katsastelemassa saamiasi vastauksia. Mutta pistänpähän oman kommenttini.
Minun mielestäni olet ihan normimies normaaleine tarpeineen. Minusta alle 40 vuotiailla 1 krt/kk on ihan surkean vähän... siis jopa kuusikymppisetkin päihittäisivät teidät.
Ei seksin pitäisi olla noin vaikeaa! Eikä olekaan edes naiselle, jos nuppi on kunnossa. Kun yläpää toimii, niin kyllä siellä alapuolellakin pitäisi vipinä käydä.
Minusta normaalinpaa olisi tässä alle nelikymppisenä (kuin itsekin olen) niin peuhata melkein päivittäin. Siis ainakin viisi kertaa viikossa.
Minusta seksi ei tarvitse mitään ihmeellisiä kynttiläillallisia ja muita kotkotuksia. Niitäkin tarvitaan silloin tällöin, mutta jos hormoonit pelaa, niin hyvä hyssyläinen... seksi ei välttämättä aikaa ja paikkaa kysy.
Naisen KUULUU olla itsekin aktiivinen ja OTTAA VASTUUTA.
MIELIKUVITUSTA HYVÄT SISKOT!
Olemmeko ihan nynnyjä? Miehenkin voi viekoitella ja se on ihanaa! Miksi miehen pitäisi olla aina se järjestelijä?
Puolin ja toisin voi toisen yllättää kaikella hauskalla tavalla, milloin viekoitellen kuin kissa, milloin hellästi, milloin kuin itse viattomuus.
Ja toisinaan ollaan ihan arkisesti. Aina ei voi tuntea ilotulitusta, mutta voi silti olla mukavaa kun on se tuttu ja turvallinen kumppani.
Naisen ei kuulu sälyttää koko pottia miehen harteille. Typerä nainen sellainen, joka pihtaa ja riitelee ja harrastaa äärimmäistä säännöstelyä. Vain terveydelliset seikat puoltavat säännöstelyn. Muu menee pelkäksi kiusanteoksi.
Minusta tässä on kiusantekoa miestä kohtaan. Heittäydytään äärimmäisen hankalaksi ja tämä alkup. miehen vaimo nauttii, kun saa aikaan sen, että mies on kuin seivästetty hyönteinen.
Pelkkä oikkupussi tuo nainen on. Mies etsii epätoivoissaan ratkaisua, mutta eihän tuo nainen mitään ratkaisua edes halua.
Voi vittu mitä skeidaa!
Taitaa himoissaan jakaa koko miessukupuolelle eläimiä erottelematta...
En ole huora. Olen avioliitossa.
Vai skeidaa? Taisi kolahtaa, kun koira ärähti.
En ole läheskään aina samaa mieltä kanssasi, mutta en ymmärrä, miksi sinun kirjoituksesi aiheuttavat niin pahansuopia reaktioita. Tämän maan kulttuuri ei siedä muuta kuin oman navan palvontaa. Stalinistista hedonismia vai hedonistita stalinismia?
Naisen haluttomuus ei ole se ongelma, vaan se saattaa olla vain samalla tavalla osa hänen minuuttaan kuin sinun suurempi halukkuutesi. Onko vaimosi kiinnostus seksiin muuttunut radikaalisti yhteisen taipaleenne aikana? Mikäli se on muuttunut, kannattaa haluttomuuden syitä mahdollisesti tutkia. Mikäli se ei ole muuttunut, ei myöskään sitä tarvitse korjata.
Ongelma muodustuukin enemmän siitä, miten yhdistätte parisuhteessanne nämä erilaiset seksihalunne. Minkälainen ratkaisu sitten olisi molemmille osapuolille reilu? Ei mielestäni ole järin reilua, jos mennään täysin naisen tai täysin miehen kiinnostuksen mukaan. Ehkä pitäisi pyrkiä löytämään kompromissi sen välillä, mikä on naisen maksimi ja miehen minimi seksikertojen suhteen kuukaudessa. Naisen mukaan saaminen ja motivoiminen tähän yhteiseen ratkaisuun saattaa olla ongelmallista.
