Hyvät appivanhemmat

"Luulen että kohtelu on paljolti riippuvainen siitä miten itse käyttäydymme appivanhempiamme kohtaan".

Kyllä, tuo on yksi puoli asiasta, mutta vain yksi. Tilanteita ja ihmisiä on niin monenlaisia, ettei sinun kokemasi täsmää muiden kokeman kanssa.

Minä taas olen elänyt kauan ja nähnyt ja kuullut yhtä ja toista. Ja pystyn hyvin ymmärtämään sekä huonot välit että hyvät välit.

Taas tätä samaa liibalaabaa. Kai sitä nyt jokainen tajuaa, että jos yhdellä on ollut hyvät appivanhemmat tai ihan mitä tahansa, niin ei se sitä tarkoita, että sama hyvä tuuri olisi ollut kaikilla.

"Luulen että kohtelu on paljolti riippuvainen siitä miten itse käyttäydymme appivanhempiamme kohtaan."

Tämä pitää paikkansa niiden kohdalla, jotka kohtelevat appivanhempiaan ikävästi. Mutta ei paljoa lämmitä niitä onnettomia, joilla oikeasti on inhottavat anoppi ja/tai appiukko. Koska niitäkin on - vain omaan käytökseen voi vaikuttaa, mutta sille ei voi mitään, jos toiset ovat inhottavia.

Oli hyvät appivanhammat, mutta käytös muuttui radikaalisti kun emme eläneet muotin mukaan. Siis menneet naimisiin ja tehneet lapsia. Että voikin aikuiset ihmiset perustaa ihmisarvon mitan vain omien valintojen monistamiseen muihin ja rahaan sekä pinnalliseen menestykseen.

Kun 2000-luvun ajattelumalli törmää äärivanhoillisiin asenteisiin, on törmäyskurssi edessä, yritti sitä esittää miten kohteliasta tahansa. Itse sentään vapaan kasvatuksen saaneena osaan vielä käyttäytyä, toisin kuin nämä tiukassa nuhteessa eläneet aikuiset lapset, joiden tehtävä on koko ajan vain osoittaa omaa erinomaisuuttaan ja toisen väheksyntää.

Kuten on hyviä ja huonoja vanhempia, on hyviä ja huonoja appivanhempia. jne.

"Luulen että kohtelu on paljolti riippuvainen siitä miten itse käyttäydymme appivanhempiamme kohtaan."

Anoppini haukkuu minua, mutta minä en hauku häntä. Kumpiko meistä nyt käyttäytyy väärin ja kumman tyyliin tässä pitäisi nyt jatkaa?