Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 11v ja meillä kaksi alle kouluikäistä lasta. Meillä mennyt alusta asti vähän hassusti suhde. Eli tapasimme netissä ja oli minun eka kontaktini mieheen. Siis juttelimme niin paljon netissä ja puhelimessa aluksi, mieheni ei halunnut nähdä vaikka sitä ehdotin. Ei uskaltanut, hän epäili etten pidä hänestä. Itse vakuuttelin että pidän jne. Kuvia emme myöskään vaihtaneet vaan suhde oli puhelin ja nettiseksiä. Olimme 20v ikäisiä. Minä olin juuri pitänyt välivuoden ja ollut kotona ja toipunut vakavasta sairaudesta, tuntui että olin vain todella yksin ilman ketään kaveria. Olin eristäytynyt ja eristetty lukioporukasta vaikka oli ns. ystäviä, mutta ei kutsuttu bileisiin yms. Olin äärettömän epävarma poikien suhteen ja pelokas koska minua oli yläasteella ja lukiossa kiusattu ja nälvitty.
No vuoden päästä tapasimme ja sovimme menosta nyk. mieheni mökille. Hän tuli hakemaan minut huoltoasemalta ja kun näin hänet niin olin todella pettynyt. Hän ei vastannut mitenkään kuvaani minkä olin mielessä hänestä tehnyt. Ajattelin hänen olevan ns. kapinallinen vähän rokkari, mutta oli hiukan lihava aknesta kärsivä nörtti jolla ei ollut tyyliä. Hän oli kuitenkin ostanut minulle kukkia jne. ja tehnyt cd levyn lahjaksi. En voinut olla lähtemättä mukaan vaikka koko matkan olin todella hiljainen ja mietin vain pettymystäni.
Perillä en muista enään muuta kuin mieheni oli todella ujo ja ei uskaltanut oikein katsoa minuun. Hänellä oli alkoholia ja joimme sitä ja rentouduimme ja menimmekin sänkyyn ja oli molemmille eka kokemus. Kiinnyin häneen vaikka aina kun näin hänet niin etsin hänestä jotain vikoja tai puutteita. Meillä oli paljon seksiä. Opiskelimme eri kaupungeissa ja näimme vk-loppuisin. Hän tuli minun luo ja aina oli paljon seksiä. Hän ei halunnut tavata vanhempiani koska sanoi ettei halua tai uskalla. Lopulta suhde muuttui erilaiseksi eli alkoi olla riitoja, epävarmuutta,mustasukkaisuutta,riidat tuli pienistä asioista ja oli aika hirveitä. Oli erolla uhkailuja jne. tyhmäksi ja kusipääksi haukkumista. Olin ihan ymmällä koska kodissani ei ollut sellaista. En uskaltanut kertoa kellekään, koska yritin antaa hänestä hyvän kuvan jos hän joskus tapaisikin vanhempani. Olin vain ihastunut ja rakastunut ja hän kertoi suunnitelmistaan ja miten hänestä voi tulla rikas. Hänellä ollut aina kunnianhimoa ja suuret unelmat. En saanut mennä opiskelukavereitteni kanssa juhlimaan ja hän lähetteli minulle uhkailuviestejä ja soitteli ja uhkaili erolla. Myös kertoi että menee itsekin opiskelukavereitten kanssa juhlimaan ja vetää pään täyteen jne. Kertoi myös minulle oman luokkansa tytöistä. Minulla ei ollut luokalla poikia ja koin olevani huonommassa asemassa. Se ruokki epävarmuutta ja koukutti entisestään. Suhteemme perustui epävarmuuteen ja riippuvuuteen. En kertonut edes kiusaamistaustastani, en ollut kertonut kenellekään. Häpesin sitä.
Voin huonosti riitojen takia ja sen takia että mieheni oli nössö eikä huolehtinut itsestään, nukkui ja pelasi vain ja söi ja lihoi. Hain netistä seuraa ja löysin ja petin miestäni. Ihastuin pahasti mutta toinen mies oli varattu ja ei voinut lähteä suhteesta, meillä oli vain seksiä salassa. Itse en nauttinut siitä, koska en voinut saada häntä kokonaan.
