Olen ollut vuosia ihastunut varattuun "työkaveriini", enkä ole puhut asiasta hänelle. Mitä neuvoja antaisitte? Hassua on se, että mitään yhteistä elämäntilanteissamme ei ole, mutta viihdyn hänen seurassa todella hyvin yhteisissä työpaikan tapahtumissa silloin harvoin kun sellaisia on, eikä hänkään ole karkuun juossut. Olen kohdannut myös kiinnostavia ja vapaita ihmisiä, mutta tuo asia on jotenkin häirinnyt ajatuksia, siten etten ole lähtenyt heihin tekemään tuttavuutta.
Kiinnostunut varatusta, jelppiä
jelppiä
35363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Älä kerro, älä vihjaa, älä tee asialle mitään! Kun työkaverisi ei ole lähestynyt sinua "sillä lailla" tähän mennessä, hän ei melko varmasti aiokaan tehdä sitä. Jos sinä otat asian omiin käsiisi, saat siitä vain harmia. Pahoitat mielesi ja/tai nolostut, jos hän torjuu sinut sanallisesti. Hän voi myös innostua ja ruveta leikkimään ihastumisleikkejä, tai sitten hän riemuissaan lähtee sänkykumppaniksi ainakin joksikin aikaa. Puolisonsa jättää tosi harva, mutta pieni vieraissa käynti on helppo oikeuttaa sillä, että eihän hän ole syyllinen, kun sinä kerran pyysit! Mielipahaa parempaa et tuollaisesta suhteesta tule saamaan.
Olen itse ollut samassa tilanteessa, joten vaihtoehdot ovat tuttuja. Kun ympärilläsi kerran on kiinnostavia, vapaita ihmisiä, jätä tuo vakiintunut ihminen siippoineen rauhaan. Fyysistä huvia saat helpomminkin ja vähemmin seurauksin vapailta ihmisiltä, ja silloin kaikki muukin on mahdollista.
"Älä kerro, älä vihjaa, älä tee asialle mitään!"
Onko jotain syytä jättää kertomatta ihastumisesta, jos en kuitenkaan ole painostamasta tai odottamassa häneltä mitään? Antaisin hänelle vain mahdollisuuden reagoida asiaan, ja ehkä piristäisin sillä hänen päivää/iltaa. En oikein koe voivani nolostua tai pahoittavani mieltä, oli hänen vastauksensa sitten mikä tahansa tai pelkkä hiljaisuus.
"Mielipahaa parempaa et tuollaisesta suhteesta tule saamaan."
Koen kuitenkin koko ajan mielipahaa siitä, etten ole puhunut asiasta, enkä näin ollen antanut hänelle mahdollisuutta reagoida asiaan.
Puhuin nyt vain omasta kokemuksestani, ja minä olen kokenut asian juuri kuvailemallani tavalla. Tunteiden ilmaisemisesta seuraa (kokemukseni mukaan) vain jossittelua ja epämukavaa oloa puolin ja toisin. Toinen aina (kok. muk.) odottaa ja ajattelee enemmän kuin toinen, ja kumpikin tavallaan tuhlaa aikaansa. Mielipahaa voi tuntea monesta asiasta, mutta nolous ja mielipaha ovat aika ikävä tunne.
Katsotaan, mitä muilla on sanottavanaan. Minun mielipiteeseeni vaikuttaa varmasti tosi paljon se, että lämpimien tunteideni kohde oli pitänyt minulta puolisonsa piilossa jo pari vuotta, vaikka minä kuvittelin meidän puhuneen vapaasti ihan kaikesta maan ja muun väliltä.
Vastakysymys: Miksi edes koittaa kepillä jäätä, kun toinen on varattu??
Mielestäni on todella epäkunnioitettavaa lähestyä toista jos tietää hänen olevan varattu, jätä hänet rauhaan tuon ihastus-tunnustuksen tiimoilta. Et voita siinä mitään muuta kuin halveksuntaa sinua kohtaan, mikä tekee sinusta halvan oloisen, jos lähdet vikittelemään varattua.
"Vastakysymys: Miksi edes koittaa kepillä jäätä, kun toinen on varattu?"
