ystävyys ja kritiikki

Sen verran korjausta, että ne hänen arvostelemansa ihmiset ovat hänen ex-ystäviään/sukulaisiaan tai muita tapaamiaan henkilöitä. Sinänsä jutut ovat varmaan totta, mutta silti rasittaa kuulla sitä muiden mollaamista. Ainahan ihmisistä nyt jonkun verran puhutaan ja ihmissuhteita ruoditaan, mutta joku rajansa kaikella. Sitäpaitsi ei anna kovin luotettavaa kuvaa, jos puhutaan toisten henk.koht. asioista, jotka ei niinku muille kuulu millään lailla. Esim. nythän voi olla aivan hyvin niin, että mun henk.koht. asioita mitä olen kertonut, levitellään taas jonnekin muualle.

Sanoin hänelle, miten hän voi luulla tietävänsä toisten motiivit ja että hän puhuu mielestäni liian paljon huonoa muista. Kerroin olevani kyllästynyt kuuntelemaan noita negatiivisia juttuja. Mm. monet yhteiset jutut on menny siihen, että hän tilittää muista tuntikaupalla ja ite ei saa sanottua puoltakaan sanaa väliin. Hänen mielestään hänellä on oikeus tehdä näin ja aikoo näin kuulemma toimia jatkossakin.

Olisin kyllä voinut ehkä fiksummin asiani ilmaista ja esitin sen ehkä liian hyökkäävällä tavalla.
Mua vaan ärsyttää muutenkin hänessä semmoinen asenne, että jos ei ole hänen puolellaan niin on häntä vastaan. Mielipide-erotkin on usein semmosia, että joko olet hänen kanssaan väittelyssä tai sitten jäät jyrän alle. Meillä vaan on ollut semmoisia yhdistäviä tekijöitä, mitä mulla ei monenkaan kanssa ole.

Tässäkö tämä kirjoitti:

Sen verran korjausta, että ne hänen arvostelemansa ihmiset ovat hänen ex-ystäviään/sukulaisiaan tai muita tapaamiaan henkilöitä. Sinänsä jutut ovat varmaan totta, mutta silti rasittaa kuulla sitä muiden mollaamista. Ainahan ihmisistä nyt jonkun verran puhutaan ja ihmissuhteita ruoditaan, mutta joku rajansa kaikella. Sitäpaitsi ei anna kovin luotettavaa kuvaa, jos puhutaan toisten henk.koht. asioista, jotka ei niinku muille kuulu millään lailla. Esim. nythän voi olla aivan hyvin niin, että mun henk.koht. asioita mitä olen kertonut, levitellään taas jonnekin muualle.

Sanoin hänelle, miten hän voi luulla tietävänsä toisten motiivit ja että hän puhuu mielestäni liian paljon huonoa muista. Kerroin olevani kyllästynyt kuuntelemaan noita negatiivisia juttuja. Mm. monet yhteiset jutut on menny siihen, että hän tilittää muista tuntikaupalla ja ite ei saa sanottua puoltakaan sanaa väliin. Hänen mielestään hänellä on oikeus tehdä näin ja aikoo näin kuulemma toimia jatkossakin.

Olisin kyllä voinut ehkä fiksummin asiani ilmaista ja esitin sen ehkä liian hyökkäävällä tavalla.
Mua vaan ärsyttää muutenkin hänessä semmoinen asenne, että jos ei ole hänen puolellaan niin on häntä vastaan. Mielipide-erotkin on usein semmosia, että joko olet hänen kanssaan väittelyssä tai sitten jäät jyrän alle. Meillä vaan on ollut semmoisia yhdistäviä tekijöitä, mitä mulla ei monenkaan kanssa ole.

Lue lisää

Hei, teit aivan oikein! "Ystäväsi" kuulostaa sitäpaitsi NARSISTISELTA luonteelta. Eihän tuollaisen paskanpuhujan kanssa kannata edes kaveerata, sillä valitettavasti hän kertoo myös sinusta pahaa muille. Ruotii yksityiselämääsi aivan samalla tavoin, kuin tekee näistä ex-ystävistään. Tyypille on aivan sama, onko esimerkiksi juorussa niinkään perää. Hän kertoo sen silti kaikille ja oikein nauttii toisten mustamaalaamisesta. Mitkään vaikuttimet tai asioista selvää ottamiset eivät tod. häntä kiinnosta. Pääasia, että hän voi vain korottaa omaa egoaan ja loistaa.
Jonkinlainen sota-asetelma ja kaikkien voittaminen omalle puolelleen on toinen avainsana. Niin lapselliselta ja säälittävältä kuin se kuulostaakin.

Itsekin tunsin joskus tyypin joka ei muuta tee kuin levittelee ex-kavereistaan pahaa. Muutenkin kertomasi kuvastaa aikalailla hänen luonnettaan. Puhummekohan samasta henkilöstä? ;)

Been there kirjoitti:

Hei, teit aivan oikein! "Ystäväsi" kuulostaa sitäpaitsi NARSISTISELTA luonteelta. Eihän tuollaisen paskanpuhujan kanssa kannata edes kaveerata, sillä valitettavasti hän kertoo myös sinusta pahaa muille. Ruotii yksityiselämääsi aivan samalla tavoin, kuin tekee näistä ex-ystävistään. Tyypille on aivan sama, onko esimerkiksi juorussa niinkään perää. Hän kertoo sen silti kaikille ja oikein nauttii toisten mustamaalaamisesta. Mitkään vaikuttimet tai asioista selvää ottamiset eivät tod. häntä kiinnosta. Pääasia, että hän voi vain korottaa omaa egoaan ja loistaa.
Jonkinlainen sota-asetelma ja kaikkien voittaminen omalle puolelleen on toinen avainsana. Niin lapselliselta ja säälittävältä kuin se kuulostaakin.

Itsekin tunsin joskus tyypin joka ei muuta tee kuin levittelee ex-kavereistaan pahaa. Muutenkin kertomasi kuvastaa aikalailla hänen luonnettaan. Puhummekohan samasta henkilöstä? ;)

Lue lisää

Sitä mä just vähän pelkään, että meneeköhän nyt mun kertomat jutut jonnekin eteenpäin ja minkälaisena.
Tiedänhän mäkin, että kuka mies hakkaa naistaan ja miten monen kanssa joku hänen ex-ystävänsä on ollut sängyssä tai kenellä on joku psykiatrinen tai muu diagnoosi jostain sairaudesta. Ja tuntuu, että jos hän on jossakin asiassa omalla kohdallaan "valaistunut", niin muiden pitäs alkaa toimii samalla tavalla ja noudattaa samoja asioita elämässään. Ja hänen kämppäkaverinsa ei sais kutsuu kylään semmosia omia kavereitaan, mitkä tekee hänen olonsa epä-mukavaksi. Eikö sitä varten oo oma huone, että voi olla siellä, jos ei haluu toisen kavereita nähdä?

