itselläni lapsi 1,5v ikäinen, voimakastahtoinen pieni piru, suoraansanoen. ei ole mieheni biologinen lapsi, ja lapseni ei ole myöskään biologisen isänsä kans missään tekemisis. me tapellaan mieheni kanssa jatkuvaan soittoon, päivästä toiseen, ihan pikkuasioista ja jo monen kuukauden ajan! lapseeni vaikuttaa ku äiti on ihan masentunu, en jaksa tehä mitään lapsen kans, hyvä että kiinnostaa ees ruokaa sille laittaa, saati sitte että ite jaksaa syyä. olen miettiny eroa, joskos tämä helpottais tilannetta, mutta miten jaksan yksin sitten, tai osaanko olla yksin lapsen kans, ku on kuitenki tottunu että on tarvittaessa apu siinä jos haluaa esim. käydä vaik iltaa istumassa ja rentoutumassa. tai vaikka vaan kaupassa yksin. lapsi on kuitenki tosi hankala tappaus. minkälaista apua voin saaha kun olen yksinhuoltaja, ja jos vielä masennus vaivaa näin pahasti, että tekis mieli vaan nukkua! onko muita yksinhuoltajia? minkälaista se arki on lapsen kanssa? onko paikkaa mihin lapsi viiä joskus muutamaks yöks, vai viettäkö ikinä? olettako aina kahdestaan kämpillä? mitä teettä lapsen kans, ja mikä sais kiinnostumaan vähän elämästä yksin huoltajana? miten saisin lastani "kiltimmäksi". mitä tuon ikäinen kaipaa, ja kuinka paljon se kaipaa huomiota äidiltä?
meillä riidellään
tapellaan, valitetaa
1381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
en ihmettele jos lapsi on "pieni piru" mielestäsi, kun kohtelet sitä kuin roskaa.
et laita ruokaa tms.
lapsi tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa määrittääkseen oman arvonsa ja sen millainen hän on.
hae ammattilaisapua tilanteeseesi, oman lapsesi hyväksi.
tsemppiä