Elämänkokemus on opettanut, että onnensa eteen on tehtävä työtä ja riskejäkin on joskus otettava.
"Mielestäni on todella epäkunnioitettavaa lähestyä toista jos tietää hänen olevan varattu"
Kirjoitin jo toisaalle, etten odota tai vaadi häneltä pettämistä tai eroamista, vaan haluaisin antaa hänelle vain mahdollisuuden reagoida miten haluaa. Pieni flirtti voisi myös piristää hänen päivää, vaikka onkin varattu. Hänellä ei mielestäni pitäisi olla tällöin mitään syytä epäkunnioitukseen.
”Et voita siinä mitään muuta kuin halveksuntaa sinua kohtaan mikä tekee sinusta halvan oloisen, jos lähdet vikittelemään varattua. ”
Tilanne olisi tuolloinkin kuitenkin paljon parempi kuin nykyinen ratkaisematon tilanne. Voisin tällöin mennä hyvällä mielellä eteenpäin ilman jossittelua.
"Kirjoitin jo toisaalle, etten odota tai vaadi häneltä pettämistä tai eroamista, vaan haluaisin antaa hänelle vain mahdollisuuden reagoida miten haluaa. Pieni flirtti voisi myös piristää hänen päivää, vaikka onkin varattu."
Harmiton flirtti ei ole pahasta, olet oikeassa
"Tilanne olisi tuolloinkin kuitenkin paljon parempi kuin nykyinen ratkaisematon tilanne. Voisin tällöin mennä hyvällä mielellä eteenpäin ilman jossittelua."
Sotii vastaan edellisen lauseesi kanssa.... Olet kuitenkin valmis vikittelemään toisen miehen.
Toivon että katsot tilanteen loppuun ja että tämä mies olisi sen verran fiksu, että antaa sinulle pakit ja silloin saat kyllä varmasti aikamoisen maineen päällesi, vokoteltuasi varattua miestä...
"Olet kuitenkin valmis vikittelemään toisen..."
Kukaan (puoliso tai ihailija) ei kuitenkaan voi omistaa toista (vapaata tai varattua), ja kuten sanoin en olisi häntä kehottamassa tai odottamassa eroamaan perheestään tai pettämään. Olen vain miettinyt ihastuksen kertomista hänelle, ja ihastumisesta keskustelemista, jotta asia laukeaisi omassa päässäni ja pääsisin eteenpäin, (enkä nyt tarkoita mitenkään välttämättä hänen kanssaan). Koen jopa harmittoman flirtin olevan enemmän vikittelemistä, kuin ihastumisesta kertomisen. Kyseessä on aikuinen ihminen, ja sen verran mitä häntä tunnen, en usko hänen kertovan tämänkaltaisia henkilökohtaisia asioitaan eteenpäin.
Kun sanot "perheestään" tarkoittaako se sitä että hänellä on lapsia? Jos on, niin älä missään nimessä mene mitään siihen väliin nokkaasi tunkemaan. Miehet menevät ihan hajalle jos tyhmyyttään/tylsistymistään eroavat lapsistaan. Parempi erota niin ettei ole ketään kolmatta osapuolta. Sinä olisit lopulta vain väliaskel tämän miehen elämässä.
No jos olet itse aikuinen ihminen, jättäisit varatun henkilön rauhaan. Kysyt keneltä tahansa, niin jokainen on sitä mieltä että on tyhmää lähteä "tunnustamaan" ihastuksensa VARATTTUUN, voi jessus...
Sinusta huomaa, että olet päätöksesi tehnyt mutta harva pitää kaltaisiasi ihmisiä missään arvossa suhde-elämässä. Toivottavasti pilkka osuu omaan nilkkaan vielä sinullekin, niin ehkä asenteesi muuttuu kun kasvat oikeasti aikuiseksi jopa ajatuksiltasi.