Been there kirjoitti:

Hei, teit aivan oikein! "Ystäväsi" kuulostaa sitäpaitsi NARSISTISELTA luonteelta. Eihän tuollaisen paskanpuhujan kanssa kannata edes kaveerata, sillä valitettavasti hän kertoo myös sinusta pahaa muille. Ruotii yksityiselämääsi aivan samalla tavoin, kuin tekee näistä ex-ystävistään. Tyypille on aivan sama, onko esimerkiksi juorussa niinkään perää. Hän kertoo sen silti kaikille ja oikein nauttii toisten mustamaalaamisesta. Mitkään vaikuttimet tai asioista selvää ottamiset eivät tod. häntä kiinnosta. Pääasia, että hän voi vain korottaa omaa egoaan ja loistaa.
Jonkinlainen sota-asetelma ja kaikkien voittaminen omalle puolelleen on toinen avainsana. Niin lapselliselta ja säälittävältä kuin se kuulostaakin.

Itsekin tunsin joskus tyypin joka ei muuta tee kuin levittelee ex-kavereistaan pahaa. Muutenkin kertomasi kuvastaa aikalailla hänen luonnettaan. Puhummekohan samasta henkilöstä? ;)

Lue lisää

Lordi Monckton kertoi 14. huhtikuuta, että YK aikoo laatia uuden sopimuksen ennen 7-kuukauden päästä pidettävää kokousta, jossa on tarkoitus neuvotella tulevasta cancoon-sopimuksesta. Se tulisi lopulta romuttamaan myös koko keskiluokan ja ajamaan euroopan sisäisen talouden tuhoon.
http://nwohavaintoja.blogspot.com/

Valtionvelka, järjestämättömät velkasuhteet....ja kun hallitus ottaa lisävelkaa se itse asiassa myy meidän, kansalaisten, tulevaisuuden työpanoksen. Verotulot joita hallitus meiltä perii väkivallan uhalla. Muuta varsinaista tulonlähdettä hallituksella ei ole. Katso ja kuuntele mitä Stefan Molyneux toteaa videolla.
http://talousdemokratia.blogspot.com/2010/04/talousdemokratiaan-siirtyminen-on.html

--- kirjoitti:

Lordi Monckton kertoi 14. huhtikuuta, että YK aikoo laatia uuden sopimuksen ennen 7-kuukauden päästä pidettävää kokousta, jossa on tarkoitus neuvotella tulevasta cancoon-sopimuksesta. Se tulisi lopulta romuttamaan myös koko keskiluokan ja ajamaan euroopan sisäisen talouden tuhoon.
http://nwohavaintoja.blogspot.com/

Valtionvelka, järjestämättömät velkasuhteet....ja kun hallitus ottaa lisävelkaa se itse asiassa myy meidän, kansalaisten, tulevaisuuden työpanoksen. Verotulot joita hallitus meiltä perii väkivallan uhalla. Muuta varsinaista tulonlähdettä hallituksella ei ole. Katso ja kuuntele mitä Stefan Molyneux toteaa videolla.
http://talousdemokratia.blogspot.com/2010/04/talousdemokratiaan-siirtyminen-on.html

Lue lisää

Afganistanin oopiumin tuotanto kukoistaa. Onko Naton todellinen (salainen) tehtävä varmistaa huumetuotanto?
Olisi mielenkiintoista kuulla miten ulkoministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Jyri Häkämies selittäisivät tämän kuvan välittämän todellisuuden.
http://talousdemokratia.blogspot.com/

hjfgjhfgjk kirjoitti:

Afganistanin oopiumin tuotanto kukoistaa. Onko Naton todellinen (salainen) tehtävä varmistaa huumetuotanto?
Olisi mielenkiintoista kuulla miten ulkoministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Jyri Häkämies selittäisivät tämän kuvan välittämän todellisuuden.
http://talousdemokratia.blogspot.com/

Lue lisää

Eikö sulla hjfgjhfgjk -raukalla raukalla oo mitään muuta tekemistä, kuin käydä sabotoimassa muiden asiallisia kirjoituksia? Todella törkeetä!!!!

--- kirjoitti:

Lordi Monckton kertoi 14. huhtikuuta, että YK aikoo laatia uuden sopimuksen ennen 7-kuukauden päästä pidettävää kokousta, jossa on tarkoitus neuvotella tulevasta cancoon-sopimuksesta. Se tulisi lopulta romuttamaan myös koko keskiluokan ja ajamaan euroopan sisäisen talouden tuhoon.
http://nwohavaintoja.blogspot.com/

Valtionvelka, järjestämättömät velkasuhteet....ja kun hallitus ottaa lisävelkaa se itse asiassa myy meidän, kansalaisten, tulevaisuuden työpanoksen. Verotulot joita hallitus meiltä perii väkivallan uhalla. Muuta varsinaista tulonlähdettä hallituksella ei ole. Katso ja kuuntele mitä Stefan Molyneux toteaa videolla.
http://talousdemokratia.blogspot.com/2010/04/talousdemokratiaan-siirtyminen-on.html

Lue lisää

Kansainvälinen valuuttarahasto, IMF, haluaa globaalit pankkiverot rahoittamaan jo tehtyjä ja tulevia niin sanottuja talouden pelastuspaketteja. Todellisuudessa näillä "talouden pelastuspaketeilla" tarkoitetaan uuden maaailmanjärjestyksen taloudellista turvaamista ja illut ovat jo valmiina kaatamaan dollarin ja euron jopa tänä vuonna uuden maailmanvaluutan tieltä.

Kumpikin näistä uusista pankkiveroista tulisi koskemaan kaikkia pankki ja rahalaitoksia maailmanlaajuisesti. Ensimmäinen vero mikä otettaisiin käyttöön on yleisvero. Toinen vero otettaisiin laitoksien voittojen ja palkkionmaksujen mukaan. Suunnitelmien mukaan verot olisivat aluksi kaikille samat, mutta muuttuisivat jatkossa maksettavaksi riskin ja laitoksen koon mukaan eli riskin kasvaessa verokin kasvaisi. Suunnitelmat käyvät ilmi IMF:n salaisesta asiakirjasta, joka vuodettiin Englannin yleisradiolle BBC:lle.

Lisäksi IMF on nyt tuomassa esille, että pienemmät yritykset ja toimijat alkaisivat fuusioitumaan taloudenvakauttamistuen Financial Stability Contribution (FSC) avulla
, koska pienemmät toimijat joutuisivat maksamaan tulevaisuudessa isomman veron kuin isommat toimijat.

