Saimme vauvan 18.3. jouduin olemaan pitkään sairaalassa ja masennuin sairaalassa täysin, sain myös pienen paniikkikohtauksen sairaalassa joten psykiatri kävi luonani juttelemassa.
Mieheni hoitaa nyt vauvaa ja omat hoitokertani voi laskea kahden käsin sormin. En halua/pysty hoitamaan vauvaa.
Tällä hetkellä ahdistaa koko elämä enkä olisi halunnut tällä hetkellä koko vauvaa, jos siis nyt vastaisin. Halusin sitä siihen asti kun jouduin sairaalaan.
Nyt en tunne mitään.
Rakastan miestäni todella paljon ja olenkin miettiny että mikä on oikea ratkaisu jotta saan pelastettua suhteemme?
Onko kukaan kokeillut esimerkiksi poismuuttoa vain sen takia että suhde pelastuisi?
Mieheni hoitaa nyt vauvaa ja omat hoitokertani voi laskea kahden käsin sormin. En halua/pysty hoitamaan vauvaa.
Tällä hetkellä ahdistaa koko elämä enkä olisi halunnut tällä hetkellä koko vauvaa, jos siis nyt vastaisin. Halusin sitä siihen asti kun jouduin sairaalaan.
Nyt en tunne mitään.
Rakastan miestäni todella paljon ja olenkin miettiny että mikä on oikea ratkaisu jotta saan pelastettua suhteemme?
Onko kukaan kokeillut esimerkiksi poismuuttoa vain sen takia että suhde pelastuisi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskon, että olosi on kurja, mutta ei se ole ainut laatuaan. Tuore äiti voi masentua siinä missä joku muukin. Eikä siinä auta se, että ympäristö hehkuttaa, kuinka onnellinen pitäisi olla. Se ahdistaa vaan lisää. Sinulla on mies, joka on ottanut vastuuta nyt kun sinä et siihen pysty. Vauvalla on siis kaikki hyvin. Sinä rakastat miestäsi ja perhettäsi...se on nyt vaan hukassa. Anna itsellesi aikaa ja jos tuntuu oikein pahalta hae apuakin. Sitä saat helpoiten neuvolan kautta. Kerro miehellesi, miltä tuntuu, jotta hän pystyisi sinua tukemaan. Sinulla on vuosia aikaa olla äiti lapsellesi ja usko pois, se rakkaus on olemassa. Kaikkea hyvää teille koko perheelle, kyllä te tästä selviätte! :)
ja maailman tärkein ihminen vauvalles ja tietenkin miehelles. Miks sun pitäis pois muuttaa? Onko teillä sitten ollut kriisiä? Juttele mihes kans miten tämä kokemus on sinua rasittanut. Silloin tällöin sattuu, että synnytyksen jälkeen puhkee masennus, mut sitä varten nää hoitajat ja psykiatrit ovat. Se menee ohi.
Katso ympärilles ja mieti mitä olet saanut aikaan. Olet saattanut tähän maailman pienen ihmisen ja nyt sun tehtäväs on auttaa häntä selviytymään. Anna miehes auttaa ja älä unohda osoittaa hellyyttäs myöhemminkään. Jos miehes on innokas vauvan hoitaja, se osoittaa jo hänen olevan kypsä ottamaan vastuuta teistä. Auta sinä häntä olemalla tukena ja näytä että välität. Onnea ja voimia. Pyydä apua neuvolasta, aina kun tuntuu, ettet tiedä jotakin. Tai ystäviltäs, joilla on jo vauva. terv. kahden lapsen äiti
älä muuta pois,se ei sinusta kertaheitolla tee sen onnellisempaa. Sinulla on nyt mies joka varmasti tukee sinua kunhan kerrot syyn. Synnytyksen jälkeistä masennusta olen potenut minäkin,rankkoja aikoja. Maailman pitäisi olla ihanaa ja täynnä vauvantuoksua mutta... itkua ja väsymystä se onkin. Muistan itse miten katselin ikkunasta punaisin silmin pihan tehopakkauksilta näyttäviä äitejä jotka touhusivat lapsineen *sekin masensi*.
Minä sain avun juuri siltä omalta mieheltä ja neuvolan tädiltä. Sieltä tuli kodinhoitaja kotiin hoitamaan lasta/lapsia. Se oli pitkä taival mutta tuskin olisin tässä ilman heitä.
Ei ole mikään häpeä pyytää apua. Eikä se tarkoita että jatkuisi edes pitkään,sinulla on vajaa kk synnytyksestä eli anna itsellesi aikaa toipua. Ole tän kerran itsekäs ja ajattele vain itseäsi. Vauva pärjää isin kanssa mainiosti. Sillä et voi auttaa muita ellet ole itse kunnossa.
Olo on todella kurja.
Itkeminen ja ja semmonen pohjaton tunne on vähän vähentyny. Mies tietää mun olotilan ja puhutaan siitä niin paljon kuin mahdollista ja parempaa miestä ei varmasti ole.
Ei me tapella keskenään eikä ole kriisejä. Mun ahdistus ajaa siihen että tuntuu että pois muutto pelastas meidän suhteen. Tässä on lähinnä kyse mun negatiivisesta asenteesta vauvaan, ei isään.
Ollaan puhuttu että yleensä miehellä käy näin. Tässä tapauksessa mies pystyy tekemään työt kotona joten pitäisi olla tyytyväinen mutta joutuuhan se jossain välissä palata ja mitäs sitten..? Olenko mä kunnossa?
Psykiatri laitto tänään lähetteen mielenterveystoimistoon ja "neuvolapsykologille" on tulossa aika. Mutta miten mä jaksan niitä aikoja odotella.
Huomenna tulee perhetyöntekijä mutta sekään ei tunnu miltään kun tuntuu että se menee pipariksi.
Ei kai se poismuutto ja poislähteminen mitään muuta heti mutta kai se kulkee suvussa että kun ongelmia tulee, lähinnä isompia, niin lähteminen on paras vaihtoehto.
Yritän tälläkin hetkellä harjotella vauvan kanssa yksinoloa. Isä on asioilla.
Teillä on paljon kunnossa, kun parisuhde toimii noin hyvin. Opettele rauhassa vauvan kanssa oloa.Ja katkaise sinä sukusi tapa hoitaa vaikeudet-lähtemällä.Jää ja kohtaa ne. Siihen sinulla on kaikki edellytykset. Kuten sanoin aiemminkin. Selviätte kyllä. Ja kaipa sekin on hyvä muistaa, että äitiys ei ole muotti. Meitä monenlaisia monenlaisissa tilanteissa. Sinä olet nyt siinä. Hyvä että olet hakenut apua!