Millaisia ajatuksia sinussa herättää lähestyvät vaihdevuodet? Otatko ne vastaan luonnollisena osana naisen elämää vai haluatko heti turvautua hormonihoitoihin vaikka oireet olisivat lieviäkin?
Pelottaako vaihdevuodet
tubulus
20410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Odotan innolla kuukautisten loppumista! Hormonikorvausta en ihan vähällä aio ottaa käyttöön, onhan naiset ennenkin vaihdevuosista hengissä selvinneet. Vähän pelottaa, kun töissä joutuu katselemaan parin 50-60 v. naisen käytöstä. Siis, että jos itelläkin alkaa kiehua kaiken aikaa yli, niin eikö sitä huomaa ja hae apua? Toisaalta suurin osa vaihdevuosi-ikäisistä tuntuu pystyvän täysin normaaliin elämään.
Minulla on kuukautiset loppuneet jo kymmenen vuotta sitten ja olen vasta vähän päälle 40.
Ja aloitukseen: ei pelota. Oma äitini sanoi, ettei hällä ollut mitään oireita, eikä hormoneita napsinut.
Antaa tulla vaan! Täytyy katsella sitten ihan tilanteen mukaan, pitääkö hoitaa hormoneilla vai pärjäänkö omin konstein. Varmasti yritän olla ilman mahdollisimman pitkään, mutta elo käy jotenkin todella hankalaksi, lääkkeet ovat ihan paikallaan.
Sukuni naisilla ei ole ollut kovin hankalia vaihtareita, joten toivon että mulla menee samoin.
Itsekin olen jo yli 40-vuotias, joten vaihdevuodet ovat ajankohtaiset varmasti alle kymmenen vuoden sisällä, vaikka toistaiseksi ei vielä ole oireita. Toisaalta on hyvä asia että pääsee vihdoin kuukautisista eroon, mutta toisaalta pelottaa ovatko oireet muussa mielessä hankalia, kuten unettomuutta tai voimakasta hikoilua. En halúaisi kyllä mitään hormoneja popsia, mutta jos on voimakkaita oireita, esim. unettomuutta, niin kai sitä mielummin sitten syö hormoneja kuin kärsii unettomuudesta. Oma äitini ei ole syönyt koskaan hormoneja. Hänelle tulivat vaihtarit siinä viidenkympin tienoilla ja hän kärsi pari vuotta hikoilusta, mutta muuten ei ollut mitään sen suurempia oireita. Mielialamuutoksista en osaa äidin kohdalla sanoa, koska hän on nuoresta pitäen ollut aika tempperamenttinen ja äkkipikainenkin. Joten eivät vaihtarit häntä sen kummemaksi tehneet. En tiedä kuinka minulle käy, sillä itse olen aika rauhallinen luonne.
pelota koska aina on pitänyt elellä näiden hormoonien kanssa.
Itse asiassa jotkut miehet ovat pitäneet käyttäytymistäni pitkälti hormoonien takia vähän hmm miten sen nyt sanoisi. Tunteellisena. MUTTA. Vika olikin miehissä koska rauhoituin erotessani heistä. Hermot lepäsivät sen jälkeen.
elelen juuri nyt. Kierto on nyt poikkeuksellisen pitkäksi venynyt, olisiko tässä nyt ne ensimmäiset pois jääneet menkat kyseessä vai onko vaan joku tilapäinen häiriö? Vajaat pari vuotta on ollut silloin tällöin rajuja palelemiskohtauksia. Minun kohdallani ei ole ollut tietoakaan mistään hikoilemisesta ja kuumista aalloista, ainakaan vielä. Olisihan se hienoa jos pääsisi vapaaksi tästä kuukautisrumbasta jo näin 45-vuotiaana. Jostakin muistelen lukeneeni soijavalmisteiden lieventävän vaihdevuosioireilua ja soijaa eri muodoissaan olen syönytkin jo parikymmentä vuotta. Ehkä siitäkin johtuu tämä lähes olematon oireilu.
kuukautiset kokonaan 45v. täytettyäni, eikä ole ollut sen jälkeen mitään ongelmia siihen suuntaan. Olen kuulut että hormoonikierukasta on apua jos kuumat aallot alkavat liikaa vaivaamaan.
Eli kuukautiset vaan loppui eikä tullut mitään muita oireita ? Ei kuumia aaltoja, ei unettomuutta tai mielialavaihteluja ? Jos niin on, niin kadehdin sinua.
ihmettelin sitä itsekin. puolen vuoden päästä tuli yhdet kuukautiset ihan normaalisti, eikä sen jälkeen enää ole kuulunut mitään. Ajattelin että nyt se vanhuus alkoi kaikkine kuumine aaltoineen ja mitä siihen nyt kuuluisikaan. Ei mitään oireita eikä jälkiseuraamuksia. Ihan normaalia elämää niin kuin tähänkin asti.
Onnekas.Itse olen 49 v. eikä tietoakaan loppumisesta.Saisi jo loppua,muutenkin niin vaivalloiset.Omalla äidillä en muista että olisi ollut mitään kummempaa,aika äksynlainen ollut luonteeltaan,jos alan samanlaiseksi,niin pitää avomiehen elämää helpottaakseni jotain apuja pyydellä.