Toinen IMF:n ehdottamista veroista on taloudellisten toimien vero, Financial Activities Tax (FAT), joka koskisi yritysten voittoa ja bonuksia. Englannin valtiovarainministeri Alistair Darlingin mukaan IMF:n ehdotuksia tulisi ylistää, koska pankkien tulee antaa osansa yhteiskunnalle, jossa pankit toimivat. Valitettavasti pankeille kohdistuvat uudet verot nostaisivat palvelumaksuja tai lainan hintaa entisestään.

Talouden pelastuspaketilla tarkoitetaan valtioiden budjetista yksityisille yrityksille annettavaa konkurssin estävää rahoitusta, tai kuten Suomessa, tukipaketilla valtio voi maksaa yrityksen asiakkaille osan menetetyistä rahoista takaisin. Pelastuspaketteja on viime aikoina annettu ympäri maailmaa pääasiassa suurimmille pankeille, koska tämän toimenpiteen väitetään estävän talouden heikentyminen. Tosiasiassa pelastuspaketit aiheuttavat moraalisen vaaran kannustamalla yhä suurempiin ja todennäköisesti pahasti tappiollisiin liiketaloudellisiin päätöksiin, koska suunnitelmien epäonnistuessa valtio tulee pelastamaan yrityksen tai yrityksen asiakkaat.

Tarkemmat suunnitelmat IMF julkaisee kesäkuussa G20-maiden kokouksessa.
http://nwohavaintoja.blogspot.com/2010/04/kaksi-imfn-maailmanlaajuista.html

IMF:n G20-maille lähettämä raportti
http://www.infosota.fi/wp-content/uploads/2010/04/2010_04_20_imf_g20_interim_report.pdf

Been there kirjoitti:

Hei, teit aivan oikein! "Ystäväsi" kuulostaa sitäpaitsi NARSISTISELTA luonteelta. Eihän tuollaisen paskanpuhujan kanssa kannata edes kaveerata, sillä valitettavasti hän kertoo myös sinusta pahaa muille. Ruotii yksityiselämääsi aivan samalla tavoin, kuin tekee näistä ex-ystävistään. Tyypille on aivan sama, onko esimerkiksi juorussa niinkään perää. Hän kertoo sen silti kaikille ja oikein nauttii toisten mustamaalaamisesta. Mitkään vaikuttimet tai asioista selvää ottamiset eivät tod. häntä kiinnosta. Pääasia, että hän voi vain korottaa omaa egoaan ja loistaa.
Jonkinlainen sota-asetelma ja kaikkien voittaminen omalle puolelleen on toinen avainsana. Niin lapselliselta ja säälittävältä kuin se kuulostaakin.

Itsekin tunsin joskus tyypin joka ei muuta tee kuin levittelee ex-kavereistaan pahaa. Muutenkin kertomasi kuvastaa aikalailla hänen luonnettaan. Puhummekohan samasta henkilöstä? ;)

Lue lisää

Hihii jengi ottaa täällä ihan tosissaan ja heti kommentoimassa ihan täysillä. Eihän kukaan voi oikeastaan ottaa tosissaan kun joku kyselee tommosia.... vai?
Mistä te tiedätte millanen toi alottaja itse on .... ei voi kun nauraa!!!

Olen samaa mieltä..ehkä kaveri pikkuisen alkaa miettiä miksi annoit moista palautetta,jos menis vaikka jakeluun ...ja jos ei mitään tapahdu niin asian voisi ottaa puheeksi uudestaan...ja jos ja jos ei sittenkään niin ehkä hän ei ole oikea ystäväsi sittenkään..

Lyhyesti sanottuna on ihmistyyppi joka haukkuu ja kampittaa muita jatkuvasti. Takana on yleensä trauma, heikko itsetunto ja usein masennusta. Tiedätkö onko kaveriasi esim. kiusattu tai tuleeko hän epätasapainoisesta kodista? Dilemma on siinä, että haukkumalla muita tuntee olevansa parempi kuin muut ja koska henkilö heikosta itsetunnostaan johtuen näkee kaikki muut aina parempana kuin hän itse hän ei myöskään pysty lopettamaan muiden haukkumista.

Kiitos fiksusta viestistäsi! Siinä oli monia hyviä ajatuksia! On totta mitä sanoit esim. hylkäämisestä. Tiedän, että on kokenut hylkäämistä ja on itsekin sanonut, että hylkääminen on hänelle tuttu tunne. Olen miettinyt, haluaako hän joskus ensin hylätä muut, ennen kuin he hylkäävät hänet. Minä en haluaisi häntä välttämättä hylätä, mutta hän ilmeisesti nyt päättänyt hylätä minut. Mielestäni reaktio on vähän kohtuuton. Toisaalta en kuitenkaan haluaisi jatkaa samanlaisena tätä kaveruuttakaan. En ole mikään roskasäkki, jonka on otettava vastaan tilitystä tuntitolkulla ja myönneltävä vaan toisen mielipiteitä. Välillä tuntuu siltä, kuin hänen ajatuksensa olis ainoita oikeita.

Koskaan en tosiaan ole häntä aiemmin arvostellut. En hänelle itselleen enkä kenellekään muulle. Mua vaan ärsyttää, että hän haluu jakaa sanktioita muille, mutta ite ei kestä samaa edes sitä yhtä kertaa, kun näin tekee. Tuosta pahan puhumisesta.. mielestäni se on sekä että. Joidenkin ihmisten taholta kokenu todella vaikeita asioita, joista sit avautunut. Enimmäkseen kuitenkin puhuu yksistä samoista ihmisistä, mitkä ei kyl varsinaisesti oo hälle tehny mitään pahaa. Kyseessä lähinnä vahvoja mielipide-eroja ja kokenu heidän seuransa siksi jotenkin ahdistavaksi. Lähinnä moralisoi heidän yksityiselämäänsä, et mikä oikein ja mikä ei.
Mä saan sit kuulla likasia salaisuuksia niistä ihmisistä. Ja ainahan vika on vaan muissa, itse ei olla tehty mitään väärää. Omasta mielestään hän kai toimii sit aina itse moitteettomasti ja oikein onpa kyse moraalista tai jostain muusta.

451556156165 kirjoitti:

Lyhyesti sanottuna on ihmistyyppi joka haukkuu ja kampittaa muita jatkuvasti. Takana on yleensä trauma, heikko itsetunto ja usein masennusta. Tiedätkö onko kaveriasi esim. kiusattu tai tuleeko hän epätasapainoisesta kodista? Dilemma on siinä, että haukkumalla muita tuntee olevansa parempi kuin muut ja koska henkilö heikosta itsetunnostaan johtuen näkee kaikki muut aina parempana kuin hän itse hän ei myöskään pysty lopettamaan muiden haukkumista.

Lue lisää

Sen verran tiedän, että lapsuudessa ollut tosi paljon traumaattisia asioita. Rakkaudettomuutta, hylkäämistä, alkoholin käyttöä jne. Monin tavoin on ihana persoona, mutta en tosiaan osannut aavistaa, että tämä on hänelle näin arka paikka. Hän on oikeestaan ainoita ihmisiä, joilta olen saanut tukea ja ymmärrystä erääseen omaan elämääni ja itseeni liittyvään asiaan. Tai hänellä siis samaa ongelmaa ja se on ollu eräänlainen yhdistävä tekijä meidän välillä.

