Siemailusta kuuluisa hiilihanko aikoi lopettaa kierteen. Eräänä aamuna, utuisena sängyllään, kierähti toiselle kyljelleen ja antoi relaksaation ottaa ohjakset. Tussikynän tuoksu kantautui viimeisestä huoneesta, tilanne olisi voinut näyttää huvittavalta. Rose kirjoittaa sanoituksia sielujen kitkerästä pellosta. Vaalean muodon alta paljastuu ajan patinoima askelma, sauna lepää haudassaan. Synnymme kuollaksemme, aloitamme odottaaksemme loppua. Tiistaina usein sanat lentävät silmien edestä hieman leppoisammin. Rytmi muodostaa kauniita kuvioita, joutsenet ovat tippua matkaltaan pohjoiseen. Harmonia täyttää naapuritalojen ovenpielet, kysymyksiä satelee puiden lehdiltä. Vaatimattomalta näyttävä vanhaherra ei koskaan kerro viimeisintä kysymystään.
Muotoilun innoittamana mieli kumoaa rajan. Aita rakennetaan meemien ja kulttuuriperimän liimoista sekä yksittäisistä kulmakappaleista. Rajattomuus käsittää ajatuksen jokaisen ihmisen yhteisestä päämäärästä. Yksilön rikkautta vaaliessamme kadotamme kokonaisuden voiman. Säröily vuotaa rikkauden läpi, päästää mahdollisuuden voimasta irti. Media jakaa kohtalokkaasti hajoittavia sanoja, harva meistä näkee sen kaiken läpi. Ihmetyttää, eniten hämmästyttää.
Visuaalisuutena pidämme usein vain sen ääripäivä. Gaussin käyräksi yhdessä sen nimitimme, ehkä vain pidättäydyimme karismaa houkuvan päättäväisyydessä. Ensin kerroin oivallukseni, olin askeleen toisaalla, ei se kuitenkaan saanut valintaa aikaiseksi. Kului päiviä, joitakin viulun lauluja, tuli taas kevät. Siirsin kokemukseni tehokkaammin toiseen ihmiseen, huomasin kuuntelun olevan aitoa. TIeto, kaverillinen meemi, siirtyi toiselle, veren ollessa alkoholisoituneena. Laimeasti, sivussa savuinen saalis. Ennen näkemisen riemua saimme kokea viileän äänen henkäyksen. Suurinkin outo ajatus värittyy mielemme sävyillä. Siirtolavalle kuljetamme liian harvoin vihreän sykäyksen. Arvosteluksi kutsun selkeää määrittelemättömyyttä, lipsahduksia sopusoinnussa lasihylkeen kanssa.
Mihnä ihimeessä soot?
Muotoilun innoittamana mieli kumoaa rajan. Aita rakennetaan meemien ja kulttuuriperimän liimoista sekä yksittäisistä kulmakappaleista. Rajattomuus käsittää ajatuksen jokaisen ihmisen yhteisestä päämäärästä. Yksilön rikkautta vaaliessamme kadotamme kokonaisuden voiman. Säröily vuotaa rikkauden läpi, päästää mahdollisuuden voimasta irti. Media jakaa kohtalokkaasti hajoittavia sanoja, harva meistä näkee sen kaiken läpi. Ihmetyttää, eniten hämmästyttää.
Visuaalisuutena pidämme usein vain sen ääripäivä. Gaussin käyräksi yhdessä sen nimitimme, ehkä vain pidättäydyimme karismaa houkuvan päättäväisyydessä. Ensin kerroin oivallukseni, olin askeleen toisaalla, ei se kuitenkaan saanut valintaa aikaiseksi. Kului päiviä, joitakin viulun lauluja, tuli taas kevät. Siirsin kokemukseni tehokkaammin toiseen ihmiseen, huomasin kuuntelun olevan aitoa. TIeto, kaverillinen meemi, siirtyi toiselle, veren ollessa alkoholisoituneena. Laimeasti, sivussa savuinen saalis. Ennen näkemisen riemua saimme kokea viileän äänen henkäyksen. Suurinkin outo ajatus värittyy mielemme sävyillä. Siirtolavalle kuljetamme liian harvoin vihreän sykäyksen. Arvosteluksi kutsun selkeää määrittelemättömyyttä, lipsahduksia sopusoinnussa lasihylkeen kanssa.
Mihnä ihimeessä soot?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ilmeisesti nainen miehelle mut mihkä päin,keskiosaan maata kenties?