Korkeavuorenkatu
Ilma ei juuri liikkunut, kun pysähdyin ilman syytä kesken kävelyn. Seisahduin ja eteerinen tuoksu tulvahti kasvoilleni. Hän oli jättänyt minuun pisaran itseään. Häviävän pieni määrä hajuvettä täytti kaikki ne ihmisen ja olemisen osat, joissa hän ei vielä minussa jo ollut.
Vedin kaunista nimeä ohuena pilvenä mukanani pitkin katuja, tuskin voimatta odottaa seuraavaa pysähtymistäni, sillä silloin hän palaisi jälleen kiinni minuun, painautuisi vasten vartaloa ohuena ja hauraana ja iloisena, säteilevänä. Joten pysähdyin jälleen ilman syytä, eikä matkani tuntunut edistyvän lainkaan.
Päätin piipahtaa oluella. Oli selvitettävä ajatuksia. Naisen minuun jättämä henki, kuin sielu, tuntui pursuavan ulos vartalostani ja ajatuksistani kuin köynnös, kuin laava ja tuuleen katoavat räjähdykset vuoren laella. Näin suunnattomia pilviä nousevan hidastettuna mustasta rinteestä, ja kaiken yllä kimalsivat hänen kirkkaat silmänsä kilpaa hiuksiensa vapauden kanssa.
Juottolat haisivat nykyään liian kliinisiltä, kun röökiä ei saanut enää vetää. En ollut polttanut savukettakaan puoleentoista vuorokauteen, ja tunsin olevani jossain muualla kuin täällä. En ollut enää itsessäni, vaan hän oli minussa, kuin valo, kuin näkymä, joka kuristi kurkkua ja sai ajatukset yrittämään saranapuolelta ulos.
Tiedän, että kaikki maailman viisaus oli turhaa. Tilasin oluen ja hypistelin puhelintani iltapäivälehden päällä. Kaikki sanat olivat turhia. Tällaista yksinäisyyttä, irrallisuutta, ei hukuttanut mikään maailman huuto, julkisuus tai juoru. Ja mikä oudointa: en muistanut sanaakaan keskusteluistamme, joilla olisi voinut tapetoida seiniä, vuorata ja lahjapaketoida kokonaisia maailmoja. Olivat vain nuo kasvot.
Päässäni jyskytti yksi sana, yksi ainut sana kuin sydämeni armoton lyönti, juntta ja sen etäinen kumu korvieni välissä. Huomasin kirjoittavani sormella lehteen tätä sanaa yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes se ilmestyi näkyviin. En ollut uskoa silmiäni. Näin kuinka tuhansia vuosia maanneeseen ja painuneeseen maahan lyötiin kiila, kuin tikari, ja sen terää pitkin pulppusi maanpinnalle kirkasta lähdevettä.
(cuul. mä lähden takas bisselle)
Ilma ei juuri liikkunut, kun pysähdyin ilman syytä kesken kävelyn. Seisahduin ja eteerinen tuoksu tulvahti kasvoilleni. Hän oli jättänyt minuun pisaran itseään. Häviävän pieni määrä hajuvettä täytti kaikki ne ihmisen ja olemisen osat, joissa hän ei vielä minussa jo ollut.
Vedin kaunista nimeä ohuena pilvenä mukanani pitkin katuja, tuskin voimatta odottaa seuraavaa pysähtymistäni, sillä silloin hän palaisi jälleen kiinni minuun, painautuisi vasten vartaloa ohuena ja hauraana ja iloisena, säteilevänä. Joten pysähdyin jälleen ilman syytä, eikä matkani tuntunut edistyvän lainkaan.
Päätin piipahtaa oluella. Oli selvitettävä ajatuksia. Naisen minuun jättämä henki, kuin sielu, tuntui pursuavan ulos vartalostani ja ajatuksistani kuin köynnös, kuin laava ja tuuleen katoavat räjähdykset vuoren laella. Näin suunnattomia pilviä nousevan hidastettuna mustasta rinteestä, ja kaiken yllä kimalsivat hänen kirkkaat silmänsä kilpaa hiuksiensa vapauden kanssa.
