Tässä on koosteita miesten treffi-, ja asumiskäyttäytymisestä.
Tapasin kuutisen vuotta sitten erään pojan netin kautta ja hän pyysi minua tulemaan samaan paikkaan, missä itse asuu. Viisaana sovin treffit mahdollisimman julkiselle paikalle ja olin pyytänyt kaveriani soittamaan minulle tunnin kuluttua tapaamisesta. Sain paikan päällä tietää että olemme menossa tapaamaan hänen kavereitaan, joista en tuntenut yhtäkään. Onneksi olivat ihan mukavaa porukkaa.
Illan mittaan vietin kaiken aikani hänen kavereidensa kanssa, koska deittini mökötti sohvannurkassa eikä edes vilkaissut minuun. Kaiken lisäksi sain tietää, että seurustelin hänen kanssaan. Korjasin tietenkin käsityksen asiasta kaikille jotka niin olivat kuulleet.
Pari tuntia koetin saada häneen kontaktia siinä onnistumatta ja lopulta ihmettelin, halusiko hän edes tietää minusta mitään yksityiskohtia. Hän mietti puolisen tuntia ja kysyi "No, okei, mitä sä harrastat?"
Lähdin liukkaasti lipettiin paikalta ja myöhemmin hän kyseli, olemmeko yhdessä.
"Mitä sä luulet?!"
"No, ollaanko me?"
"Ei todellakaan! Hyvästi!"
Seurustelin myös männävuosina erään tyypin kanssa, joka ryyppäsi kaikki rahansa ja tuijotti päivässä 14 tuntia telkkaria. Siis ihan oikeasti. Mennessämme käymään tuttavillamme kylässä hän avasi heti ensimmäisenä television ja selasi kanavat läpi.
Olin noina aikoina melko köyhä. Hän tiesi sen, kun pyysi että menisimme syömään. Kävimme seuraavanlaisen sananvaihdon:
- Käytäiskö syömässä?
- Ei mul kyl oo rahaa...
- No mennään vaan, mä haluan jostain sapuskaa! (Tässä vaiheessa oletan, että mies tarjoutui maksamaan myös minun osuuteni ja jos ei,olisi mennyt itse syömään ilman minua).
Päädyimme pizzeriaan, jossa katselin nälissäni vieressä kun hän ahmi kuin viimeistä päivää eikä työssäkäyvänä ollut köyhäkään, jotta olisi tarjonnut herrasmiesmäisesti myös minulle, edes yhden palan. Ja korostettakoon tähän etten tosiaankaan halua miehestä tarjoajaa tai elättäjää, maksan mieluusti itse aina kun mahdollisuus on, mutta kaikilla niitä hetkiä on ollut jolloin rahaa ei ole edes kaurapuuroon.
Tämä sama tyyppi kävi suihkussa kerran viikossa ja soitteli minua käymään vain silloin kun hänellä oli tylsää.
Jätin hänet viimeinkin ja hän soitteli sen jälkeen vähintään kerran päivässä puolen vuoden ajan minulle milloin mistäkin syystä, yleensä vain kertoakseen että oli löytänyt uuden heilan. Toivotin heille aina onnea =D
Kolmas oli sitten aika lähellä asuva mies. Hän selitti minulle jotain siitä miten en voisi mitään jos hän sitoisi minut nippusiteillä kiinni makuuhuoneeseensa. Hän tulisi kuulemma tarjoamaan minulle viskiä ja jos en ottaisi, en pääsisi vessaan. Siinä sitten olisin omissa paskoissani ja kusissani ja joisin viskiä. Lähdin vähän helvetin äkkiä... myöhemmin hän soitti ja kysyi missä olen koska hän tarvitsisi naisen siksi illaksi.
Ei kai...
Sitten asuntosiisteyteen:
Erään tyypin kämppä oli myös luku sinänsä. Sitä ei voinut sanoin kuvailla. Jääkaappi oli aivan täynnä tyhjiä ketsuppipulloja, vanhentuneita ruokia ja muovikasseja. Keittiön tasot olivat niin täynnä likaisia astioita, ettei hanaa erottanut. Lattiat, pöydät ja joka tasot lainehtivat tyhjiä sipsipusseja, pizzalaatikoita, tyhjiä tai avattuja ja täysiä kaljapulloja, siideritölkkejä ja tupakka-askeja, sekalaisia papereita, ruoantähteitä, puoliksi syötyjä, ties miten vanhoja aterioita, likaisia vaatteita ja ruokien käärepapereita. Haju oli niin hirvittävä, että meinasin pökertyä. Oven edustalla oli kahden metrin nippu ilmaisjakelulehtiä. Se kämppä oli sen päiväinen hävityksen kauhistus, että jos vielä olisin sen tyypin kanssa missään väleissä, ilmoittaisin hänet heti "Sillä siisti"- ohjelmaan.
