Uskottekos että elämä jakaantuu 7 vuoden jaksoihin jolloin ihminen käy läpi sekä eritasoista henkistä että fyysistä kehitystä.
7 on maaginen luku monissa kulttuureissa ja esim: raamatussa kerrotaan 7 laihasta ja 7 lihavasta vuodesta.
1-7 lapsuus
8-14 kouluikä
15-21 nuoruus
22-28 nuori-aikuinen
29-35 aikuisuus ->
36-42
43-49
jne...
Minusta esim: tuntuu että olen aloittelemassa uutta jaksoa elämässäni nyt 29 vuotta jokin kuukausi sitten täytettyäni.
Ja muutenkin olen jälkeenpäin tajunnut että minulla todellakin on ollut tätä edeltävä 7 vuotis jakso melkoista kriisivaihetta jota edeltävä 7 vuotisjakso oli tulvillaan henkistä kehitystä ja kulkurin elämää.
7 on maaginen luku monissa kulttuureissa ja esim: raamatussa kerrotaan 7 laihasta ja 7 lihavasta vuodesta.
1-7 lapsuus
8-14 kouluikä
15-21 nuoruus
22-28 nuori-aikuinen
29-35 aikuisuus ->
36-42
43-49
jne...
Minusta esim: tuntuu että olen aloittelemassa uutta jaksoa elämässäni nyt 29 vuotta jokin kuukausi sitten täytettyäni.
Ja muutenkin olen jälkeenpäin tajunnut että minulla todellakin on ollut tätä edeltävä 7 vuotis jakso melkoista kriisivaihetta jota edeltävä 7 vuotisjakso oli tulvillaan henkistä kehitystä ja kulkurin elämää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
myös avioliitossa on sama juttu, kriisit 7 vuoden välein
En usko. Ei mulla ole pitänyt paikkaansa. Olen saanut olla lapsi kyllä noin 10-vuotiaaksi, mutta nuori en enää koskaan. Olin ehtinyt vanhukseksi jo 21-vuotiaaksi mennessä, mutta ei siinä kohtaa mikään vaihtunut vielä... Tai ainahan kaikki muuttuu, mutta niin, että aikakaudet vaihtuisivat jotenkin 7 vuoden välein. Ei mulla. Kun sain itseni kasattua uudelleen, ja pystyin aloittamaan elämäni jotenkin uudelleen, olin jo 30-vuotias. 7 vuotta kriisiä olisi ollut helvetinmoinen helpotus, yli 10 vuotta painajaista on paljon enemmän. En usko maagisiin lukuihin, onneen enkä muutenkaan juuri mihinkään. Että no joo, tietty, mä olen väärä kohdekin kysymyksiin uskosta. Jumalaan mä uskon, mutta vaan siksi, että jos mä uskoisin merkityksettömään kärsimykseen, tappaisin itseni saman tien. Ja siksi, että haluan rakastaa edes Jumalaa, kun muuhun en ehkä enää pysty, ja kuvitella, että edes Hän jotenkin rakastaisi mua. Kaikki kyselee syitä kärsimyksille, ja selitystä "miksi Jumala antaisi kaiken tämän tapahtua?" vaikkei heille ole edes vielä tapahtunut mitään. Mitä väliä, jos on syy herätä aamulla? Joten uskon vain siksi, että olisi syy elää, vaikka tiedänkin ehkä huijaavani itseäni.
Vuosilla ei ole merkitystä mulle.
tippaakaan enkä usko siis mihinkään lukumagiikkaan. Pätkätyöläisenä vuosikausia olleena elämä menee nykyään kolmen kuukauden jaksoissa, työsopimuksesta (toivottavasti) uuteen työsopimukseen. Mitään ei voi oikein suunnitella pidemmällä tähtäimellä.
29-35 keski-iän kriisi..
Jaa no, yhtä hyvin nuo voisi olla kahdeksan jaksoissa. Itse elän tuossa 40-jaksossa, jota voisin kuvailla "kypsymisenä ja rauhoittumisena" . Nuorempi voisi sanoa "tylsistymisenä" Tiedä sitten mitä seuraava vaihe tuo elämään mukaan, ehkä sitä taas villiintyy? Viidenkympin villityksestähän nuo tuppaavat puhumaan.
Katsoin kerran jonkun dokumentin mistä tuo nro seitsemän "maagisuus" johtuu, mutta enpä nyt enää muista mitä siinä oli..jotain vanhaa taikauskoa, mutta hyvä esimerkki siitä miten globaalisti(kin) tuollaiset uskomukset leviävät. Seitsemäähän pidetään yleisesti onnenlukuna, sanotaan esim. että kun ihminen on oikein onnellinen, niin on seitsemännessä taivaassa ja eikö vain niitä maailman ihmeitäkin pidä olla seitsemän.
Seitsemän vuotta on lyhyt aika vanhemmiten, vaikka lapsuudessa se olikin pitkä aika. Aika lyhenee mitä vanhemmaksi tulee (siis tuntuu lyhenevän), joten laskin noihin jaksoihin aina yhden vuoden lisää, aloittaen siis seitsemästä vuodesta. Lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisuudessa ja vanhuudessa on kussakin kaksi jaksoa.
0-7 lapsuus
7-15 kouluikä ( 8)
15-24 nuoruus ( 9)
24-34 nuori aikuinen ( 10)
34-45 aikuisuus ( 11)
45-57 keski-ikä ( 12)
57-70 varhaisvanhuus ( 13)
70-84 vanhuus ( 14)
Ja sitten jos vielä jaksaa sinnitellä, niin..
84-99 ikäloppu ( 15)
99-115 uusi lapsuus :) ( 16)