Heippa!
Yleensähän kai käy niin, että ihastuu ulkokuoreen ja sen myötä sitten myöhemmin sen toisen sisimpään? Noh, mulle kävi päin vastoin. Tapasin yllättävän samanhenkisen ihmisen, ihastuttiin, tapailtiin. Nyt seurustellaan ja nähdään toisiamme oikeastaan joka päivä. Nukutaan myös yöt yhdessä.
Vain yksi pieni tenkkapoo... Puolen vuoden seurustelun jälkeen alan nähdä miehessäni "vikoja", pahin alkuhuuma kappas kummaa kun on pikkuhiljaa laantunut :) Henkinen yhteys on pysynyt ja säilynyt, mutta miehen ulkoinen olemus on alkanut häiritä minua. Alkuhuumassa siihen ei halunnut/tajunnut kiinnittää niin paljon huomiota.
Mies on kyllä siisti jne., mutta toisin kuin minä, hän ei millään tavalla välitä esim. muodista ja uusista vaatteista. Vaatteet eivät välttämättä ole aina niin istuvia vaan jopa yli kymmenen vuotta vanhoja, isänsä (tosi) vanhaa kauluspaitaakin hän pitää joskus :D... Kaiken lisäksi hänellä on jonkin verran ylipainoa, joten masu on hieman pyöreä (mikä mulle hyväkroppaisia urheilijoita ennen tapailleena on hieman... pohtimisen paikka). Kun aloitimme tapailemaan, hän oli noin nelisen kiloa laihempi - muutaman kuukauden tarkan diettailun tuloksena. Paino näyttää kuitenkin taas nousseen. Hän kyllä puhuu kuinka pitäisi taas tarkemmin alkaa miettiä syömisiään ja liikkua vielä enemmän, mutta saa nähdä, sitä hän on puhunut jo kolme kuukautta... Olen yrittänyt rohkaista liikkumaan ja pyydellyt mukaani urheilemaankin, mutta ei oikein näytä sekään tuottavan tulosta. En haluaisi painostaakaan, vaikka silti jotain haluaisin tapahtuvan. Hänen ruokailutottumuksiinsakaan en kauheasti ole uskaltanut puuttua, jotenkin koen sen araksi asiaksi. Kukapa nyt tykkäisi oman painon/ruokailutottumusten arvostelusta. Vaikka toisaalta tekisi mieli sanoa ihan napakasti, että "jätä se myöhäinen iltasyöpöttely ja ne virvoitusjuomat pois ja tasoita muutenkin tuota ateriarytmiäsi, en tykkää siitä että pullistut!! Ja niin... haluaisin että uusit vaatekaappisi sisältöä ja ostat itsellesi istuvia, hyvännäköisiä vaatteita. :) Tiedän, että olet hyvännäköinen, jos panostaisit vähän enemmän pukeutumiseesi. Olenhan sinut pari kertaa nähnyt oikein hyvin pukeutuneena (siis silloin kun juhlavaatteita valitessasi annoit minun toimia makutuomarina ja kysyit mielipidettäni). "
En tiedä oliko tuossa vuodatuksessa mitään järkeä. En vain enää tiedä mitä tehdä... En haluaisi satuttaa poikaystävääni laukomalla omia mielipiteitäni/kommentteja hänen ulkoisen olemuksensa suhteen. Mutta toisaalta jos en sitä tee, asia vaivaa minua kohta vain enemmän ja enemmän.
Terveisin,
"ulkonäkökeskeinen tyttöystävänarttu 24v.?"
Yleensähän kai käy niin, että ihastuu ulkokuoreen ja sen myötä sitten myöhemmin sen toisen sisimpään? Noh, mulle kävi päin vastoin. Tapasin yllättävän samanhenkisen ihmisen, ihastuttiin, tapailtiin. Nyt seurustellaan ja nähdään toisiamme oikeastaan joka päivä. Nukutaan myös yöt yhdessä.
Vain yksi pieni tenkkapoo... Puolen vuoden seurustelun jälkeen alan nähdä miehessäni "vikoja", pahin alkuhuuma kappas kummaa kun on pikkuhiljaa laantunut :) Henkinen yhteys on pysynyt ja säilynyt, mutta miehen ulkoinen olemus on alkanut häiritä minua. Alkuhuumassa siihen ei halunnut/tajunnut kiinnittää niin paljon huomiota.
