Muutama viikko sitten mieheni työporukka oli ollut päivän jossain mökillä viettämässä aikaa ja illaksi oli tarkoitus tulla kotiin. No illalla tuli viesti että hän menee työkaverinsa luokse yöksi kun on kovassa humalassa ja asia oli ok. No kahden päivän päästä mies kertoo itkien ettei ollutkaan sen ihmisen luona yötä kun oli sanonut, vaan naispuolisen työkaverinsa. Samassa sängyssä nukkuivat, suudelleet olivat ja mies oli ollut boksereilla ja sillä naisella oli ollut päällä vain alushousut. Seksiä ei kuulema ollut (ja sen olen todennut melkein 100% varmaksi) eikä alapään koskemista vain suutelemista. Ei osannut sanoa miksi näin tapahtui koska meillä on asiat olleet hyvin aina, petissäkin elämää on, paitsi nyt ehkä hieman vähemmän viime aikoina kun kaksi pientä lasta. Rakastan miestäni tosi paljon ja näytän sen hänelle ja samoin hän minulle, en olisi ikinä uskonut että meille käy näin! No asia on puitu perin pohjin meidän välillä ja anteeksi olen antanut, mutta unohtanut en. Mies myönsi että oli ehkä hiukan ihastunut siihen naiseen ja tajusi sen vasta tapahtuneen jälkeen. Mutta päättänyt jättää sen asian sikseen kun perhe ja vaimo tärkeämpi.
Asiaa ollaan käyty läpi nämä muutama viikkoa ja mies on kertonut kaiken mitä tapahtui ja kuunnellut kärsivällisesti miltä minusta tuntuu ja vastaillut kysymyksiini ja tiedän että hän katuu asiaa. Hän on tosi pahoillaan ja niin oli tämä nainenkin ollut. Mutta en voi sille mitään että olen koko sen ajan mustasukkainen (mitä en ennen tätä tapahtumaa ole ollut) kun mies on töissä ja kaikki on hyvin taas kun hän tulee kotiin. Tämä nainen ja minun mieheni eivät näe koko aikaa töissä ollessaan koska ovat eri osastoilla, mutta kahvitauolla saattavat olla samaan aikaan ja syömässä, enkä minä voi enkä halua niitä estää toisilleen juttelemasta. Ollaan yhdessä viidettä vuotta ja ymmärrän että pitkissä suhteissa ihastumisia on välillä, mutta sen pitäisi jäädä siihen.
Mutta siis tämän jutun juju oli se että joudunko minä elämään tämän tunteen kanssa koko loppuelämäni vai onko siitä tapahtuneesta niin vähän aikaa että se on mielessäni vähän väliä?
Asiaa ollaan käyty läpi nämä muutama viikkoa ja mies on kertonut kaiken mitä tapahtui ja kuunnellut kärsivällisesti miltä minusta tuntuu ja vastaillut kysymyksiini ja tiedän että hän katuu asiaa. Hän on tosi pahoillaan ja niin oli tämä nainenkin ollut. Mutta en voi sille mitään että olen koko sen ajan mustasukkainen (mitä en ennen tätä tapahtumaa ole ollut) kun mies on töissä ja kaikki on hyvin taas kun hän tulee kotiin. Tämä nainen ja minun mieheni eivät näe koko aikaa töissä ollessaan koska ovat eri osastoilla, mutta kahvitauolla saattavat olla samaan aikaan ja syömässä, enkä minä voi enkä halua niitä estää toisilleen juttelemasta. Ollaan yhdessä viidettä vuotta ja ymmärrän että pitkissä suhteissa ihastumisia on välillä, mutta sen pitäisi jäädä siihen.
Mutta siis tämän jutun juju oli se että joudunko minä elämään tämän tunteen kanssa koko loppuelämäni vai onko siitä tapahtuneesta niin vähän aikaa että se on mielessäni vähän väliä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Lisään vielä että monesti mieheni sanoo ja vanottaa ettei minun tarvitse olla mustasukkainen kun huomaa että asia vaivaa minua vieläkin..
No itse sinä ajan kannsa sitten tiedät pääsetkö asian yli vai et tuskin sitä kukaan muu voi sinulle kertoa. Vaikka näin voi pahalta tuntua, mutta sinähän tämä asian olet kokenut ja jokainen ihminen käsittelee asiat eri tavalla.
