Mulla on tapana ajautua ihmissuhteisiin, mitä leimaa intensiivisyys ja syvällisyys. Ystävyys sis. lähes joka päiväisiä yhteydenottoja puheluineen ja viesteineen. Saatetaan nähdä joskus montakin kertaa viikon aikana ja tehdä yhdessä milloin mitäkin. Jossain vaiheessa kuvio alkaakin ahdistaa ja muuttuu päinvastaiseksi. Tuntuu kuin ystävyydestä tulisikin vankila ja että toinen rajoittaa liikaa toista. Lähes aina suhteessa jommalla kummalla on enemmän valtaa toiseen ja se toinen joutuu enemmän mukautumaan toisen suunnitelmiin ja ajatuksiin.
Semmoiset ystävyydet näyttääkin toimivan parhaiten, missä säilytetään tietty välimatka. Silloin kummallakin on tilaa olla itsensä ja temmeltää omalla alueellaan. Liian tiuhassa ystävyydessä tuntuu kuin rajat hämärtyisi. Kuvitellaan, että on oikeus arvostella toisen elämää ja valintoja. Ystävä voi sanoa hyvin painavan vastalauseensa kun on kyse vaikkapa seurustelusuhteesta tai jostain muusta asiasta, mikä häntä ei miellytä. Kuvitellaan, että jollain lailla ehkä omistetaan toinen henkilö ja halutaan hänen käyttäytyvän itselle sopivaan tapaan. Ongelmia syntyy, jos tästä mallista poiketaan.
Kahden naisen väliset ystävyydet voivat kyllä olla todella monimutkaisia ja jopa raastavia. Pitäisiköhän tästä lähin vain pitäytyä pinnallisemmissa suhteissa tai alkaa kaveeraamaan miesten kanssa? Jotenkin naisten välisiin suhteisiin sisältyy niin paljon raastavia asioita kuten mustasukkaisuutta, juonittelua, pahan puhumista, vallankäyttöä jne. Loppujen lopuksi parhaiten menee niiden kanssa, joiden kanssa ystävyys ei mene liian henkilökohtaiselle tasolle.
Semmoiset ystävyydet näyttääkin toimivan parhaiten, missä säilytetään tietty välimatka. Silloin kummallakin on tilaa olla itsensä ja temmeltää omalla alueellaan. Liian tiuhassa ystävyydessä tuntuu kuin rajat hämärtyisi. Kuvitellaan, että on oikeus arvostella toisen elämää ja valintoja. Ystävä voi sanoa hyvin painavan vastalauseensa kun on kyse vaikkapa seurustelusuhteesta tai jostain muusta asiasta, mikä häntä ei miellytä. Kuvitellaan, että jollain lailla ehkä omistetaan toinen henkilö ja halutaan hänen käyttäytyvän itselle sopivaan tapaan. Ongelmia syntyy, jos tästä mallista poiketaan.
Kahden naisen väliset ystävyydet voivat kyllä olla todella monimutkaisia ja jopa raastavia. Pitäisiköhän tästä lähin vain pitäytyä pinnallisemmissa suhteissa tai alkaa kaveeraamaan miesten kanssa? Jotenkin naisten välisiin suhteisiin sisältyy niin paljon raastavia asioita kuten mustasukkaisuutta, juonittelua, pahan puhumista, vallankäyttöä jne. Loppujen lopuksi parhaiten menee niiden kanssa, joiden kanssa ystävyys ei mene liian henkilökohtaiselle tasolle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse joskus ratkaisin asian siten että aloin hakemaan useampia kavereita ihan vain vapaa-ajan viettoon: elokuviin, shoppailemaan, ulkoilemaan, ulos syömään jne. Laitoin eri palstoille ystävänhakuilmoituksia ja joitakin ihmisiä ilmoittautui, osa on haihtunut ja jokunen jäänyt - harvakeltaan tapaillaan jonkun mukavan asian merkeissä. Yksi kaveri on jonka kanssa hiukan enemmän asioistani juttelen mutta muiden kanssa aika valikoidusti. Minusta tämä toimii aika hyvin.