Meilläkin lojuu vaatteita ja satunnaisia papereita sohvapöydillä, mutta en voi kuvitellakaan asuvani täällä jos tämä olisi sikolätti. Siellä täällä oleva lievä sekaisuus on ihan eri asia kuin suoranainen saastaisuus.
Onko tällainen käytös tai eläminen siis miehiltä ihan yleistä vai esiintyykö tätä naisillakin? Itse en ole sellaista naista tavannut kuin kerran, joka elää sikolätissä. Kun kaverini vauva oli pieni, kämppä oli hävityksen kauhistus: puoliksi syötyjä pilttipurkeja, astioita, ruoantähteitä, jätesäkkejä sullottuna täyteen vaatteita, tiskaamattomia astioita, käytettyjä talouspaperitolloja, lehtiä, likaisia vaatteita, pölyä ja kaiken maailman roskaa! Olisi pitänyt ilmoittaa sossuun mutta kun lasta hoidettiin hyvin, en halunnut sekaantua asiaan.
Kertokaa omia kokemuksianne ja vastatkaa mitä teillä on tullut eteen. Niin siisteys-, kuin treffiasioissa.
Tapasin kuutisen vuotta sitten erään pojan netin kautta ja hän pyysi minua tulemaan samaan paikkaan, missä itse asuu. Viisaana sovin treffit mahdollisimman julkiselle paikalle ja olin pyytänyt kaveriani soittamaan minulle tunnin kuluttua tapaamisesta. Sain paikan päällä tietää että olemme menossa tapaamaan hänen kavereitaan, joista en tuntenut yhtäkään. Onneksi olivat ihan mukavaa porukkaa.
Illan mittaan vietin kaiken aikani hänen kavereidensa kanssa, koska deittini mökötti sohvannurkassa eikä edes vilkaissut minuun. Kaiken lisäksi sain tietää, että seurustelin hänen kanssaan. Korjasin tietenkin käsityksen asiasta kaikille jotka niin olivat kuulleet.
Pari tuntia koetin saada häneen kontaktia siinä onnistumatta ja lopulta ihmettelin, halusiko hän edes tietää minusta mitään yksityiskohtia. Hän mietti puolisen tuntia ja kysyi "No, okei, mitä sä harrastat?"
Lähdin liukkaasti lipettiin paikalta ja myöhemmin hän kyseli, olemmeko yhdessä.
"Mitä sä luulet?!"
"No, ollaanko me?"
"Ei todellakaan! Hyvästi!"
Seurustelin myös männävuosina erään tyypin kanssa, joka ryyppäsi kaikki rahansa ja tuijotti päivässä 14 tuntia telkkaria. Siis ihan oikeasti. Mennessämme käymään tuttavillamme kylässä hän avasi heti ensimmäisenä television ja selasi kanavat läpi.
Olin noina aikoina melko köyhä. Hän tiesi sen, kun pyysi että menisimme syömään. Kävimme seuraavanlaisen sananvaihdon:
- Käytäiskö syömässä?
- Ei mul kyl oo rahaa...
- No mennään vaan, mä haluan jostain sapuskaa! (Tässä vaiheessa oletan, että mies tarjoutui maksamaan myös minun osuuteni ja jos ei,olisi mennyt itse syömään ilman minua).
Päädyimme pizzeriaan, jossa katselin nälissäni vieressä kun hän ahmi kuin viimeistä päivää eikä työssäkäyvänä ollut köyhäkään, jotta olisi tarjonnut herrasmiesmäisesti myös minulle, edes yhden palan. Ja korostettakoon tähän etten tosiaankaan halua miehestä tarjoajaa tai elättäjää, maksan mieluusti itse aina kun mahdollisuus on, mutta kaikilla niitä hetkiä on ollut jolloin rahaa ei ole edes kaurapuuroon.
Tämä sama tyyppi kävi suihkussa kerran viikossa ja soitteli minua käymään vain silloin kun hänellä oli tylsää.