Työkaveri ei sen kauempaa. Jos ovat viattomia voivat rehdisti molemmat selvittää kanssasi asian, jolloin sinä saat mielenrauhan. Jos pakoilee jompi kumpi, se on siinä. Kysäsepä mieheltäsi, voitteko jutella asian porukalla pois päiväjärjestyksestä.
Arvosta rehellisyyttään.
Olen tosi tyytyväinen että hän kertoi asian itse ja heti kun oli tapahtunut. Ja olen sanonut sen myös hänelle. Eiköhän tästä pikkuhiljaa eteen päin päästä.
P.s. kysyin mieheltäni että olisinko voinut soittaa tälle naiselle ja sanoa ystävällisissä merkeissä etten halua olla kenellekään vihainen ja antaa asian olla kunhan vain tiedän ettei se tule toistumaan. Mutta ei oikein innostunut asiasta... Olisikohan pahasti tehty jos soitan sille mieheni tietämättä, eikä ole tarkoitus alkaa räyhäämään tai haukkumaan.
Älä lähde soittelemaan sille naiselle,anna olla.Selvität asian miehesi kanssa ja sillä siisti.Pahinta olisi toimia miehesi selän takana,se eukko kertoo kuitenkin,ovathan he työkavereita.Yhteydenottosi saattaa aiheuttaa jopa hilpeyttä tässä naisessa ja hänen kavereissaan,ei hän ole vastuussa tai edes kiinnostunut teidän parisuhteestanne,näithän sen jo.
minäkin...
Mieheni petti työkaverinsa kanssa.
Mutta ei ollut niin rehellinen kuin miehesi eli ei itse kertonut eikä myöntänyt vasta kuin oli pakko.
En halua maalata piruja seinille, mutta jotenki "pettäjät" aina kertovat asiat itselleen eduksi ja paljon vähemmän kuin mitä oikeesti on tapahtunut. Suojelevat kuitenki vaan itseään.
Mieheniki väitti, että ovat vaan "ystäviä" eikä mitään sellaista ole tapahtunut kuin mitä minä kuvittelen.
Ovat edelleen työkavereita ja myöskin minua mietityttää, miten työpävivät menevät.
Onko kaikki heidän välillä ohi, niin ku mieheni sanoo vai ei?
Heillä on aina silloin tällöin yhteisiä työmatkoja ja ne ovat minulle sietämättömiä.
Pääsenkö tästä tunteesa ikinä eroon?
Luottamus kun on vähän kadoksissa.
En ole ottanut tähän työkaveriin yhteyttä, pitäisiköhän soittaa ja varmistaa kaikki asiat. Kysyin mieheltäni, voinko soittaa / ottaa yhteyttä tähän työkaveriin, johon mieheni vastasi, että voit, ota vaan yhteyttä, jos haluat.
Sen päätöksen tein etten lähde soittelemaan.
Olen nyt kahdesti nähnyt tämän naisen, kun ovat töissä liikkeessä, jossa tulee asioitua silloin tällöin. Kummallakin kerralla ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä, en ole lähtenyt kyyläys reissulle, vaikka on monesti tehnyt mieli :D Mutta nainen on mennyt tosi vaikeaksi, punaiseksi ja hävennyt suoraan sanottuna kun on minut nähnyt. Ja mieheni on kertonut kun ovat sattuneet olemaan samaan aikaan kahvitauolla, niin tämä nainen on ollut tosi etäinen ja vähäpuheinen, siitä lähtien kun meidän kohtaaminen ensi kerran sattui. Ja mieheni kysyi häneltä että miksi näin ja minua itseänikin kiinnosti mikä on tämä juttu (edelleen ihastunut vai mikä), niin kuulema hänellä on huono olla ja kuvottaa sen tapahtuman takia. Tällaisen version olen minä saanut kuulla. Ehkä tämäkin on helpottanut oloani huomattavasti, kun "tiedän" ettei tämä nainen ainakaan roiku miehessäni (kai?). Ja kun töskentelevät ihan eri puolella taloa. Ainahan se pieni ääni päässä sanoo, onko nämä asiat totta mitä mies sanoo, mutta haluan uskoa niitä ja jatkaa eteen päin!