Lopulta valmistuin ja muutin pois ja mieheni myös. Asuimme vuokra-asunnossani ja mieheni ei ollut nähnyt vanhempiani eikä ketään tuttuani. Häpesin häntä ja toisaalta hän pelkäsi. Hän meni aina pois kun vanhempani tulivat käymään. He silti tiesivät hänestä. Itse olin nähnyt hänen isänsä ja äitinsä pikaisesti.
Suhde ja salailu vaikutti oudolta ja taas ajauduin pettämään ja menetin tunteeni toiselle miehelle. Olin todella epävarma hänen kanssaan ja olimme vain hänen kotonaan ja meillä oli seksiä ja joskun olin yötä.
Pelkäsin etten olisi tarpeeksi hyvä tai hän ei huolisi minua. Lopulta mieheni sai tietää ja helvetti oli irti, hirveät riidat ja vakuuttelin rakastavani ja etten koskaan tekisi sitä.Minä olin huora ja kaikkea siltä väliltä.
Muutimme minun työni perässä taas ja minä elätin häntä, hän oli työttömänä. Oli vain kotona ja nukkui ja pelasi ja söi. Ei oikein siivonnut eikä ollut rytmiä päivissä. Ei välittänyt itsestään ja häpesin häntä. Ajauduin suhteeseen taas tämän miehen kanssa jonka kanssa petin viimeksi. En muista oikein mitään kuin että veljeni löysi elämänsä rakkauden ja esitteli hänet vanhemmilleen ja he rupesivat odottamaan lasta. Olin kateellinen ja veljelläni meni kaikki ns. oikein. Ajattelin että lapsi olisi hyvä että se korjaisi kaiken. Että mieheni muuttuisi sosiaalisemmaksi ja aikuistuisi. Tulin raskaaksi vähän vahingossa kuitenkin koska olimme taas olleet eron partaalla suhteeni paljastuttua. Olin tekemässä abortin mutta mieheni suostutteli pitämään lapsen,myös tämä toinen mies rohkaisi siihen mikä oli surullista koska ajattelin että olin merkinnyt hänelle enemmän.
P
No vuoden päästä tapasimme ja sovimme menosta nyk. mieheni mökille. Hän tuli hakemaan minut huoltoasemalta ja kun näin hänet niin olin todella pettynyt. Hän ei vastannut mitenkään kuvaani minkä olin mielessä hänestä tehnyt. Ajattelin hänen olevan ns. kapinallinen vähän rokkari, mutta oli hiukan lihava aknesta kärsivä nörtti jolla ei ollut tyyliä. Hän oli kuitenkin ostanut minulle kukkia jne. ja tehnyt cd levyn lahjaksi. En voinut olla lähtemättä mukaan vaikka koko matkan olin todella hiljainen ja mietin vain pettymystäni.
Perillä en muista enään muuta kuin mieheni oli todella ujo ja ei uskaltanut oikein katsoa minuun. Hänellä oli alkoholia ja joimme sitä ja rentouduimme ja menimmekin sänkyyn ja oli molemmille eka kokemus. Kiinnyin häneen vaikka aina kun näin hänet niin etsin hänestä jotain vikoja tai puutteita. Meillä oli paljon seksiä. Opiskelimme eri kaupungeissa ja näimme vk-loppuisin. Hän tuli minun luo ja aina oli paljon seksiä. Hän ei halunnut tavata vanhempiani koska sanoi ettei halua tai uskalla. Lopulta suhde muuttui erilaiseksi eli alkoi olla riitoja, epävarmuutta,mustasukkaisuutta,riidat tuli pienistä asioista ja oli aika hirveitä. Oli erolla uhkailuja jne. tyhmäksi ja kusipääksi haukkumista. Olin ihan ymmällä koska kodissani ei ollut sellaista. En uskaltanut kertoa kellekään, koska yritin antaa hänestä hyvän kuvan jos hän joskus tapaisikin vanhempani. Olin vain ihastunut ja rakastunut ja hän kertoi suunnitelmistaan ja miten hänestä voi tulla rikas. Hänellä ollut aina kunnianhimoa ja suuret unelmat. En saanut mennä opiskelukavereitteni kanssa juhlimaan ja hän lähetteli minulle uhkailuviestejä ja soitteli ja uhkaili erolla. Myös kertoi että menee itsekin opiskelukavereitten kanssa juhlimaan ja vetää pään täyteen jne. Kertoi myös minulle oman luokkansa tytöistä. Minulla ei ollut luokalla poikia ja koin olevani huonommassa asemassa. Se ruokki epävarmuutta ja koukutti entisestään. Suhteemme perustui epävarmuuteen ja riippuvuuteen. En kertonut edes kiusaamistaustastani, en ollut kertonut kenellekään. Häpesin sitä.
