En pysty luottamaan

Olen samaa mieltä. Näinä epävarmoina aikoina luottamus pitää ehdottomasti ANSAITA!
Ja jos käyttäytyy epäilyttävästi, niin ei tarvitse ihmetellä miksi toinen skitsoilee.
Miehillä on muuten ihme taito saada nainen itsekin epäilemään omaa havainnointiaan; "sä vaan liioittelet/kuvittelet", lopulta alkaa itsekin uskoa että kai minä sitten vain kuvittelen.
Mutta kukaan ei ole niin hullu että KUVITTELISI omiaan! ellei ihan oikeasti ole joku skitsofreenikko.
Usko mitä näet, kuulet ja tunnet, nimittäin sinä itse olet loppujen lopuksi se ihminen johon voit eniten luottaa!

Kukka kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Näinä epävarmoina aikoina luottamus pitää ehdottomasti ANSAITA!
Ja jos käyttäytyy epäilyttävästi, niin ei tarvitse ihmetellä miksi toinen skitsoilee.
Miehillä on muuten ihme taito saada nainen itsekin epäilemään omaa havainnointiaan; "sä vaan liioittelet/kuvittelet", lopulta alkaa itsekin uskoa että kai minä sitten vain kuvittelen.
Mutta kukaan ei ole niin hullu että KUVITTELISI omiaan! ellei ihan oikeasti ole joku skitsofreenikko.
Usko mitä näet, kuulet ja tunnet, nimittäin sinä itse olet loppujen lopuksi se ihminen johon voit eniten luottaa!

toisinpäin tuo sanomasi

moi, tilanne kuulostaa tosi vaikealta. Jos mies on tottunut valehtelemaan, on sitä vaikea muuttaa, vaikka hän itse haluaisikin. Ja tällä hetkellä näyttää että hän ei edes itselleen myönnä että hänellä on tällainen ongelma...?

Itse kokeilisin ehkä näin: yrittäisin ottaa asian mahdollisimman lempeästi ja positiivisesti puheeksi. Jossain sellaisessa tilanteessa missä teillä molemmilla on hyvä olo yhdessä, ja mistä hän ei pääse heti karkaamaan mihinkään kiireisiinsä (esim vkl-aamuna tai illalla sängyssä loikoillessa, tai menette pitkälle kävelylle metsään tai autoajelulle). Kertoisin tarkkaan miltä minusta tuntuu jos minulle valehdellaan, että se vie luottamuksen sitten muihinkin asioihin. Sanoisin vielä kerran ne kaikki kerrat jolloin hän on jäänyt kiinni valehtelusta, ja kertoisin että minusta tuntuu pahalta kun en voi välttää epäilemästä että muuallakin on valetta. Sitten kertoisin että olen valmis antamaan anteeksi kaiken entisen ja lakkaamaan epäilemisen, jos molemmat sovimme että aloitamme ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Että tästä lähtien ei enää valheita. Että tästä lähtien minä yritän kaikkeni että luotan enkä epäile, mutta sinunkin on yritettävä kaikkesi että olet avoin etkä valehtele enää mistään.

Älä keskity kyselemään häneltä (äläkä missään tapauksessa syytä suoraan), vaan kerro enemmän omista tuntemuksistasi, yritä saada hänet kuulemaan miltä sinusta tuntuu, ja kuinka tuo asia vaikeuttaa tosi paljon parisuhdettanne. Kerro miten paljon helpompi sinun olisi häntä rakastaa ja luottaa häneen, jos tietäisit että hän yrittää oikeastikin olla rehellinen.

Tärkeää olisi että mies ei missään nimessä suuttuisi, vaan että esittäisit asian niin että hänellä on mahdollisuus myöntää virheensä ja luvata yrittää muuttaa käytöstään ilman että tuntee olonsa tosi nolatuksi tai uhatuksi. Voisit esimerkiksi kertoa esimerkkinä jonkun oman mokasi josta olet ottanut opiksesi, ja kuinka se selvästi helpotti ja paransi elämäääsi? Vaikka joku oma valheesi mistä olet jäänyt kiinni? JOtta hän ei saa sitä kuvaa että sinä vain syytätä häntä ja ajattelet itse olevasi täydellinen.

Eihän tietty asia paljoa yhdestä keskustelusta muutu, mutta jos saat hänen kanssaan kuitenkin suoraan puhuttua, niin siinä voisi olla alku sille että hän ylipäänsä tajuaisi miten paljon asia sinuun sattuu.