Joka päivä käy tapahtunut mielessä, mutta ei enää tunnu niin pahalle kuin ennen, pystyn jopa syömään jo jotain. Mutta sen olen päättänyt että eletään tätä päivää, eikä muistella tapahtunutta. En tosin enää välttämättä niin helposti päästä miestäni kavereiden luo yöksi baarireissun jälkeen ja olen epäileväinen kun työporukalla on jotain illanistujaisia. Mutta se on varma että ukko saapi häipyä jos enää koskaan tapahtuu minkäänlaista pettämistä, sillon on jotain vikana meidän suhteessa jos ei virheistään ole oppinut/ halunnut oppia!!
Täällä palstalla käydessä aina herää kaikenlaisia ajatuksia mieleen, kun paljon puhutaan ettei se yhteen kertaan jää jne.. Mutta kai se on vaan veistä haavassa käännettävä ja täällä käydä, kun on samankokeneita.
Tästä lähin aina varpaillaan..
että tämä työkaveri häpeää sitä, että suhde jatkuu. Tai, että hänellä on suunnitelmia miehesi varalle (eli haluaa itselleen). Visa-laskun kyllä tarkistaisin tai tiliotteen.
Miehellesi sellainen tieto, että taksilla pääsee kotiin yöksi. Kaverille yökylään - vaihe on kyllä ohi.
Sinuna minä kyllä lähtisin vähän "kavereiden" kanssa tuulettumaan. En tarkoita pettämistä vaan pitämään hauskaa (voimiesi mukaan). Laita mies hoitamaan lasta, niin hänkin saa tietää, mitä on olla kotosalla kun toinen on menossa.
Katso myös, että viihdepuolikustannukset menevät tasan eli sinulle saman verran kans.
Voimia sinulle - jos jotenkin lohduttaa, niin sinulla on paljon kohtalontovereita.
ovat sähköisessä muodossa. Ainakin minun miehelläni eikä niitä voi katsoa. (en ole ap)
Olen kyllä miettinyt mistä punastuminen?! No sen minä uskon ettei mitään suhdetta ole (olenko liian sinisilmäinen?), mutta sitä en osaa sanoa miten tämän ihastumisen laita on molempien kohdalta, voihan se syttyä taas vähän ajan päästä jos ei tällä hetkellä ole mitään.
No sepäs siinä kun yleensä aina on tullut kotiin taksilla viihteeltä, eikä paljoa ole ollut menossa, muuta kuin tuossa naapurin kaverin luona iltaa istumassa. Ja tällä kertaa kun hän jäi "kaverin" luokse keskustaan yöksi, niin kyllähän se minulle kävi, kun en osannut tuollaista odottaa. Tai no pakko myöntää että mielessä kävi sinä iltana kaikkea, kun uusi työ, uudet työkaverit (naispuolisia suurin osa), mutta eihän minun mies sellaista!
Puhelinlasku on meillä ehkä se mistä näkee, onko jotain meneillään. Nimittäin miehellä tosi pieni puhelinlasku yleensä ja lasku on minunkin nähtävissä muiden laskujen pinossa. Miehellä ei sellaisia harrastuksia ole, että olisi poissa kotoa, työvuorot näkyvissä jääkaapin ovessa ja aika paljon hän kotona on töiden jälkeen, että jos tulee tällaisiin asioihin muutosta niin osaan epäillä.
Kyllä tuulettumaan lähden heti kun pienin lapsi on sen ikäinen että nukkuu yönsä paremmin. Ei ole tarkoitus lähteä tilejä tasaamaan mutta mieli on erilainen. Ennen olin tosi torjuvainen muita miehiä kohtaan, ihan viattomissa tapauksissa, kun ajattelin vain miestäni ja miltä hänestä tuntuisi. On mustasukkainen kun lähden käymään ystävieni kanssa tanssimassa, mutta ei yli- sellainen. Eikä näytä sitä mustasukkaisuutta, mutta on kertonut ettei saa sinä yönä unta kun hänen mielestään olen viehättävä että muitakin ottajia olisi ja hän ei tajua mitä minä hänessä näen. Mutta minä olen yhden miehen nainen ja se olisi pitänyt jo näiden vuosien ajan tajuta.
Kiitos ja en varmastikaan ole ainoa.
