Kirjoitin tuonne joku aika sitten oheisen kirjoituksen: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8872375
Eli lyhyesti: Erosimme n. 2 kk sitten emmekä pitäneet mitään yhteyttä, olen surrut ja itkenyt paljon ja luullut että mies meni enkä mahda asialle mitään.
Tilanne muuttui yllättäen viime viikonloppuna kun mies otti yhteyttä ja pyysi (aneli) että menisin käymään hänen luonaan "ihan kaveripohjalla", halusi kovasti jutella ja saada mielenrauhan.... No menin ja päätin jo mennessä että ei mitään seksijuttuja sitten ollenkaan.
Puhuimme kaikenlaista, ei kuitenkaan kovin vakavasti "meistä". Molemmilla taisi olla vaikeuksia ottaa "meitä" puheeksi. Kuitenkin juttu luisti ikäänkuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollutkaan. Mies pyysi jäämään yöksi ja sanoin siihen että "ok, nukutaan lähekkäin eikä sitten muuta" (mieleni toki olisi tehnyt vaikka mitä muutakin, mutta yritin olla asialinjalla). Oli ihanaa käpertyä taas hänen viereen ja supatella kaikkea, niin kuin ennen vanhaankin. Aamuun asti kestimme pelkkää halailua mutta intohimo otti vallan ja kuinkas sitten kävikään...
Mies saattoi mut kotiin seuraavana päivänä, ja on pitänyt yhteyttä tämän jälkeen jopa tiiviimmin kuin silloin kun "muka seurustelimme". On tarjoutunut avuksi ja tarjonnut kyytiä ja kysellyt kuulumisia jne...
Mutta edelleen olen pihalla kuin lumiukko tuon miehen mielenliikkeistä. Minusta itsestäni tuntuu että hän haluaa löytää itsestään sen halun vaikka väkisin olla minun kanssani. Hän pitää minusta, jutuistani ja huumoristani (on sen monen monta kertaa sanonut). Mutta minusta tuntuu että hän haluaa edelleen löytää sen "kipinän" joka tarvitaan jotta virallinen parisuhde voisi tulla kyseeseen.
Voiko kipinää löytää, jos niin miten? Minä en pysty muuttumaan, olen aina oma itseni hänen seurassaan (sehän se parasta onkin, olen alusta asti uskaltanut olla TÄYSIN minä, toisin kuin aikasemmissa suhteissa). Jos se ei riitä niin mikä riittää??
Tähän vielä että itse en ole ollut aloitteentekijä nyt eron jälkeen näissä yhteydenotoissa, haluan olla ns vaikeasti saavutettava, tai ei niin helppo nakki kuin aikasemmin. Mielestäni miehen pitää nyt vuorostaan nähdä vähän vaivaa ja yrittää minua tosissaan jos seuraani kaipaa.
Eli lyhyesti: Erosimme n. 2 kk sitten emmekä pitäneet mitään yhteyttä, olen surrut ja itkenyt paljon ja luullut että mies meni enkä mahda asialle mitään.
Tilanne muuttui yllättäen viime viikonloppuna kun mies otti yhteyttä ja pyysi (aneli) että menisin käymään hänen luonaan "ihan kaveripohjalla", halusi kovasti jutella ja saada mielenrauhan.... No menin ja päätin jo mennessä että ei mitään seksijuttuja sitten ollenkaan.
Puhuimme kaikenlaista, ei kuitenkaan kovin vakavasti "meistä". Molemmilla taisi olla vaikeuksia ottaa "meitä" puheeksi. Kuitenkin juttu luisti ikäänkuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollutkaan. Mies pyysi jäämään yöksi ja sanoin siihen että "ok, nukutaan lähekkäin eikä sitten muuta" (mieleni toki olisi tehnyt vaikka mitä muutakin, mutta yritin olla asialinjalla). Oli ihanaa käpertyä taas hänen viereen ja supatella kaikkea, niin kuin ennen vanhaankin. Aamuun asti kestimme pelkkää halailua mutta intohimo otti vallan ja kuinkas sitten kävikään...
Mies saattoi mut kotiin seuraavana päivänä, ja on pitänyt yhteyttä tämän jälkeen jopa tiiviimmin kuin silloin kun "muka seurustelimme". On tarjoutunut avuksi ja tarjonnut kyytiä ja kysellyt kuulumisia jne...
Mutta edelleen olen pihalla kuin lumiukko tuon miehen mielenliikkeistä. Minusta itsestäni tuntuu että hän haluaa löytää itsestään sen halun vaikka väkisin olla minun kanssani. Hän pitää minusta, jutuistani ja huumoristani (on sen monen monta kertaa sanonut). Mutta minusta tuntuu että hän haluaa edelleen löytää sen "kipinän" joka tarvitaan jotta virallinen parisuhde voisi tulla kyseeseen.