Mies on kyllä siisti jne., mutta toisin kuin minä, hän ei millään tavalla välitä esim. muodista ja uusista vaatteista. Vaatteet eivät välttämättä ole aina niin istuvia vaan jopa yli kymmenen vuotta vanhoja, isänsä (tosi) vanhaa kauluspaitaakin hän pitää joskus :D... Kaiken lisäksi hänellä on jonkin verran ylipainoa, joten masu on hieman pyöreä (mikä mulle hyväkroppaisia urheilijoita ennen tapailleena on hieman... pohtimisen paikka). Kun aloitimme tapailemaan, hän oli noin nelisen kiloa laihempi - muutaman kuukauden tarkan diettailun tuloksena. Paino näyttää kuitenkin taas nousseen. Hän kyllä puhuu kuinka pitäisi taas tarkemmin alkaa miettiä syömisiään ja liikkua vielä enemmän, mutta saa nähdä, sitä hän on puhunut jo kolme kuukautta... Olen yrittänyt rohkaista liikkumaan ja pyydellyt mukaani urheilemaankin, mutta ei oikein näytä sekään tuottavan tulosta. En haluaisi painostaakaan, vaikka silti jotain haluaisin tapahtuvan. Hänen ruokailutottumuksiinsakaan en kauheasti ole uskaltanut puuttua, jotenkin koen sen araksi asiaksi. Kukapa nyt tykkäisi oman painon/ruokailutottumusten arvostelusta. Vaikka toisaalta tekisi mieli sanoa ihan napakasti, että "jätä se myöhäinen iltasyöpöttely ja ne virvoitusjuomat pois ja tasoita muutenkin tuota ateriarytmiäsi, en tykkää siitä että pullistut!! Ja niin... haluaisin että uusit vaatekaappisi sisältöä ja ostat itsellesi istuvia, hyvännäköisiä vaatteita. :) Tiedän, että olet hyvännäköinen, jos panostaisit vähän enemmän pukeutumiseesi. Olenhan sinut pari kertaa nähnyt oikein hyvin pukeutuneena (siis silloin kun juhlavaatteita valitessasi annoit minun toimia makutuomarina ja kysyit mielipidettäni). "
En tiedä oliko tuossa vuodatuksessa mitään järkeä. En vain enää tiedä mitä tehdä... En haluaisi satuttaa poikaystävääni laukomalla omia mielipiteitäni/kommentteja hänen ulkoisen olemuksensa suhteen. Mutta toisaalta jos en sitä tee, asia vaivaa minua kohta vain enemmän ja enemmän.
Terveisin,
"ulkonäkökeskeinen tyttöystävänarttu 24v.?"
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitä kerroit, itse olen jo hieman vanhempi iältäni mutta edelleen häiritsee tuo lökäpöksy pukeutuminen miehillä.
itselleni kuten sinullekkin on tärkeää se miltä näytän omissa silmissäni.
Ja ns. roska ruoasta en ole koskaan pitänyt.. Mutta en myöskään ainaisesta vahtimisesta mitä syön.
Yritä vetää häntä lenkille ..yhdessä siis.
Se pisti vähän silmään..Miehellä oli hyvät vaatteet,kun minä ne valkkasin..?? Oliko hänen mielestään? Jokaisen kun itse pitää kuitenkin viihtyä niissää omissa kuteissaan..
Ja pitää muistaa myös se..että ihan täydellistä ihmistä kun ei ole..Mieti mikä vois olla vielä pahempi vika kuin nuo mitä hällä nyt on ?
Totta, olen sitäkin pohtinut, että paljon huonomminkin asiat voisivat olla. Mies on mitä hyväsydämisin ja ihanin, joten toisaalta onko sillä ulkokuorella kuitenkaan niin väliä? Vaikka sillä kuitenkin on :D... Mutta voiko asiasta (painosta/vaatetuksesta) mennä mielestänne millään tavalla huomauttamaan?
Ja tuo "miehellä oli hyvät vaatteet,kun minä ne valkkasin" oli minulta ehkä vähän huonosti muoltoiltu :) Mies siis kyseli mielipiteitä, annoin ehdotuksia ja vinkkejä, mutta loppujen lopuksi se on kuitenkin aina hän, joka päätti mitä vaatteita laittaa päälleen. En siis missään vaiheessa ole pukenut miestäni kuin mallinukkea. Tyylitajuakin häneltä tuntuisi löytyvän :), kunhan hän vain edes hieman innostuisi vaikka vaatekauppoihin...
Kuulostat ihan minulta! Terveisin toinen ulkonäkökeskeinen tyttöystävänarttu 24v.
