Minulla on usein käynyt mielessä ajatus miehestäni eroamisesta. Onko normaalia, että mies käskee ja komentelee minua lähes päivittäin lähinnä kotiasioista.. Hän ei kuitenkaan itse osallistu siivoamiseen ja hyvin harvoin tekee, mitä pyydän.. Tunnen itseni enemmän palvelijaksi kuin kumppaniksi tämän käskemisen vuoksi. Tänään viimeksi hän sanoi käskevään sävyyn, mitä minun kannattaa syödä, kun kuljen työmatkoillani.. Ei kuulemma hampurilaisia ja muutenkin pitäisi syödä terveellisesti. Sitten, kun sanoin kiltisti, että kyllä, niin kuulin hänen äänensävystään, että on silloin tyytyväinen, kun olen samaa mieltä hänen kanssaan.. Vastaan, jos laitan, niin hän alkaa väittelemään.. Eilen hätäännyin, kun olin joutunut käymään lääkärissä ja olin huolissani itsestäni, niin mies alkoi karjua ja huutaa ja saatiin melkoinen väittely aikaiseksi.. Miksei hän voinut lohduttaa ja tukea, kun olin hätääntynyt. Koskaan hän ei lopeta riitelyä oma-aloitteisesti. Kertaakaan ei ole pyytänyt anteeksi ensin, vaikka olisi itse aloittanut riidan.. Ei tue, eikä lohduta aidosti, eikä kehu koskaan, päinvastoin.. Tämä nyt on pieni asia, mutten ole vieläkään saanut syntymäpäivälahjaa, vaikka niistä on kohta kuukausi.. Olen maininnut asiasta, mutten siltikään.. Tässä vasta muutamia seikkoja.. Jostain kumman syystä, en halua erotakaan tai en uskalla.. Perhettä en uskalla perustaa, kuinka tällainen mies kohtelisi lapsia?
Mitä
tehdä?
8363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mielipiteitä kiitos...
minä lähtisin kiivaasti, jos olis mun elämääni enkä hyväksyisi kumppanilta ton kaltaista käytöstä.
Alistat itsesi toisen sairaalloiselle vallankäytölle.
Taitaa olla niin, että elät pelon ilmapiirissä. Hän on väkivaltainen, kertomasi mukaan käyttää törkeää henkistä väkivaltaa, ehkäpä myös myöhemmin fyysistä varsinkin jos et tarpeeksi. Ei ole syytä jäädä, paitsi jos nimenomaan haluat elää pelossa ja turvattomassa ilmapiirissä. Et uskalla lähteä, oletko miettinyt mitä hän voisi tehdä, tai onko ladellut tappauhkaiksia tms.? Pois pääset, kun päätät lähteä. Hankkia oma asunto salaa, salata asunnon osoite kaikille mahdollisille tahoille jotta sinua ei voi jäljittää ja vähin äänin vaan poistut kamoinesi kun hän ei ole kotona. Vapaaehtoisesti hän luultavasti ei sinua päästä, mutta se ei ole syy jäädä. Etukäteen ei kannata mainostaa lähtöä, hän saattaa äityä väkivaltaiseksi. Itse olen lähtöni jälkeen käynyt vuoden verran terapiassa erilaisten pelkotilojen jälkeen, niin pahasti mies minua ruhjoi henkisesti.
Eiköhän se ole pohjimmiltaan kunnon mies, jolla on kenties hiukan stressiä jne. Ja parempi olla vähän tossun alla kuin taivasalla.
stressiä..? Ai silläkö saa anteeksi ala-arvoisen käytöksen toista kohtaan? Tuosta aloittajan tekstistä sai kyllä sen kuvan, että mies on jatkuvasti kotityranni. No, kukin tyylillään - onhan niitäkin naisia, jotka vapaaehtoisesti alistuvat pomotettavaksi, mutta ei tuo laitapeliä kyllä ole, että toinen päällepäsmäröi kaikessa! Nimenomaan taivasalla on parempi kuin tyrannin vallan alla!
Niin stressiä, joo. Nainenhan ei sitten itse kykene hankkimaan asuntoa. kannattas pikkasen perehtyä tarkemmin perehtyä tohon Ulvilan surmaan. Päältäkin näkee että mies taisi melkonen kotityranni.(vainajistahan ei saisi puhua pahaa.)
Minun exäni oli samanlainen, ei koskaan ollut tyytyväinen mihinkään, aina komentelemassa, kehoittelemassa ja vaatimassa. Itse hän ei oikeastaan tehnyt mitään mitä PYYSIN (en siis komentele).
Riitaa haastoi välillä ihan huvikseen ja silloin heitti julmia loukkauksia joko ulkonäkööni tai älynlahjoihini liittyen (joissa kummassakaan ei ole mitään vikaa, päinvastoin!).
Kannustusta mihinkään asiaan liittyen harvemmin herui, jos joskus sattui jotain ikävää niin kommentti oli tyyliin "mitäs minä sanoin"...
En koskaan saanut vilpitöntä anteeksipyyntöä mistään.
Voisin kuvailla häntä narsistiseksi luonteeksi.
Mieluummin erosin kuin olin suhteessa, jossa toinen jatkuvasti pahoitti mieleni. En voinut sanoa olleeni onnellinen hänen kanssaan vaikka hyviäkin hetkiä oli.
Voisin KUVITELLA, että mieheltä eivät omat lapsetkaan saa kannustusta, vaan lähinnä itsetuntoa heikentäviä kommentteja. TAI mies saattaa pitää lapsiaan Jumalan luomina täydellisinä olentoina, kun ovat hänen tekemiään, jolloin hemmottelee lapset pilalle, tekee heistäkin itsekkäitä ilkimyksiä.
Jättäisin tuollaisen miehen, tai siis olen jo jättänyt.
Sinäkin ansaitset ehdottomasti parempaa! :) Jos et jätä niin näpäytä ainakin ja katso meneekö parempaan suuntaan. Kerro totuus mitä mieltä olet hänestä ja millaiseksi hän saa olosi tuntumaan. Tai ala käyttäytyä samalla tavalla häntä kohtaan, niin julmalta kuin se kuulostaakin.
Tässä pari ehdotusta, en todellakaan tarkoita että sinun ehdottomasti täytyisi näin tehdä. :D Hyvää jatkoa sinulle! :)
Mieheni ei ainakaan tällä hetkellä vaikuta, että olisi mahdottoman väkivaltainen, mutta riitatilanteissa on uhannut useasti, koskaan ei ole lyönyt. On meillä hyviäkin aikoja, varsinkin silloin, kun en nosta mitään ikäviä asioita esille, joista pitäisi keskustella. Yleensä syntyy aivan karmea riita, jos yritän saada keskustelua aikaiseksi. Kaikki yhteiseen tulevaisuuten liittyvät asiat, kuten perheen perustaminen on keskustelematta, miehen mielestä ne menevät omalla painollaan.. Mitä tuohon uskaltamiseen tulee, niin tarkoitan sillä sitä, että pelkään pärjäämistäni taloudellisesti ja jotenkin myös henkisesti.. Minulla on sellainen työ, johon vaikuttaa paljon oma henkinen hyvinvointi ja jotenkin kummasti ajattelen, etten yksin ole enää niin vahva.. Vaikka toisinaan tuntuu, että tämä parisuhdekin voi rajoittaa itseni toteuttamista..