Ylipäänsä avoimuus on minun mielestäni avain onnistuneeseen parisuhteeseen. Voi olla että ne sähköpostit eivät merkitse mitään kummempaa miehellesi, mutta kun hän ei niistä suostu puhumaan, niin totta kai alat epäillä, sehän on aivan luonnollista. Jos hän kertoisi sinulle jokaisesta niistä tytöistä taustat ja missä mennään, ja selvittäisi mistä on kyse ja miksi he hänelle sellaisia kirjoittelevat, ja ennen muuta kertoisi suoraan mitä hän itse ajattelee niistä tytöistä, niin olen varma että epäilyksesi hälvenisivät...

Onnea matkaan. Jos mitkään keskusteluyritykset eivät auta, niin mielestäni sitten tulee ottaa kovemmat keinot käyttöön: kerro että et voi seurustella hänen kanssaan jos et voi kunnolla luottaa häneen. Ja luottamusta ei voi syntyä jos sinä koko ajan epäilet että hän valehtelee. Tee selväksi että avaimet ongelman ratkaisuun ovat hänen käsissään, ja jos hän ei niitä käytä niin se on bye bye.

bella kirjoitti:

moi, tilanne kuulostaa tosi vaikealta. Jos mies on tottunut valehtelemaan, on sitä vaikea muuttaa, vaikka hän itse haluaisikin. Ja tällä hetkellä näyttää että hän ei edes itselleen myönnä että hänellä on tällainen ongelma...?

Itse kokeilisin ehkä näin: yrittäisin ottaa asian mahdollisimman lempeästi ja positiivisesti puheeksi. Jossain sellaisessa tilanteessa missä teillä molemmilla on hyvä olo yhdessä, ja mistä hän ei pääse heti karkaamaan mihinkään kiireisiinsä (esim vkl-aamuna tai illalla sängyssä loikoillessa, tai menette pitkälle kävelylle metsään tai autoajelulle). Kertoisin tarkkaan miltä minusta tuntuu jos minulle valehdellaan, että se vie luottamuksen sitten muihinkin asioihin. Sanoisin vielä kerran ne kaikki kerrat jolloin hän on jäänyt kiinni valehtelusta, ja kertoisin että minusta tuntuu pahalta kun en voi välttää epäilemästä että muuallakin on valetta. Sitten kertoisin että olen valmis antamaan anteeksi kaiken entisen ja lakkaamaan epäilemisen, jos molemmat sovimme että aloitamme ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Että tästä lähtien ei enää valheita. Että tästä lähtien minä yritän kaikkeni että luotan enkä epäile, mutta sinunkin on yritettävä kaikkesi että olet avoin etkä valehtele enää mistään.

Älä keskity kyselemään häneltä (äläkä missään tapauksessa syytä suoraan), vaan kerro enemmän omista tuntemuksistasi, yritä saada hänet kuulemaan miltä sinusta tuntuu, ja kuinka tuo asia vaikeuttaa tosi paljon parisuhdettanne. Kerro miten paljon helpompi sinun olisi häntä rakastaa ja luottaa häneen, jos tietäisit että hän yrittää oikeastikin olla rehellinen.

Tärkeää olisi että mies ei missään nimessä suuttuisi, vaan että esittäisit asian niin että hänellä on mahdollisuus myöntää virheensä ja luvata yrittää muuttaa käytöstään ilman että tuntee olonsa tosi nolatuksi tai uhatuksi. Voisit esimerkiksi kertoa esimerkkinä jonkun oman mokasi josta olet ottanut opiksesi, ja kuinka se selvästi helpotti ja paransi elämäääsi? Vaikka joku oma valheesi mistä olet jäänyt kiinni? JOtta hän ei saa sitä kuvaa että sinä vain syytätä häntä ja ajattelet itse olevasi täydellinen.

Eihän tietty asia paljoa yhdestä keskustelusta muutu, mutta jos saat hänen kanssaan kuitenkin suoraan puhuttua, niin siinä voisi olla alku sille että hän ylipäänsä tajuaisi miten paljon asia sinuun sattuu.