Voin huonosti riitojen takia ja sen takia että mieheni oli nössö eikä huolehtinut itsestään, nukkui ja pelasi vain ja söi ja lihoi. Hain netistä seuraa ja löysin ja petin miestäni. Ihastuin pahasti mutta toinen mies oli varattu ja ei voinut lähteä suhteesta, meillä oli vain seksiä salassa. Itse en nauttinut siitä, koska en voinut saada häntä kokonaan.
Lopulta valmistuin ja muutin pois ja mieheni myös. Asuimme vuokra-asunnossani ja mieheni ei ollut nähnyt vanhempiani eikä ketään tuttuani. Häpesin häntä ja toisaalta hän pelkäsi. Hän meni aina pois kun vanhempani tulivat käymään. He silti tiesivät hänestä. Itse olin nähnyt hänen isänsä ja äitinsä pikaisesti.
Suhde ja salailu vaikutti oudolta ja taas ajauduin pettämään ja menetin tunteeni toiselle miehelle. Olin todella epävarma hänen kanssaan ja olimme vain hänen kotonaan ja meillä oli seksiä ja joskun olin yötä.
Pelkäsin etten olisi tarpeeksi hyvä tai hän ei huolisi minua. Lopulta mieheni sai tietää ja helvetti oli irti, hirveät riidat ja vakuuttelin rakastavani ja etten koskaan tekisi sitä.Minä olin huora ja kaikkea siltä väliltä.
Muutimme minun työni perässä taas ja minä elätin häntä, hän oli työttömänä. Oli vain kotona ja nukkui ja pelasi ja söi. Ei oikein siivonnut eikä ollut rytmiä päivissä. Ei välittänyt itsestään ja häpesin häntä. Ajauduin suhteeseen taas tämän miehen kanssa jonka kanssa petin viimeksi. En muista oikein mitään kuin että veljeni löysi elämänsä rakkauden ja esitteli hänet vanhemmilleen ja he rupesivat odottamaan lasta. Olin kateellinen ja veljelläni meni kaikki ns. oikein. Ajattelin että lapsi olisi hyvä että se korjaisi kaiken. Että mieheni muuttuisi sosiaalisemmaksi ja aikuistuisi. Tulin raskaaksi vähän vahingossa kuitenkin koska olimme taas olleet eron partaalla suhteeni paljastuttua. Olin tekemässä abortin mutta mieheni suostutteli pitämään lapsen,myös tämä toinen mies rohkaisi siihen mikä oli surullista koska ajattelin että olin merkinnyt hänelle enemmän.
P
Vastaukset 3
Vanhimmat
pidin lapsen ja mieheni tapasi vanhempani. Hänellä meni sukset ristiin äitini kanssa, koska äitini ei pitänyt hänestä ja hänen nukkumisestaan ja siitä että jouduin paljon olemaan yksin. Mieheni myös rupesi karttelemaan äitiäni ja aina lähti ruokapöydästä syötyään nopeasti mielenosoituksellisesti pois. Minua hävetti mieheni törkeä käytös, koska äitini ei sanonut mitään pahaa hänelle päin naamaa.