Milloin tunteista puhumisesta on tullut turn-off suhde-elämässä, tai ihastumisen tunnustamisesta pilkkaa?!?!? Tarkoitus ei ole ahdistella tai kiusata ketään, ja aikuisena, vaikka olisin varattu, en pitäisi lapsellisena jos joku tunnustaisi olevansa ihastunut =)
Enhän minäkään ihastuksen tunnustusta pahana pidä, mutta jos sen menee tietoisesti kertomaan henkilölle jonka TIETÄÄ OLEVAN VARATTU, niin kyllä silloin sitä kertojaa pidetään kevytkenkäisenä...
Jos ei ole "minkäänlaista" oletusta/odotusta, että toinen tekisi jotain tunnustuksesi jälkeen, niin mitä helkkarin hyötyä siitä sinulle muutoin olisi?????
Mietippä, jos sinä olisit tämän kumppanin paikalla ja sinun miestäsi joku SUUNNITTELEE vokottelevan... Itse olen sinkku, eikä siis kuuna päivänä tulisi mieleenikään vokotella varattua miestä tietoisesti. En ymmärrä, mitä sinunlaistesi ihmisten päässä oikeen liikkuu, ei minkäännäköistä myötätuntoa tätä puolisoa kohtaan...
"Mietippä, jos sinä olisit tämän kumppanin paikalla ja sinun miestäsi joku SUUNNITTELEE vokottelevan..."
Luottaisin kumppaniini, tai sitten epävarmuuttani pelkäisin toisen vievän hänet =| Vaikea sanoa; en ole kokenut tilannetta noin päin. Hienoa olisi, jos luottamusta olisi niin paljon etteivät ulkopuolisten ihastuksen tunnustukset aiheuttaisi mutkia suhteeseen, vaan piristäisi kumpaisenkin arkea ja mielialaa. Itse ainakin pyrin tähän. En ole suunnitellut pommittavan ihastumistunnustuksilla, vaan vain kertovan asiasta, ja se on jotain muuta kuin vokettelua.
"En ymmärrä, mitä sinunlaistesi ihmisten päässä oikeen liikkuu, ei minkäännäköistä myötätuntoa tätä puolisoa kohtaan... "
Vaikka lähestyn vapaata ihmistä, tai vapaa ihminen lähestyisi minua, niin häneenkin on yleensä jokin muu ihastunut. Tunnustukselleni aiheutan vastaavan mielipahan reaktion tuolla ihmiselle, kuin varatun puolisolle, jos hän saa siitä tietää. Jos kuitenkin asetan aina näin kaikki itseni edelleni, enkä voi ihastuksen kohteen osaavan tehdä oman itsenäisen ja vapaan valinnan, niin en koskaan voi saavuttaa mitään. Annan myötätuntoa puolisolle kuten kaikille eronneille ja sinkuille, mutta en haluaisi uhrata omaa elämää muiden takia.
Pidän ihastumisen kertomista varatulle sopivana siinä missä vapaallekin, sillä kumpaakin on kuitenkin yleesnä joku muukin myös ihastunut/rakastunut.
Viestiesi perusteella olet kyllä vielä nuori sekä naiivi, mutta elämä opettaa sinutkin vielä...
Minä en väen väkisi menisi vokottelemaan varattua. Olen seurustellut varattujenkin kanssa, mutta aina niin että he ovat lähestyneet minua.
Olin kerran vuosia ihastunut varattuun työkaveriin ja tultiin just tolla lailla hirveen hyvin juttuun, istuttiin kokouksissa yhdessä yms. Luulin että ilmassa oli flirttiä. Kuinka sattuikaan hän erosi jossain vaiheessa tyttöystävästään ja minulla oli pieni romanssi hänen kanssaan. Surkuhupaisinta oli että kun juttelimme niistä vuosista jolloin olimme olleet samassa työpaikassa hän ei muistanut ollenkaan että meidän välillä ois ollu mitään kemiaa eikä edes sitä että olin istunut häntä vastapäätä!! Ainakin opin tästä sen että ihastuneena voi tulkita tilanteita ihan väärin.
Mitä ehdottaisit? Mietin kuinka suuria ongelmia on edessä jos asian jättää käsittelemättä. Miten helposti tulee ongelmia suhteessa jos edellinen ihastuminen on tavallaan käsittelemättä. Vai unohtuuko tuollaiset asia uuden myötä?