Ylipäänsä avoimuus on minun mielestäni avain onnistuneeseen parisuhteeseen. Voi olla että ne sähköpostit eivät merkitse mitään kummempaa miehellesi, mutta kun hän ei niistä suostu puhumaan, niin totta kai alat epäillä, sehän on aivan luonnollista. Jos hän kertoisi sinulle jokaisesta niistä tytöistä taustat ja missä mennään, ja selvittäisi mistä on kyse ja miksi he hänelle sellaisia kirjoittelevat, ja ennen muuta kertoisi suoraan mitä hän itse ajattelee niistä tytöistä, niin olen varma että epäilyksesi hälvenisivät...

Onnea matkaan. Jos mitkään keskusteluyritykset eivät auta, niin mielestäni sitten tulee ottaa kovemmat keinot käyttöön: kerro että et voi seurustella hänen kanssaan jos et voi kunnolla luottaa häneen. Ja luottamusta ei voi syntyä jos sinä koko ajan epäilet että hän valehtelee. Tee selväksi että avaimet ongelman ratkaisuun ovat hänen käsissään, ja jos hän ei niitä käytä niin se on bye bye.

Todella paljon kiitoksia hyvistä pohdinnoista ja neuvoista!
Olen koittanut puhua moneen otteeseen, ensimmäisellä kerralla juuri kuten sanoit että "ei syyttelevästi, avoimesti ja rakentavasti". Ajattelin, että aivan varmasti mies ottaa nyt ajattelee tekojaan, ei varmaan halua enää loukata samalla tavalla ja miettii keskusteluamme.
Mutta sama vain jatkui, ja minun oli tosi vaikea sitä käsittää. Kysyin jostain mistä huomasin miehen valehtelevan, ja vastaus oli että "törkeää kun et luota muhun!" ja hiljaisuus sitten. Aloin tietenkin pohtimaan, että minäkö tässä väärässä olenkin. Vaikka tiedän etten ole. Sitä en tiedä miten vakavissaan mies muiden kanssa touhuilee, mutta sen tiedän että heidän suhteensa on mulle valehdellut.
Toinen kun hyökkää, ei silloin osaakaan aloittaa mitään rakentavaa keskustelua. Ja sehän tietenkin toisen tarkoitus onkin.
Nyt tuntuu, etten voi aina vain ottaa samoja asioita puheeksi. Mies on ilmeisesti päättänyt, että hyökkäys on paras puolustus, eikä paljasta minulle enää mitään. Todella ahdistavaa, vatvon sitten yksikseni päässäni näitä juttuja. Vastausta ei tietenkään tule, sitä ei voi tulla kuin mieheltä itseltään.
Mutta hän elää vain "antaa mennä" -tyyliä, häntä ei näy haittaavan mun epäilykset, koska ei pyri niitä selvittämään. Jos minä yritän, on taas vastassa sama tyly vastaus, olen kummallinen kun en voi luottaa. Eikä mitään muuta.
Mies ei vaivaudu edes pohtimaan sitä, että tietenkään en voi luottaa kun molemmille todistetusti selvää ainakin yksi hänen valehtelunsa. Sen hän ohittaa olan kohautuksella, ihan kuin se ei olisi mitään. Minusta sekin jo vie todella paljon pohjaa koko tältä muuten hyvin menevältä suhteelta.

alkuperäinen kirjoitti:

Todella paljon kiitoksia hyvistä pohdinnoista ja neuvoista!
Olen koittanut puhua moneen otteeseen, ensimmäisellä kerralla juuri kuten sanoit että "ei syyttelevästi, avoimesti ja rakentavasti". Ajattelin, että aivan varmasti mies ottaa nyt ajattelee tekojaan, ei varmaan halua enää loukata samalla tavalla ja miettii keskusteluamme.
Mutta sama vain jatkui, ja minun oli tosi vaikea sitä käsittää. Kysyin jostain mistä huomasin miehen valehtelevan, ja vastaus oli että "törkeää kun et luota muhun!" ja hiljaisuus sitten. Aloin tietenkin pohtimaan, että minäkö tässä väärässä olenkin. Vaikka tiedän etten ole. Sitä en tiedä miten vakavissaan mies muiden kanssa touhuilee, mutta sen tiedän että heidän suhteensa on mulle valehdellut.
Toinen kun hyökkää, ei silloin osaakaan aloittaa mitään rakentavaa keskustelua. Ja sehän tietenkin toisen tarkoitus onkin.
Nyt tuntuu, etten voi aina vain ottaa samoja asioita puheeksi. Mies on ilmeisesti päättänyt, että hyökkäys on paras puolustus, eikä paljasta minulle enää mitään. Todella ahdistavaa, vatvon sitten yksikseni päässäni näitä juttuja. Vastausta ei tietenkään tule, sitä ei voi tulla kuin mieheltä itseltään.
Mutta hän elää vain "antaa mennä" -tyyliä, häntä ei näy haittaavan mun epäilykset, koska ei pyri niitä selvittämään. Jos minä yritän, on taas vastassa sama tyly vastaus, olen kummallinen kun en voi luottaa. Eikä mitään muuta.
Mies ei vaivaudu edes pohtimaan sitä, että tietenkään en voi luottaa kun molemmille todistetusti selvää ainakin yksi hänen valehtelunsa. Sen hän ohittaa olan kohautuksella, ihan kuin se ei olisi mitään. Minusta sekin jo vie todella paljon pohjaa koko tältä muuten hyvin menevältä suhteelta.

