Aluksi itsestäni, olen nainen alle 20 vuotta ja ollut itse monia kertoja väkivallan uhrina. Tyttönä vietin paljon aikaa poikien kanssa ja opettelin tappelemaan ja puolustamaan itseäni ajan kuluessa kumminkin eristäydyin niin sanotuksi yksinäiseksi sudeksi kukaan ei enää halunnut olla lähelläni. Yläaste ikäisenä pääsin kuuden hengen tyttöporukkaan sieltä mieleeni jäivätkin toisenlaiset tappelun periaatteet, eli henkinen väkivalta.
Aloitin opiskelemaan lähihoitajaksi vuonna 2007 ja päätin hankkiutua eroon silloin kehittyneisiini tapoihini,
kaikki tuntui valoisalta. Silloin minulla olivat väkivaltaisena käytöksenä enää läpsimiset ja satuttavat sanat.
Jotain ihmeellistä tapahtui ja löysin itselleni miehen , miehen joka oli ihana ja rento, miehen joka rakasti minua ja minä häntä. Siispä juhlimme häitämme 2009 vuoden lopulla =)
Kumminkin naimisiin mentyäni vanhat piirteeni lähtivät korostumaan, aloin välillä läpsiä miestäni naamalle. (vain suuttuessani) Aloin puhumaan termeillä turpa kiinni yms. jota mieheni vihaa. Aloin ärsyttämään miestäni tietoisesti tahallani että saisin aikaan jonkunmoisen tappelun huomion mieheni herättämiseksi. Aloin huomaamaan että käytökseni alkoi vaikuttaa vahvemmin mieheeni ja sai miehessäni puhkeamaan samantapaisen vasta reaktion, jossa hän yrittää uhkailla ja satuttaa minua niin sanotusti turhaan.
Kaikki siis lähti liikkeelle siitä että minä käyttäydyin ensin väkivaltaisesti. Tiedän , että jos saan oman käytökseni karsittua pois ja opeteltua riitelemään reilusti saan myös mieheni lopettamaan häiriökäyttäytymisensä. Mutta miten saan käyttäytymiseni pois? tarvitsen oikeasti apua! En halua olla aina tälläinen kusipää joka ei muuta osaa kuin satuttaa.
ps. jos et halua auttaa niin pidä turpa kiinni niin kirjoittamisen kannaltakin toivottavasti tämä oli viimeinen turpa kiinni lausahdus tälle päivälle.
Aloitin opiskelemaan lähihoitajaksi vuonna 2007 ja päätin hankkiutua eroon silloin kehittyneisiini tapoihini,
kaikki tuntui valoisalta. Silloin minulla olivat väkivaltaisena käytöksenä enää läpsimiset ja satuttavat sanat.
Jotain ihmeellistä tapahtui ja löysin itselleni miehen , miehen joka oli ihana ja rento, miehen joka rakasti minua ja minä häntä. Siispä juhlimme häitämme 2009 vuoden lopulla =)
Kumminkin naimisiin mentyäni vanhat piirteeni lähtivät korostumaan, aloin välillä läpsiä miestäni naamalle. (vain suuttuessani) Aloin puhumaan termeillä turpa kiinni yms. jota mieheni vihaa. Aloin ärsyttämään miestäni tietoisesti tahallani että saisin aikaan jonkunmoisen tappelun huomion mieheni herättämiseksi. Aloin huomaamaan että käytökseni alkoi vaikuttaa vahvemmin mieheeni ja sai miehessäni puhkeamaan samantapaisen vasta reaktion, jossa hän yrittää uhkailla ja satuttaa minua niin sanotusti turhaan.
Kaikki siis lähti liikkeelle siitä että minä käyttäydyin ensin väkivaltaisesti. Tiedän , että jos saan oman käytökseni karsittua pois ja opeteltua riitelemään reilusti saan myös mieheni lopettamaan häiriökäyttäytymisensä. Mutta miten saan käyttäytymiseni pois? tarvitsen oikeasti apua! En halua olla aina tälläinen kusipää joka ei muuta osaa kuin satuttaa.
ps. jos et halua auttaa niin pidä turpa kiinni niin kirjoittamisen kannaltakin toivottavasti tämä oli viimeinen turpa kiinni lausahdus tälle päivälle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kait noin pitkään jatkuneeseen väkivaltaisuuteen voi olla muuta keinoa kuin ammattiapu. Sun pitää psykologin avulla käsitellä nuo sun välivaltaisuuden (henkinen ja fyysinen) syyt. Miksi alat haastamaan riitaa jne? Onhan kaikkeen syy.
Eli ei kun apua hakemaan. http://www.vakivalta-apua.fi/index.shtml siitä se alkaa.
Yritä ainakin ensiksi kartoittaa oma tilanteesi, missä tilanteissa lähtee mopo käsistä eli vaikuttaako siihen toisen käytös, oma olotilasi (väsymys, nälkä, tupakannälkä tai mikä vain), seura vai mikä. Selvitä myös millanen tunne siihen väkivaltaiseen (henkiseen tai fyysiseen) käytökseen liittyy ja pystytkö tunnistamaan sen vaiheet. Vasta sitten kun ns. tunnet itsesi ja pystyt katsomaan itseäsi objektiivisemmin, voit alkaa tekemään töitä tällaisen käytöksen kitkemiseksi ja muutenkin tarvinnet ns. uusia käyttäytymismalleja, koska voihan olla, ettet edes tiedä, miten sitten riitatilanteen voisi ratkaista kuin räjähtämällä itse. On vain niin helppoa edetä elämässään ja keskittyä vain selviämään siinä, joten jos on alunperinkin omaksunut esimerkiksi väkivaltaisen käytöksen, sitä on vaikea muuttaa kun pitäisi samalla keskittyä ihan pelkkään jokapäiväiseen elämään. Mutta tsemppiä! Apuakin voi toki hakea, jos tuntuu mahottomalta :)
Anna miehen olla vain osa elämää, keskity itseesi ja muuhun elämään äläkä hae mieheltäsi huomiota, ainakaan haastamalla häntä tappeluun. Lisäksi kannattaisi keskittyä parisuhteen positiivisiin asioihin! Keskity aina _ratkaisemaan tilanne_ äläkä siihen, miten ärsyttävä toinen on ja miten voisit pistää hänet parhaiten matalaksi. Kirosanat, loukkaaminen ja lyöminen eivät tee sinusta tilanteessa koskaan voittajaa, mutta jos saat ratkottua tilanteen loukkaamatta ketään, silloin olet saavuttanut jotain ja saat paljon aikaiseksi.
Lisäksi keskity omaan käytökseesi, älä muiden. Itsekritiikki jo siinä tilanteessa, kun joku ärsyttää, on hyvä. Miksi ärsyyntyä mummolle joka tuuppii bussijonossa? Päästetään mummo ohi ja voi sitä vähän huokaista päässään, että jo on tyly mummo, mutta muuten annetaan olla ja keskitytään vaikka kännykän näpräämiseen. Ei se niin vaikeaa ole, mutta siitä voi tehdä vaikeaa kyllä. Ja ärtymyksen voi sitten purkaa liikuntaan esimerkiksi, tuleepahan treeniin tehoa.