Miksi mies haluaa avioliittoon?

Koska tyttöystäväni oli alusta alkaen ilmoittanut tavoitteekseen lasten tekemisen ja lisäksi kertonut vakaana mielipiteenään, että lapset pitää tehdä avioliitossa. Satuin rakastamaan häntä ja halusin tehdä hänen unelmansa mahdolliseksi.

Toinen juttu on, että vanhaksipojaksi jääminen olisi hyvin mahdollisesti ruvennut harmittamaan, kun olisi ollut jo liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Ero tyttöystävästä olisi myös ollut raastava.

Pienestä asti on mulle ollut selvää, että sekä yhteiselo ja lasten saaminen edellyttää samaa asiaa joka on avioliitto. En ole koskaan halunnut, pyrkinyt, enkä olisi suostunut avoliittoon. Seurustellut olen.

Mielestäni avoilu ja venkoilu luovat epävarmuutta ja turvattomuutta ja ovat merkki periaatteettomuudesta, joka ei ole parisuhteelle mikään otollinen kannattava seinä vaan pikemmin puolisoja ja luottamusta erottava seinä. Jo avoliiton nimikin kertoo, mistä siinä on kyse. Se ei ole suljettu ja sinetöity LIITTO, vaan fiilispohjalta tehty sopimus, että ollaan yhdessä ja melkein sinetöidään, mutta ei kuitenkaan. Tietenkin avioliitostakin voi helposti erota, mutta ainakin siinä on pakotettuna jonkinlaiseen vastuun ottamiseen.

Osittain periaatteeseeni vaikutti myös kasvatus ja itse omaskumani arvot. Jos avioliitossa olisi muka jotakin haittoja, olisivat nuo arvot menneet sellaiseen puntariin, että niistä olisin mahdollisesti luopunut.

Avioliitosta ei ole mitään haittaa, ja moni mies tekeekin tai joutuu tekemään päätöksen avioitumisesta sen vuoksi. Kaikenlaiset muut järkeilyt ovat vain tekosyitä sille, että halutaan pitää se takaportti suhteessa auki, josta voi hipsiä vaivihkaa tarvittaessa muualle. Monet miehet Suomessa ovat peittelevät tällä paitsi munattomuuttaan, myös selkärangattomuuttaan. Vain harva tapaus on sellainen, että nainen tai mies jotenkin muuttuvat toisiksi ihmisiksi avioliiton solmittuaan ja silloinkaan ei ole vika instituutiossa vaan korvien välissä.

Mutta minä en mennyt naimisiin periaatteella "siitä ei ole haittaakaan" tai "siitä on sitä ja tätä juridista hyötyä". Menin naimisiin, koska löysin sopivan rakkaan, halusin näyttää ystäville ja sukulaisille, että me olemme sitoutuneita ja tosissamme (avoliittoja on monenlaisia vaikka avioliitoistakin kulisseja toki löytyy).

Toisinaan (usein?) voipi olla, ettei siinä sen kummempaa motivaatiota tai tavoitteita tai laskelmointia ole. Vaan jos toinen osapuoli haluaa, ja tuntuu että näin kait se on tehtävä, eikä myöskään ole voimakkaita ajatuksia / tunteita avioliittoa vastaan, niin mitäpä sitä sitten ei sanomaan. Eli vaikkei nyt erityisesti avioliittoon haluaisi, niin ei kovin vahvasti ole haluamattakaan, varsinkin jos ei-vaihtoehdon seurauksena on kumppanin menettäminen. Go with the flow.

Ei romanttista, mutta realistista.

Negatiivinen asenteesi haisee.
( Toisaalta ymmärrän kyllä, jos perustat käsityksesi ihmisistä ja heidän motiiveistasi tällaisten palstojen kirjoitelmiin...)

Vastaan silti:
Koska rakastin vaimoani ja tavoitteena oli ja on aivan tavallinen perhe-elämä yhdessä.
Mikään ei ole muuttunut avioliiton solmimisen vuoksi eikä ansiosta.
Elämä jatkuu yhdessä jo kolmatta vuosikymmentä...

....avoiliittoon, mutta koska tarkoitus oli hankkia yhteisiä lapsia, niin lasten kannalta katsottuna pidin naimisiin menoa hyvänä asiana. Näin tuli myös toimittua ja olen edelleen samaa mieltä. Eli jos ei olisi tarkoitus hankkia lapsia voisi elää parisuhteessa vallan hyvin ilman naimisiin menoa.

Halusin lapsi. Ja tyttyöystävä ei suostunut ennen aviota. Nyt naimisissa 20v.