Minä todella sanoin suorat sanat poikaystävälleni. Ei hän edelleenkään näytä urheilijapojalta, mutta on laihtunut yhdeksän kiloa vuoden aikana. Hän syö edelleenkin melko epäterveellisesti, mutta koska suunta on selvästi jatkuvasti parempaan (ja minun vaatimukseni terveys-, luomu-, kasvisruokien suhteen melko korkeat ja siten vaikeat saavuttaa), en ole enää epätoivoissani. Vaatekaappia olemme (hän ei yksinkertaisesti osaa ostaa vaatteita, joten minä olen aina mukana ostoksilla) uusineet myös vuoden aikana hiljalleen. Hän on ollut oikein tyytyväinen siihen, että näyttää nykyään huomattavasti paremmalta ja pukeutuu suht mallikkaasti. Suhde voi paremmin kuin koskaan.
suoraan sanomista. Ei ilkeästi, mutta totuutta peittelemättä.
Miehet eivät ota sitä niin raskaasti kuin naiset. Monet heistä eivät vain.. osaa tehdä mitään ulkonäölleen!
On hyvä idea mennä yhdessä ostoksille ja olla makutuomarina. Minun mies ainakin oikein kaipaa sitä.
Tosiaan, miehet eivät ota sitä niin raskaasti kuin naiset, varsinkin jos omasta olemuksesta ei ole harhakuvia. Itse en olisi kestänyt sellaista tylytystä, mitä annoin poikaystävälleni. Tosin, pyysin häntä monesti eroamaan minusta, sillä tunsin itseni kovin huonoksi kaikissa vaatimuksissani, jotka koko ajan pyörsin ja kehotin olemaan oma itsensä, kunnes taas huomasin tuntevani häpeää siitä, minkälaisen (väärän) kuvan poikaystävästäni sai ulkonäön perusteella. Mutta poikaystäväni piti kovin minun ulkonäöstäni ja pukeutumisestani, ja halusi, että minä voisin tuntea samoin häntä kohtaan.
Haluan painottaa, että jos haluat muutosta, sinun pitää tosiaan olla siinä mukana, ei vain esittämässä toiveita.
"Itse en olisi kestänyt sellaista tylytystä, mitä annoin poikaystävälleni." Aina jos lähtee "tylyttämään" toista parisuhteessa, pitää olla valmis itsekin kestämään arvostelua. Muuten tuollainen suhde on tai muodostuu vain projektiksi, yksisuuntaiseksi sellaiseksi.
ja olen sinua reilusti vanhempi eli ei ole kyse mistään lapsellisesta ulkonäköfiksaatiosta. Minäkin ihastuin miehen ajatuksiin (netin kautta tutustuimme) ja uskoin olevani suorastaan rakastunut, kunnes tapaaminen osoitti että en tunne häntä kohtaan yhtään vetovoimaa.
Yritin kovasti. Yritin puolentoista vuoden ajan vakuuttaa itselleni, ettei ulkonäöllä ole väliä. Mutta ajan myötä yritin yhä enemmän vältellä tapaamisia hänen kanssaan, ja tavatessamme tein mm. riitaa asioista, jotta ei tarvitsisi koskea häneen.
Hän pitkitti ensimmäistä tapaamistamme etäisyyteen vedoten yli kuukaudella. Myöhemmin tajusin, että hän oli käyttänyt sen ajan laihduttaakseen itseään. Kun sitten tapasimme ja hän ajatteli että pidän "isoista miehistä" niin hän päästi itsensä repsahtamaan ja lihoi muutamassa kuukaudessa yli kaksi kokonumeroa. Yritin houkutella häntä lenkille, syömään terveellisesti, etsimään mielihyvää muualta kuin ruuasta - ja mikä oli lopputulos? Hän kävi salaa grillillä, kun minun luonani ei saanut tarpeeksi ruokaa!
Koomisinta oli, että hän teki ison numeron siitä, kuinka naisen pitää näyttää pieneltä ja sirolta; hän ei kuulemma voisi tuntea vetovoimaa pyöreää naista kohtaan.
Hänen jälkeensä en ole päästänyt yhtään nettituttavuutta etenemään pitkälle ennen ensimmäistä tapaamista. Vasta tapaaminen kertoo, onko fyysistä vetovoimaa vai ei.