Jätin hänet viimeinkin ja hän soitteli sen jälkeen vähintään kerran päivässä puolen vuoden ajan minulle milloin mistäkin syystä, yleensä vain kertoakseen että oli löytänyt uuden heilan. Toivotin heille aina onnea =D
Kolmas oli sitten aika lähellä asuva mies. Hän selitti minulle jotain siitä miten en voisi mitään jos hän sitoisi minut nippusiteillä kiinni makuuhuoneeseensa. Hän tulisi kuulemma tarjoamaan minulle viskiä ja jos en ottaisi, en pääsisi vessaan. Siinä sitten olisin omissa paskoissani ja kusissani ja joisin viskiä. Lähdin vähän helvetin äkkiä... myöhemmin hän soitti ja kysyi missä olen koska hän tarvitsisi naisen siksi illaksi.
Ei kai...
Sitten asuntosiisteyteen:
Erään tyypin kämppä oli myös luku sinänsä. Sitä ei voinut sanoin kuvailla. Jääkaappi oli aivan täynnä tyhjiä ketsuppipulloja, vanhentuneita ruokia ja muovikasseja. Keittiön tasot olivat niin täynnä likaisia astioita, ettei hanaa erottanut. Lattiat, pöydät ja joka tasot lainehtivat tyhjiä sipsipusseja, pizzalaatikoita, tyhjiä tai avattuja ja täysiä kaljapulloja, siideritölkkejä ja tupakka-askeja, sekalaisia papereita, ruoantähteitä, puoliksi syötyjä, ties miten vanhoja aterioita, likaisia vaatteita ja ruokien käärepapereita. Haju oli niin hirvittävä, että meinasin pökertyä. Oven edustalla oli kahden metrin nippu ilmaisjakelulehtiä. Se kämppä oli sen päiväinen hävityksen kauhistus, että jos vielä olisin sen tyypin kanssa missään väleissä, ilmoittaisin hänet heti "Sillä siisti"- ohjelmaan.
Meilläkin lojuu vaatteita ja satunnaisia papereita sohvapöydillä, mutta en voi kuvitellakaan asuvani täällä jos tämä olisi sikolätti. Siellä täällä oleva lievä sekaisuus on ihan eri asia kuin suoranainen saastaisuus.
Onko tällainen käytös tai eläminen siis miehiltä ihan yleistä vai esiintyykö tätä naisillakin? Itse en ole sellaista naista tavannut kuin kerran, joka elää sikolätissä. Kun kaverini vauva oli pieni, kämppä oli hävityksen kauhistus: puoliksi syötyjä pilttipurkeja, astioita, ruoantähteitä, jätesäkkejä sullottuna täyteen vaatteita, tiskaamattomia astioita, käytettyjä talouspaperitolloja, lehtiä, likaisia vaatteita, pölyä ja kaiken maailman roskaa! Olisi pitänyt ilmoittaa sossuun mutta kun lasta hoidettiin hyvin, en halunnut sekaantua asiaan.
Kertokaa omia kokemuksianne ja vastatkaa mitä teillä on tullut eteen. Niin siisteys-, kuin treffiasioissa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
sukupuolesta.
yhden miehen, jonka kämppä on kuulemma kuin sikolätti. Kundi on muuten ihan perustallaaja, ehkä kaljaa juo vähän normaalia enemmän. Mutta ei siis mitenkään normaalia tuollainen. Aika eriskummallisiin tapauksiin oot muutenkin törmännyt..
Ne löytää mut, aina. Onneksi nyt mulla on ihan normaali mies, joka omistaa järjen ja käytöstavat sekä ymmärtää vain lievän sekaisuuden päälle.
yleistä. Totta kai ihminen itse olettaa olevansa normaali ja hirveen kiva, mutta friikkejä ja epämääräisiä sikoja on enemmän kuin viitsii edes ajatella.
Eli ei viitsi nyt ajatella...
tuntuu, että miusta kiinnostuu vain bittinikkarit ja muut vastaavat ylimatemaattiset, jotka on muuten jees, mutta kaavoihin kangistuvia. Ja pedantteja. Silloin kaaos olen mie.
En mä vaan ole koskaan onnistunut tuollaista näkemään, vaikka tunnen paljon miehiä. Väkisinkin tulee mietittyä, että millainen itse olet. Kuulostaa pultsarimeiningiltä tuo kuvailemasi, katuojastako miehesi haet?
Olen löytänyt jotkut tapailemani miehet netistä mutta useimmiten livenä tutustuttu. Sentään spurguja eivät ole olleet, ihan työssäkäyviä, vähän epätavallisempia kansalaisia kaikki. Hitto että on voinu mulla olla huono tuuri.
Ensimmäinen esimerkkisi kertoo ainoastaan sinun käyttäytyneen törkeästi.
Omat kaverit mukaan treffeille?