Voi sun juttus on niin samanlainen kuin mun :(
Kuukausi sitten mieheni lähti työpaikan pippaloihin, joihin minun piti mennä aveciksi mutta sairaistuin enkä päässytkään. Miehen piti tulla yöksi kotiin, mutta jossain vaiheessa tuli viestiä että kyyti meni ohi suun ja oli pakko pienellä porukalla jäädä juhlapaikkaan yöksi.
Pari päivää mies oli todella kummallinen, hetken aikaa itsekin ihmettelin, että ihastuikohan mies siellä kemuissa nyt johonkuhun tai jtn..no jos vaikka niin so what, sitä sattuu. Sitten tulikin puhelu itkevältä mieheltä. Ei pysty silloisen vahvan humalatilansa takia selvittämään asioita täysin, mutta joku eukko (jonkun toisen juhlijan avec!) oli kuvioissa ja aamulla mies heräsi omasta oksennuksestaan kondomiroska taskussaan... :/ Mies vannoo, ettei muista lähes mitään, eikä ole varma harrastiko hän seksiä, mutta oletettavasti ja sillähän ei nyt oikeastaan ole enää mitään väliä!
Tää on kans niin kumma juttu, koska ollaan oltu yhdessä 5 vuotta ja meillä on ollu tosi hyvä suhde. Edelleen joka päivä vannotaan rakkautta, mies kehuu aina ulkonäköäni yms. eikä todellakaan ole vaikuttanut kyllästyneeltä vaikka se olisi aivan normaalia.
Anteeksi olen myös antanut, mutta voinko unohtaa? Välillä on hyviä päiviä ja välillä asiaa tulee mieleen ja tuntuu ihan hirveän pahalta. Minäkään en ole ennen olllu mustasukkainen mutta nyt tuntuu tosi kamalalta kun mies lähtee ilman minua jonnekin. Jotenkin mietin koko ajan jossain bussissakin, että tuossa on kivannäköinen nainen, olikohan se mieheni pano tuollainen...yms.
Noita firman pippaloita järjestetään pari kertaa vuodessa, aina ennen olen ollut mukana. Voinko enää mennä ilman, että koko ilta ois pilalla kun koko ajan ajattelisin, että kuka se nainen on ja onkohan se täällä..?
Sitä mieltä oon kans, että tuo oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun mua tässä suhteessa petetään ja mustakin tuntuu etten enää ole "ihan niin pidättäytyväinen" kun lähden tyttöporukalla ulos! Mua saa muutkin ukot tanssittaa ja ihailla jos oma ukko voi tunkea vehkeensä jonkun puolivieraan naisen tussuun tuosta noin vain.
Nyt ollaan jo plussan puolella kun on aikaa hiukan kulunut asiasta. Mutta päivittäin ajattelen asiaa, mutten niin paljon kuin ennen. Monesti ollaan juteltu siitä naisesta, olen varmaan omituinen mutta haluan kuulla siitä ihmisestä ihan samalla tavalla niinkuin mieheni muistakin työkavereista. Mies kertoo monesti jos on töissä jutellut tämän naisen kanssa ja minulle se on ok, se tuntuu jotenkin vilpittömältä kun mies voi kertoa asiasta. Mutta aina sitä kuitenkin miettii että mikä niistä on totta.
Onko miehesi kertonut naisen nimeä? Tai jotain hänestä? Tai oletteko jutelleet siitä asiasta? Meillä ainakin se oli suhteen pelastus kun jannattiin asiaa pari viikkoa ja sain tietää pienetkin minulle merkittävät asiat.
Voimia sinulle ja jos tästä nyt jotain hyvää voi sanoa niin ainakin miehesi itse kertoi asiasta eikä joku muu!
Unohtaa tuskin voi koskaan, mutta hyvällä tuurilla ja parannetuilla väleillä se jää sinne taka-alalle piiloon.
Mikähän teidän suhteessa mättää kun pitää työkaverin kanssa sänkyyn mennä? Ja sinä uskot ettei ollut seksiä. no,henkistä kiinntymystä kuitenkin ja halua seksiin. mietipä mikä teillä on ongelma.
voihan se olla että selviättekin tuosta mutta pahalta kuulostaa.
Ei millään pahalla, mutta sänky merkitsee sitä, että jotain muutakin kuin nukkumista on harrastettu. On varmaan merkityksetön tapahtuma sekin, mutta en hyväksyisi minkäänlaista tapaa olla toisen kanssa sängyssä vaatteet päällä tai sitten alasti. Ajattele nyt!
