oon älyttömän ihastunut varattuun... :( Itsekkin olen varattu. Tavattu ollaan muutaman kerran, harrastettu seksiä yms.. Ihan hirveetä, ei varmaankaan pitäis enää tavata, mutta miten pystyn sanoon etten voi tavata kun oikeasti haluisin sitä enemmän kuin muuta...
Kauhea tilanne :(
.....
151149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nauti siitä mitä on sillä hetkellä, -tässä ja nyt. Voi olla, ettet koskaan saa kokea sitä uudelleen. Mene, ole ja toimi sen mukaan, mikä sinusta tuntuu hyvälle, älä sen mukaan, mitä instituutio sanoo, ihmisiä me vain olemme.
että itselläni on ollut nyt melkein vuoden sama tilanne ja aina vaan tunteet syvenee vaikkei niitä olisi edes pitänyt tulla kuvioihin. Molemmat etsittiin vain seksisuhdetta, molemmat varattuja keski - ikäisiä ihmisiä. Nyt mennään vaan päivä kerrallaan, kun tavataan niin nautitaan toistemme seurasta, harrastetaan ihanaa seksiä, käydään pitkiä keskusteluja, kahvitellaan, syödään tms. Toinen on ainakin minulla mielessä koko ajan, en olisi halunnut näin käyvän mutta en halua eroakaan. Tyydyn niihin ihaniin yhteisiin hetkiin ja sillä siisti. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan, nauttikaamme kaikesta hyvästä mitä kohdallemme tuleekaan, ilman syyllisyyden tunteita. Ja kaikki loppuu aikanaan, turha murehtia menneestä tai tulevasta, elämä on tässä ja nyt. Jakselemisia sinulle :D
ja tästä syystä olemme erossa... koska se mitä pitäisi olla vaan yhden yön juttu meni että tunteet syvenee ja päätimme ettei ole varaa jäädä koukkuun...ainakin on toistasesksi... pois silmistä niin pois mielestä vaikka haluaisimme tavata toisia...
Muttei kuka voi ottaa kaunis muisto ja paikan sydämestä... olen elossa ja hänkin ja sen ajatus auttaa ...
Jatkakaa vaan peliänne, kunnes jompikumpi tai molemmat kärähdätte kumppaneillenne. Mitä oletat sen jälkeen tapahtuvan ? Oletko varautunut siihen mahdollisuuteen ?
Olen kyllä asiaa ajatellut, jos niin kävisi, saisimme olla yhdessä, kokisimme onnemme, nähdä toisemme joka aamu ja ilta jne. Tuo kaikki ja paljon muu on sen tuskan väärti, minkä toisille toisten mielestä aiheutamme. Miksi välittäisimme muista? En elä kuin tämän yhden elämän, ja sekö pitäisi käyttää muiden onnen tekemiseksi? Ihminen on oman onnensa seppä. Jos toisten miellyttäminen tekee onnelliseksi jonkun, niin se on sen asia. Minun asia se ei ole. En elä miellyttääkseni muita, vain itseäni ja ehkä niitä, jotka koen rakkaiksi.
Ai jaahas ! No nyt alkoi tulla taas sen tasoista tekstiä, että joku provohan tämä taas on. Hoh hoijaa ! Eikö ihmisillä ole sunnuntaisin parempaa tekemistä ?
Eipä näytä sinullakaan muuta tekemistä olevan
Minäkin rakastelen sunnuntaisin ja itseasiassa joka päivä salarakkaani kanssa.
Mä kirjoitankin asiaa, jos kirjoitan.
Siinäpä tulikin aika hyvä psykopaatin määritelmä. Vaikka ihminen onkin oman onnensa seppä, niin ei se tarkoita sitä, että voit hakea omaa onneasi riistämällä muita. Jokainen edes vähän empatiaa omaava henkilö ymmärtää sen.
Jos et enää rakasta miestäsi, niin anna hänelle sitten vapaus etsiä sinua parempi puoliso, joka rakastaa häntä sen sijaan että käytät hyväksesi häntä. Jos kerran haluat nähdä rakastajaasi joka päivä, niin miksi et ole jo eronnut miehestäsi? Vai oletko niin laiska, ettet halua nähdä eron aiheuttamaa vaivaa, vaan mieluummin loukkaat miestäsi niin verisesti, että hän haluaa hinnalla millä hyvänsä eroon sinusta?
myös kumppaniasi. Älä ole itsekäs. Päästä toinen menemään ja ole rehellinen. Miten voit elää itsesi kanssa?
Viesti oli kuin suoraan omasta elämästäni, olen ollut naimisissa vasta vuoden mieheni kanssa, yhdessä olemme olleet jo lähes tulkoon 10 vuotta. Mutta..sitten yhden yön jutusta työkaverini kanssa alkoi tämä raastava tilanne, joka tuntuu repivän kahtia. Toisaalta rakastan miestäni ylikaiken, olemme toisillemme parhaat ystävät ja seksikin sujuu ihan normaaliin tapaan. Toisaalta ajattelen tätä salasuhdetta paljon, hänkin on varattu, joka onneksi estää liiat tapaamiset. Näemme tietenkin töissä, mutta sielläkin tunteita täytyy varoa näyttämästä muille. Tiedän satuttavani sekä miestäni, että tämän vieraan miehen avovaimoa, jos jäämme kiinni, mutta tunteet eivät anna periksi lopettaa..
miehelläni oli sellainen viime kesänä, ainaki nyt sanoo ettei suhde enää jatku...
mutta mistä tiedän varmasti?
kuulemma työasiat sujuvat edelleen hyvin, niin ku mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Voiko olla näin?
Mutta miten voin luottaa, ku ovat taas lähdössä työmatkalle, jonne tulee kyllä muitaki.
Miten kestän asian, luotanko vai epäilenkö?
Et voi tietää sitä varmaksi, koska työpaikkakin tarjoaa paljon mahdollisuuksia suhteen ylläpitämiseen ns. turvallisesti. Itse sen olen oppinut käyttämään hyväkseni, järjestän tilaisuuksia olla hetken kahden vaihtaaksemme suudelman tai halauksen tai kertoaksemme että olemme ikävöineet toisiamme. Ja usein tämä kantaa jo pitkälle. Tapaamme oikeasti vain harvakseltaan jo kiinni jäämisen pelon takia. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole saada tästä mitään vakavaa, koska emme kumpikaan aio erota puolisoistamme joiden kanssa olemme jo vuosia rakentaneet yhteistä tulevaisuutta.
Itse olen ollut suhteessa 4 vuotta varattuun mieheen työpaikallani. Suhdetta pidämme yllä myös työajan ulkopuolella, mm. hänen harrastuksiensa ohella muut mahdolliset paikat, mm. vaikkapa parkkipaikka jossain, -kunhan saamme hetken olla kahden. Tiedän, että tällä miehelläni on vaimonsa lisäksi muitakin naisia kuin minä, mutta miehestä on moneksi ja muuta en kaipaa kuin hellimistä ja seksiä silloin tälllöin.