Juottolat haisivat nykyään liian kliinisiltä, kun röökiä ei saanut enää vetää. En ollut polttanut savukettakaan puoleentoista vuorokauteen, ja tunsin olevani jossain muualla kuin täällä. En ollut enää itsessäni, vaan hän oli minussa, kuin valo, kuin näkymä, joka kuristi kurkkua ja sai ajatukset yrittämään saranapuolelta ulos.
Tiedän, että kaikki maailman viisaus oli turhaa. Tilasin oluen ja hypistelin puhelintani iltapäivälehden päällä. Kaikki sanat olivat turhia. Tällaista yksinäisyyttä, irrallisuutta, ei hukuttanut mikään maailman huuto, julkisuus tai juoru. Ja mikä oudointa: en muistanut sanaakaan keskusteluistamme, joilla olisi voinut tapetoida seiniä, vuorata ja lahjapaketoida kokonaisia maailmoja. Olivat vain nuo kasvot.
Päässäni jyskytti yksi sana, yksi ainut sana kuin sydämeni armoton lyönti, juntta ja sen etäinen kumu korvieni välissä. Huomasin kirjoittavani sormella lehteen tätä sanaa yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes se ilmestyi näkyviin. En ollut uskoa silmiäni. Näin kuinka tuhansia vuosia maanneeseen ja painuneeseen maahan lyötiin kiila, kuin tikari, ja sen terää pitkin pulppusi maanpinnalle kirkasta lähdevettä.
(cuul. mä lähden takas bisselle)
Vastaukset 8
Vanhimmat
ihana.
*myhäilee eilisen jäljiltä*
Hellöy!
Mä olin aiwan tajuttoman oudossa väittelyssä: orgasmin ero sukupuolessa. Olin niin kuin on edge. Lopulta seisoin pihalla tupakalla kun asiaan ei alkanut tulla selvyyttä. Nimittäin mä olin pöydän kundien kanssa sitä mieltä, että meidän orkku ei ole mitenkään ihmeellinen, vaan ihan sekunneissa ohimenevä juttu - siis vähän silmät muljahtaa ja thats it.
Pöydässä istui myhäilevä opponentti pirullinen ilme silmissään. Hänen mukaansa miehellä ei ole mitään käsitystä naisen orgasmin kaikkivoipaisuudesta. Eli siis siinä eivät vain silmät muljahda, vaan koko maailmankaikkeus muljahtaa... ja pitkään ja kirkkaana.
Oudon tästä sessiosta teki se että kundit jäivät kirkkaasti kakkoseksi. He ymmärsivät sen, että heillä ei ollut asiaa taivaan suurista porteista sisään... noin niin kuin elinaikanaan.
Cuul
(cuul-hymiö)
Mulla on M-nappula irronnut. Onko tämä jokin enne?
tääl irtosi just O-nappula, suoraan otsaan KOPS
Yksi ajatutus.. ihan harhateillä.
Äääh Lenne
mihkä se m-kirjain liittyis?
Toi oli hyvä.
.. ymh.. Oon todella pahoillani että häiriköin sinulle tuollaisilla kuin äsken. Minun kai ei pitäisi lukea noita sinun kirjoituksia yhtään. Aamulla ne näyttää toiselta, ja illalla yhden äkin sitten toiselta. Tai tiedän minkä takia. Paniikkinappula P lentää ja etenkin M :| En välitä selittää
ei löytynyt noin hyvältä tuoksuvaan aloitukseen . Ääh harmi :(
Kuvaa, tuoksua ja musiikkia on muuten vaikea yhdistää - ainakaan harhauttamatta ostajaa. Cocon Chanel #5 tuoksuu seuraavana päivänä muhkealta kimpulta kuivuneilta ruusunlehtiä (siis erityisen hyvälle kyllä). Sen tuoksutapa on auramainen, ei tuolla tavalla ajottain ilmestyvä. Tiedän kyllä yhden selllaisen mistä itsekin pidän tosi paljon.
Mutta musiikkia kuitenkin :) Itse tuoksua ei kannata tuon takia kyllä ostaa
http://www.youtube.com/watch?v=zLPoUVP6eeg
Joo. Mä kattelin tänään kassajonossa edellä seisoskelevan mimmin lenkkarinkantojen krokotiilejä. Ja kyllä mä sanosin, että lenkurat on sessiot joihinkin jalat pilaaviin kidutuslaitteesiin verrattuna.
Eli ihan hyvä idis.
tekohengitystä?