Kun nähdään ongelmana enemmänkin erilaisten halujenne ja tarpeittenne tyydyttämisen parisuhteessa, huomaat pian, ettei kysymys ole ainoastaan seksistä. Tästä syystä vaimosi saattakin kieltäytyä seksuaaliterapeutille menemisestä, sillä hän ei koe ongelman löytyvän seksuaalisuudesta, vaan ylipäätään parisuhteesta. Ehkä hän olisi suostuvaisempi lähtemään parisuhdeterapiaan tai jollekin parisuhdekurssille. Kun lähtisit parisuhdekurssille halunasi ylipäätään parantaa parisuhdettanne, ei myöskään vaimollesi tulisi olo, että hänessä on jotain vikaa tai että seksi on ainoa tärkeä asia parisuhteessanne.
Uskoisin, että ongelmanne on enemmänkin se, että vaimosi ei koe parisuhteenne tyydyttävän hänen kaikkia tarpeitaan ja halujaan, joten ei ole valmis myöskään tyydyttämään sinun tarpeitaan. Tästä syystä hän koettaakin saada sinua osallistumaan parisuhteeseen enemmän antamalla apua, hellyyttä ja aikaa arjessa. Se ei välttämättä lisää suoranaisesti naisen seksuaalisia haluja, mutta se voi lisätä vaimosi halua antaa sinulle sinun kaipaamiasi asioita. Miehet eivät monesti ymmärrä, että naisilla saattaa olla useammanlaista seksiin liittyvää halua: 1) varsinaista omaa seksuaalista tarvetta, 2) halua täyttää kumppaninsa toiveet vastapalveluksena omien toiveiden täyttämisestä ja 3) miellyttämisen halua. Vaikka apu, hellyys ja aika ei välttämättä lisää vaimosi omaa seksuaalista tarvetta, se voi lisätä hänen halua täyttää aina jokseenkin sinun toiveesi vastapalveluksena hänen omien toiveidensa täyttämisestä. Onko oma seksuaalinen halu ainoa hyvä syy harrastaa seksiä? Voihan mieskin esimerkiksi halata naista, vaikka ei itse välttämättä sitä kaipaa. Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, etteikö mies myös nauttisi halauksen läheisyydestä. Olette nyt hieman pattitilanteessa, kun kumpikaan teistä ei oikein halua antaa toiselle sitä, mitä toinen haluaisi.
Voin omasta kokemuksestani parisuhteissani todeta, että monesti pitkissä parisuhteissa alun hohdon kadottua naiset nääntyvät rakkauden nälkään. Kun suhde alkaa vakiintumaan, mies muistaa yhä harvemmin halata ja kertoa rakastavansa, niin nainen myös unohtaa seksin ja antaa miehelle arvostusta. Hiljalleen ajaudumme siihen, että annamme toinen toisillemme vain sen verran, mitä toinen vaatii pysyäkseen suhteessa. Miksi emme voisi kuitenkaan parisuhteen arkistuttua hemmotella toisiamme antamalla toisillemme enemmän kuin juuri ja juuri tarpeeksi?
Se, miksi me naiset monesti asetamme seksin toteutumiselle mahdottomat ehdot (siis lapset yökylässä, romanttiset illalliset, yhteiset matkat jne), johtuu enimmäkseen siitä, että meidän on niin vaikea irtaantua arjesta ja keskittyä seksiin. Naiset osaavat useamman asian tekemisen samaan aikaan valitettavan hyvin, siksi tekemättömät hommat saattavat rullata mielessä yhdessä ollessa kumppanin kanssa sängyssä. Arkeen olisi hyvä ottaa hengähdystaukoja oikeasta elämästä, jolloin koetatte unohtaa velvollisuutenne vanhempina, työntekijöinä, lapsina, ystävinä jne. Voisitteko joskus olla hetken aikaa ihan vain sinä ja minä, kaksi rakastavaista? Alkuun tuo hetki voisi olla täytetty vain hellyydellä ja huumorilla, myöhemmin voi hetkiin lisätä toisinaan seksiäkin.