Toisaalta harmittaa tämä koko juttu. Toisaalta taas ei semmoinenkaan ihmissuhde kai voi kestää tai olla kovin aito, missä ei saa puhua asioista, mitkä hiertää. Ennemmin tai myöhemmin sama olisi kuitenkin tapahtunut tavalla tai toisella.

Tässäkö tämä? kirjoitti:

Kiitos fiksusta viestistäsi! Siinä oli monia hyviä ajatuksia! On totta mitä sanoit esim. hylkäämisestä. Tiedän, että on kokenut hylkäämistä ja on itsekin sanonut, että hylkääminen on hänelle tuttu tunne. Olen miettinyt, haluaako hän joskus ensin hylätä muut, ennen kuin he hylkäävät hänet. Minä en haluaisi häntä välttämättä hylätä, mutta hän ilmeisesti nyt päättänyt hylätä minut. Mielestäni reaktio on vähän kohtuuton. Toisaalta en kuitenkaan haluaisi jatkaa samanlaisena tätä kaveruuttakaan. En ole mikään roskasäkki, jonka on otettava vastaan tilitystä tuntitolkulla ja myönneltävä vaan toisen mielipiteitä. Välillä tuntuu siltä, kuin hänen ajatuksensa olis ainoita oikeita.

Koskaan en tosiaan ole häntä aiemmin arvostellut. En hänelle itselleen enkä kenellekään muulle. Mua vaan ärsyttää, että hän haluu jakaa sanktioita muille, mutta ite ei kestä samaa edes sitä yhtä kertaa, kun näin tekee. Tuosta pahan puhumisesta.. mielestäni se on sekä että. Joidenkin ihmisten taholta kokenu todella vaikeita asioita, joista sit avautunut. Enimmäkseen kuitenkin puhuu yksistä samoista ihmisistä, mitkä ei kyl varsinaisesti oo hälle tehny mitään pahaa. Kyseessä lähinnä vahvoja mielipide-eroja ja kokenu heidän seuransa siksi jotenkin ahdistavaksi. Lähinnä moralisoi heidän yksityiselämäänsä, et mikä oikein ja mikä ei.
Mä saan sit kuulla likasia salaisuuksia niistä ihmisistä. Ja ainahan vika on vaan muissa, itse ei olla tehty mitään väärää. Omasta mielestään hän kai toimii sit aina itse moitteettomasti ja oikein onpa kyse moraalista tai jostain muusta.

Lue lisää

oletko koskaan sanonut asioista suoraan, ettet jaksaisi kuunnella tai että puhuttaisiinko jostain positiivisemmasta, ettei koko loppupäivän harmita nuokin jutut? Tässä nyt vain sellainenkin ajatus, että jos sinä olet ollut se kuunteleva olkapää, niin toisaalta se voi olla jopa luottamuksen osoitus, vaikka olisikin jotain hankalia juttuja, mitä olisit kuullut.

Jos on tuollainen hylkäämisreaktio, niin ainahan ne on jostain näkökulmasta kohtuuttomia. Siinähän se ongelman ydin onkin, että joku reagoi omista lähtökohdistaan jotenkin ja se on toisten silmissä kohtuutonta, mutta reagoijalle se realistinen selviytymiskeino, joka toisen näkökulmasta ei ole sopiva.

"Enimmäkseen kuitenkin puhuu yksistä samoista ihmisistä, mitkä ei kyl varsinaisesti oo hälle tehny mitään pahaa. Kyseessä lähinnä vahvoja mielipide-eroja ja kokenu heidän seuransa siksi jotenkin ahdistavaksi. Lähinnä moralisoi heidän yksityiselämäänsä, et mikä oikein ja mikä ei.
Mä saan sit kuulla likasia salaisuuksia niistä ihmisistä. Ja ainahan vika on vaan muissa, itse ei olla tehty mitään väärää. Omasta mielestään hän kai toimii sit aina itse moitteettomasti ja oikein onpa kyse moraalista tai jostain muusta. "

Eli sinä olet kuitenkin asettautunut tilanteessa ilmeisesti johonkin tuomarin rooliin, etkä kuuntelijan. Haluatkin ilmeisesti päättää, että joku on väärässä ja joku oikeassa. Miksi sinä sellaista haluat? Miksi et vain kerrankin empaattisesti kuuntelisi ja voisi olla, että asia olisi loppuunkäsitelty.

Et voi lopulta tietää, mitä kukakin kellekin on tehnyt. Voit olla vain saanut vaikutelmia. Lisäksi olennaisinta on kuitenkin se ihmisen kokemus, joka on kuitenkin aina totta. Jos joku kokee asian jotenkin ja toinen on eri mieltä ja hänen mielestään toinen on väärässä, se ei muuta toisen kokemusta mihinkään. Niin se on aina joka ikisessä riitatilanteessa. Mielipiteitä voi olla monenlaisia, totuuksia aina yksi ja se kokemus, mistä kukakin lähtee, ei muutu sillä, että toinen sanoo, että ei noin voi kokea, ei tuolta voi tuntua, jos ymmärrät. Voisi ajatella, jopa, että voiko mikään pahemmalta enää tuntua, jos kokee jotain todella vaikeaa, mitä itsekin kerroit, ja sitten sinä otat tuollaisen roolin, jos joku luottaa sulle jotakin että hän on väärässä, ei näin voi olla edes. Haluat löytää sen, joka on oikeammassa. Sitten menet vielä arvostelemaan päälle. Varmasti sinun kannalta hankala tilanne, mutta on se toisenkin puolelta kyllä inhottava. Et oikeasti vaan yksinkertaisesti voi mennä sanomaan kenenkään puolesta, että et sinä noin ole kokenut. Tai voit, mutta ymmärrät varmaan, miten absurdia se olisi.

Helposti käy sitten niin, että jos joku kertoo jostain vaikeasta, ja muut ei halua edes kuunnella saatikka jos asia tuntuu vaikealta hyväksyä, huonot asiat käännetään yleensä niin, että kertoja on se ongelma.
Siksi ystäväsikin olisi varmaan kannattanut olla vain hiljaa. Mistä hän olisi voinut arvata, että haluat alkaa tuomaroimaan ja olet ilmeisesti mennyt vähän muillekin asiasta puhumaan, koska sanoit mielipide-eroista. Lisäksi et oikeasti voi koskaan tietää toisten asioista.
Toisaalta jos ei muusta puhu, niin onhan se inhottavaa, mutta mitä enemmän joku kieltää häntä häiritsevän asian, sitä enemmän se vaan varmasti häiritsee ja senkin takia jos kerran kuuntelisi kunnolla vastaan väittämättä, voisi olla, että hänkin saisi sen kuulluksi tai ymmärretyksi tulemisen kokemuksen, mitä nyt ei ainakaan sinulta saa. Ehkä hän hakee enemmän sitä kuin mitään muuta.