Joskus samankaltaisessa tilanteessa ja lopulta tunnustin tunteeni. Asiaa varmasti helpotti se, että molemminpuoliset tunteet olivat sanomattakin päivänselviä. Vaikka tilanne oli täysin mahdoton, ekä meistä paria varmasti ollut tarkoituskaan tulla, niin ainakin tuo auttoi sitten lopulta eteenpäin. Aivan liian pitkään olin täysin kykenemätön edes kiinnostumaan kenestäkään muusta.
Miten pian tunnustuksen jälkeen koit pääsevän eteenpäin, ja miten teidän välit muuttuivat? Oliko tilanteen mahdottomuus yhteinen näkökanta vai olisiko toinen halunnut yrittää siitä huolimatta yrittää edetä pidemmälle?
Hohhoijaa. Sinulla olisi tarjolla ihan vapaita kiinnostavia ihmisiä, mutta haluat väkisin tunkea itseäsi varatun miehen ja hänen puolisonsa väliiin. Kuulostaa äärettömän itsekkäältä. Et ilmeisesti arvosta parisuhdetta yhtään, vaan sinun on vain saatava mitä haluat?
Noh, tee mitä tykkäät. Varaudu nyt kuitenkin siihen että mies ei jatkossa halua viettää kanssasi aikaa tapahtumissa, koska tietää että yrität kammeta itseäsi hänen sänkyynsä ja rikkoa heidän suhteensa. Minä ainakin alkaisin varattuna välttelemään naista joka yrittää iskeä minua.
Oikeastaan voisi olla parempikin että ilmaiset ihastumisesi. Mies ei ainakaan sitten enää kuvittelisi että olet ihan vaan mukava ystävä, vaan tietäisi että haluaisit rikkoa hänen suhteensa ja vampata hänet itsellesi.
En yritä kammeta häntä sänkyyn, ja kunnioitan täysin hänen tunteitaan. Haluaisin kertoa hänelle ihastumisesta jotta pääsisin eteenpäin. Kai ihastumista voi kertoa siten, etteivät välit rikkoonnu? Ei itselle ole tullut mieleen pahoittaa mieltä jos joku on kertonut ihastumisesta, tai alkaa torua toista asian tiimoilta.
Tiedän kyllä miltä tuntuu kun on tosi ihastunut johonkin ja piiiiitkään. Mutta neuvoisin että hankit jotain muuta järisyttävää elämääsi. Tapaile muita miehiä vaikka ei aluksi tuntuis hyvältäkään. Voit vaikka mielikuvituksissasi leikkiä että petät tätä oikeaa ihastustasi. Mene laskuvarjohyppykurssille, kaukomatkalle, bilettämään. Jotain tällasta joka saattaa sysätä ajatuksiasi muuhun suuntaan. Psykologit tietävät että rakastuminen on eräänlainen hulluuden tila. Yritä päästä siitä eroon, koska tuo 'haluan vaan kertoa' on ihan tyhmä itsehuijaus motiivi näille nykyisille ajatuksillesi.
Eteenpäin meneminen ja asian sivulle työntäminen varmaan auttaa, mutta vähän pelottaa toimiiko se, vai alkaako asia kuitenkin sitten joskus vaivata, kun jätti mahdollisuuden kerotoa asiasta käyttämättä. Olen enemmän kiintynyt kuin rakastunut häneen, jos edes tiedän mitä rakkaus on, ja ajatuksissa olen ollut enemmän pedissä muiden kuin hänen kanssaan, koska hän on varattu.
Olen saanut ketjusta sen käsityksen, että nyt sinulle kelpaa ihan mikä tahansa vaikka keskustelupalstalta saatu syy oikeutukseksi tunnustaa tunteesi (kuulostaa ilkeältä, mutta ihan saman olisi voinut sanoa aikoinaan minulle ja se olisi ollut ihan paikkansa pitävä väite). Sanot haluavasi vain saada nähdä reaktion, mutta oikeasti toivot positiivista reaktiota; esimerkiksi "harmi, kun olen perheellinen mies, mutta jos en olisi perheellinen mies..." Jos saat tuollaisen positiivisen reaktion, alat kehräillä mielessäsi lisää ihania kuvitelmia ja jossitteluja ja petät itseäsi niillä edelleen. Syvemmistä tunteista puhuminen ei missään tapauksessa ole aina positiivinen asia, vaikka niin ruusunpunaisesti on helppo ajatella. Tunteiden tunnustaminen muuttaa aina suhdetta johonkin suuntaan.