On pahimmat tunnekuohut laantuneet täälläkin jo. Välillä asia tulee mieleen ja tulee tosi surullinen olo ja välillä menee päiviä etten ajattele asiaa.
En ole kysellyt siitä toisesta naisesta mitään tarkempia tietoja. Jotenkin en ole halunnut, kun piinaan muutenkin itseäni kaikenlaisilla mielikuvilla. Lisäksi mieheni on alusta asti sanonut, että hän ei tiedä tuosta naisesta mitään. Se oli jonkun toisen juhlijan avec, joka jo siinä yön edetessä katosi jonnekin. Joku etunimi tai lempinimi on kuulemma tiedossa, sitä en ole halunnut tietää.
Mulle toimii paremmin, että tää pettäminen oli sellanen määrittelemätön möykky, kuin ikuisesti mielessäni "blondi Sofia 26 vuotta, kansantaloustieteen opiskelija, harrastaa bailatinoa, nauraa paljon" jne.
Tuo firman juhla missä pettäminen tapahtui, on sellainen hieno pukujuhla ja mielessäni pyörii vain miten siellä on nuuskittu hajuvettä kaulalta, nosteltu hienon hameen helmoja, hieno kampaus on lösähtänyt, huulipuna on syöty huulilta :/
Sitä olen yrittänyt tivata, että miten tilanne saattoi edetä tuollaiseen pettämiseen, mutta humalatilaansa vedoten mies sanoo ettei hänellä ole selkeää käsitystä. Noh, jossain vaiheessa on mielestäni täytynyt tehdä tietoinen päätös "nyt lähden tuon eukon matkaan, vaikka on kotonakin oma kulta".
Olo on jotenkin yksinäinen. Mulle tää parisuhde on ollut sellanen elämän kivijalka ja jotenkin tuntuu, ettei mihinkään voi enää luottaa.
Näin jälkeen päin ajateltuna, olisi itsestäkin parempi olla tietämättä likaisia yksityiskohtia, niitä jannaa vaan mielessään uudestaan ja uudestaan.
Nyt on taas muutaman päivän pyörinyt asiat päässä ja tuntunut tosi surulliselta, mutta sitten se taas kaikkoaa (onneksi) joksikin aikaa pois mielestä. Viimeksi eilen mieheni sanoi ennen nukkumaan menoa ettei halua menettää minua, eikä aio enää tehdä mitään typerää, mikä rikkoisi meidän välit. On hyvä tietää että mies ajattelee niin, tuntuu että koko ajan tarvitsisin tunnustusta mieheltäni että haluaa olla kanssani. Vaikka päivittäin kerrotaan kuinka rakastamme toisiamme ja myös huomoimme toisiamme. Mutta jotenkin tulee paljon varmempi olo kun hän on pahoillaan tapahtuneesta. Vaikka se taas muistuttaa pahoista asioista. Ja sitten sisälläni herää se epäilijä, joka miettii että miksi se koko ajan pyytelee anteeksi, onko niillä vieläkin meneillään jotain..
Meilläkin tämä suhde on ollut aina hyvä, voisi sanoa melkein täydellinen (ainakin minulle), harvoin on riidelty (tietysti sanaharkkaa on, mutta ne on selvitetty heti), sänkypuuhatkin toimineet ja kummatkin nauttivat, hauskaa on yhdessä ja on ollut hyvä olla toisen kanssa, ei nalkuteta toisillemme, mutta kuitenkin sanotaan suoraan mitä halutaan. Niin en vaan ymmärrä miksi näin kävi.
Itse olen ainakin huomannut että koko ajan pienistäkin asioista päässäni epäilen, mutta sitten ajattelen ettei se nyt millään voi pitää paikkaansa, mutta eihän minun mieheni pitänyt koskaan pettääkään minua?!
Siis haloo
Kaksi aiukuista on ollut samassa sängyssä ja vähän maistaneita.
Tuskin on jäänyt pelkkään suuteluun. Ei kukaan normaali nainen ja mies voi pitää näppejään
erossa toisistaan. Vetomoimaa on ollut jo ennen, koska ovat samaan sänkyyn päätyneet.
Ei tuota usko kukaan muu, kuin sellainen, joka haluaa siihen uskoa.