Tässäkö tämä? kirjoitti:

Kiitos fiksusta viestistäsi! Siinä oli monia hyviä ajatuksia! On totta mitä sanoit esim. hylkäämisestä. Tiedän, että on kokenut hylkäämistä ja on itsekin sanonut, että hylkääminen on hänelle tuttu tunne. Olen miettinyt, haluaako hän joskus ensin hylätä muut, ennen kuin he hylkäävät hänet. Minä en haluaisi häntä välttämättä hylätä, mutta hän ilmeisesti nyt päättänyt hylätä minut. Mielestäni reaktio on vähän kohtuuton. Toisaalta en kuitenkaan haluaisi jatkaa samanlaisena tätä kaveruuttakaan. En ole mikään roskasäkki, jonka on otettava vastaan tilitystä tuntitolkulla ja myönneltävä vaan toisen mielipiteitä. Välillä tuntuu siltä, kuin hänen ajatuksensa olis ainoita oikeita.

Koskaan en tosiaan ole häntä aiemmin arvostellut. En hänelle itselleen enkä kenellekään muulle. Mua vaan ärsyttää, että hän haluu jakaa sanktioita muille, mutta ite ei kestä samaa edes sitä yhtä kertaa, kun näin tekee. Tuosta pahan puhumisesta.. mielestäni se on sekä että. Joidenkin ihmisten taholta kokenu todella vaikeita asioita, joista sit avautunut. Enimmäkseen kuitenkin puhuu yksistä samoista ihmisistä, mitkä ei kyl varsinaisesti oo hälle tehny mitään pahaa. Kyseessä lähinnä vahvoja mielipide-eroja ja kokenu heidän seuransa siksi jotenkin ahdistavaksi. Lähinnä moralisoi heidän yksityiselämäänsä, et mikä oikein ja mikä ei.
Mä saan sit kuulla likasia salaisuuksia niistä ihmisistä. Ja ainahan vika on vaan muissa, itse ei olla tehty mitään väärää. Omasta mielestään hän kai toimii sit aina itse moitteettomasti ja oikein onpa kyse moraalista tai jostain muusta.

Lue lisää

No ehkä tässä tilanteessa, koska koet että henkilössä on myös hyviä puolia, niin voisit vaikka antaa ajatusten ja tunteiden puolin ja toisin seestyä ja laittaa hälle kirjeen, missä kerrot näistä ajatuksistasi eli myös siitä että hän on sinulle tärkeä, mutta toivot muutosta joihinkin asioihin... Joskus kirjettä on helpompi myös toisen lukea, kun saa ajan kanssa siihen paneutua. - Kaverisi reaktio tuntuu kohtuuttomalta, mutta hällä varmaan taustalla joku käsittelemätön kipupiste, mihin kommenttisi osui. Esim tuo mainittu hylkääminen, eli hän voi kokea ns kritiikin hylkäämisenä ja hylkää itse ennenkuin toinen ehtii. Mutta ei sinun tarvitse olla kaatopaikkana, koska se on tosi raskasta ja se ei ole reilua. Toivon että saatte välinne selvitettyä aikanaan ja ystävyyden olisi mahdollista jatkua selkeämmillä vesillä.

eikä tuomaroimaan kirjoitti:

oletko koskaan sanonut asioista suoraan, ettet jaksaisi kuunnella tai että puhuttaisiinko jostain positiivisemmasta, ettei koko loppupäivän harmita nuokin jutut? Tässä nyt vain sellainenkin ajatus, että jos sinä olet ollut se kuunteleva olkapää, niin toisaalta se voi olla jopa luottamuksen osoitus, vaikka olisikin jotain hankalia juttuja, mitä olisit kuullut.

Jos on tuollainen hylkäämisreaktio, niin ainahan ne on jostain näkökulmasta kohtuuttomia. Siinähän se ongelman ydin onkin, että joku reagoi omista lähtökohdistaan jotenkin ja se on toisten silmissä kohtuutonta, mutta reagoijalle se realistinen selviytymiskeino, joka toisen näkökulmasta ei ole sopiva.

"Enimmäkseen kuitenkin puhuu yksistä samoista ihmisistä, mitkä ei kyl varsinaisesti oo hälle tehny mitään pahaa. Kyseessä lähinnä vahvoja mielipide-eroja ja kokenu heidän seuransa siksi jotenkin ahdistavaksi. Lähinnä moralisoi heidän yksityiselämäänsä, et mikä oikein ja mikä ei.
Mä saan sit kuulla likasia salaisuuksia niistä ihmisistä. Ja ainahan vika on vaan muissa, itse ei olla tehty mitään väärää. Omasta mielestään hän kai toimii sit aina itse moitteettomasti ja oikein onpa kyse moraalista tai jostain muusta. "

Eli sinä olet kuitenkin asettautunut tilanteessa ilmeisesti johonkin tuomarin rooliin, etkä kuuntelijan. Haluatkin ilmeisesti päättää, että joku on väärässä ja joku oikeassa. Miksi sinä sellaista haluat? Miksi et vain kerrankin empaattisesti kuuntelisi ja voisi olla, että asia olisi loppuunkäsitelty.

Et voi lopulta tietää, mitä kukakin kellekin on tehnyt. Voit olla vain saanut vaikutelmia. Lisäksi olennaisinta on kuitenkin se ihmisen kokemus, joka on kuitenkin aina totta. Jos joku kokee asian jotenkin ja toinen on eri mieltä ja hänen mielestään toinen on väärässä, se ei muuta toisen kokemusta mihinkään. Niin se on aina joka ikisessä riitatilanteessa. Mielipiteitä voi olla monenlaisia, totuuksia aina yksi ja se kokemus, mistä kukakin lähtee, ei muutu sillä, että toinen sanoo, että ei noin voi kokea, ei tuolta voi tuntua, jos ymmärrät. Voisi ajatella, jopa, että voiko mikään pahemmalta enää tuntua, jos kokee jotain todella vaikeaa, mitä itsekin kerroit, ja sitten sinä otat tuollaisen roolin, jos joku luottaa sulle jotakin että hän on väärässä, ei näin voi olla edes. Haluat löytää sen, joka on oikeammassa. Sitten menet vielä arvostelemaan päälle. Varmasti sinun kannalta hankala tilanne, mutta on se toisenkin puolelta kyllä inhottava. Et oikeasti vaan yksinkertaisesti voi mennä sanomaan kenenkään puolesta, että et sinä noin ole kokenut. Tai voit, mutta ymmärrät varmaan, miten absurdia se olisi.

