Minua on jo jonkin aikaa askarruttanut aihe: keski-ikä ja moottoripyörät. Olen etsinyt kumppania (miestä)
treffipalstan kautta, lähes joka toinen 45-55 vuotias mies harrastaa moottoripyöräilyä ja etsii samanhenkis-
tä naista. Itseäni aihe ei kiinnosta lainkaan, suorastaan pelottaa. Kysynkin kuinka moni nainen tuosta ikä-
haarukasta on innostunut aiheesta. Toivon kommentteja puolesta ja vastaan. Tuntuu siltä että en viitsi
edes vastata miehelle, joka kuitenkin toivoo että ennemmin tai myöhemmin isken kypärän päähäni ja istun
sinne moottoripyörän takapenkille.
treffipalstan kautta, lähes joka toinen 45-55 vuotias mies harrastaa moottoripyöräilyä ja etsii samanhenkis-
tä naista. Itseäni aihe ei kiinnosta lainkaan, suorastaan pelottaa. Kysynkin kuinka moni nainen tuosta ikä-
haarukasta on innostunut aiheesta. Toivon kommentteja puolesta ja vastaan. Tuntuu siltä että en viitsi
edes vastata miehelle, joka kuitenkin toivoo että ennemmin tai myöhemmin isken kypärän päähäni ja istun
sinne moottoripyörän takapenkille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tykkään moottoripyöristä... mutta keski-ikäiset miehet ja moottoripyörät yhdistettynä ällöttää.
Varsinkin silloin, jos se moottoripyörä on hankittu vasta keski-ikäisenä. Mies, joka on koko ikänsä ollut motskarin omistaja ja sydämeltään aito motskarimies on eri juttu. Se on hänelle elämäntapa ja saa ollakin.
Ne muut ovat sellaisia... "nyt kun ei muuta enää ole, niin mahtailen pyörälläni- miehiä."
Saattaa olla sattumaa, mutta siihen aikaan kun tapailin s24:n kautta naisia, oli kovin moni neito kiinnostunut moottoripyöristä. Harmitti vähän, kun en tiennyt niistä vempaimista kovinkaan hyvin. Joka tapauksessa kokemusteni nojalla varmaan noin puolet naisista saa kiksejä moottoripyöristä - ja motoristeista. Luullakseni moottoripyörämiehillä on keskimääräistä parempi flaksi s24-treffeilläkin.
Itse ole kuvailemasi keski-ikäinen, mutta olen nainen. Olen harrastanut moottoripyöräilyä 16-vuotiaasta lähtien.
Mieheni ei ole motoristi, eikä edes omista moottoripyöräkorttia. En ole koskaan pakottanut häntä kyytiin, enkä myöskään ole koskaan ajatellut lopettaa harrastustani hänen takiaan. On totta, että kesällä moottoripyöräharrastus vie aikaa, mutta eipäkai aikuisten ihmisten tarvitse olla vierekkäin 24/7. Kyllä mieheni osaa olla ihan itsekseen omien harrastusten parissa, kun minä olen ajelemassa. Ja puolestani minä osaan olla hetken ilman häntä.
Okei joo, ehkä joku treffipalstalla oleva mies haluaa ehdottomasti saman henkisen naisen ja siihen hänellä on täysi oikeus. Kuten sinullakin on oikeus olla pitämättä moottoripyöristä.
Mutta jos lähdet tuolla asenteella tutustumaan ihmisiin, niin metsään menee. Sanoisin, että ehkä tässä on enemmäkin kyseessä asennevamma/epäluulo sinun puoleltasi. Heitä moinen asenne romukoppaan ja lähde silmät avoinna liikkeelle. Jos ihmisillä kemiat kolahtaa, niin harrastukset voivat olla molemmilla ihan erilaiset.
Sitäpaitsi... voisithan sinäkin heittäytyä villiksi ja edes yhden kerran kokeilla olla pyörän kyydissä? Älä ikinä sano ei koskaan, jos et ole edes kokeillut. Ei tietenkään itku kurkussa, jos se kerran on jyrkkä ei. Mutta älä elä tiukkapipo maailmassa, niin varmasti jostain löytyy sinullekin se oma nallekarhu. :o))
Viestiketjun aloittajana vastaan nimimerkille Moponainen aina. Olen ollut kerran kyydissä ja pelkäsin niin
että luulin oksentavani. Kyse on siitä että minä voin kyllä ottaa motoristimiehen, koska toisen harrastukset
eivät ole minulle ongelma koska ei hänkään varmasti lähde minun harrastuksiini mukaan. Olen joskus yri-
tellyt tapailla miestä jolla oli pyörä enkä oikein pitänyt siitä painostuksesta pyörän kyytiin. Alkuperäinen
kysymykseni olikin että kohtaako kysyntä tarjonnan eli kun tuntuu että moni mies harrastaa moottoripyö-
räilyä niin onko tosiaan näin että myös naisissa on paljon asiaa harrastavia.
Moottoripyöräilystä joko pitää tai ei pidä. Itse olen keski-ikäinen nainen, ja moottoripyöräily on minulle varsinainen henkireikä! Ajaessa on mieletön vapauden tunne, se on aivan ainutlaatuista. Joskus kun lähtee menemään, vaihtuu kilometrit huomaamatta ,ja yhtäkiä onkin huristellut satoja kilometrejä. Välillä poikkeaa jonnekkin kahville, ja sitten taas tien päälle.
Välillä on mp3 soitin korvassa, ja välillä korvatulpat, tai sitten kuuntelee vaan moottorin ääntä ja kypärän hienoista huminaa..Riippuu vähän matkan pituudesta ja tarkoituksesta.
Sitä tunnetta joka ajaessa tulee on vaikea kuvata sellaiselle, joka ei harrastukseen ole hurahtanut. Oma elämäntilanne on taas uuden edessä, eli keski-ikäiset vapaat motoristimiehet, toivottavasti törmäilemme kesällä jossain pyöräreissulla, tosin ei sitten törmäillä niin , että pyörät kolisee :-)). Treffipalstatkin ovat ihan jees juttu..
Tässä tuli vähän naisnäkökulmaa.