Siis aloitan alusta. Yli kuukaisi sitten avomies otti kunnolla viinaa. Loppu illasta yöstä mies teki jotain sellaista joka sattui minuun ihan järkyttävästi. Siis ei tahallaan, mutta hän ei myöskään reakoinut mitenkään siihen että itkin, pyysin häntä lopettamaan, kerroin kuinka sattuu ja yritin kaikin voimin saada hänet irti minusta, mikä ei onnistunut pienen kokoni vuoksi.
Aamulla miehellä ei mitään muistikuvaa ja ensin väitti minun valehtelevan. Keskustelimme ja kerroin että meidän juttu ei toimi jos juo viinaa minun aikanani. Mies lupasi muuttua ja olla juomatta viinaa. Todisteeksi hän lupautui olemaan ihan selvä kuukauden. Minä sanoin että kuukausi on lyhyt aika todistaa että se myös toimii koko elämän jos aikoo sen viettää kanssani. Mies lupasi olla tämän lauantain juhliin asti juomatta mitään. Tulin kotiin ja huomasin tyhjän ferrarin olohuoneen nurkasta. Kysyin asiasta mies sanoi juoneensa.
En tiedä mitä ajatella. Lupausta oli vielä jäljellä pari päivää, mutta hän rikkoi lupauksen.
hän ei ole ollut missään ikinä kärsivällinen ja olisin toivonut että sen olisi tässä voinut osoittaa että pystyy olemaan. Mies ei kuulemma ajatellut sen olevan sen ihmeellisempi juttu kun oli kuitenkin näin kauan ollut juomatta.
Mitä mieltä sinä olisit ollut tästä? miten reakoisitte?
Aamulla miehellä ei mitään muistikuvaa ja ensin väitti minun valehtelevan. Keskustelimme ja kerroin että meidän juttu ei toimi jos juo viinaa minun aikanani. Mies lupasi muuttua ja olla juomatta viinaa. Todisteeksi hän lupautui olemaan ihan selvä kuukauden. Minä sanoin että kuukausi on lyhyt aika todistaa että se myös toimii koko elämän jos aikoo sen viettää kanssani. Mies lupasi olla tämän lauantain juhliin asti juomatta mitään. Tulin kotiin ja huomasin tyhjän ferrarin olohuoneen nurkasta. Kysyin asiasta mies sanoi juoneensa.
En tiedä mitä ajatella. Lupausta oli vielä jäljellä pari päivää, mutta hän rikkoi lupauksen.
hän ei ole ollut missään ikinä kärsivällinen ja olisin toivonut että sen olisi tässä voinut osoittaa että pystyy olemaan. Mies ei kuulemma ajatellut sen olevan sen ihmeellisempi juttu kun oli kuitenkin näin kauan ollut juomatta.
Mitä mieltä sinä olisit ollut tästä? miten reakoisitte?
Vastaukset 8
Vanhimmat
sä oot antanu itelles turhaa toivoo ja elätelly haave kuvia. Sama kävi täällä ja sama juomis meno jatkuu edellee, vaikka oli 3 kuukautta selvänä. ku pullon avas ei korkki menny enää kii ja kaljat ku loppu nii jostai piti hankkia viinaa. Ei se muuttunu :/ surullista, mut tässä oon vielä, koska oon liian raukka lähtemää.
se siitä muuksi muutu.... tiedän kokemuksesta. Ja toi enteilee jo pahaa varsinkin jos hän on kännissä satuttanut sinua kuten viestissäsi annat ymmärtää. Toi "en mä muista mitään" on huono tekosyy johon on toisen helppo käyttää tekosyynä. Se on kuultu niin monta kertaa että puhki jo kulunut. Sinuna lähtisin kun vielä voi. Älä jää tuleen makaamaan.... se tulee toistumaan.
samaa mieltä. Toi että EI MUISTA on kuultu niin monta kertaa ja siihen on niin helppo vedota. Ja siihen hän tulee vetoamaan monesti. Huono tekosyy se on ei muuta.
Mies on hyvin pahoillaan, juteltiin eilen. Se ei ole montaa kertaa vetänyt yli meidän 2,5 vuotisen taivaleen aikana ja koko ajan vähentänyt.