Helposti käy sitten niin, että jos joku kertoo jostain vaikeasta, ja muut ei halua edes kuunnella saatikka jos asia tuntuu vaikealta hyväksyä, huonot asiat käännetään yleensä niin, että kertoja on se ongelma.
Siksi ystäväsikin olisi varmaan kannattanut olla vain hiljaa. Mistä hän olisi voinut arvata, että haluat alkaa tuomaroimaan ja olet ilmeisesti mennyt vähän muillekin asiasta puhumaan, koska sanoit mielipide-eroista. Lisäksi et oikeasti voi koskaan tietää toisten asioista.
Toisaalta jos ei muusta puhu, niin onhan se inhottavaa, mutta mitä enemmän joku kieltää häntä häiritsevän asian, sitä enemmän se vaan varmasti häiritsee ja senkin takia jos kerran kuuntelisi kunnolla vastaan väittämättä, voisi olla, että hänkin saisi sen kuulluksi tai ymmärretyksi tulemisen kokemuksen, mitä nyt ei ainakaan sinulta saa. Ehkä hän hakee enemmän sitä kuin mitään muuta.

Lue lisää

Kiitos viestistäsi! En ole koskaan hänelle suoraan huomauttanut siitä, että en jaksaisi kuunnella. Ainoastaan tuon yhden kerran sanoin, miten olen kyllästynyt ja väsynyt kuulemaan noita juttuja. Mua harmittaa se, että kun on suunniteltu jotain kivaa ja rentoa tekemistä, niin se menee roskasäkkinä olemiseen. Koko ajan pitäis jaksaa ottaa vastaan toiselta negatiivisia asioita vaikka ite haluis joskus jotain kevyempää. Vaikka tämä olisikin luottamuksen osoitus hänen puoleltaan, niin mä en valitettavasti jaksa olla aina se kuuntelija. Haluisin vastavuoroista olemista missä kumpikin pääsee ääneen vuorollaan. Onhan hänellä täysi oikeus määrittää omat rajansa ja kenen kanssa haluaa olla tekemisissä. En haluu väkisin kenenkään ystävyyttä. Niinhän se varmaan on, että tuo hylkäämis-reaktio kumpuaa jostain hänestä itsestä syvältä ja hänelle se on ainoa selviytymiskeino eteenpäin.

"Eli sinä olet kuitenkin asettautunut tilanteessa ilmeisesti johonkin tuomarin rooliin, etkä kuuntelijan. Haluatkin ilmeisesti päättää, että joku on väärässä ja joku oikeassa. Miksi sinä sellaista haluat? Miksi et vain kerrankin empaattisesti kuuntelisi ja voisi olla, että asia olisi loppuunkäsitelty."

Tässä kohtaa kyllä menet vähän hakoteille. Ainoastaan tämän yhden ainoan kerran sanoin asiasta, missä olen ottanutkin tuota tuomarin roolia, myönnän sen. Muuten olen ollut asioista ihan hiljaa enkä mistään ole häntä tuominnut tai moralisoinut. Se juuri mikä mua ärsyttää, on että miten hän asettuu siihen tuomarin rooliin muiden elämässä. Sanoo mikä oikein ja mikä väärin, miten pitäis olla ja elää ja toimia. Ja minä nimenomaan kritisoin hänessä tätä taipumusta, koska mielestäni kenenkään ihmisen ei pitäisi asettua toisen yläpuolelle osoittelemaan muita. En tosiaan oo mitään semmoista päättänyt, että kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Ja olen häntä tähän asti kuunnellut, mitä sitten onkin halunnut puhua. Aina olen häntä kuunnellut ja yrittänyt ymmärtää. Siinäpä se onkin, kun nämä jutut ei lopu.
Samat jutut, samat vatvomiset, samat sormen osoittelut liittyen muiden elämään. Aina samaa vatvomista samoista ihmisistä ja samoista asioista. Oiskin edes joku uusi juttu, mutta kun ei. Ja en kyllä ole koskaan hänelle sanonut, mitä hän saa kokea ja mitä tuntea. En ole edes kyseenalaistanut juttujen todenpitävyyttä. Tottakai hän saa kokea omat tunteensa ja puhua asioista sen pohjalta. En ole hänen kokemuksiaan mielestäni aliarvioinut, vähätellyt tai mitään muuta sellaista. Olen kuunnellut ja ollut aika neutraali. En myöskään ole sanonut, että hän olisi väärässä.

Ja hmmm... tämä mun "tuomarointi". Ei se liittynyt mihinkään semmoiseen tilanteeseen, että olisi sillä hetkellä kertonut jotain vaikeaa. Arvosteli toisten ihmisten seurustelu-suhdetta. Yhtähyvin saattaa arvostella, millasia tauluja jollain on kotonaan seinällä ja tehdä siitä omat kyseenalaiset päätelmänsä toisesta. Milloin joku on liian materiaalinen ihminen ja millon mitäkin. Ja en oo mitään kellekään toiselle kertonut tai puhunut tästä jutusta. Ihan itse hän mainitsi, että hän ei haluu olla tekemisis eräiden ihmisten kanssa, koska heidän ajattelunsa ja mielipiteensä on hänestä ahdistavia. Tiedän asiat siltä pohjalta, mitä hän on itse niistä kertonut.

"ja senkin takia jos kerran kuuntelisi kunnolla vastaan väittämättä, voisi olla, että hänkin saisi sen kuulluksi tai ymmärretyksi tulemisen kokemuksen, mitä nyt ei ainakaan sinulta saa. Ehkä hän hakee enemmän sitä kuin mitään muuta."

No juuri näin oon tehnyt tähän asti. Jotenkin vaan kuvittelis että asiasta pystyis jo pääsee yli kun siitä on tarpeeks puhuttu. Mutta kun sama virsi joka kerta ihmisistä, mitkä ei hänelle oo tehnyt mitään pahaa. Ajattelevat vain asioista eri lailla. Mua ihmetyttää, miksi joku ihminen pitää leimata pahaksi ja vältellä viimiseen asti vain siksi, että hänen maailmankuvansa on erilainen?

Tässäkö tämä? kirjoitti:

Kiitos viestistäsi! En ole koskaan hänelle suoraan huomauttanut siitä, että en jaksaisi kuunnella. Ainoastaan tuon yhden kerran sanoin, miten olen kyllästynyt ja väsynyt kuulemaan noita juttuja. Mua harmittaa se, että kun on suunniteltu jotain kivaa ja rentoa tekemistä, niin se menee roskasäkkinä olemiseen. Koko ajan pitäis jaksaa ottaa vastaan toiselta negatiivisia asioita vaikka ite haluis joskus jotain kevyempää. Vaikka tämä olisikin luottamuksen osoitus hänen puoleltaan, niin mä en valitettavasti jaksa olla aina se kuuntelija. Haluisin vastavuoroista olemista missä kumpikin pääsee ääneen vuorollaan. Onhan hänellä täysi oikeus määrittää omat rajansa ja kenen kanssa haluaa olla tekemisissä. En haluu väkisin kenenkään ystävyyttä. Niinhän se varmaan on, että tuo hylkäämis-reaktio kumpuaa jostain hänestä itsestä syvältä ja hänelle se on ainoa selviytymiskeino eteenpäin.