Muuten kyllä menee hyvin... Jaa. Minulla ei menisi hyvin suhteessani vaimooni jos ei luottamus pelaisi. Meillä se on suhteen perusta.

alkuperäinen kirjoitti:

Todella paljon kiitoksia hyvistä pohdinnoista ja neuvoista!
Olen koittanut puhua moneen otteeseen, ensimmäisellä kerralla juuri kuten sanoit että "ei syyttelevästi, avoimesti ja rakentavasti". Ajattelin, että aivan varmasti mies ottaa nyt ajattelee tekojaan, ei varmaan halua enää loukata samalla tavalla ja miettii keskusteluamme.
Mutta sama vain jatkui, ja minun oli tosi vaikea sitä käsittää. Kysyin jostain mistä huomasin miehen valehtelevan, ja vastaus oli että "törkeää kun et luota muhun!" ja hiljaisuus sitten. Aloin tietenkin pohtimaan, että minäkö tässä väärässä olenkin. Vaikka tiedän etten ole. Sitä en tiedä miten vakavissaan mies muiden kanssa touhuilee, mutta sen tiedän että heidän suhteensa on mulle valehdellut.
Toinen kun hyökkää, ei silloin osaakaan aloittaa mitään rakentavaa keskustelua. Ja sehän tietenkin toisen tarkoitus onkin.
Nyt tuntuu, etten voi aina vain ottaa samoja asioita puheeksi. Mies on ilmeisesti päättänyt, että hyökkäys on paras puolustus, eikä paljasta minulle enää mitään. Todella ahdistavaa, vatvon sitten yksikseni päässäni näitä juttuja. Vastausta ei tietenkään tule, sitä ei voi tulla kuin mieheltä itseltään.
Mutta hän elää vain "antaa mennä" -tyyliä, häntä ei näy haittaavan mun epäilykset, koska ei pyri niitä selvittämään. Jos minä yritän, on taas vastassa sama tyly vastaus, olen kummallinen kun en voi luottaa. Eikä mitään muuta.
Mies ei vaivaudu edes pohtimaan sitä, että tietenkään en voi luottaa kun molemmille todistetusti selvää ainakin yksi hänen valehtelunsa. Sen hän ohittaa olan kohautuksella, ihan kuin se ei olisi mitään. Minusta sekin jo vie todella paljon pohjaa koko tältä muuten hyvin menevältä suhteelta.

no jos tilanne on todella noin hankala niin vaikea sanoa mikä auttaisi... Monet miehet heräävät vasta sitten kun tyttöystävä todella jättää heidät...surullista mutta totta. Toisaalta, jos edes se saa heidät vähän miettimään sitä miten kohdella toista, niin hyvä niin. Koskaanhan ei ole liian myöhäistä kuitenkaan palata yhteen.

Vielä yksi juttu tuli mieleeni, oletko koittanut kirjoittaa hänelle kirjettä asiasta? Jos hän ei kerran puhetta halua kuunnella... Etenkin se että hän suuttuu jos häntä asiasta lähestyy on aika ikävä merkki. Jotain hänellä kai on salattavaa taikka sitten häntä vain nolottaa jotenkin oma käytöksensä. Onhan se tosi vaikeaa kohdata heikkouksiaan ja ongelmiaan meille jokaiselle.

Mutta se ei mulle ainakaan riittäisi että suhde on "muutoin hyvä", itselleni on luottamus niin ykkösjuttu että jos sitä ei ole niin koko hommalta ikäänkuin menee pohja. Mitä merkitystä on muillakaan asioilla jos en voi luottaa toiseen? Mistä tiedän tarkoittaako hän mitään mitä minulle sanoo tai tekee... No, toki se on hienoa että teillä on monet jutut kunnossa, mutta eikö se luottamus kuitenkin ole se kaiken perusta, ilman sitä koko suhde on aika mielikuvituksen ja hyvän uskon varassa.