Mies on masentuvaa sorttia ja kun luulee etten anna anteeksi tai vihaan hän tavallaan luovuttaa, kääntyy sisään päin ja alkaa miettiä itsemurhaa, mikä on jo ollut aika lähellä kerran.
Eli en hänen enkä itseni vuoksi voi jättää häntä. En osaa raivotakkaan. Minusta vain tuntuu että en ollut sen arvoinen että olisi pitänyt lupauksen loppuun asti.
hälytyskellot soida, kun mies alkaa uhkaileman itsemurhalla!
Liian tuttua kuviota minulle, kuten monelle muullekin jotaka ovat jo antanet ohjeen, että LÄHDE SUHTEESTA nyt, kun en vielä ole pahempaa sattunut.
Olettaisin, että mies on kännissä "halunnut läheisyyttä" sinun vastusteluista huolimatta ja se on sattunut. Tiedätkö, se on rikos! Vaikka toinen ei muista (tai vain väittää ettei muista), niin se ei tapahtumaa toiseksi muuta!
Reagoin vastaavaan tatahtumaan kuten sinäkin ja aloin mietimään, että nipotanko turhaa ja kuinka paljon hyvää suhteessa kuitenkin on ja kuinka sitä ja tätä vai onko oikeasti oikeutta suuttua... ja lopulta sain asian ajatuksissani käännettyä nin mitättömäksi ettei se ajatus itsesään enää satuttanut minua... ennen seuraavaa kertaa :( Ja tilanteita tuli lisää ja pahempia... viikkojen tai kuukausien välein, mutta tuli kuitenkin. Sehän siinä niin petollista onkin, kun tilanteet tulevat mukamas harvoin, mutta lopulta niitä alkaa jo pelkäämään etukäteen, kun tietää, että kohta taas "täytyy" räjähtää, kun on mennyt liian pitkään hyvin.
Siis kokemuksesta täällä monet sanoo, että LÄHDE NYT, älä jää katsomaa mihin kamalaan tilanteeseen olet vuosia päästä joutunut, kun asiat menee koko ajan kuitenkin lopulta huonompaan suuhtaa. Eihän mies edes oikeasti välittänyt edes lupauksestaan!
Toikin on niin tyypillistä.... uhkailee itsemurhalla jotta et jättäisi. Hän vain sanoo niin koska tietää sen vetoovan ehkä liiankin kilttiin persoonallisuuteesi. Herää pahvi! Yleensä se menee kyl niin et jos joku meinaa tappaa itsensä hän ei siitä puhu!!!! Tee mitä teet.... ehkä vuosien päästä näet totuuden. Niinkuin monikin vasta liian myöhään. Hän tulee pettää lupauksensa juomisen suhteen monesti.... samat syyt saat kuulla uudelleen ja uudelleen. Ja ton että hän tappaa itsensä kuulet joka kerta kun riitaannutte, koska hän tietää miten pitää sinut syyllisyyden tunteen alla. Toi on nähty niin monesti. Hän leikkii sinulla. Näet sen kun et enää katso vaaleanpunaistaen kakkuloiden läpi... mutta silloin on ehkä jo liian myöhästä.
Itsemurhalla uhkailu - tama on yleistä, eivät he sitä todeksi tee.
Miehesi ilmeisesti hakkasi/pahoinpiteli sinua juopuneena ollessaan. Tämä tulee toistumaan, tiedä se, ja on pakko puhuan hänen kanssaan asiasta, jotta hän tietää mitä on tehnyt, kun alkoholi on saanut muistin pettämään.
Muistinmenetys - erittäin tavallista, sen ei tarvitse valhe olla. Muistissa vain on tyhjä aukko.
Raivoaminen sinun puoleltasi ei tuota tuloksia - unohda se.
Miehen itse tulee pysyä lupauksessaan lopettaa juopottelu, tai yrittää etsiä apua siihen.
Niin. En ole valmis luovuttamaan. Uskon että olen itsekin aiheuttanut stressiä suhteeseen.
En pysty silti antamaan anteeksi, varsinkin sitä ettei mies kertonut minulle asiasta vaan minä itse huomasin asian ja kysymällä sain selville.
Pitäisikö minun vain pyytää miestä todistamaan itsensä uudestaan vai vaan nähdä kuinka asiat alkaa normaali elämässä etenemään.
En jaksa ruveta vahtaamaan mieheni juomista haluan pystyä luottamaan häneen.