Hei. olen kolmikymppinen sinkku ja haluan jonkun järkevän ihmisen neuvon, joka on suhteessa. Kaikki naimisissa/suhteissa olevat ihmiset kyselevät minulta miksi en ole suhteessa, ja eikö sitä oikeaa ole löytynyt ja missä on vika. En koskaan ole seurustellut. En muista koskaan olleeni edes kunnollisilla treffeillä. Minun pitäisi vastata heille, että mistä minä tiedän, tehän tässä asiantuntijoita olette. Kertokaas nyt hyvät asiantuntijat, mistä on kysymys koko suhdeasiassa, vääntäkään rautalangasta. Minä en osaa edes teoreettisesti sanoa, saatika käytännössä ei ole mitään kokemusta. Haluan kerrankin suhteessa olevalle sanoa, että sano sinä, kun asiaa tunnet. Kertokaa ihan mitä mieleen juolahtaa.
sanokaa nyt
kerrankin minulle
2289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sinun pakko ole missään suhteessa olla.
Jos haluat sussun se käy yleensä parhaiten seuraavalla tavalla: Juttele mielenkiintoisen ihmisen kanssa jotain pikkukivaa ensin. Sitten kuuntele hänen asioitaan. Kysele pehmeästi lisää. Kun olet kysellyt pehmeästi lisää koko illan, tämä tyyppi ei sinusta millään enää irotaisikaan. No, tyypin laadusta on kiinni onko se hyvä vai huono asia.
Näitä kohteita voi löytää nettitreffeiltä tai ammatin kautta tai opiskelusta. Aktiivinen ote on jotenkin kyllä otettava. Puunaa vähän ulkomuotoasi, jos olet haku päällä.
Mutta salainen ase naisille on: kuuntele ja anna tunnustusta. Siis ihan todellista. Jätkä ei lähde mihinkään kulumallakaan! On vähän työläs metodi, mutta sopii niille,jotka eivät halua niin itseään tyrkyttää. Jos olet itse mies, niin sama metodi käy kyllä naisiinkin!
Eli hae sinulle sopiva tie! Ei sinussa mitään vikaa ole!
Olin 32 v. löytäessäni puolisoni ja sitä ennen nautin täysin sydämin irtosuhteista, niin varatuista kuin vapaista, ja edelleenkin koen, että niin piti ollakin. Yhtä lailla minäkin vastasin ääneen ja äänettömiin kysymyksiin siitä, etten vakiinnu, mutta olin kai varmempi kuin sinä välittämättä niistä erityisesti. Ja kun iski vakiintumisen syvempi tarve ostin koiran. Siitä oli kovasti iloa ja sen kautta tutustuin uudenlaisiin ihmisiin, joita en vapaassa elämässäni ennen edes tuntenut ikään kuin tutustuen elämään, jossa ihmiset toimivat yleisen odotuksien mukaisesti perheissään ja vakisuhteissaan. Kovin oli tylsän oloista! Mutta sitten se hyvän tuntuinen tyyppi tömähti eteeni ja aivan älyttömän tyhmässä paikassakin, joten olen edelleenkin n. 25 v:n jälkeen täysin vakuuttunut siitä että kannattaa luottaa intuitioonsa ja siis vastata kyseleville " vakiinnun kun on sen aika". Vika on vain kyselijöissä ja heidän kapeakatseisuudessaan.