Nyt kun kerroit lisää, miehen käytös kuulostaa todella lapselliselta, vaikuttaa siltä että sitä ei kyllä kotikonstein saada muutettua. Hän ei ilmeisestikään ole koskana tottunut keskustelemaan ongelmista vaan pyyhkimään ne aina maton alle, joten melko lailla kärsivällisyyttä tarvittaneen sinulta sekä sinnikkyyttä ja omaa halua häneltä muuttaa tilannetta.

Onko hän kuitenkin tehnyt selväksi että rakastaa sinua ja haluaa todella olla kanssasi? Jos on näin, luulisi että hän olisi valmis tekemäänkin jotain parisuhteen eteen. Luulisi että häntä koskettaisi se että sinulle tulee paha mieli. Jos häneltä ei heru minkäänlaista empatiaa, onko hän oikeastaan ollenkaan arvoisesi mies?

Olen kuullut että juuri tällaisiin kommunikointiongelmiin on saatu apua parisuhdekursseilta, ehkä sinun kannattaisi ehdottaa jotain sellaista? Jos olette ajatelleet viettää loppuelämänne yhdessä, niin sellainen kurssi kuulemma on todellakin hintansa arvoinen panostus. Säästää monilta kriiseiltä ja unettomilta öiltä ja turhilta riidoilta kun opetellaan oikein kädestä pitäen keskustelemaan asioista sen sijaan että käännetään vain selkä murahtaen tai suututaan kun ei muutoin osata kommunikoida. Niin, ja oletko lukenut john grayn kirjan Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta? siellä on aika hienosti kerrottu juuri siitä ristiriidasta kun naiset haluavat puhua ja miehet eivät, ja miten ongelmasta pääsisi eteenpäin. Onnea matkaan teille!

alkuperäinen kirjoitti:

Todella paljon kiitoksia hyvistä pohdinnoista ja neuvoista!
Olen koittanut puhua moneen otteeseen, ensimmäisellä kerralla juuri kuten sanoit että "ei syyttelevästi, avoimesti ja rakentavasti". Ajattelin, että aivan varmasti mies ottaa nyt ajattelee tekojaan, ei varmaan halua enää loukata samalla tavalla ja miettii keskusteluamme.
Mutta sama vain jatkui, ja minun oli tosi vaikea sitä käsittää. Kysyin jostain mistä huomasin miehen valehtelevan, ja vastaus oli että "törkeää kun et luota muhun!" ja hiljaisuus sitten. Aloin tietenkin pohtimaan, että minäkö tässä väärässä olenkin. Vaikka tiedän etten ole. Sitä en tiedä miten vakavissaan mies muiden kanssa touhuilee, mutta sen tiedän että heidän suhteensa on mulle valehdellut.
Toinen kun hyökkää, ei silloin osaakaan aloittaa mitään rakentavaa keskustelua. Ja sehän tietenkin toisen tarkoitus onkin.
Nyt tuntuu, etten voi aina vain ottaa samoja asioita puheeksi. Mies on ilmeisesti päättänyt, että hyökkäys on paras puolustus, eikä paljasta minulle enää mitään. Todella ahdistavaa, vatvon sitten yksikseni päässäni näitä juttuja. Vastausta ei tietenkään tule, sitä ei voi tulla kuin mieheltä itseltään.
Mutta hän elää vain "antaa mennä" -tyyliä, häntä ei näy haittaavan mun epäilykset, koska ei pyri niitä selvittämään. Jos minä yritän, on taas vastassa sama tyly vastaus, olen kummallinen kun en voi luottaa. Eikä mitään muuta.
Mies ei vaivaudu edes pohtimaan sitä, että tietenkään en voi luottaa kun molemmille todistetusti selvää ainakin yksi hänen valehtelunsa. Sen hän ohittaa olan kohautuksella, ihan kuin se ei olisi mitään. Minusta sekin jo vie todella paljon pohjaa koko tältä muuten hyvin menevältä suhteelta.

