Minä (mies) tiedän melko varmasti, että jossain vaiheessa elämääni luultavasti haluan lapsia. Tyttöystäväni taas on melko varma, ettei halua lapsia koskaan. Lasten hankkiminen ei olisi ajankohtaista ainakaan kymmeneen vuoteen, sillä olemme molemmat vasta 20 . Silti tämä lapsiasia tuli esille ja nyt se vaivaa parisuhdetta. Tullaan muuten toimeen täydellisesti ja eroaminen tuntuisi kummankin mielestä maailmanlopulta.
Että mitähän tässä nyt keksisi ratkaisuksi..
Että mitähän tässä nyt keksisi ratkaisuksi..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Antakaa ajan kulua. Ehkä puolisosi mieli vielä muuttuu. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vielä pari vuotta sitten en halunnut lapsia ollenkaan (eli ikää oli 21, vaikka en tiedä vaikuttaako se tähän teidän tilanteeseen...), mutta nyt olen aivan vauvakuumeinen ja maltan tuskin odottaa raskaaksi tulemista.
Jos puolisosi ei muuta mieltään, niin sitten sinun on vain hyväksyttävä asia tai sitten ajateltava vain sitä mitä itse elämältäsi haluat... Vaikea tilanne. Toivottavasti jokin ratkaisu löytyy, vaikka vaihtoehtoja ei mielestäni ole kuin kolme: Te ilman lapsia, te lapsien kera tai sinä uusi puoliso lapset...
Meillä oli sama juttu, mutta kun eukko täytti 30v niin ääni muuttui kellossa. Nyt olen onnellinen isä! tosin nyt olen itse alkanut miettimään olisiko sittenkin pitänyt odotella "vielä pari vuotta" ;-)
on tosi yleistä että naiset ei vielä nuorena halua lapsia, mutta sitten jossain vaiheessa innostuvat kyllä. Joten jos teillä muutoin sujuu hyvin niin älä huoli vaan anna ajan kulua ja katso asiaa sitten uudelleen kun se on ajankohtaisempaa.
Tuossa iässä voi vielä odotella muuttuuko naisen mieli vai ei, mutta älä odottele liian pitkään. Jos välttämättä haluat lapsia, sitten täytyy etsiä uusi kumppani, etkä sinä enää nuorenekkaan.
Kun kerran kumpikin olette kannastanne vain melko varmoja - ette siis 100% varmoja - niin mielestäni teidän ei kannattaisi vielä ottaa stressiä tuosta lapsiasiasta eikä antaa sen häiritä suhdettanne. Kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua paljon, ja jompikumpi teistä voi hyvinkin vähitellen muuttaa mieltään. Älkää siis miettikö asiaa vielä, voitte hyvin odotella muutaman vuoden ja miettiä asiaa uudelleen sitten, kun se alkaa olla enemmän ajankohtainen :)
Tiedän tunteesi paremmin kuin ehkä arvaatkaan. Meillä tosin asiat toisinpäin. Asia tuli esille vielä jokseenkin epämiellyttävässä tilanteessa kun luulin olevani raskaana. Hän sitten ilmaisi kantansa kohtalaisen jyrkästi ja minulle valtavana yllätyksenä sanoi, että ei missään tapauksessa alkaisi kasvattaa lasta nyt ja jos en suostuisi aborttiin, hän jättäisi minut. Luojan kiitos en tuolloin ollut raskaana, mutta asia on siitä päivästä lähtien kalvanut minua sisältäpäin... Kuinka se mies jonka luulin läpikotaisin tuntevani (ollaan seurusteltu n. 3v.) voi ajatella noin... Sen jälkeen olen punninnut asiaa sekä siltä kantilta, että olisiko minun syytä lähteä, koska itse tiedän joskus haluavani lapsia ja se "joskus" on paljon aiemmin kuin hänen, jos hän edes koskaan tulee haluamaan. Mutta tämä ihminen on kaikesta huolimatta minulle äärettömän rakas ja jos nyt en ota sitä "riskiä" että odottaisin ja toivoisin että hän muuttaa mielensä, niin masentuisin äärettömän pahasti jos joskus näkisin hänet jonkun toisen naisen kanssa ja heillä olisi lapsi/-a... Vaikeita arvokysymyksiä....