Moi
Olen eronnut avovaimostani tai siis se päätti lopettaa suhteen..nyt olen tuskissani ja kauhea ikävä sitä en tiedä miten tätä elämää enää voi oikeen jatkaa ku tuntuu et kaikki on menny vaan alamäkee kun suhde meni poikki..rakastan edelleen exää suunnattoman paljon ja en tiedä miten nää tunteet saisi pois :( kaikki johon tutustuin exän kautta niin tuntuu ettei haluu olla missään tekemisissä mun kanssa enää..mä vihaan mun elämää..kaiken pääliseks oon nähn pari päivää unia siitä,,yvoisko joku kertoo mikä auttaa? ja olisi kiva kuulla muiden kokemuksia
Olen eronnut avovaimostani tai siis se päätti lopettaa suhteen..nyt olen tuskissani ja kauhea ikävä sitä en tiedä miten tätä elämää enää voi oikeen jatkaa ku tuntuu et kaikki on menny vaan alamäkee kun suhde meni poikki..rakastan edelleen exää suunnattoman paljon ja en tiedä miten nää tunteet saisi pois :( kaikki johon tutustuin exän kautta niin tuntuu ettei haluu olla missään tekemisissä mun kanssa enää..mä vihaan mun elämää..kaiken pääliseks oon nähn pari päivää unia siitä,,yvoisko joku kertoo mikä auttaa? ja olisi kiva kuulla muiden kokemuksia
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla oli samat fiilikset eron jälkeen. Tyttö jätti ja perkele ku sattu. Kaikki yhteinen aika ja ystävät sun muut vessanpöntöstä alas. Alamäkeä meni pari kuukautta, eli koulussa ei sujunut, ruoka ei maistunut jne.
No nyt on aikaa kulunut kolme kuukautta eikä enää ole jatkuvaa alakuloisuutta/masennusta. Kyllä tästä ehkä kesällä on jo toipunut siihen malliin, että alkaa muutkin mimmit kiinnostamaan.
Noh aika näyttää ja tsemppiä sulle. Se sattuu ja vituttaa helvetisti, mut outoahan se ois jos niin ei tapahtuis. Kyllä sä selviitä.
Kiitos viestistäsi olen itse meinaa eronnu kolmekuukautta sitten mutta vieläkin on armoton ikävä..en ole ollu exään mitenkään yhteydessä mut sekään ei auta :( kuinka pitkä suhde teillä oli?
Itsellä meinaa 4.5v josta melkein vuosi kihloissa..
Toivottavasti tää joku päivä helpottaa
Varmasti helpottaa!!!
Itsekin erotuskissa kamppailen ja pakko on vain jaksaa jatkaa! Muista, että rakastavin teko voi olla se, että annat toisen mennä, jos tämä sitä kovasti kuitenkin haluaa!
Suuntaa katsetta sen verran tulevaisuuteen, kun vain kykenet! Mieti mikä elämässäsi on tärkeintä ja miten siihen pyrkisit ja saisit sen mitä haluat! Uutta suhdetta tuskin kannattaa ajatella ennenkuin olet saanut entisen pois mielestäsi! Raunioille ei kannata rakentaa! Satsaa hyviin ystävyyssuhteisiin!! Itsellä ainakin nämä asiat ovat auttaneet! Samoin terveet elämäntavat!
Itse ikäänkuin "pysähdyin" ja olen mietiskellyt mikä suhteessa meni vikaan ja tiedostan paremmin omat tehdyt virheeni. On ollut pakko myöntää itselleen olleensa välillä täysi riiviö, mutta on ollut pakko ottaa opikseen!
Rakasta itseäsi, anna itsellesi aikaa! Ole itsellesi armollinen ja satsaa hyvään elämän laatuun!:-D
Tuntuu vaan ettei millään jaksa :( kaikki menee vaan huonommin ja ikävä vaan kasvaa jollain tapaa pitäs nyt vaan oppii päästää irti mut se tuntuu ihan mahdottomalta...kaikki sanoo aina et päivä kerrallaan ja aika parantaa.. mun edellisen eron erotyö kesti n.1.5v eli olen aika tunteellinen tai en tiiä mistä se johtuu että kestää niin kauan päästää irti..
Sama täällä. Paitsi naispuolinen olen ja erosta on vaan pari viikkoa. Oltiin myös yhtä kauan yhdessä kuin te. Hän oli mun suuri rakkaus, mutta johonkin se rakkaus vaan katosi, jäljellä on vaan suuri kiintymys, vaikka minä kai se jätetyksi tulin kumminkin. En tiedä miten selviän kun hän katoaa mun elämästä. Olosuhteiden pakosta asutaan vielä saman katon alla.
Mua on tänä aikana auttanut hirveästi kaverit. Ja myös seki ajatus, että nyt saan olla hirveän itsekäs, tulla ja mennä ihan niin kuin huvittaa.
Jos vaan uskaltaa nojata muihin ihmisiin ja olla avoin, niin kyllä tukea löytyy yllättäviltä tahoilta. Muista myös se, että lähes jokainen on joskus kokenut samanlaisen tuskan, ja suurin tuntee siihen kuolevansa ja kuitenkin selviää.
Myös se ajatus on mua helpottanut, että jos meidän kuuluu olla yhdessä, niin me löydetään toisemme vielä, jos taas ei, niin sitten on parempi näin. Mä en ole tänä aikana mitään menettäny. Saanut tukea ja rakkautta. Monta onnellista vuotta. Kai niidenkin takia jaksaa eteenpäin.
