Ajatukset myllertää...
Olen tuntenut parhaan ystäväni noin viiden vuoden ajan. Viimeiset pari vuotta yhteydenpito oli vähäisempää, kun olimme eri työpaikoissa töissä. Nyt palasimme jälleen takaisin yhteiseen työpaikkaan ja kaikki tuntuu sujuvan taas erinomaisesti. Mutta, miksi minun täytyy aina ruveta miettimään, ajatteleeko hän ystävyydestämme kuten minä...
Hän oli kyllä tosi innoissaan kun kerroin palaavani vanhaan työpaikkaan takaisin. Sain tosi upeita tekstareita (esim. ihanaa kun olet olemassa jne). Teimme jopa yhden shoppailureissun yhdessä. Töissä saan häneltä huomiota jne... Ennen kuin palasin kyseiseen työpaikkaan takaisin, kysyin kyllä kertaalleen että vieläkö välimme ovat ennallaan ja vastaus oli tottakai. Luotan tähän ihmiseen ihan 100%:sti. Pelkäsin kai, että joku oli vienyt paikkani. Nyt voin todeta, ettei niin kai ole. Ollaan suunniteltu yhteistä jumppailtaakin eli kyse ei ole pelkästä työkaveruudesta. Tiedän, että muutama vuosi sitten olin hänen paras ystävänsä. Jotenkin tuntuu, että niin voisi olla nytkin, silti asia pohdituttaa minua. Saan häneltä hurjasti positiivista energiaa, olen nykyisin taas paljon pirteämpi. Ja meidän "yhteistyö" sujuu todella hyvin.
Minulla oli kyllä joku aika sitten ahdistuneisuutta. Voisikohan siitä johtua, että epäilen näitä asioita. Onko normaalia pohtia tällaisia asioita?
Olen tuntenut parhaan ystäväni noin viiden vuoden ajan. Viimeiset pari vuotta yhteydenpito oli vähäisempää, kun olimme eri työpaikoissa töissä. Nyt palasimme jälleen takaisin yhteiseen työpaikkaan ja kaikki tuntuu sujuvan taas erinomaisesti. Mutta, miksi minun täytyy aina ruveta miettimään, ajatteleeko hän ystävyydestämme kuten minä...
Hän oli kyllä tosi innoissaan kun kerroin palaavani vanhaan työpaikkaan takaisin. Sain tosi upeita tekstareita (esim. ihanaa kun olet olemassa jne). Teimme jopa yhden shoppailureissun yhdessä. Töissä saan häneltä huomiota jne... Ennen kuin palasin kyseiseen työpaikkaan takaisin, kysyin kyllä kertaalleen että vieläkö välimme ovat ennallaan ja vastaus oli tottakai. Luotan tähän ihmiseen ihan 100%:sti. Pelkäsin kai, että joku oli vienyt paikkani. Nyt voin todeta, ettei niin kai ole. Ollaan suunniteltu yhteistä jumppailtaakin eli kyse ei ole pelkästä työkaveruudesta. Tiedän, että muutama vuosi sitten olin hänen paras ystävänsä. Jotenkin tuntuu, että niin voisi olla nytkin, silti asia pohdituttaa minua. Saan häneltä hurjasti positiivista energiaa, olen nykyisin taas paljon pirteämpi. Ja meidän "yhteistyö" sujuu todella hyvin.
Minulla oli kyllä joku aika sitten ahdistuneisuutta. Voisikohan siitä johtua, että epäilen näitä asioita. Onko normaalia pohtia tällaisia asioita?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.