Te tarvitsette nyt eniten on sitä, että voisitte keskustella omista parisuhteeseenne liittyvistä tarpeista, haluista ja toiveista avoimesti. Se ei välttämättä onnistu ilman parisuhdeterapeutin apua, sillä molemmille teille on varmasti kertynyt pettymyksistä johtuvaa katkeruutta toisianne kohtaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettettekö rakastaisi toisianne tai välittäisi toisistanen. Katkeruus on vain merkki siitä, että kaipaatte jotain enemmän ja että asioista pitää puhua. Uhkailu ei missään nimessä kannata, mutta koeta saada vaimosi ymmärtämään, että voisitte hyötyä yhdessä parina ja koko perheenä parisuhdeterapiasta. Unohda tältä erää seksuaaliterapeutti, sillä vaimostasi se tuntuu varmasti liian hyökkäävältä.
"Ei mielestäni ole järin reilua, jos mennään täysin naisen tai täysin miehen kiinnostuksen mukaan."
Elämä ei ole reilua. Parisuhdeasioissa ei-äänen yleensä kuuluu voittaa. Ei mikään estä hellimästä puolisoa, mutta avioliitto ei voi rakentua sen varaan. Yhdessä ollaan, koska yhdessä on parempi olla kuin erikseen.
"Onko oma seksuaalinen halu ainoa hyvä syy harrastaa seksiä?"
On.
"Miksi emme voisi kuitenkaan parisuhteen arkistuttua hemmotella toisiamme antamalla toisillemme enemmän kuin juuri ja juuri tarpeeksi?"
Parempi periaate on, että on sellainen kuin on, ja toimii, jos toimii.
Viimeistään, kun lapset ovat kuvassa, puolison hemmotteluun ei kerta kaikkiaan riitä tarmoa.
Kuulostaa siltä, että olet oikea unelmamies: siivoat, teet ruokaa, kannat päävastuun perheen elatuksesta ja silti mietit miten voisit olla enemmän kotona. Liikunnallinenkin olet. Hyvä, että olet valmis tekemään uhrauksia asian eteen, koska parisuhdeasioissa joustamisessa molempien osallisuus on tärkeää.
Et voi kuitenkaan muuttaa vaimoasi, ja voi olla, että mitkään tekemäsi uhraukset eivät riittäisi. Vaimon reaktiot kuulostavat vähän huolestuttavilta - aivan kuin syy olisi vain Sinussa. Mieleeni tulee nyt ihan maallikkona kaksi selittävää asiaa. Ensinnäkin vaimollasi voi olla jokin kipeä, ehkä lapsuudessa koettu, trauma, johon liittyvät negatiiviset tunteet pulpahtavat esiin Sinun halutessasi seksiä. Vaimosi ei voi käytökselleen mitään, koska kipu on niin kovaa. Onko seksielämässänne olleet ongelmia aiemmin, ehkä jo liiton alkuvaiheessa? Toinen selittävä tekijä olisi se, että vaimollasi on jonkinlainen narsistinen häiriö, jolloin hän ei osaakaan arvostaa Sinun tekemisiäsi, koska kaikki on hänen mielestään vain Sinun syytäsi.
Kerrot tekeväsi paljon töitä. Se on yleistä monilla aloilla. Voisitteko jakaa ansiotyötaakkaa niin, että vaimosi etsisi kokoaikaisen työn ja Sinä vähentäisit omaa työskentelyäsi? On todella upeaa, että osallistut ansiotyön lisäksi vielä niin paljon kotitöihinkin. Eikä ole vain kyse siitä, miten paljon olet kotona, vaan huomioitko kotona ollessasi vaimoasi. Hellyys läheisyys, kehumiset ja kiitokset ovat hyvässä parisuhteessa tietysti yhtä arkisia kuin seksi.
Onko teillä yhteisiä harrastuksia tai yhteistä tekemistä? Toivoisiko vaimosi sellaista? Entä miksi hän haluaa niin kovasti lomalle ja ehdollistaa seksiasiat siihen?
Pariterapiaan et vaimoasi voi pakottaa, mutta menisikö hän gynekologin vastaanotolle? Joskus haluttomuuteen voi olla fysiologinen selitys tai fysiologiset häiriöt voivat sitä vahvistaa. Seksuaalista haluttomuutta voidaan ja usein kannattakin hoitaa. Kerroit, että seksiä on kerran kuussa: liittyisikö asia hormonaalisiin muutoksiin? On niinkin, että seksuaaliset halut ovat hyvin yksilöllisiä - toiset haluavat seksiä jatkuvasti, toiset tulevat toimeen hyvin vähällä seksillä. Tällöin kummankin, siis myös vaimosi, on joustettava.