Kuulostaa hyvältä ratkaisulta! Alan vähitellen tulla siihen tulokseen, että fiksuinta olisikin olla monia eri kavereita joiden kanssa tekee erilaisia asioita. Liian tiiviissä suhteissa tunteet kärjistyy ja tapahtuu helposti ylilyöntejä puolin ja toisin. Kaksi akkaa ei kyllä sovi yhteen edes ystävyys-suhteissa, mikäli se muuttuu liian tiiviiksi. On ahdistavaa, jos toinen ottaa asiakseen sanella miten tätä elämää pitäisi elää. Sitäpaitsi en usko enää vilpittömään epäitsekkääseen ystävyyteen. Ihmiset ovat hyvin itsekkäitä ja kuvittelevat että toinen on aina käytettävissä heitä varten.
Olen aika uskollista ystävätyyppiä, mutta myös pitänyt väliä. En ole ikinä kyennyt kiehnäämään kylki kyljessä, vaan tapaamiset saattavat olla kerran kuukaudessa tai harvemmin. Toki soittelemme ja meilailemme, mutta niissäkin on selvää aaltoilua tiiviimmästä yhteydenpidosta harvempaan. Mitään velvoitteita saati odotuksia ei ole, joten se kai ystävyyden niin mukavaksi tekee? Toki joskus riitelemme ja loukkaannumme, mutta riippuen tapauksesta mökötämme tai emme. Pääasia on kuitenkin saada asiat selväksi.
Olen kyllä nähnyt naisystävyyksiä, joihin ei paperikaan väliin mahdu. Mustasukkaisuus suorastaan tihkuu ilmassa ja mietin, mitä järkeä sellaisessa on. Kuka tahansa normaalijärkinen ihminenhän kyllästyy ja tukehtuu alle aikayksikön tai minä ainakin kyllästyisin. Ahdistun myös ihmisistä, jotka arvostavat ystävyydessä sen tiiviyttä, vaikka minusta ystävän pitäisi tuntua ystävältä olipa välissä kymmenen vuotta ja kaksi mannerta.
Kiitos viestistäsi! Kaippa se on niin, että jos liian paljon toisen kans on tekemisissä, niin ne vaatimukset ja odotuksetkin kasvaa. Jos on tarpeeks välimatkaa, niin ei tuu ladattua liikaa odotuksia toiseen. Aika helposti siitä ystävyydestäkin sitten muodostuu ku joku vaatimusten ja odotusten vankila. Pitää olla tavotettavissa, tilittää jokainen kuuluminen, olla käytettävissä jne tai toinen loukkaantuu.
Ja tuo mustasukkasuus on ihan oma asiansa, mikä tulee aika usein kuvaan mukaan. Ihan ku elettäs jossain epä-romanttisessa parisuhteessa. Aika usein vaan noudatan just tämmöstä älytöntä toimintamallia itsekin elämässäni, mutta nyt haluisin kyl jotain muuta. Jotenkin nuorempana se oli luontevampaa, mutta nyt tuntuu että olen jo aikuinen ihminen, joka haluu olla omillaan ja tehdä päätöksensä itse.
ystävät on ystäviä ja se on eri asia. Kavereita tulee ja menee mutta ystävän eteen täytyy ja kannattaa tehdä "töitä".
että ystävyydessä tulee myös olla irtiottoja ja välimatkaa välillä. Taas jos puhutaan hyvästä ja aidosta ystävyyssyhteesta, eihän se ystävyys minnekään katoa tai häviä, vaikka ei aina nähtäisikään ja oltaisi niin intensiivisesti yhdessä. Täytyyhän ystävyydenkin saada hengittää välillä ja antaa siihen tilaa.
Itse ainakin ahdistuisin liiallisesta yhdessäolosta ja yhteydenpidosta. Taas jos ystävä olisikin liian innostunut ja aktiivinen näkemään ja pitämään joka päivä yhteyttä en varmaankaan jaksaisi tällaista ystävää ja ystävyyttä itsekään. Mielestäni jollain tapaa välitön ystävyys kuvaa ystävyyssuhdetta, missä ei tulla liian lähelle, vaan pysytään ikäänkuin vähän taustalla, kauempana. Ts. ystävyyden välillä on se pieni rako, missä se voi ja saa hengittää vapaasti. 'Kuin leijuen vapaasti ja ollen omalla painollaan'.
