Nyt kai voi onnitella itseään, että eroon pääsin. Kiitos monien teidän viesteistä, joiden avulla voimia sain lähteä tuosta suohteesta.
Mutta. Nyt tämä työmaa sitten todenteolla alkoikin.
Itsetunto on niin pohjalla, että itsetuhoiset ajatuksetkin on päässä käyneet.
En jaksa huolehtia itsestäni, en nuku kunnolla, syön joko paljon tai en ollenkaan. Kampaamoon en jaksa aikaa varata, vaikka näytän linnunpelättimeltä saati nyt mennä ostamaan uusia vaatteita.
Olen täysin kadottanut itseni.
Hain masennuslääkkeitä ja ne nyt ei ainakaan auttaneet tilannetta. Aloin yösyöpöttelijäksi(ko lääkkeillä tapana
lihottaa) ja lihoin parissa kk:ssa 16kg. Lopetin ne. Kilot jäivät ja tuo ikävä tapa kömpiä jääkaapille.
Olin miehen kanssa noin 6 vuotta yhdessä.
Se oli maanpäällinen helvetti. Sitä ei tajunnut silloin, mutta tajuaa nyt. Silloin ei ollut lupaa tuntea tai haluta mitään. Mies sai vuosien saatossa nujerrettua tahtoni. Teki minusta kaikkeen syypään. Hän sai ryypätä ja rellestää, käydä käsiksi, retuuttaa ja soittaa poliisit paikalle, jolloin YLLÄTYS YLLÄTYS, se olin minä joka koppiin jouduin. Ei koskaan mies. Taitava kun oli puhumaan. Jos olisikin ollut näin, että olin aiheuttanut hänelle pahaa, niin silloin ihan ok että jäähy paikallaan. Mutta uhri siitä lähti haavojaan nuolemaan.
Ja jatkossa otti tuon putkahomman pelotteeksi, jos ääni nousi minulla niin mies oli heti soittamassa maijan paikalle. Ääni vaikeni ja minusta tehtiin hiljainen hiiri, joka ei uskaltanut sanoa mitään. Siitäkin mies sanoi, että olen muuttunut..ennen olin fiksua seuraa, jonka kanssa saattoi puhua aiheesta kuin aiheesta. Niimpä niin. Kyllä tajusin, ettei kannata keskustella, saati olla erimieltä mistään. Kerran mies kävi käsiksi kurkkuun, kun totesin yhden poliitikoista hampaattomaksi ääliöksi. Hups! Mies oli äänestänyt tätä ko. ihmistä.Ja mun moka, kun en tiennyt sitä. Esimerkkejä on lukuisia.
No nyt erosta on kulunut reipas puol vuotta. Miehellä on jo uusi. Ei mennyt kauaa. taisi olla jo kuukauden päästä..
Elämme suht pienellä paikkakunnalla ja exä kertoo hyvin arkoja ja luottamuksellisia asioita minusta. Mm. nuoruudessani tehty abortti, mutta tuo oli lievimmästä päästä.
Mitä nyt sitten?
Mietin miten ovatkaan onnellisen näköisiä, ex ja tämä uusi
Kävelen läskinä ohi. Näen kun tuo toinen nainen halveksivan katseen luo ja hymyilee.
Kertokaa miten päästä tästä etiäpäin? Olen onnellinen, että pääsin miehestä eroon, mutta miten alkaa koota itseänsä kaiken tuon jälkeen??
Mutta. Nyt tämä työmaa sitten todenteolla alkoikin.
Itsetunto on niin pohjalla, että itsetuhoiset ajatuksetkin on päässä käyneet.
En jaksa huolehtia itsestäni, en nuku kunnolla, syön joko paljon tai en ollenkaan. Kampaamoon en jaksa aikaa varata, vaikka näytän linnunpelättimeltä saati nyt mennä ostamaan uusia vaatteita.
Olen täysin kadottanut itseni.
Hain masennuslääkkeitä ja ne nyt ei ainakaan auttaneet tilannetta. Aloin yösyöpöttelijäksi(ko lääkkeillä tapana
lihottaa) ja lihoin parissa kk:ssa 16kg. Lopetin ne. Kilot jäivät ja tuo ikävä tapa kömpiä jääkaapille.
Olin miehen kanssa noin 6 vuotta yhdessä.
Se oli maanpäällinen helvetti. Sitä ei tajunnut silloin, mutta tajuaa nyt. Silloin ei ollut lupaa tuntea tai haluta mitään. Mies sai vuosien saatossa nujerrettua tahtoni. Teki minusta kaikkeen syypään. Hän sai ryypätä ja rellestää, käydä käsiksi, retuuttaa ja soittaa poliisit paikalle, jolloin YLLÄTYS YLLÄTYS, se olin minä joka koppiin jouduin. Ei koskaan mies. Taitava kun oli puhumaan. Jos olisikin ollut näin, että olin aiheuttanut hänelle pahaa, niin silloin ihan ok että jäähy paikallaan. Mutta uhri siitä lähti haavojaan nuolemaan.