Miehet kertovat ummet ja lammet, koska tietää, että vaakakupissa on paljon.
Vaimo, perhe, koti. Olis kannattanut tuota miettiä jo ennenkuin lähti naisen matkaan.
Pelkäsi varmaan, että saat jostain tietää ja halusi itse tunnustaa.
Joskus kannattaa ottaa ne vaaleanpunaiset lasit nenältä pois.
Mulla on kans samantapaine tilanne. Mies oli reissussa poikaporukalla ja vietti baari-illan ja yön jonkun naisen kanssa. Seksiä oli, mutta puhelinnumeroita tms. ei vaihdettu. Mies kertoi tapahtuneesta itse seuraavalla viikolla, ja sanoi, ettei seksi vieraan kanssa ollut läheskään niin hyvää kuin meidän. Oli vieran naisen kanssa, koska uusi ihminen tuntui erilaiselta,jännältä ja haluttavalta.
Tapahtuneesta on jo yli puoli vuotta ja pikkuhiljaa se häipyy mielestä. Välillä päiväksi, välillä en viikkoon ajattele koko asiaa. Itsekin talven mittaan epäilin miestäni ihan kaikesta ja "piru istui olkapäälläni kuiskuttelemassa", että: eihän tohon voi luottaa ollenkaan, ties vaikka kauppareissullakin kävisi ihan muissa hommissa. Olen tullut siihen tulokseen, että voin antaa anteeksi ja unohtaa ainoastaan tietoisesti päättämällä tehdä niin. Unohdan asian keskittymällä hyviin asioihin meidän suhteessa ja tietoisesti työntämällä asian pois mielestäni. En halua olla onneton ja rypeä yhdenillan sekoilun takia itsesäälissä, kun meillä on ollut sen jälkeen jo niin paljon onnenhetkiä. Tuntuu, että nyt rakastan miestäni oikeasti selaisena kuin hän on, enkä itse luomaani kuvaa satuprinssistä, joka ei tee koskaan virheitä. Mies ei enää halua puhua pettämisasiasta, tuntee katumusta ja häpeää ja siksi hänkin mielellään unohtaisi. OIen kuitenkin sanonut, että haluan tietää perimmäisen syyn, miksi mies antoi itsellensä luvan lähteä vieraaseen sänkyyn.
Tiedän omasta kokemuksesta (petin aikaisemmassa suhteessani) ettei syy selkene pettäjälle heti. Koko asian haluaa vaan työntää pois mielestään, koska pettäminen ei merkinnyt sitä, etteikö rakastaisi kumppaniansa. Olen itse miettinyt omaa menneisyyden virhettäni vasta nyt, nykyisen mieheni oltua uskoton. Koin jotenkin, etten saanut ex-mieheltäni kaipaamaani arvostusta ja intohimoista rakkautta. Se oli pääosin omaa itsetunnon puutettani. Olisin halunnut, että ex-mieheni ottaa päätehtäväkseen sen, että tekee minut onnelliseksi. Sivusuhteeni oli todella komea mies, johon hullaannuin. Halusin tuota miestä todella paljon. Se, että suhde oli kielletty, teki siitä entistäkin jännittävämpää. Paikkailin myös itsetuntoani sillä, että sain ihailua toiselta mieheltä. Ei ollut tarpeeksi näkemystä ja itsevarmuutta, että olisin ollut uskollinen ja miettinyt ex-mieheni tunteita. Tein vaan, vaikka tiesin tekeväni väärin. Halusin liikaa, enkä ajatellut. Eikä tuosta salasuhteesta jäänyt käteen mitään. Jälkikäteen tiedän, että olisin voinut toimia toisin ja olisi pitänyt jättää hölmöilemättä. Uskon, että kerrasta voi oppia. Ja näköjään minun (ja nykyisen mieheni) pitää nämä asiat oppia kantapään kautta. Itse en ole pettänyt tuon yhden kerran jälkeen. Tunnistan tilanteet, joissa halu voisi voittaa järjen enkä anna asioiden kehittyä siihen suuntaan. Näen, miten mieheni katuu ja häpeää tekoaan ja tiedän myös, miten suurta vihaa voi tuntea pettäjää kohtaan. Ja kuinka paljon petetyksi tuleminen sattu. En halua miestäni loukata.