Voiko kipinää löytää, jos niin miten? Minä en pysty muuttumaan, olen aina oma itseni hänen seurassaan (sehän se parasta onkin, olen alusta asti uskaltanut olla TÄYSIN minä, toisin kuin aikasemmissa suhteissa). Jos se ei riitä niin mikä riittää??
Tähän vielä että itse en ole ollut aloitteentekijä nyt eron jälkeen näissä yhteydenotoissa, haluan olla ns vaikeasti saavutettava, tai ei niin helppo nakki kuin aikasemmin. Mielestäni miehen pitää nyt vuorostaan nähdä vähän vaivaa ja yrittää minua tosissaan jos seuraani kaipaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sitä taitaa panettaa. Tiedän tunteen. Eka jätetään tyttöystävä ja sitten kun ei löydykään heti uutta ja yksin on ikävä nukkua niin otetaan eksään yhteyttä. Luodaan häneen seksi ja halihali suhde kun on niin yksinäinen olo mutta ei sitouduta. Tämän seksisuhteen aikana etsitään aktiivisesti naista josta olisi tyttöystäväksi asti, kun se löytyy niin eksälle sanotaan bye bye.
Minulla on ollut parikin sellaista suhdetta joissa välirikko on tullut ja ollaan palattu takaisin yhteen. Hot-cold-hot-cold miehiä. Kannattaa varoa omia tunteita. Minulta meni TODELLA monta vuotta päästä yhden tällaisen miehen yli vaikka en toisaalta kadu koska sain muutaman ihanan vuoden hänen kanssaan (vaikka olikin hot-cold koko ajan). Ei ole kiva kuitenkaan kun huomaa että 'parhaat' vuodet on lipsunu suremiseen. Nyt tämä mies on sanonut minulle että olin liian kiltti. Hän tarvitsi sellaisen joka sanoo missä kaappi seisoo ja sen hän sai. Mutta minä en ole sellainen ihminen, joten emme olisi ikinä sopineet yhteen (vaikka miten omassa mielessä pitää asioiden kulkua vääränä ja pohtii, pohtii...) Ehkäpä neuvoisin että laajennat miesvarastoasi ja katsot miten hommat alkaa hoitumaan, mitä tämä mies/muut sinulle antavat ja mitä hän/muut ei anna. Yritä olla lukitsematta tunteitasi häneen koska hän on jo tavallaan loukannut sinua. Jos haluat tietää että teidän välillä on varmasti muutakin kuin seksiä niin sano hänelle että vähään aikaan ei mitään sekstailla. Katso pysyyks kyydissä.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.. Seurustelin ns. miehen kanssa emmekä olleet kertaakaan sukupuolisessa knssakäymisessä vuoden aikana.
kertoi olleensa naimisissa neljä kertaa ja takana peräti 11 aborttia ! Kertooko tämä huonosta itsetunnosta vai pätemättömyydestå- Ainakin se kertoo minun hyväuskoisudestani näin jälkikäteen ajatellen. Itseasiassa ei mulla tunnetta ollutkaan, joten ero oli helpotus. mies ei käynyt töissä eikä harrastanut mitään, oli olevinaan tähtitieteilijä ja kovasti oli tapaillut kaikenmaailman julkkiksia,matkustellut Pariisissa (ollut ikänsä pikkukylässä) voi vittu..Onneksi mulla on nyt oma koti ja säänky, eikä luuseria kotona!
Kun olen niiin h-n tyhmä, niin kerros nyt vielä, mitten miehelle tehdään abortti ? Vaikka olisikin "ns. mies" ?
Jos jatkatte tapailua mutta ei seurustelua, et luultavasti pysty kuitenkaan rakastumaan kehenkään toiseen ja olet siis sidottu häneen. Todella kuluttava tilanne! hänellä ei selvästikään ole sinua kohtaan muuta kuin ystävyyttä, joten hän jatkaa sen oikean etsimistä, ja luultavasti jonain päivänä löytää tosirakkauden, ja sitten sinua ei enää tarvita. Suosittelen että unohdat hänet ja tapaat mahdollisimman vähän, etkä ainakaan elättele mitään toiveita että rakkaus syttyisi joskus myöhemmin. Jos sitä ei ole ollut alkuun, niin yleensähän se ajan myötä vain muuttuu vielä arkisemmaksi.
Miehen mieli. Seksiä siellä ajatellaan.
Itekin ollu miehen kanssa suhteessa vuoden verran ilman yhdyntää... On se kumma juttu. Ja tää tapaus halus vielä jatkaa tuota suhdetta. Miks ihmeessä? Mä sain kyllä jo tarpeekseni.