Oletko katkaisemassa välejäsi tuohon mieheen? Jos et, mikä ihmeen kiire sinulla on? Voit tunnustaa ajatuksesi vaikka lokakuussa tai ensi vuonna, eikä tilanne muutu siitä miksikään. Hän on perheellinen mies, eikä hän varmasti estä sinua kokeilemasta niitä vapaita miehiä, joita ympärilläsi on riittämiin.
Niin riippuvainen en ole keskustelupalstoista tai muiden mielipiteistä, että hakisin täältä oikeutta asialle. :D Kunhan kyselen ja kuulostelen ajatuksia. Ajatukseen, onko sinkun oikeus tunnustaa ihastuminen, sanoisin, että kun kysymys ei ole ahdistelusta tai painostamisesta on vastaus: kyllä, ihastuminen on oikeutettu tunnustaa, oli toinen vapaa tai varattu.
Toisen reaktioin toivoisin toki olevan jotenkin positiivinen, kun en mitään pilkkaa ole tekemässä, vaan positiivisesta asiasta kertomassa. Moni kuitenkin haluaa kuulla olevansa ihastuva ihminen, vaikka onkin varattu. Voisin hänen jopa epäillä ihastuksestani jotain, ehkä =)
Välien haluaisin pysyvän vähintään ennallaan, ja varmaan tunteista voi myös kertoa siten. Ymmärrän jos välit menisi painostuksen tai valitsemaan pakottamisen takia, mutta näin ei ollut tarkoitus toimia. Kiirettä ei varsinaisesti ole, sillä olen tottunut odottamaan, ja seuraava sopiva ajankohta onkin vasta heinäkuussa tai marraskuussa. Halua kertoa asiasta kasvotusten. Mitään suhdetta miellä ei ole vaan olemme vain hyvissä väleissä, silloin harvoin kun samassa seurassa olemme. Ajattelin asian käsittelyn auttaisi pääsemään elämässä eteenpäin.
Mikään ei estä kokeilemasta muita tai yhdenyönjuttuja, mutta en tiedä auttaako se unohtamaan tai vähentääkö halua kertoa ihastumisesta. Kokemuksia jollakin, tästä?
"Välien haluaisin pysyvän vähintään ennallaan, ja varmaan tunteista voi myös kertoa siten..."
Siitä huolimatta, miten kivasti kerrot tunteistasi ja miten kypsä ja ymmärtäväinen mies on, välit eivät kuitenkaan tule pysymään ennallaan. Nähdäkseni on kolme vaihtoehtoa, mitä voi tapahtua:
1. Mies ei ole koskaan ajatellutkaan sinua "sillä lailla" ja vaivaantuu. Sanoo, että "ollaan vain kavereita", mutta käytännössä tuo ei koskaan tule toimimaan, koska hän tietää mitkä todelliset tunteesi ovat. Hän tulee siis ottamaan etäisyyttä. (nimim. Kokemusta on)
2. Mies tuntee vetoa myös sinuun, mutta on kuitenkin periaatteen mies ja rakastaa perhettään enemmän. Siispä hän tulee varmuuden vuoksi ottamaan etäisyyttä vieläkin tehokkaammin, ehkä jopa katkaisemaan välit kokonaan. Tämä tuntuu sinusta pahemmalta kuin vaihtoehto 1: usko minua, hartaasti toivomamme asiat, jotka MELKEIN toteutuvat, ovat kaikista tuskallisimpia. (nimim. Kokemusta on taas)
3. Mies tuntee vetoa sinuun, jättää perheensä ja sinä saat haluamasi. Älä valehtele itsellesi: tätähän sinä tosiasiassa toivot. Jos se on sinusta väärin, niin ota itseäsi niskasta kiinni ja yritä pitää periaatteistasi kiinni. Jos se on sinusta oikein... no, senkun kokeilet sitten vaan. Ota kuitenkin huomioon, että vaihtoehdot 1 ja 2 ovat yleensä todennäköisempiä, äläkä sitten itke jos et haluamaasi reaktiota saakaan.