Lapsi syntyi ja jo synnytyssairaalassa en saanut pyytää apua keneltäkään, minulle huudettiin ja huoriteltiin kun en osannut olla lapsen kanssa tai saanut häntä hiljaiseksi tai syömään. Hän halusi että itse yritämme selvittää kaiken, itse olin väsynyt ja masentunut ja tilanne vain paheni. Olin kotona lapsen kanssa ja hoidin häntä ja mies kävi töissä. Hän nukkui pitkään aamuisin ja sain heretellä töihin. Lopulta hän lähti puolenpäivän aikaan ja saapui myöhään. Olin paljon yksin kotona pienen vauvan kanssa.
Lopulta sitten saimme toisenkin lapsen ja rupesimme haaveilemaan talosta. Mikä oli väärin koska meillä ei mennyt mielestäni niin hyvin ja ei ollut seksiäkään. Muutimme talon rakennuksen ajaksi vanhemmilleni ja isäni piti avustaa talon rakentamisessa. Lopulta isäni teki talon 80% ja mieheni ja vanhempani menivät kamaliin riitoihin ja kotonani mieheni eristäytyi täysin ja masentui. Ei hakenut apua mutta itse uuvuin ja masennuin lopullisesti. Nyt olen ollut 1,5 v masentunut ja ahdistunut ja kelaillut kaikkea taaksepäin. Asumme talossamme ja mieheni käy töissä ja itse myös ja nykyään mieheni tekee paljon kotona ja siivoaa ja minulta hävinnyt voimat. MInä olin se joka ennen teki kaiken ja haittasi sotku. Nykyään en vain jaksa ja päivät ovat töissä selviytymistä. Vasta nyt olen käsitellyt koulukiusaamisen ja kaiken muun mitä menneisyydessä on ollut. Ajauduin myös pettämään taas miestä, mutta tämä mies ei halunnut seksiä kanssani. Mikä outoa minulle. Olen solmussa ja vain ajttelen etten tiedä mitä on rakkaus enkä tiedä kka olen ja miten tästä eteenpäin. Minun hankala katsoa nykyään miestäni ja en oikein siedä kosketustakaan. Kaikilla muilla on onnellinen suhde ja he ovat tehneet kaiken oikein. Olen loputtomassa ajatusten kehässä enkä tiedä miten voisin elää ja pääsen irti. Välillä mietin eroa ja oman elämän hankkimista ja sitten kaikesta luopuminen pelottaa ja millainen minusta tulee ja miten lapset.
En jaksa enään kirjoittaa olen aloittanut ryhmäterapian mutta sielläkin tunne ulkopuolisuudesta vain voimistuu. En jaksa olla lasten kanssa ja ainoa toivo on enään netti. Toivottavasti joku jaksaa lukea ajatukseni koska muuten tämä on ollut turhaa.
luin tarinasi ja se kosketti minua. On hyvä, että käyt siellä terapiassa, koska sinulla on monenlaisia solmuja ja tarvitset apua niiden avaamisessa ja selvittelyssä.
Minulle tuli mieleen kirjotuksestasi, että ehkä sinun ja miehesi pitäisi keskustella oikein kunnolla ja todeta yhdessä, miten tärkeitä olette toisillenne ja opetella arvostamaan toisiamme. Antamaan hyvää palautetta ja tukeutumaan toisiinne luottamuksella. Teitä yhdistää jokin sielullinen yhteys ja olette ratkaisuja toisillenne, tämä on minun mielipiteeni.
Sinä olet kokenut kiusaamista ja kasvanut epävarmaksi, hänkin on epävarma; toisillenne olette kuitenkin antaneet enemmän kuin joku toinen saa koko elämänsä aikana; yhteisen elämän, kaksi ihanaa lasta ja kodin. Sekä hyväksynnän.