Ihmiset puhuu, että eroon auttaa alkoholin välttäminen (helpompaa olla selvinpäin ja jätetty kuin krapulassa ja jätetty) ja itsestään huolta pitäminen, eli kuntoilu. Itse ostin uudet stereot. Peittää hyvin äänet naapuriin jos sekoan täällä yksin=)
Onko sun tutuilla mitään elukoita tyyliin kissa tai koira? Tarjoudu hoitajaksi jos tykkäät eläimistä. Ne osaa kyllä lohduttaa kaikista parhaiten.
Joo tuo on kyllä totta mut tuntuu vaan siltä ettei oo virtaa tehä oikeen mitään harrastuksiakin koittanu tehä mut niissä tulee vaan paljon muistoja mieleen..ja oon ollu kissaa hoitamassa mut ei siitä oikein apua ollu :( ehkä mun täytyy vaan tutkiskella itteeni ja miettiä asioita eteenpäin vaikka se vaikeelta tuntuukin.. nyt on ollu todella vaikeeta ku viimiset neljä yötä nähny unia exästä.. mut päivä kerrallaan täytyy vaan jotenkin yrittää mennä.
Meillä ei ollut kuin vuoden mittainen suhde, mutta olemme tunteneet toisemme reilu pari vuotta.
Kyllä ikävä on vieläkin tosi kova varsinkin yksinäisinä aikoina. Mm. viikonloput, kaikki aamut ja illat jne.
Pakkohan tästä on selvitä, ei siinä muu auta. Mutta itseäni auttaa se ajatus, että kyllä tuostakin suhteesta jotain oppi (ja minullahan sitä opittavaa riittää), eikä toista niitä virheitä sitten seuraavassa suhteessa.
Tsemppiä ja hyvää kevättä! :)
Mä tiedän. En mäkään oikein jaksaisi mitään. Pitäis koulukin hoitaa tässä samalla ja kyetä kaikenlaisiin jeesuksen ihmetekoihin verrattavissa oleviin suorituksiin.
Ja perkele, tuli aloitettua tupakointikin, ja lopetettua taas. Mä mietin, että kunhan saan miehen ulos niin raahaan itseni väkisin juoksemaan. Tuli se harrastus aloitettua vuosi sitten, mutta nyt on ollu pitkä tauko kun polvet kronas ja koulu vei kaiken ajan. Siitä tulee ainakin samalla energinen ja rento olo, ajatuksetkin saa järjestykseen. Sitä tässä nyt tarviskin. Onko sulla rahaa käydä kuntosalilla? Mulla ei, muuten menisin sinne ähkimään.
Kyllä nuo unet loppuu vielä. Aivot puurtaa nukkuessa mieltä vaivaavien asioiden kanssa ja kyllä nekin joskus saa hommansa valmiiksi. Mutta voin kuvitella minkälaista se on=(
Pääsisitkö matkustamaan jonnekin? Tapaamaan kavereita jossain muualla? Saattais sekin auttaa.
kiitos kun vastasit
sehän tässä onkin hankalaa ku ei oo oikein varaa mihkään ja on todella vähän kavereita..ulkoilu kyl auttaa kun käy kävelyllä ja silleen uimassa käyn mutta sieltäkin tulee liikaa muistoja pitää vaan keksii joku sellanen missä ei tulis kokoajan vaan muistoja..tänään oli töissä onneksi hyvä päivä että jakso
Moi. Mulla ex muuttaa tuntien sisällä toiseen maahan. Se on se viimeinen niitti tähän eroon ja se tuntuu pahalta. Mä olen miettinyt viimeaikoina paljon sitä, miten voisin vältellä kaikkia noita muistoja jotka tulee mieleen. Olen käskenyt exää viemään kaiken mikä siitä muistuttaa, ja nyt tuntuu, etten haluaisi edes hyvästellä kasvotusten, vaikka siihen olisi mahdollisuus.
Kuitenkin satuin eilen jossain keskusteluohjelmassa kuulemaan yhden viisauksen joka jäi mieleeni ja laittaa vähän kyseenalaistamaan tapaani toimia nyt. Ohjelmassa oli nainen jonka mies kuoli väkivaltaisesti muutama vuosi sitten. Hän vastasi kysymykseen miten siitä pääsee yli sanomalla, että älä yritä paeta. Jos kohtaat leijonan ja yrität paeta, leijona saa sut kiinni ja syö. Okei, kuulostaahan tämä hitusen kliseiseltä, mutta mielestäni siinä piilee totuus.
Pitää vain rohkeasti yrittää kohdata asiat. Ja kyllä sä kestät. Ja mäkin kestän. Jos mä löydän exäni vanhoja vaatteita kaapeista, tai käyn paikoissa jotka herättävät yhteisiä muistoja, tottakai se tuntuu helvetin pahalta. Mutta, taivas ei putoa niskaan, en mä kuole siihen paikkaan, ei mun muut läheiset lakkaa olemasta, toivo ei lakkaa eikä rakkauskaan maailmasta lopu vain siksi, että musta tuntuu pahalta jokin muisto.
Ja kun näitä muistoista tarpeeksi monta kertaa järkyttyy, se ei lopulta yksinkertaisesti voi enää tuntua niin pahalta. Joskus sekin asia tulee loppuunkäsiteltyä. Mä uskon, että jos mä nyt alan vältellä kaikkiea mahdollista mielipahaa exän suhteen, mä menetän samalla kyvyn tuntea mielihyvää muista asioista. Ja mikä pahinta, silloin suru vaan pitkittyy.
Jos sitä alkaa kulkea tuolla laput silmillä, miten sitä voisi enää ilahtuakaan mistään? Jos esim pelkäät, että ex tulee vastaan kadulla ja siksi välttelet katsomasta ihmisiä, on aika mahdoton huomata jos vaikkapa joku söpö tyttö hymyilee sulle. Ja se taas voi pelastaa päivän, eikä edes maksa mitään=)
Kyllä me kestetään.