Olen 18-vuotias tyttö ja tapasin muutama kuukausi sitten netissä mielenkiintoisen miehen. Vaihdoimme sähköpostiosoitteita ja aloimme lähettämään toisillemme joka päivä meilejä. Tultiin hyvin juttuun ja hän tietää melkein kaiken minusta ja minä hänestä. Mua ei edes haitannut, että hän on mua paljon vanhempi. Nyt mua on kuitenkin alkanut kaduttamaan, että tutustuttiin.
Meillä on paljon välimatkaa, asutaan kaukana toisistamme. Onneksi. Mies on nyt kuitenkin alkanut pyytämään mua käymään sen luona viettämään viikonloppua ym. Hän on alkanut jopa puhumaan yhteenmuuttamisesta. Annoin miehelle pari viikkoa sitten oman puhelinnumeroni ja nyt hän on alkanut soittelemaan minulle joka päivä ja lähettelemään tekstiviestejä. Hän on valmis hakemaan minut kotooltani autolla heti kun vaan minulle kuulemma sopii. Mua on nyt kuitenkin alkanut ahdistamaan tämä yhteydenpito. Joudun selittämään miehelle koko aika menojani ja keksimään tekosyitä miksi en vastaa kaikkiin hänen soittoihin.
Mua alkaa pelottamaan, että milloin mies tosiaan ilmestyy mun kotiovelle. Onneksi en sentään asu vielä yksin vaan vanhempien kanssa. Hän tietää missä asun, missä käyn koulua ym. Vaikka mies ei ole ollut uhkaava mua kohtaan, vaan mukava, niin en kuitenkaan pidä siitä että hän "vahtii" mua. Toisekseen en ole häntä vielä valmis tapaamaan.
Mitä mun pitäisi tehdä? Yrittää selittää, että voin vielä olla hänen kanssaan tekemisissä netissä, mutta en halua tavata livenä?
Meillä on paljon välimatkaa, asutaan kaukana toisistamme. Onneksi. Mies on nyt kuitenkin alkanut pyytämään mua käymään sen luona viettämään viikonloppua ym. Hän on alkanut jopa puhumaan yhteenmuuttamisesta. Annoin miehelle pari viikkoa sitten oman puhelinnumeroni ja nyt hän on alkanut soittelemaan minulle joka päivä ja lähettelemään tekstiviestejä. Hän on valmis hakemaan minut kotooltani autolla heti kun vaan minulle kuulemma sopii. Mua on nyt kuitenkin alkanut ahdistamaan tämä yhteydenpito. Joudun selittämään miehelle koko aika menojani ja keksimään tekosyitä miksi en vastaa kaikkiin hänen soittoihin.
Mua alkaa pelottamaan, että milloin mies tosiaan ilmestyy mun kotiovelle. Onneksi en sentään asu vielä yksin vaan vanhempien kanssa. Hän tietää missä asun, missä käyn koulua ym. Vaikka mies ei ole ollut uhkaava mua kohtaan, vaan mukava, niin en kuitenkaan pidä siitä että hän "vahtii" mua. Toisekseen en ole häntä vielä valmis tapaamaan.
Mitä mun pitäisi tehdä? Yrittää selittää, että voin vielä olla hänen kanssaan tekemisissä netissä, mutta en halua tavata livenä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Noin siinä käy kun kummallakaan ei ole järkeä riittävästi. Sinun pitää tietysti kertoa mitä ajattelet sille toiselle, joka voi olla vain innostunut liikaa, eikä tajua miten ahdistavalta se tuntuu.
Sopikaa tapaaminen puolueettomalle maaperälle, vaikka ohimennen lyhyt tapaaminen jonkin muun matkan yhteydessä, se kertoo jo paljon onko kiinnostusta enempään. Ei internetin taakse piiloutuminenkaan korjaa tilannetta mitenkään ja ikävää sekin on jos elämässä jää mahdollisuuksia käyttämättä pelkuruuden takia.
ja pistä se salaiseksi. Hanki vaikka Prepaid siksi ajaksi, kun puhelinyhtiö hoitaa homman. Älä vastaa yhteenkään puheluun tai tekstiviestiin. Voit tietysti varalta jättää viestit kännyn muistiin, jos rupeaisi tulemaan törkyviestejä. Niitä voit käyttää sitten todisteena lähestymiskieltoasiassa, vaikka ei kai tämä tuntemattoman kanssa (ex-psot ovat asia erikseen) niin pitkälle mene. Älä vastaa myöskään sähköpostiviesteihin, vaan vaihda sekin osoite. Voit tietysti laittaa yhden viestin, jossa selität kantasi ja ettet ole kiinnostunut enemmästä yhteydenpidosta (älä selitä liikaa äläkä nöyristelevästi, vaan pikemmin kuivasti), sen jälkeen korkeintaan yksi viesti, jossa toteat, että ilmoitat poliisille, jos ei häirintä lopu (ja toteutat uhkauksesi).
No sano suoraan sille suoraan että sua ahdistaa kun se vahtii sua. Jos sua siis pelottaa minkälainen mies sieltä oikeasti paljastuu niin mikset pyydä sitä vaikka kahville jonnekin kahvilaan? Tai sitten teille? Ja vaikka vanhemmat kotona? Ite en tosiaankaan menis ekalla tapaamisella kenenkään tuntemattoman luokse tai edes minnekään semmoseen syrjäiseen paikkaan missä ei ois muita.
