hhei mä oon 14 v ihan kohta 15 ja haluaisin aloittaa kitaran soiton mutta on budjetti liian tiukka opettajaan ja TODELLA haluaisin opetella mutta se tuntuu niin kauhean vaikealta minulla on kamalat nakki sormet ! :D haluan oppia ja mieli piteitä siitä voisko mulla olla vielä mahiksia kitaristiks : ))
Kommentoikaa ja nauvot on enemmän ku tervetulleita ! :D
Kommentoikaa ja nauvot on enemmän ku tervetulleita ! :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
.... sinä opit soittamaan kun vain harjoittelet. Ei se opettaja ole edellytys, vaikka helpottaakin asiaa tietyssä mielessä. Jos sulla on kitara, niin ei muuta kuin opetteleman ensin virittämään se ja sitten sointuja ja melodioita jne. netistä löytyy sointuihin valmiita sormitusmalleja. Jatkon kannalta elämää helpottaa jos opettelet hahmottamaan soinnut intervalleina, mutta se ei ole välttämätöntä. Teoria on hyödyllistä, mutta muistat soittaa musiikkia sillä kitarallasi koska sehän se on se juttu.
Ei se opettaja ole niin tarpeellinen jos kitaraa soitat. Itselläni on pari kaveria, jotka ovat täysin itseoppineita ja ovat vielä parempia ku mä (olen siis käynyt jo 6 vuotta soittotunneilla).
Jos budjetti riittää, niin osta mahdollisimman kelvollinen kitara itsellesi, sillä huono kitara vie aloittelijalta helposti uskon omiin kykyihin, kun "sillä paskalla Harley Bentonilla ei saa mitään soitettua". Eli osta hyvä kitara ja jokin kirja, josta voit oppia soittamaan alkeita ja soinnut. Teoriaakin kannattaa opiskella, koska sen oppiminen myöhemmin on todellakin hankalaa, mutta pidä pääpaino soittamisessa.
... hyvällä ja huonolla kitaralla on jos lähdetään siitä, että molemmat ovat asiallisissa säädöissä eikä siis viallisia (suljetaan siis pois nauhojen töröttämiset ja kielten särisemiset ja vireisyys ongelmat, jotka eivät ole huonon vaan soittokelvottoman kitaran ominaisuuksia (silloin jos eivät ole säädöillä korjattavissa)).
Itselläni on ollut sellainen onni, että olen saanut laitettua aika hyvät soittokamppeet vuosien varrella (kaikki kitarani eivät ole kalliita, vaikka pari vähän tyyriimpääkin löytyy). Paljon olen taas soitellut enemmän ja vähemmän hyvillä kitaroilla ja miettinyt juuri sitä kysymystä, että mitkä tekijät erottavat perus hyvän soittimen erinomaisesta (jos unohdetaan hintalaput ja muu sellainen).
Itse olen päätynyt siihen, että se kulminoituu siihen vuorovaikutukseen soittimen kanssa. Jotkut kutsuvat sitä sielukkuudeksi. Tarkoitan sillä sitä intensiteettiä, jolla soitin vastaa soittoon. Soittimen ominaisuuksista voidaan erotella nippelitekijöitä kuten sustaini (=äänen jatkuvuus), atakki (äänen alukkeen voimakkuus), dynamiikka/herkkyys (=kuinka paljon ääni muuttuu eritavalla/eri kohdasta näpätessä), etc. Minusta kuitenkin kaikki seikat yhdessä vaikuttavat siihen soittimen "sieluun" joka houkuttelee soittajaa itseilmaisuun ja olen huomannut, että vie soitto-otetta intensiivisempään suuntaan. Jos soitin reagoi herkästi niin silloin soittotatsikin muuttuu herkemmäksi. Jos soitin ei reagoi hienoisiin muutoksiin soitossa niin silloin soittotatsi helposti tasapaksuuntuu myös. Tämä sama asia pätee niin sähkökitaraan kuin akustiseenkin. Toki rakenteelliset ominaisuudet vaikuttavat olennaisesti ja eri tyyppiset kitarat ovat hyvin erilaisia, mutta hyvä kitara on aina ok. ja tasainen, mutta erinomainen kitara on tempperamenttinen (voi joskus olla vähän oikukaskin) ja saattaa joskus hyvällä tavalla yllättää soittajansa kaivamalla tämän sielusta tunteita joita ei soittaja tiennyt siellä olevankaan.