"Eli sinä olet kuitenkin asettautunut tilanteessa ilmeisesti johonkin tuomarin rooliin, etkä kuuntelijan. Haluatkin ilmeisesti päättää, että joku on väärässä ja joku oikeassa. Miksi sinä sellaista haluat? Miksi et vain kerrankin empaattisesti kuuntelisi ja voisi olla, että asia olisi loppuunkäsitelty."

Tässä kohtaa kyllä menet vähän hakoteille. Ainoastaan tämän yhden ainoan kerran sanoin asiasta, missä olen ottanutkin tuota tuomarin roolia, myönnän sen. Muuten olen ollut asioista ihan hiljaa enkä mistään ole häntä tuominnut tai moralisoinut. Se juuri mikä mua ärsyttää, on että miten hän asettuu siihen tuomarin rooliin muiden elämässä. Sanoo mikä oikein ja mikä väärin, miten pitäis olla ja elää ja toimia. Ja minä nimenomaan kritisoin hänessä tätä taipumusta, koska mielestäni kenenkään ihmisen ei pitäisi asettua toisen yläpuolelle osoittelemaan muita. En tosiaan oo mitään semmoista päättänyt, että kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Ja olen häntä tähän asti kuunnellut, mitä sitten onkin halunnut puhua. Aina olen häntä kuunnellut ja yrittänyt ymmärtää. Siinäpä se onkin, kun nämä jutut ei lopu.
Samat jutut, samat vatvomiset, samat sormen osoittelut liittyen muiden elämään. Aina samaa vatvomista samoista ihmisistä ja samoista asioista. Oiskin edes joku uusi juttu, mutta kun ei. Ja en kyllä ole koskaan hänelle sanonut, mitä hän saa kokea ja mitä tuntea. En ole edes kyseenalaistanut juttujen todenpitävyyttä. Tottakai hän saa kokea omat tunteensa ja puhua asioista sen pohjalta. En ole hänen kokemuksiaan mielestäni aliarvioinut, vähätellyt tai mitään muuta sellaista. Olen kuunnellut ja ollut aika neutraali. En myöskään ole sanonut, että hän olisi väärässä.

Ja hmmm... tämä mun "tuomarointi". Ei se liittynyt mihinkään semmoiseen tilanteeseen, että olisi sillä hetkellä kertonut jotain vaikeaa. Arvosteli toisten ihmisten seurustelu-suhdetta. Yhtähyvin saattaa arvostella, millasia tauluja jollain on kotonaan seinällä ja tehdä siitä omat kyseenalaiset päätelmänsä toisesta. Milloin joku on liian materiaalinen ihminen ja millon mitäkin. Ja en oo mitään kellekään toiselle kertonut tai puhunut tästä jutusta. Ihan itse hän mainitsi, että hän ei haluu olla tekemisis eräiden ihmisten kanssa, koska heidän ajattelunsa ja mielipiteensä on hänestä ahdistavia. Tiedän asiat siltä pohjalta, mitä hän on itse niistä kertonut.

"ja senkin takia jos kerran kuuntelisi kunnolla vastaan väittämättä, voisi olla, että hänkin saisi sen kuulluksi tai ymmärretyksi tulemisen kokemuksen, mitä nyt ei ainakaan sinulta saa. Ehkä hän hakee enemmän sitä kuin mitään muuta."

No juuri näin oon tehnyt tähän asti. Jotenkin vaan kuvittelis että asiasta pystyis jo pääsee yli kun siitä on tarpeeks puhuttu. Mutta kun sama virsi joka kerta ihmisistä, mitkä ei hänelle oo tehnyt mitään pahaa. Ajattelevat vain asioista eri lailla. Mua ihmetyttää, miksi joku ihminen pitää leimata pahaksi ja vältellä viimiseen asti vain siksi, että hänen maailmankuvansa on erilainen?

Lue lisää

Sano kerrankin kunnolla ja suoraan, jos noin kauheaa on. Jos ei tyyli muutu, niin eihän sinulla ole mitään velvollisuutta olla hänen ystävänsä ja valittaa. Jokainen valitsee itse seuransa ja sen mistä pitää ja mistä ei. Eihän kaikkea tarvitse sietää eikä kukaan pakota sinua mihinkään. Kaikilla on täysi vapaus valita seuransa, ei huonossa kannata olla, jos se ei miellytä tai aiheuttaa harmaita hiuksia.
Valittaminen on todella inhottavaa, ja siksi kannattaisi varmasti hänenkin opetella olemaan hiljaa.
Sinulla ei kuitenkaan ole oikeastaan sanomista siihen, onko joku tehnyt toiselle pahaa vai ei, vaikka ehkä niin luulet. Sinä et voi tietää muiden asioista kaikkea, eikä tarvitsekaan, eikä kaikkien tarvitse kertoa.

'''*** kirjoitti:

No ehkä tässä tilanteessa, koska koet että henkilössä on myös hyviä puolia, niin voisit vaikka antaa ajatusten ja tunteiden puolin ja toisin seestyä ja laittaa hälle kirjeen, missä kerrot näistä ajatuksistasi eli myös siitä että hän on sinulle tärkeä, mutta toivot muutosta joihinkin asioihin... Joskus kirjettä on helpompi myös toisen lukea, kun saa ajan kanssa siihen paneutua. - Kaverisi reaktio tuntuu kohtuuttomalta, mutta hällä varmaan taustalla joku käsittelemätön kipupiste, mihin kommenttisi osui. Esim tuo mainittu hylkääminen, eli hän voi kokea ns kritiikin hylkäämisenä ja hylkää itse ennenkuin toinen ehtii. Mutta ei sinun tarvitse olla kaatopaikkana, koska se on tosi raskasta ja se ei ole reilua. Toivon että saatte välinne selvitettyä aikanaan ja ystävyyden olisi mahdollista jatkua selkeämmillä vesillä.

Lue lisää

Joo, ajattelin että ois ehkä parasta vähän aikaa antaa asioiden olla. Ja kun pahin kiukku on laantunut, niin voisi yrittää käydä asiaa läpi kuin aikuiset. Itseasiassa hänelle on aiemminkin joku sanonut tästä samasta asiasta ja mietin oliko tämä mun kommentti samasta asiasta sitten liikaa. Ongelma vaan on siinä, kun hän ainakin viimeksi sanoi, miten ei aio muuttaa käyttäytymistään. Ymmärrän semmoset tilanteet, jos on kokenu väärinkäytöksiä muiden puolelta et niitä haluu käydä puhumalla läpi. Mutta kun suurin osa jutuista on jonkun semmosen ihmisen teilaamista, mikä ei varsinaisesti oo tehny hälle mitään pahaa. Suoraan sanoen mua ärsyttää ihmiset, jotka yrittää määritellä miten muiden pitäis elää. Ja sitten jos ei sillä tavalla elä, niin aletaan tuomaroimaan.