Minua pelottaa ja varmasti nyt useita naurattaa, sillä olen vasta kolmekymppinen! Minulla on kuitenkin ollut vaikea kasvain ja sen jäljiltä kaikenlaisia vaikeuksia niin fysikaalisten vaarojen kuin omankin jaksamisen kanssa. Mielelläni yhden lapsen saisin, mutta elämäntilanne pelottaa ja edelleen oma jaksaminen. Ja tietenkin kaikista eneiten se oma fysikaalinen kyky enää saada lapsia.
Onneksi se tulee kertärysäyksellä, eikä sillein hiljaa hiipimällä ja vuosia kestäen kuten miesten vaihdevuodet, joita myös andropaussiksi kutsutaan. Vai kuinka kauan naisten vaihdevuosioireilut, jos niitä nyt ilmenee, kestävät?
Ei se nyt mikään kertarysäys olekaan. "Vaihdevuosioireet kestävät tavallisimmin n. 2-5 vuotta. Sinä itse pystyt parhaiten arvioimaan, kuinka paljon ne häiritsevät jokapäiväistä elämääsi ja vaikuttavat elämänlaatuusi. Hoito suunnitellaan yksilöllisiä tarpeita noudattaen, sekä mahdollisimman pientä, tehokasta annosta käyttäen."
Ovat minulla vasta aika kaukaisessa tulevaisuudessa, mutta ajatus ei pelota ollenkaan. Mikään ei tässä elämässä jatku ikuisuuteen, olen realisti. Olen hyvässä kunnossa, koska harrastan aktiivisesti urheilua. Kuukautisetkaan eivät tunnu tästä syystä missään, en edes huomaa kun ne ovat alkamassa.. Unettomuutta olen kokenut elämässä muutenkin, joten sekään ei pelota, kun tiedän jo nyt selviäväni mistä vain.
Mun äidillä oli vasta 63 vuotiaana ja mä olen 48.
Kait ihmiset vanhenee yksilöllisesti.
Ei ole tietoakaan vielä niistä.
4v ja 17v päästä naisella edessä. kyll pelottaa.
vähän hirvittää. Työpaikallani olen nuorin naisista, kuitenkin jo vähän yli nelikymppinen ja olen nähnyt vuosien aikana mitä erilaisimpia vaihdevuosioireita.
Eniten pelottaa, tuleeko minustakin äksy akka, jolle ei uskalla sanoa edes huomenta kun ei tiedä tuleeko vastaukseksi herttainen huomenta vai äkäinen haista v...
En taida ikinä luopua hormonikierukasta, jos se oireita helpottaa :D.
Tähän ei näköjään vastannut vielä yksikään vaihdevuosia elävä nainen, se ei ilmeisesti ollut tarkoituskaan.
Tässäpä minun ajatuksia asiasta.
Kaikista hirveintä siinä on itsesyytökset kaikista tapahtuneista asioista joihin ei ole voinut vaikuttaa sekä lamaannus ja puristava tunne ennen kuumaa aaltoa. Minulla taitaa tapahtua enempi muutoksia ylä- kuin alapäässä. Nyt on menossa tasaisempi kausi, kuukautiset tulee ajallaan. Hyvä niin, tunnen itseni naiseksi ja pystyn elämään.
En itsekään osannut pelätä vaihdevuosia nelikyppisenä, mutta nyt kun olen kokenut mitä se saattaa olla, niin pelkään vietävästi. Se tila on minusta luonnoton, en ole ollenkaan minä itse. Aivan takuulla turvaudun hoitoihin tai "kaulanjatkeeseen".
Vaihdevuodet ovat minulle olleet erittäin odotettu juttu. Olen energisempi, vapautuneempi myös seksuaalisesti ja henkisesti on ihana tyyneys. Miksikö, kun kuukautiset aikoinaan vaikuttivat 2 viikkoa kuukaudesta, eli olo oli turvonnut, väsynyt ja hermot pinnassa, se heikensi elämän laatua tuntuvasti. Tuosta ajasta olin noin viisi päivää kipeä, kaikki menemiset piti suunnitella kuukautiskierron mukaan. Nyt kaikki tuo on pois.
No, jonkun aikaa oli kuumia aaltoja, ja söin luontaistuotteita, jotka helpottivat kummasti. Mitäpä ne muuta haittaavat, en juuri kiinnitä niihin huomiota, sillä pieni vaiva tuon vahan rinnalla. Jotenkin koen oloni nyt luonnollisemmaksi kuin pariinkymmeneen vuoteen!
Kuten sanottu, jokainen on yksilö. tosin jotkut lääkärit sanovat että tyttärellä on samankaltainen menopaussi kuin äidillään on ollut. elämäntavat ja liikunta auttavat monia, eikä mitään erillisiä lääkityksiä tarvita. Mutta hyvä on että lääkkeitäkin löytyy ja jokainen saa valita itselleen parhaan tavan.
Ne yläpään muutokset taas ovat normaalia henkistä kehittymistä. Tuossa 5:n kympin korvilla kun sellainen kohtaa kaikkia. toisella enemmän toisilla vähemmän. ne jotka eivät ole tässä vaiheessa kokeneet saaneensa elää sellaista elämää kuin aikoinaan kaavailivat, tekevät käännöksen tai vaipuvat apatiaan ja katkeruuteen.