Itsellä myös kokemusta liian läheisistä ystävyyssuhteista. Erään naisen kanssa hengailin puolisen vuotta tiiviisti lähes päivittäin. Yhtäkkiä, ilman ennakkovaroitusta hän heitti minut ulos elämästään. Koska en pysty keksimään mitään syytä, mistä hän olisi voinut minulle suuttua, koen että hän kyllästyi minuun. Tuolloin olin kovin murtunut tästä asiasta, mutta jälkiviisaana olen sitä mieltä, että näin taitaa olla parempi. Hän oli nimittäin hyväksikäyttäjä, sillä hän jatkuvasti pyysi kaikenlaisia palveluksia ja todellakin otti minusta irti kaiken hyödyn. Minun jälkeeni hän otti jonkun uuden "ystävän" ja minulle on jäänyt se käsitys hänen puheistaan, että tämä on hänellä tapana, ottaa "ystävä", josta ottaa irti kaiken huvin ja hyödyn ja kun kyllästyy, heittää menemään kuiviin imettynä. Sanonta "varo äkkiystävää" on hyvä pitää mielessä. Tämä sanonta saikin hälytyskellot soimaan kun tutustuin naiseen, joka samalla tavalla kuin tämä hyväksikäyttäjä alkoi soittelemaan joka päivä, jopa monta kertaa päivässä ja jatkuvasti pyyteli käymään. Minua alkoi ahdistamaan tuo välitön kuristusote ja vaistomaisesti pidin tiettyä etäisyyttä häneen. En aina jaksanut vastata puheluihinsa, mitään todellista asiaa hänellä ei tunnu olevan, luultavasti vain läheisriippuvaisena pitää jatkuvasti olla "joku." Kylään en myöskään halunnut mennä, sillä vaistoni kehotti pitämään etäisyyttä. Lisäksi minua alkoi nopeasti kyllästyttää koko ihminen kun soitteli aivan liian usein. Mutta tästä intensiivisestä takertumisesta johtuen, hän ilmeisesti koki että olemme tarpeeksi läheisiä, jotta hän voi alkaa neuvomaan minua elämässäni ja kertomaan minulle, mitä minun pitää tehdä. Arvostelemaan, kontrolloimaan ja kertomaan mitä en saa tehdä. On alkanut hermo palaa tosi pahasti. Nyt pidän etäisyyttä, en ole pitkiin aikoihin vastannut puheluihin ja seuraavalla kerralla kun hän yrittää kertoa, mitä minun pitää tehdä aion sanoa, että hänellä ei ole tähän mitään oikeutta ja hänen on lopetettava kontrollointiyrityksensä heti alkuunsa. Eikä olla tunnettu kuin muutama kuukausi vasta! Toisilla tuntuu olevan tarve muiden hyväksikäyttöön ja kontrollointiin ynnä muuhun ripustautumiseen.
On totta että liika intiimi kariutaa hyvänkin ystävyyden.
Ystävä on arvostettu kuuntelija joka innostuu ja on iloinen kanssasi silloin kun sinulla menee hyvin. Matalapaineen sattuessa hän on tukemassa ja ottaa aika (mistä -se on arvoitus) ollakseen kanssasi. Ystävä ei arvostele sinua vaan silloin tälloin lausuu kauniin kohteliaisuuden tekimistäsi ja yrittämisistäsi.
Ystävälle puhutaan kunnioittavasti valiten sanoja jotka eivät vain loukkaa. Tosin jos todellinen tarve vaatii oikaista häntä voi esittää asian kovakouraisen lempeästi.
Ystävää kohdellaan kuten ketä tahaansa älykästä ja huomaavaista ihmistä.
Aito ystävä on kunnioitetu ja arvostettu helmi!