Kiitos oikein paljon teille kaikille kannustavista sanoista :) Ihana kuulla, että on muitakin kaltaisiani kohtalotovereita! Tähän asti kuvittelin, että minulla vippaa suunilleen jotenkin päässä, kun moisia ajatuksia mielessäni herättelen... Täytyy siis vain rohkeasti ottaa asia sopivan paikan tullen puheeksi - onneksi poikaystäväni kanssa on erittäin helppo keskustella, joten ei pitäisi kai olla kauhean suuri kynnys saada häntä juttelemaan asiasta. Olispa helppoa, jos ei olisi ulkonäkökeskeinen ollenkaan, mutta kun aarhrg, piru vie olen! Kiitos vielä kerran, autoitte ehkä enemmän kuin luulettekaan. Mieli keveni jo nyt, vaikkein asiaa poikaystäväni kanssa vielä edes esille ole ottanut :)
Täytyy kyllä huomauttaa yhdestä asiasta. Valitettavasti kun ikäännyt ja nykyinen tai potentiaaliset kumppanitkin ikääntyvät muuttuu aste asteelta vaikeammaksi pitää kiinni ehdottomista ulkonäkövaateista (jos haluaa ylipäänsä suhteen). Oma "ulkonäkökeskeisyyteni", ainakin toivottavasti, vähenee vuosien myötä, mutta nyt ikää on jo 30 ja edelleen ulkonäkö näyttelee tärkeätä, joskin ei keskeistä roolia parisuhteessa.
Ja varaudu siihen, että vaikka hän ottaisi asian nyt hyvin, on mahdollista, että asia alkaa nakertamaan ja hän ei koe, että arvostaisit häntä tai vielä vähemmän hyväksyisit hänet omana itsenään. On tietysti mahdollista, että liikunnasta yms. tulee osa häntä ja arvomaailmaansa ja silloin saattaa jopa kiitellä sinua. Varaudu tosiaan myös negatiiviseen kytevään pohdiskeluun, joka voi kärjistyä jonain päivänä vaikka eroon. Itselläni kävi niin edellisessä suhteessa, että "opetin" tyttöystäväni liikkumaan ja pitämään huolta itsestään, mutta ei kannettu vesi kaivossa pysynyt. Eräänä päivänä hän totesi olevansa henkisesti huonovointinen, koska ei jaksa ylläpitää kuntoaan toisen takia. Hänelle luonnollista olisi vain maata, herkutella ja vaikka lihoa. Erohan siinä tuli, en halunnut ketään löysässä hirressä pitää.
Itselläni sama tilanne. Paitsi että olen mies. Ihastuin enemmän sisäiseen kauneuteen ja nyt kun ihastusvaihe on tosiaan mennyt ohi, ulkoinen olemus on alkanut lievästi (ja välillä pahastikin) häiritsemään. Asia vaivaa välillä niinkin paljon, että olen haljeta. Silti tiedän, ettei tällaista voi sanoa ja jotkut ovat joap todenneet, ettei teillä ole aitoa rakkautta, jos toisen ulkonäkö/habitus häiritsee. Naiset ovat asian suhteen niin herkkiä, etä jos heille ehdottaa rakastavasti, asiallisesti ja ystävällisesti, että itsestään voi pitää huolta ja esimerkiksi laihduttaa, niin se on ero tai valtava riita. Jotenkin ristiriitaista ja tragikoomista on myös se, että kuitenkin odotetaan ehdottomuutena minulta itsestä huolehtimista. On totta, että miehet saattavat ottaa asian helpommin, mutta kannattaa olla varovainen. Se voi alkaa myös nakertamaan toista, jos istestään huolehtiminen ja kunnossa pitäminen on vaikeata ja epäluonnollista ja se silloin tapahtuu vain sinun takiasi. Tässä olisi tärkeätä, että kumppani tekee asiat ensisijaisesti itsensä takia. Siksi, jos itse olet liikunnallinen jne., ei kannata ottaa toisesta projektia, vaan myös liikunnallinen kumppani. Ihmettelen hiukan sitä, miten teillä voi olla hyvä henkinen yhteys, jos sinä olet liikunnallinen ja hän ei? Mahdollisesti aika tärkeä arvomaailman osa ei mene teillä yhteen.
Silti erittäin mielenkiintoista huomata, että naisetkin ovat tällä alueella ongelmissa, ennen ajattelin tämän olevan puhtaasti miesten ongelma parisuhteessa. Useimmiten miehet surevat sitä, kun vaimot lihovat ja syövät pelkkää sipsiä ja suklaata, kun taas miehille annetaan enemmän anteeksi. Hyvä näin, eipä omat panostukseni terveyteen, ulkonäköön ja liikuntaan mene hukkaan, jos joskus vielä sinkuksi ajaudun.