Kun olen soittanut hyvää kitaraa, niin se kokemus on sellainen laimea ja tasapaksu "ihan okei". Mutta sitten kun soittaa erinomaista kitaraa, niin kyynel vierähtää poskelle ja kyse ei ole enää soitosta vaan tunne pulppuaa suoraan soittajasta. Sitä ei voi olla kuulijakaan huomaamatta, vaikka soittaja olisi muuten vain keskinkertainen.
Kitaran soinnilla ei ole kuulijalle juurikaan merkitystä, mutta kitara saa sen soittajan saundaamaan juuri tietyllä tavalla ja sen asian huomaa myös kuulija. Sillä asialla on mitä suurimmassa määrin merkitystä myös soittajalle. Erinomaisen soittimen ei tarvitse välttämättä olla kallis, mutta kallis soitin on todennäköisemmin erinomainen kuin halpa. Erinomaisen soittimen tunnistaminen vaatii hiukan kokemusta ja siksi aloittelija joutuu usein ostamaan vähän kalliimman soittimen kaiken varalta.
ennenkuin ostat jotain, mieti mitä haluat soittaa.
Yksi kitara sopii yhteen, toinen toiseen ja kolmas kolmanteen, osa useampaan ja moneen, mutta ei mikään kaikkeen. Ja kitaroita piisaa, jeesus sentään, niitä piisaa. Yleismalleista erikoisyksilöihin.
Ja tää pätee fenkku stratomiehiin ihan kuin Espiläisiin.
Jos sen saa määriteltyä mitä aikoo soittaa, on helpompi löytää kohtuu hyvä/ erinomainen kitara siedettävällä rahamassilla.
Oikein valittu kitara tekee juuri niitä asioita kuin edellisessä kirjoituksessa tuli esille.
arvioimaan täältä lukemalla?!:D
Ikää sulla ei vielä oo paljon mitään ja nakkisormet ei oo ennenkään olleet mikään este, jos vaan halua riittää!
Niin...eli kyllä soittamaan oppii itsekin harjoittelemalla jos TODELLA haluaa!? Se vaan vaatii tosiaankin pitkäjänteisyyttä ja sitä, että omistautuu harrastukselle pitkäksi aikaa. Jos on jo kuukausien jälkeen valmis luovuttamaan, niin ei varmasti opi sillä meiningillä!
Mutta kuten sanottua...kaikilla on mahdollisuudet oppia, jos TODELLA haluaa! Youtubesta/netistä löytyy tosi paljon hyvää opetusmatskua(oon kateellinen, kun itsellä ei aikoinaan ollu tota mahdollisuutta!), ja kirjastoista löytyy kaikenlaisia/kaikentasoisia oppikirjoja!
Pitää ottaa huomioon että välistä se opettelu rupeaa käymään ihan työstä. Jos on sen verran itsekuria että pystyy pakottamaan itsensä juuri niiden vastenmielisiltä tuntuvien hankalien juttujen kelaamiseen, niin kyllä se sitten sujuu. Itselleni pieni ulkopuolinen hiostus ei ole pahitteeksi mutta sinun kohdallasi ehkä on toisin.
Jos itsekseen aloittelee, kannattaisi etsiä vaikka kirjastosta aloittelijoille sopivia oppaita ja pitää huolta siitä että ei opettele aivan perusasioita väärin. Jos niin ehtii tehdä, on korjaaminen työläämpää kun se sitten myöhemmin käy välttämättömäksi.
Sitä ei kannata kauheasti hätkähtää että tuntuu vaikealta. Niitä tuntemuksia taatusti riittää mutta harjoittelemalla kyllä pääsee yli seuraavan hankaluuden kimppuun.