Ja jatkossa otti tuon putkahomman pelotteeksi, jos ääni nousi minulla niin mies oli heti soittamassa maijan paikalle. Ääni vaikeni ja minusta tehtiin hiljainen hiiri, joka ei uskaltanut sanoa mitään. Siitäkin mies sanoi, että olen muuttunut..ennen olin fiksua seuraa, jonka kanssa saattoi puhua aiheesta kuin aiheesta. Niimpä niin. Kyllä tajusin, ettei kannata keskustella, saati olla erimieltä mistään. Kerran mies kävi käsiksi kurkkuun, kun totesin yhden poliitikoista hampaattomaksi ääliöksi. Hups! Mies oli äänestänyt tätä ko. ihmistä.Ja mun moka, kun en tiennyt sitä. Esimerkkejä on lukuisia.
No nyt erosta on kulunut reipas puol vuotta. Miehellä on jo uusi. Ei mennyt kauaa. taisi olla jo kuukauden päästä..
Elämme suht pienellä paikkakunnalla ja exä kertoo hyvin arkoja ja luottamuksellisia asioita minusta. Mm. nuoruudessani tehty abortti, mutta tuo oli lievimmästä päästä.
Mitä nyt sitten?
Mietin miten ovatkaan onnellisen näköisiä, ex ja tämä uusi
Kävelen läskinä ohi. Näen kun tuo toinen nainen halveksivan katseen luo ja hymyilee.
Kertokaa miten päästä tästä etiäpäin? Olen onnellinen, että pääsin miehestä eroon, mutta miten alkaa koota itseänsä kaiken tuon jälkeen??
Vastaukset 3
Vanhimmat
vahva.... kyllä sinä selviät, uudet tuulet vielä puhaltavat sinullekkin. Ny olisi tärkeää pitää itsesi toimeliaana kuten erinäisten harrastusten kanssa, tapaile ystäviäsi ym. äläkä jää paikoilleen murehtimaan. Lomakaan ei olisi pahitteeksi. Olen iloinen puolestasi että kamala parisuhde on sinulla takanapäin. Onnea Matkaan!
murua; onneksi on kesä tulossa. Ei muuta kuin lenkkarit jalkaan ja pihalle haistelemaan raikkaita tuulia! Tunnin, parin kävelyn jälkeen olet kuin uudestisyntynyt etkä jaksa pohtia omia asioitasi niin paljon, vaan ajatukset selkiytyy ulkona. Lisäksi saat nukuttua yöt hyvin, kun olet kunnolla väsynyt. Jos sulla vaan on kavereita, sukulaisia tms., ota reippaasti yhteyttä ja käy kyläilemässä/pyydä kyläilemään luonasi. Muiden ihmisten tapaaminen virkistää ja saat muuta ajateltavaa. Kyllä elämä vielä voittaa, usko vaan! Ja jonain päivänä se paska ukko kohtaa kohtalonsa. Näin käy.
Tiedän tunteen.
Olen itsekin käynnyt tuon saman läpi ja käyn vieläkin. Henkinen puoli on edelleen vielä toipumassa.
Mutta pitää ajatella itseään ja nostaa leukaa pystyyn ja yrittää päivä kerrallaan eteen päin sekä puhua asiasta jonkin kanssa.Ei pitää sisällä niitä tunteita.
Vie aikaa että pääsee jaloilleen.
-Mietin itsekin,miksi pitää toista kiusata loputomiin ja tehdä toisesta syyllinen omien tekojen vuoksi.
-Miksi,syylistää toinen ominen virheiten takia.
-Onko elämä sen arvoista että antaa toiselle mahdollisuuden tuhota sen itse tunnon ja minä kuvan.
-Miksi ei uskalla ottaa sitä uutta askelta ja jatkaa elämää. Pitääkö loputomiin olla peloisaan ja varuillaan.
-Näen unia vieläkin miten joudun hänen käsiin ja kuinka hän alistaa minua.
Ei ole helppoa tämän jälkeen luottaa mieheen eikä uskalla luottaa täysin omiin vaistoihin ja valintoihin.
Mutta,yksi asia joka pitää minut vahavana "lapset" olen äiti ja taistelen lasten puolesta ja haluan suojella heitä tältä ihmiseltä.
Uskon että se päivä tulee jolloin olen valmis ottamaan uusia haasteita ja riskejä kun toivun kaikesta ja uskon myös että sinäkin.
Anna itsellesi aikaa ja opetele tuntemaan itsesi uudestaan sekä hemmotele itseäsi ja hoida.
Älä anna hänen loukata tunteitasi mutta älä lähde hänen leikkiin uudestaan,ole kun et oles tuntenut tai kuulut tai edes nähnyt häntä.Elä näytä sitä heikkoa puolta itsestäsi.Siihen hän varmasti iskee uudestaan.Narsisti talloo toisen jalkoihin jos antaa siihen mahdolisuuden.
Hae vertais tukea,siitä on tosi iso apu..Voima sinulle niitä tarvitset:)