Kyllä huomaa, että olet nuori ja kokematon. Toivottavasti opit aikanasi, ettei ulkonäöllä ole aikuisten oikeesti merkitystä. Toista ihmistä et pysty muuttamaan, et jos hän ei itse sitä tahdo. Eikä sinulla ole siihen mitään oikeutta.
Olen itse jo vähän yli nelikymppinen nainen, kauniiksi mainittu, ei liikakiloja. Mutta elämä on opettanut että moni kakku päältä kaunis. Eli ne tosi komeat ja hyvä kroppaiset miehet voivat monesti olla niin syvältä ettei tosikaan. Kyllähän miehellä pitää mahaa olla. Itseäni ei viehätä yhtään mikään kukkakeppi, ei viehättänyt edes nuorena. Toki terveydestään pitää huolehtia, mutta et todellakaan voi ketään siihen pakottaa.
Pitäisikö sinun vaihtaa puolisoa kun jotenkin saa vaikutelman, että etsit vaan parempaa ja parempaa ja miehestä vikoja ihan muina töinäsi. Tosi ulkonäkökeskeinen olet. Suotakoon sinulle anteeksi ikäsi puolesta. Katsohan vähän ympärillesi, kuinka moni mies on kiiltokuvapojan näköinen?
"Eli ne tosi komeat ja hyvä kroppaiset miehet voivat monesti olla niin syvältä ettei tosikaan. Kyllähän miehellä pitää mahaa olla. Itseäni ei viehätä yhtään mikään kukkakeppi, ei viehättänyt edes nuorena. "
Mutta tässähän sinäkin annat selkeästi kuvan siitä, että ulkonäkö merkitsee edelleen. Sinun ihanteesi on vain erilainen, ikään kuin peilikuva tavanomaisesta. Sinä et viehäty kukkakepistä ja mahaa pitää olla. Ei siksi voi tuomita toista ulkonäkökeskeisyydestä, jos hän arvostaa miehessä esimerkiksi sporttisuutta. Jos seurustelisit kukkakepin kanssa, saattisit itsekin olla ehdottelemassa hänelle lihotuskuuria. Jos ylipäänsä ryhtyisit kukkakepin kanssaan suhteeseen, koska hän ei ulkoisesti viehätä. Totta on, että moni on silkkoa sisältä.
Totta turiset, ulkonäkökeskeinen taidan itsekin olla ja pahasti. Kiitos herätyksestä! Totta on, etten edes noteeraa mitenkään "kukkakeppimiehiä" tai punttisalilla hyvän kropan saavuttaneita. Kiitos herätyksestä! Pointtini oli kuitenkin sanoa, ettei toista voi muuttaa mieleisekseen ellei toinen itse sitä tahdo.
mietin vain, että jos poikaystävä ilmoittaisi kauniisti kuorruttaen sun olevan läski ja epämuodikas ja tyylitön.. Miten sinä naisena et muka tajua, mitä se merkitsee. Mulla ainakin satuttas ja harmittais niin paljon, että siinä oliskin sitten temppu päästä sen asian ylitse.
Ja koska sinä pidät ulkonäköä noin tärkeänä, unohdat, että siellä sisälläkin voi olla jotakin ja jotakin mihin voi sattua paljon. Ehkä sinä olet tyytyväinen, kun saat sanottua ja ulkonäkö paranee ehkä mutta toisaalta voi käydä myös niin, että pilaat sieltä sisäpuolelta sitten jotain aika olennaisia asioita menemällä möläyttämään jotakin hyvin henkilökohtaista esimerkiksi painosta. Vaikka kuinka hienosti kuorruttaisit ja pehmentäisit muka asiaa, viesti on se, että olet läski ja ruma sinun mielestäsi.
Ota huomioon, että se vuorovaikutussotku voi olla sen jälkeen häiritsevämpi, kuin ulkonäkö.
Mietin tätä nyt selkeästi omista lähtökohdistani, mutta kun tämä "läski, epämuodikas ja tyylitön" huomaa kumppaninsa avustuksella vartalonsa muuttuvan parempaan ja alkavansa olla suht tyylikäs, ei hän muistele katkeruudella. Haluaisin kuitenkin painottaa, että vaatimusten ei pidä olla liian kovia eikä tiukkoja aikarajoja pidä asettaa. En itse vaatisi poikaystävältäni rankkaa kunto-ohjelmaa tai käskisi lopettamaan herkuttelua. Sen sijaan satunnaiset pyöräretket kanssani sekä karkkipussin ostaminen vain joka kolmas päivä ovat ihan oikeutettuja toivomuksia.