Niin, no todellakin luottamus on minustakin se kaikkein tärkein asia. Ja senhän huomaa, olen koko ajan hermostunut ja mietin näitä asioita nyt, kun sitä luottamusta ei ole.
Mutta on niin outoa, koska mies on kuin kaikki olisi tosi hyvin. On tiiviisti kanssani, keskustelee tulevasta ja osoittaa kaikin tavoin, että me ollaan yhdessä nyt ja myöhemmin.
Sitten kuitenkin toisella hetkellä toimii selkäni takana aivan päinvastaista, tekee jotain ja valehtelee mulle. Tätä on niin uskomaton ymmärtää, etten enää tajua itsekään. Miksi hän ehdoin tahdoin pilaa muuten hyvän suhteemme?
Tavallaan tässä on kulissit koko ajan yllä, muka kaikki loistavasti vaikka mies omassa päässään ajattelee -jaa-a, sen kun tietäisi että mitä.
Jos saisin hänet avautumaan asioista, voisin edes rehellisesti miettiä mitä kannattaa tehdä. Nyt tuntuu vain niin solmukkaalta, koska mies antaa kaiken aikaa ymmärtää että asiat kunnossa.
Koko ajan fiilikseni kuitenkin sanoo, että niin ei ole.
Voiko olla niin, että mies ajatteleekin sitoutuvansa kanssani, mutta hänen elämäänsä kuuluu olennaisesti myös "toiset naiset" oli sitten kuinka vakituisesti jonkun yhden kanssa? Olenko tosiaan törmännyt niin törkeään mieheen? Vai onko hän niin tyhmä ja lapsellinen ettei edes itse tajua miten väärin käyttäytyy, tajua edes sitä valehteluaan..? Sen uskoisi 2-kymppisestä, ei kyllä enää vanhemmasta.

alkuperäinen kirjoitti:

Niin, no todellakin luottamus on minustakin se kaikkein tärkein asia. Ja senhän huomaa, olen koko ajan hermostunut ja mietin näitä asioita nyt, kun sitä luottamusta ei ole.
Mutta on niin outoa, koska mies on kuin kaikki olisi tosi hyvin. On tiiviisti kanssani, keskustelee tulevasta ja osoittaa kaikin tavoin, että me ollaan yhdessä nyt ja myöhemmin.
Sitten kuitenkin toisella hetkellä toimii selkäni takana aivan päinvastaista, tekee jotain ja valehtelee mulle. Tätä on niin uskomaton ymmärtää, etten enää tajua itsekään. Miksi hän ehdoin tahdoin pilaa muuten hyvän suhteemme?
Tavallaan tässä on kulissit koko ajan yllä, muka kaikki loistavasti vaikka mies omassa päässään ajattelee -jaa-a, sen kun tietäisi että mitä.
Jos saisin hänet avautumaan asioista, voisin edes rehellisesti miettiä mitä kannattaa tehdä. Nyt tuntuu vain niin solmukkaalta, koska mies antaa kaiken aikaa ymmärtää että asiat kunnossa.
Koko ajan fiilikseni kuitenkin sanoo, että niin ei ole.
Voiko olla niin, että mies ajatteleekin sitoutuvansa kanssani, mutta hänen elämäänsä kuuluu olennaisesti myös "toiset naiset" oli sitten kuinka vakituisesti jonkun yhden kanssa? Olenko tosiaan törmännyt niin törkeään mieheen? Vai onko hän niin tyhmä ja lapsellinen ettei edes itse tajua miten väärin käyttäytyy, tajua edes sitä valehteluaan..? Sen uskoisi 2-kymppisestä, ei kyllä enää vanhemmasta.

kehu. Usein näin täysin ulkopuolena näkee "kysyjien" omat ongelmat sen "ongelman" läpi. Sinun kohdallasi en havainnut. Terveesti mielestäni ajattelet eikä sinua mistään yltiömustasukkaisuudestakaan voi syyttää. Tsemppiä.

Mun ex piti samanlaista peliä ja aloin itsekin jo epäillä olevani hermoheikko (mÄ!!!! entinen teräshermo!!!). Kunnes jäi niin sanotusti kiikkiin, kun sain tarpeekseni ja kuulin vieraan naisen livertelevän vastaajaan. Eli kaikki se mistä mua oli syyttäny oli sitä sen jatkuvaa peliä!!

Ero tuli ja tämä pelin pito jatkuu, vaikka mies muka taas ja taas seurustelee... Vinkki kaikille: jos tyyppi pitää vähänkin jotain muita säätöjä, ei kun kiertoon!