Ei ihme että tyyppi ei lämmennyt...
Nainen pyysi vain kaveriaan soittamaan, MIEHEN kavereita he tapasivat eka treffeillä.
Voi hyvänen aika..:D En halua nauraa sulle, mutta mikäli (miten on?) viittaat johonkin esimerkiksi suomi24:n treffipuolen tarjontaan, olen jälleen kerran julmetun kiitollinen itsesuojeluvaistostani, etten koskaan ole sekaantunut ainakaan tähän foorumiin millään tavalla. Varmaan niitä riittää niitä miehiä - ja etenkin näissä suomikaksnelosissa, jotka kenties elävät netissä oikein enemmänkin olevaansakin elämää ja jotka ajattelevat itseään suurina adoniksina, mutta joiden kohdalla tilanne reaalissa saattaa 'hieman' erityisesti ja paljostikin joskus toisenlainen kuitenkin olla.:/ Pelottavimpia naisia ajatellen varmaan ovat tyypit, jotka osaavat kirjoittaa tai sanoa kauniita lauseita, mutta joiden lauseiden takaa kuitenkin paljastuu hyyppäri, joka siis - kuten esimerkiksi sinä esimerkkitapaustesi kokemustesi kohdalla viittasit, käy "kerran viikossa suihkussa"...
Sinä varmasti olet oppinut huonoista kokemuksistasi ja kaikkea hyvää sinulle.
Laitoin noiden tapaamieni tyyppien perusteella kriteerit:
- Mies ei saa pettää
- Miehen on tajuttava edes vähän henkilökohtaisesta hygieniasta ja vaatetuksesta (metroseksuaali tai himopesijä ei tarvitse olla, mutta suihkussakäynti edes pari kertaa viikossa ja sopivat vaatteet, bossin pukuja en metsästä)
- Miehen ei tarvitse nipottaa siisteydestä, mutta hänen on ymmärrettävä, mikä ero on lievästi sekaisen ja todella saastaisen kämpän välillä
- Miehen on otettava minut huomioon
- Miehellä on oltava edes alkeellisimmat käytöstavat
Kyllähän mä nyt olen onneksi löytänyt hyvän miehen joka nuo kriteerit täyttää ja vähän enemmänkin. Molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus on kaiken A ja O.
" suihkussakäynti edes pari kertaa viikossa "
Eikö ihan yleinen hygieniasuositus kuitenkin ole, että pesulla kuuluu käydä vähintään kerran päivässä? Eri asia, jos ollaan jossain korvessa eräretkellä tai festareilla tmv, mutta silloinkin hygieniasta huolehtimiseen on olemassa muita keinoja, mm. kosteuspyyhkeitä, ettei niistä silti pitäisi kokonaan luistaa. (siis intiimialueet, kainalot, kädet ainakin)
Tai siis mulle itselleni ei tulisi kuuloonkaan vain kahdesti viikossa peseytyminen, ei omalla kohdallani muttei todellakaan myöskään mieheni kohdalla.
miehet ei haise, vaikka ne kävisikin pari kertaa viikossa suihkussa. Toiset miehet haisevat, vaikka käyvät joka päivä. kumma juttu. Itse siis käyn kerran päivässä, mutta totean vaan, kokemuksesta.
Uskoisin, että kyllä se housujenalus alkaa haista jossei sitä muutamaan päivään pestä, vaikkei kainalot haisisikaan.
No oli miten oli, pari kertaa viikossa peseytyvä on joko todella pihi luonteeltaan ja pelkää vesilaskujensa kasvavan tai sitten vaan välinpitämätön itseään kohtaan. Jompi kumpi :)
alapesua mukaan. Munathan voi silti huuhdella päivittäin, vaikkei suihkussa käviskään.
mäkin tarkoitin, että päivittäisen pesun kuuluisi olla itsestäänselvyys. :) En tarkoittanut että sen pesun tarvisi tapahtua varsinaisesti suihkussa, vaikka yleensähän se siellä nyt kuitenkin on helpoin suorittaa.
Jos näkee päivittäin sen vaivan että ottaa housut pois huuhdellakseen ne munansa, niin miksei voi samalla vaivalla vetää paitaakin päältään pois ja mennä sinne kokovartalosuihkuun :) Aikaa tuohon tuskin minuuttia enempää menisi..
Hiuksia nyt ei joka päivä tarvikaan pestä.. eikä niin edes suositellakaan, naisilla ainakaan.
Viestistäsi päätellen sulla ei ole mahdollisuuksia parempiin miehiin.
No mitä erinomaista sinussa sitten on?