Vuosien aikana olen menettänyt useamman läheisen ja moni on sairastunut vakavasti. Mutaman viikon sisällä kaksi ihmistä lähipiirissäni kuoli äkillisesti, syynä aivoverenvuoto. terveetä ihmisiä olivat. Tuntuu, että jos velä joku kuolee tai jää auton alle, sekoan. Sairadenpelko hallitsee elämääni. N. 80% ajastani olen huolissani ja pelkään puhelinsoittoa, jossa kerrotaan jonkun läheiseni olevan kuollut. MInulla on avomies, isä ja veljeni jotka merkitsevät minulle enemmän kuin mikään muu tässä elämässä. Jos menettäisin heiät, n kestäisi.Äitini kuoli muutama vuosi sitten syöpään. siitä alkoi minun pelkoni vahvistuen tähän päivään, ja nyt tuntuu etten voi enää elää saamatta apua. Ennen pelkäsin vain läheisteni sairastumista/kuolemaa vaan nyt olen ruvennut pelkääämään myös omaani. Mittaan pulssin itseltäni monta kertaa päivässä, sekä otan verenpaineen. Kuuntelen sydämen sykettä ja pelkään että se vain loppuu. En uskalla laittaa päätäni puolisoni rintakehälle, koska elkään että sydämen lyönti lakkaa. Jo pienet oireet, esim kuume saa minut pelkäämään keuhkokuumetta yms. Nyt minulla on flunssa ja turvonneet imusolmukkeet ja olen suorastaan hengen hädässä. Olen puhunut tästä ja läheiseni tietävät pelkoni ja huoleeni, muta tuntu että tarvitsen ammattiapua. En ole koskaan käsitellyt äitini kuolemaa, pelkään surua ja muistoja. Minulla on hirveä ikävä häntä. Tiedän että tämä johtuu osaltaan siitä, mutta en uskalla käsitellä asiaa vaan sivuutaan sen. en vieläkään hyväksy että äiti on poissa. Olen 28 vuotias, enkä halua elää näin.
Kuoleman- ja sairaudenpelko valtaa elämän
jassi81
1202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sulla on varmasti ollut tosi rankkaa :( ei nyt ihmekkään että on traumoja tullut... kyllähän tollaset kokemukset jättää jäljet. Kannattaa koittaa puhua noista asioista nimenomaan ja ei vaan miettiä yksin päänsä sisässä ettei hajoo. Kuulostaa vähän ocd- oireilta... itelläni on kanssa jotain vastaavanlaisia... pelkään.. en nyt kovin pahasti mut kuitenkin, että menettäisin vaikka mun miehen jotenkin.. että jos se jää auton alle tjs... mutta ei ne kovin vakavia ole... oon vaan vainoharhanen... turhiahan noi ajatukset on. sun pitää tiedostaa se. vaik helppohan se on sanoa :P et sä mitään sairastu ja ei kukaan muukaan