Mistä päättäväisyys???

Tartteeko sen laihdutuksen olla kärsimystä? Sopivalla kalorivajeella ja syömällä hyvässä suhteessa energia-aineita (näistä proteiinia normisuosituksia enemmän) sekä niiden lisäksi tarpeeksi kuitua ja suoja-aineita, ei välttämättä tarvitse nähdä yhtään nälkää. Syömisrytmistä tulee myös pitää huolta, n. kolme tuntia on hyvä ateriaväli.

Lenkille on varmaan mukavampi lähteä kun tiet ovat pian sulaneet, laitat vaan jotain musiikkia kuulokkeisiin niin saat jotain muuta ajateltavaa. Rivakastahtinen, parin tunnin kävely riittää. Siihen kyllä rutinoituu pikkuhiljaa, mulla ainakin alun nyhjäyksen jälkeen kehittynyt lähes himo pitkiin kävelylenkkeihin. Katson kartoista jonkun hienon kohteen ja suurin piirtein lenkin pituuden. Toinen mitä olen harrastellut ihan kotosalla, kun en kuntosaleista yms. juuri perusta, on sellaset tunnin kestävät tanssi/jumppa/pomppimiset musiikin tahtiin. Siihen voi yhdistää painoja ja venytysliikkeitä, varjonyrkkeilyä jne. mitä nyt sattuu tekemään mieli. Kun pitää koko ajan pienen hien ja hyvän sykkeen päällä, niin lähtee läski palamaan ja veri kiertää kohisten pitkään treenin jälkeenkin.

Tunteesi on niin tuttu, itselläni ongelma on se, että syön paljon ja usein, koska olen väsynyt, tylsistynyt, ahdistunut, stressaantunut, yksimätön ja milloin mitäkin. Syöminen pitäisi korvata jollain muulla mielekkäällä tekemisellä, joka saisi ajatukset pois syömisestä. Pitäisi olla sopivan kiireinen elämä.

Lenkille lähtemistä voisi helpottaa, jos joku muu lähtee mukaan ja tämän kanssa sopii ennalta milloin mennään. Itse käyn kaverin kanssa silloin tällöin kävelemässä, mutta välillä myös yksin lenkille lähtö on ihan mukavaa, ja vaikeintahan on se lähtö, kun ulos pääsee, on jo voiton puolella! Niin ja musan mukaan ottaminen ja omien lempibiisien kuuntelu voi olla myös aika hyvä veto.

Voi ei sen tarvii olla kärsimystä. Mulla on mielettömiä ilon hetkiä kun paino on pudonnu edes vähän. Käy joka aamu vaakalla, niin opit huomaamaan että mitkä sulla painoa nostavat ja mitkä laskevat. Lääkäri mulle näin sanoi. Tulee mietittyä, että mitähän eilen tuli tehtyä. Mutta muista, että se on NIIIIN hidasta!Mulla ittelläni motivoi eniten se, että viimeksi kun olimme matkoilla, niin sain juuri ja juuri lentokoneen turvavyön kiinni. Lihoin siitä vielä pari kiloa ja nyt oon aatellu, että haluaisin kyllä matkustella, mutta se olis niin nöyryyttävää pyydellä jatkokappaleita turvavyöhön. Siinäpä motivaattoria.
Liikunnasta en oo enää ottanu paineita. Liikun itseasiassa luultavasti nyt enemmän kuin ennen. Meen lenkille sillon kun huvittaa, ei sillon kun on pakko.
Mieti saitko tästä jotain irti. Ihmiset on erilaisia. Mikä sopii toiselle, ei sovi kaikille.
Tsemiä!!

Laita ainakin näytön taustakuvaksi kuva itsestäsi laihana, se sattuu aina silmiin. Missään jääkaapin ovessa ei tehoa yhtä lailla.

Minua motivoi myös, jos ajattelen jotain tapahtumaa muutaman kuukauden päässä, missä haluan näyttää hoikemmalta ja paremmalta.

Nälkään ei myös kuole. Jos haluat laihtua melko nopeassa ajassa, pitää kärsiä vähän nälkää. Ihminen selviää aika vähällä. Liikunta ja paranevat säät motivoivat myös. KAIKKI karkit ja herkut pois. Vaikka kuinka itkettäisi että pitsaa on saatava, hammasta purien odota että se menee ohi.