En valehtele!! Se ei ole se sitä mitä toivon :'( Aino jota toivoisin on hänen antavan arvoa sille, jos uskallan kertoa asiasta, ja salaa toivon hänen pitävän minua edes mukavana =) Siten haluaisin nähdä hänen reagoivan. Tällöin pääsisin eteenpäin hyvillä mielen tietäen, että olen asiasta kertonut, ja ehkä tuolle ihastuksellekin tulisi hyvä olo tiedosta, piti sitten minusta tai ei :| Jos en kerro asiasta tuntuu, etten antaisi hänelle mahdollisuutta. Kun olen toisen kanssa, asian kertominen ei tee oikeutta hänelle, ja silloin hän antaisi sille vielä vähemmän arvoa kuin tässä tilanteessa.
Tarkoitus ei ole alkaa ahdistella tai puhua asiasta jälkeenpäin jos hän ei sitä halua, sillä kunnioitan ja arvostan kyseistä ihmistä niin paljon. Jos tietäisin, ettei hänelle ole mitään tunteita kohtaani tai halua kuulla mitään tunteistani, en tietenkään kertoisi. Mitään järkisyytä kanssakäynnin lopettamiseen hänellä ei pitäisi olla, ja olisin enemmän pettynyt kuin murheissani tai suruissani, jos näin tulisi tapahtumaan. Olen itse säilyttänyt hyvät välit sellaiseen "työkaveriin" joka tunnusti haluavansa sänkyyn, ja josta kieltäydyin. En kokenut tarvetta alkaa vältellä, kun asia käsiteltiin ja hän se myös ymmärsi.
Olet saanut jo monta viisasta neuvoa, mutta tuntuu että olet jo päättänyt asiasta. Kerro sitten hänelle. Sillähän siitä pääsee. Ois kiva kun tulisit takas palstalle kertomaan miten kävi.
Hieman ihmetyttää että jos noin harvoin näette naamatusten niin miten paljon/vähän hän mahtaa sinua ylipäätään ajatella. Vai oletteko muuten yhteydessä?
Jos joudut marraskuuhun saakka odottamaan niin kuulostaa kyllä aikamoiselta pakkomielteeltä koko homma. Siinä sitten jännittelet ja kuvittelet tuhat kertaa kuinka tapaaminen menee.
Minä miehenä vastaan, kun minulla oli vastaavanlainen tilanne töissä että eräs mimmi ensin flirttaili kanssani ainakin vuoden verran ja olihan se tällaisesta ukkomiehestä mukavaa kun nuori neito flirttailee.
Tämä neito lähestyi minua firman pikkujouluissa ja torjuin hänen yrityksensä, välimme jäivät todella kylmiksi minun osaltani. Hän tiesi minun olevan ukkomies ja silti ylitti rajan, olen todella vaivaantunut hänen seurassaan töissä, koska joudumme olemaan tekemisissä melkein viikottain -> ei hyvä!
Ihan kiva on tuo flirtti, kuhan se pysyy siinä harmittomuuden rajan sisällä mutta vaimoni sekä lapset ovat minulle 100% tärkeät, ettei kukaan pikku misu pystyisi tätä perhettä rikkomaan avautumisellaan. En nyt usko että ukkomiehet kauheasti tykkäävät vastaanottaa työkavereiden rakkaudentunnustuksia, työympäristöstä tulee erittäin vaivautunut.
Lupaan tulla kertomaan kuukausien tai vuosien päästä miten kävi. Yksityiskohtia en silloin paljasta :| Yhdessä emme ole, ja kohtaamme harvoin kasvotusten, ja hänellä on oma perhe, joten en usko hänen ajattelevan minua kovinkaan usein :( Ihastumisen tunnustaminen antaa selvyyttä asiaan, sillä ajattelin kysyä silloin mitä hän ajattelee minusta :D Hänen läsnä ollessa ja seurassa en yleensä jännitä niin paljon kuin muiden ihmisten.
jos hän lapsellisesti alkaa vihoitella kun kerron asiasta, niin hyvä. Selviää silloin todellinen luonne, ja perääni on sen jälkeen turha itkeä! Hän on kuitenkin niin rauhallinen, etten usko hänen pahastuvan tunnustuksesta.