Älä sekoita väsymystä ja masennusta rakkauden puutteeseen, ne menee helposti sekaisin. Keskity ystävyyteen miehesi kanssa ja hoitakaa itsenne kuntoon terapian avulla. Muista, että roomaakaan ei rakennettu päivässä, parantuminen on prosessi, joka saattaa kestää pitkään, mutta huominen on usein jotain, mitä kannattaa odottaa.
Lasten hoidossa on ihan ok saada apua silloin tällöin, varsinkin jos olet masentunut. Siksi hyvät tai ainakin asialliset välit vanhempien tai sukulaisten kanssa on hyvä olla, tietysti muutoinkin elämässä on hyvä olla ihmisiä tukena ja ilona. Vaadi vanhempiasi kohtelemaan miestäsi arvostavasti sekä toisinpäin.
Siis, keskustelua, positiivisen palautteen antoa toiselle ja arvostamista. Ihminen tarvitsee ennenkaikkea hyväksyntää toiselta. Uskon, että teillä on rakkautta.
Toivottavasti tästä oli apua :-)
Olette miehesi kanssa enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Te kumpikin olette hyvin epävarmoja itsestänne. Mutta kun katsotte aikaansaanoksia, huomaatte että teillä on paljonkin yhteistä: koti ja lapset. Te olette perhe.
Sinä voit täydellisen hyvin lopettaa noiden vieraiden miesten pesässä juoksemisen ja keskittäytyä lapsiinne ja mieheesi. He ovat sinun itsesi valitsemat velvollisuutesi. Ole onnellinen että teillä on terveet lapset, että teillä on katto pään päällä ja ettei teidän tarvitse nähdä nälkää. pakota itsesi huomaamaan hyvät asiat elämässäsi, niitä teillä on enemmän kuin niin monilla muilla.
Nyt sinulla on hyvä aika alkaa treenata miestäsi ja yhteiselämäänne huippukuntoon: Aloita pienillä
askelilla ja huomaamattomasti ensin.
-Lausu pieni kohteliaisuus aivan vain ohimennen miehellesi. Esim. kun hän on järjestänyt huoneen tai huolehtinut lapsesta, sano miten hyvin hän on sen tehnyt ("kylläpä sinä saitkin lapset iloisiksi!" tai " oi kun täällä on järjestyksessä asiat!")
-Taputa olkapäälle tullen mennen ja sujauta pieni suukko aivan huomaamattomasti. Ilman että teet siitä isoa asiaa.
-Vaikka kuinka olisi mieli musta, hymyile! Ja sano hänelle jotain kaunista. Kun pakottaa itsensä hymyilemään, ei VOI olla surullinen. Se on testattu uudelleen ja uudelleen, siis tehoaa sinuunkin.
-Valmista edeltäpäin hänelle eväät toihin. Sinne voileipäpakettiin pieni viesti, esim. Maailman parasta iltapäivää ja hymio tai pieni sydämen kuva.
-hänen saavuttuaan kotiin, keksi jotain positiivista sanottavaa, esim. lapsenne muisti miten kiva oli touhuta isän kanssa, tai "tänään on jälkiruoaksi erikoisen hyvät kahvit (vaikka se olisiki sitä samaa presidenttiä)".
Tulet huomaamaan että metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.
Kun välinne lämpenevät se muuttaa kaiken. Lapsenne tarvitsevat sekä isä että äidin ja perhesopu auttaa sinuakin masennuksessa.
Ehkä voisitte pitää hiukan etäisyyttä vanhempiisi, nyt keskittäytyessänne omaan perheeseen. Tottakai miehesi vaistoaa äitisi negatiivisen suhtautumisen häneen. siihen ei tarvita edes ilkeitä sanoja!
Lykkyä tyko, kaikki tulee menemään OK kun vain muistat ne lukemattomat positiiviset asiat elämässänne ja todella keskityt niihin. Vielä pieni lisähuomautus, on parasta ettette hanki lisää lapsia muutamaan vuoteen. Keskittäytykää noihin jo hankkimiinne, opettakaa heta yhdessä ja erikseen, iloitkaa heidän kehityksestään.