Alan olla niin loppu siihen, että aina riidellään siitä samasta asiasta, johon ei ikinä ratkaisua saada. Mieheni on todella kylmä ihminen, ei osoita milläänlailla tunteitaan, tai no tarvittaessa kyllä suuttuu niin että huutaa naama punaisena ja haukkuu minut pystyyn milloin mistäkin asiasta. Jos koitan häntä lähestyä tai saada keskustelua aikaiseksi, niin vastaukseksi saan vain jotain mutinaa. "noh, meepä nyt siitä" jos yritän halata. Meidän suhteesta puuttuu ihan täysin sellainen lämmin ja rakastava tunnelma, seksiäkään ei pahemmin tässä taloudessa harrasteta. Tai jos tämmöinen "vahinko" käy, niin se on ehkä pari minuuttia: sisään ja ulos, that`s it..ilman mitään alkulämmittelyjä.
Pähkinänkuoressa siis, en saa mieheltä mitään positiivista huomiota. Hän haukkuu minua tyhmäksi ja kakaraksi ja milloin miksikin. Itse kiukuttelee ja pitää mykkäkoulua milloin mistäkin asiasta.
Emme keskustele mistään, emme käy oikeastaan ikinä missään yhdessä. Hän vain haluaa olla kotona. Kotona nukkuu, pelaa, syö, taas nukkuu ja pelaa. Välillä kyllä tekee kotitöitäkin ja jaksaa meidän 2-vuotiaan lapsen kanssa touhuta ja olla. Hyvä isä siis on ehdottomasti. Mutta voiko parisuhde toimia, jos tunteet ovat näin kylmät?
Pähkinänkuoressa siis, en saa mieheltä mitään positiivista huomiota. Hän haukkuu minua tyhmäksi ja kakaraksi ja milloin miksikin. Itse kiukuttelee ja pitää mykkäkoulua milloin mistäkin asiasta.
Emme keskustele mistään, emme käy oikeastaan ikinä missään yhdessä. Hän vain haluaa olla kotona. Kotona nukkuu, pelaa, syö, taas nukkuu ja pelaa. Välillä kyllä tekee kotitöitäkin ja jaksaa meidän 2-vuotiaan lapsen kanssa touhuta ja olla. Hyvä isä siis on ehdottomasti. Mutta voiko parisuhde toimia, jos tunteet ovat näin kylmät?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Huonolta kuulostaa. Olisit varmaan onnellinen lämpimämmän miehen kanssa. Lapsen takia ei kannata jäädä yhteen, sillä lapsi kyllä huomaa jos vanhempien avioliitto on kalsealla pohjalla ja kärsii siitä. Jos mies on hyvä isä, hän sitä lienee myös erillisessä taloudessa asuessaan. Parempi erota nyt kuin vasta lapsen ollessa murrosiässä.
Niin..en todellakaan ole onnellinen. Uskoisin että minun olisi helpompi olla yksin, tai pojan kanssa kahdestaan. En jaksa enää edes itkeä, kun on niin turta olo.
Ainoa vaihtoehto on oman elämän hankkiminen...tuollainen mies ei tule muuttumaan.
itse kestin sitä lähes kolmekymmentä vuotta enkä todellakaan suosittele sitä kenellekään!!!
itse elin pitkään tuommoisessa suhteessa... ja loppuun siinä paloin aivan liikaa.. en tuntenut enää mitään tunteita olin vain "robotti" joka suoritti kaiken..
kiitos ihanien ystävieni... heidän tuella pääsin eroon tuosta suhteesta ja tällä hetkellä elän ihanaa elämää uuden kultani kanssa.. ei se elämä aina meilläkään ruusuilla tanssimista ole, mutta läheisyyttä ja hellyyttä on enemmän tällä hetkellä..
sanon aloittajalle että olet onnellisempi kun lähdet tuosta suhteesta mahdollisimman pian pois!!! jo ihan lastasikin ajatellen!!! ei ole lapselle oikein että joutuu elämään perheessä jossa äiti ja isä ovat etäisiä toisiaan kohtaan..
vähän samanlainen tilanne kuin ap.llä. Ongelmana vielä se että teen töitä kotona , eli jos saan ratkaisun tehtyä, olen sen jälkeen työtön...kaikilla vuokra-asuntio alueilla ei välttämättä saa uusia hoitolapsia ihan heti, ja se tuntuu myös lompakossa! Puolison kylmä ja välinpitämätön suhtautuminen sekä mun työn arvostus on ollut jo vuosia 0..mutta tässä vaan roikun ja ihmettelen että josko joskus sais jotain aikaiseksi :(
Väsynyt tähän: Tahtoisitko vaihtaa ajatuksia sähköpostin kautta? Mulla vähän samanlainen tilanne, harkitsen erotako vai ei. Pistä mailia jos tahdot: [email protected]
Vähän samassa tilanteessa itsekin oon kuin aloittaja. Mä oon vaan viimeisilläni raskaana ja tuntuu toivottamalta lähteä etsimään vuokra-asuntoa. Nyt on vuoden ollut yhteinen asuntolainakin ja talous on yhteinen. Itkettää vaan koko ajan ja ärsyttää tämmöinen. Miksi just tämmöinen tuuri osus mulle (vaik näköjään ikävä kyllä en oo ainoa)