No ei välttämättä vihoittelemaan, mutta kyllä se on ihan luonnollinen ja terve reaktio että jos joku nainen alkaa varatulle miehelle ihastumistaan tilittämään ja mies haluaa pitää kiinni nykyisestä naisestaan, niin silloin otetaan etäisyyttä siihen joka sitä ihastumistaan tilittää.
Niin minäkin tekisin ja mielestäni se on hyvinkin järkevä reaktio. Minusta ainakin tuntuisi että olen jotenkin tarkoituksettomasti rohkaissut naista ja antanut valheellisen kuvan siitä että olisin kiinnostunut muustakin kuin normaalista jutustelusta ja kaveruudesta. Sen jälkeen pyskisin kyllä jäähdyttämään välejä ja pitämään välit ihan platonisena työkaveruutena, ettei vaan tule sitä kuvaa että minulla on jotain peliä ko. naisen kanssa.
Ihan normaali ja järkevä reaktio mieheltä joka haluaa säilyttää nykyisen kumppaninsa. Tuskin se miehen nykyinen nainenkaan siitä riemastuisi että työkaverinaiset tilittävät hänen miehelleen ihastumisiaan.
Sinä olet nyt itse se lapsellinen osapuoli. Tapaat ukkomiehen harvoin kasvotusten ja haluat ihan kamalasti tunnustaa hänelle ihastuksesi, kävi miten kävi. Negatiivinen reaktio on mielestäsi lapsellista ja paljastaa miehen "todellisen luonteen", mutta oikeasti tuossa on kyse siitä, että toiveesi saada vastakaikua ajaa nyt järkesi yli.
Etenkin tuo "perääni on sen jälkeen turha itkeä" osoittaa sen, kuinka teinimäistä logiikkasi on. Jos mies torjuu sinut, ei hän takuulla jää itkemään perääsi tai edes muista kaipailla sinua, eikä tuo pieni uhoilu saa oloasi siinä vaiheessa tuntumaan yhtään paremmalta.
Ehkäpä sinä olet niitä ihmisiä, jotka oppivat vain kantapään kautta. Älä nyt kuitenkaan jatka itsesi pettämistä, vaan tee itsellesi selväksi se, mitä rehellisesti toivot (se ei nimittäin ole sitä, mitä olet täällä selittänyt) ja kuinka suhtaudut erilaisiin reagointivaihtoehtoihin.
Anna asioiden olla ennallaan! Työpaikkasuhteisiin ei koskaan pidä ryhtyä. Niistä koituu aina ongelmia, kävi suhteessa sitten miten tahansa.
Ei taida olla ap:llä kaikki inkkarit kanootissa... :D
Itsekkin olen kiinnostunut varatusta ja mun ihmissuhde on vähän läheisempi siksi koska ollaan pysytty ystävinä ja tietenkin tyhmänä menin kertomaan sille tunteistani mutta ei hän tietenkään mitään hermostunut tai sanonut mulle mitään pahaa että ollaan oltu ystävinä ja varmaan jatkossakin pysytään enkä rupee pilaamaan hänen suhdettansa kummiskaan mutta en silti mahda tunteilleni mitään että pakko myöntää että kaiken mailman kuvitelmia on pyörinyt päässä mutta en ole hänelle sanonut mitään että Parempi vaan pysytellä etäällä ja se onnistuukin kun hän asuu toisella paikkakunnalla mutta päivättäin ollaa netissä yhteydessä sillee mutta näemme harvemmin
Kappas, ketjuni nostettu ylös =) Samassa työpaikkassa edelleen, ja nyt on päällä kolme ihastusta. Kaksi varattua, toinen tuo josta kirjoitin, ja sitten yksi uusi varattu jota pääsin vähän myös tässä halailemaan :-), ja sitten eräs sinkku (wow).