Ei ketään tuntematonta kannata ensin jossain julkisella paikalla näkemättä kotiin pyytää.
Ja jos ahdistaa niin ei kannata nähdä ollenkaan.
Sinä oletkin pätevä neuvomaan, säikky vanhapiika, joka ei uskalla itse lähteä ulos luukustaan.
"Vaikka mies ei ole ollut uhkaava mua kohtaan, vaan mukava, niin en kuitenkaan pidä siitä että hän "vahtii" mua"
Kannattaa lukea Gavin de Beckerin kirja "The Gift of Fear" (en tiedä, onko käännetty suomeksi). Kuulostaa siltä, että yrität olla "järkevä" ja sanoa itsellesi, ettei sinulla oikeastaan ole syytä olla ahdistunut ja pelätä tätä tyyppiä, joka ei ole toistaiseksi ollut muuta kuin mukava... mutta, mutta. Yleensä tämänkaltaisia tuntemuksia kannattaa kuunnella, sillä me ihmiset "vaistoamme" paljon enemmän kuin arvaammekaan. Siinä ei ole mistään kuudennesta aistista kyse, vaan siitä, että luemme tiedostamatta pieniä, paljastavia yksityiskohtia muiden ihmisten käytöksestä. Kukaan tällä palstalla ei ole lukenut miehen viestejä tai seurannut teidän juttujanne, joten kukaan täällä ei ole sellaisessa asemassa, että voisi väittää sinua turhan säikyksi tms. Vain SINÄ tiedät tarpeeksi tilanteesta, ja minusta sinä tiedät jo, mikä vastauksesi on. Pelkästään se, että sinua ahdistaa, yrittää kertoa sinulle jotain. Minusta tämä ahdistaminen ja se, että "joudut selittämään miehelle koko aika menojasi" on aika huolestuttavaa - tehän ette ole vielä edes tavanneet!! Jos mies vahtii tekemisiäsi jo nyt, niin arvaa mikä kontrollifriikki hänestä voisi kuoriutua, jos olisitte ihan oikeassa suhteessa??
Kuuntele sisäistä ääntäsi. Sinuna en MISSÄÄN NIMESSÄ tapaisi tyyppiä livenä ja katkaisisin välit netissäkin. En osaa neuvoa, kumpi on parempi, katkaista välit heti kokonaan vai viilentää pikkuhiljaa - itselläni oli nettistalkkeri, johon ei auttanut kuin täydellinen välien katkaisu kerrasta poikki. Toisaalta jos mies tietää sinun elämästäsi paljon ja saat hänestä jollain tasolla huonoja viboja, niin en todellakaan osaa sanoa, miten viisasta hänen suututtamisensa olisi. Sinuna kertoisin varmuuden vuoksi tyypistä vanhemmillesikin... vaikka se olisikin hiukan noloa. Nolous on pidemmän päälle vähemmän vaarallista.
Lisättäköön vielä se, että omassa nettistalkkeritapauksessani minuakin alkoi aluksi kaduttamaan, että ylipäätänsä tutustuttiin, vaikken osannut oikein sanoa mikä siinä mätti. Tämänkin ihmisen jatkuva yhteydenpito alkoi pian ahdistaa ja tunsin oloni jotenkin nurkkaan ajetuksi, vaikkei päällisin puolin hänessä ollut mitään "uhkaavaa". Tämä ei ollut edes mikään nettideitti vaan ihan ei-romanttinen tuttavuus, ja yritin aluksi olla tyypille ystävällinen vaikka yritinkin ottaa etäisyyttä, mutta jutut kävivät nopeasti yliampuviksi. Olisi kannattanut uskoa omia vaistoja silloin, kun tyyppi suuttui siitä, etten vastannut hänen viesteihinsä samana päivänä. Muutaman kuukauden päästä hän jo uhkaili itsemurhalla, häiriköi ystäviäni ja tulihan sieltä epäsuoria uhkauksia itseäni ja perhettänikin kohtaan. Onneksi hän asui sen verran kaukana eikä tiedä tarkkaan, missä asun, joten yhteydenpidon katkaiseminen kävi lopulta helposti. Siis sikäli helposti, että vaihdoin sähköpostiosoitteen ja lakkasin lukemasta hänen viestejään. Niitä kyllä tuli vielä vuodenkin päästä. :-/
Se mies on epätoivoinen ja halua saada seksiä *piste* Ei kukaan täysjärkinen soita joka päivä ja lähettelee tekstareita..
Sitten outo, kun yleensä on tullut lähetettyä, vaikka edes yksi tekstari päivittäin.;) Jos ei ole tähdellisempää asiaa, niin aina voi toivottaa hyvät yöt. Tosin ei kukaan ole ainakaan tunnustanut ahdistuvansa, enkä ole tiuhasta yhteydenpidosta ahdistunut itse.
Ongelma ei ole välttämättä yhteydenpidon tiheys, vaan yhteydenpidon tiheys yhdistettynä sen sisältöön ja miehen käytökseen. Kokonaisvaikutelma siis. Näkisin ap:n tilanteessa suurimpana ongelmana, että mies "vahtii" hänen tekemisiään ja hän "joutuu selittämään miehelle koko aika menojansa". Jokin miehen yhteydenpidossa on siis antanut hänelle tällaisen mielikuvan... tuskin kyseessä on pelkkä hyvänyöntoivottelu...