Ehkäpä jossain kohtaa voisi vielä kuitenkin löytyä jotain yhteistä lankaa kaveruudelle. Vaikkapa niin, että nähdään harvemmin ja tehdään asioita mistä kumpikin tykkää. Mut toisaalta kun on hylännyt useita ihmisiä täysin elämästään aiemmin, niin en ihmettelis vaikka niin olis päättänyt munkin kohdalla.
Mut kiitos kirje-ideastasi! Luulen että silloin tulisi paremmin kuulluksi ja ymmärretyksi ja toinenkin sais aikaa pohdiskella rauhassa asioita.

mitä haluat kirjoitti:

Sano kerrankin kunnolla ja suoraan, jos noin kauheaa on. Jos ei tyyli muutu, niin eihän sinulla ole mitään velvollisuutta olla hänen ystävänsä ja valittaa. Jokainen valitsee itse seuransa ja sen mistä pitää ja mistä ei. Eihän kaikkea tarvitse sietää eikä kukaan pakota sinua mihinkään. Kaikilla on täysi vapaus valita seuransa, ei huonossa kannata olla, jos se ei miellytä tai aiheuttaa harmaita hiuksia.
Valittaminen on todella inhottavaa, ja siksi kannattaisi varmasti hänenkin opetella olemaan hiljaa.
Sinulla ei kuitenkaan ole oikeastaan sanomista siihen, onko joku tehnyt toiselle pahaa vai ei, vaikka ehkä niin luulet. Sinä et voi tietää muiden asioista kaikkea, eikä tarvitsekaan, eikä kaikkien tarvitse kertoa.

Lue lisää

Noniin, ehkä olet oikeassa, että miksi yleensä haluankaan mitään kaveruutta. Ja en voi tosiaan tietää kaikkea, mitä eri ihmisten välillä on tapahtunut. Tiedän vain sen, miten hän on itse asiat kertonut. Asia on myös niin, että oon itsekin ollut arvostelun ja painostuksen kohteena semmosissakin asioissa, mitkä pitäis olla täysin mun henkilökohtasia valintoja (ammatinvalinta, opiskelut, harrastukset, jopa hiustyyli..). On yritetty kontrolloida omia tekemisiä ja valintoja ja yritetty painostaa toimimaan muiden mielen mukaan. Siis tämä muiden kuin kaverini taholta. Ehkä siksi myös tunnistan tuon kuvion ja haluaisin olla siitä ulkona. Kotonakin aina joutuu kuulemaan vanhempien välistä nälvintää ja siksi oon hyvin herkkä ko piirteelle. Kai sitä alitajusesti ajattelee, että koska noita kaikkia muitakin arvostellaan niin varmasti hän arvostelee minuakin muille. Tulee olo, että pitää olla ku varpaillaan.

Tässäkö tämä? kirjoitti:

Noniin, ehkä olet oikeassa, että miksi yleensä haluankaan mitään kaveruutta. Ja en voi tosiaan tietää kaikkea, mitä eri ihmisten välillä on tapahtunut. Tiedän vain sen, miten hän on itse asiat kertonut. Asia on myös niin, että oon itsekin ollut arvostelun ja painostuksen kohteena semmosissakin asioissa, mitkä pitäis olla täysin mun henkilökohtasia valintoja (ammatinvalinta, opiskelut, harrastukset, jopa hiustyyli..). On yritetty kontrolloida omia tekemisiä ja valintoja ja yritetty painostaa toimimaan muiden mielen mukaan. Siis tämä muiden kuin kaverini taholta. Ehkä siksi myös tunnistan tuon kuvion ja haluaisin olla siitä ulkona. Kotonakin aina joutuu kuulemaan vanhempien välistä nälvintää ja siksi oon hyvin herkkä ko piirteelle. Kai sitä alitajusesti ajattelee, että koska noita kaikkia muitakin arvostellaan niin varmasti hän arvostelee minuakin muille. Tulee olo, että pitää olla ku varpaillaan.

Lue lisää

Laitan vielä viestin, kun tuo mitä kerroit edellä itsestäsi ja kaveristasi - on melkolailla suoraan kuin omasta kokemuksestani.. Eli kuten itse aiemmin sanoin, mun ns ystävyys loppui ajat sitten, ja myöhemmin ymmärsin että siinä ns ystävyyssuhteessa toistui se, mitä olin aiemmin elämässäni kokenut: mm. leimatuksi tulemista. Ja siitä kaveristasi, pahoin vaan pelkään että jos henkilö on kovin piintynyt käyttäytymismalleissaan, niin ihan hevillä ei siihen havahdu että hän tarvitsisi muutosta... Koska muutos lähtee ensin siitä, että henkilöllä on sille tarve, ei kukaan muutu ellei ole pakko. - Minun kokemus (ja monen muun) on se, että siinä vaiheessa kun kritiikkiä toiselle antaa, toinen häipyy kuvioista. Ei siis kestä sitä palautetta mitä saa. - Tietysti sydämestäni toivon että tämä sinun tapauksesi voisi olla positiivinen esimerkki siitä, että tällaisissa tilanteissa voi käydä myös toisin. Varautua voi kumminkin ettei asiat etene oman toiveen (ja ns aikataulun mukaan). Voihan olla että tämäkin henkilö jossain vaiheessa elämässään havahtuu siihen, että kun ihmiset ympäriltä yhä uudelleen kaikkoaa pois (tai hän itse heidät häätää), niin hän alkaa ihmetellä mistä on kyse ja alkaa tarkastelemaan myös omaa käytöstään. Mutta sehän vaatiikin kypsymistä ja rohkeutta että uskaltaa katsoa itseään.. Voimia sinulle ja viisautta kirjeen laatimiseen.

451556156165 kirjoitti:

Lyhyesti sanottuna on ihmistyyppi joka haukkuu ja kampittaa muita jatkuvasti. Takana on yleensä trauma, heikko itsetunto ja usein masennusta. Tiedätkö onko kaveriasi esim. kiusattu tai tuleeko hän epätasapainoisesta kodista? Dilemma on siinä, että haukkumalla muita tuntee olevansa parempi kuin muut ja koska henkilö heikosta itsetunnostaan johtuen näkee kaikki muut aina parempana kuin hän itse hän ei myöskään pysty lopettamaan muiden haukkumista.

Lue lisää

Tällainen ihminen ei koskaan parane.

Tässäkö tämä? kirjoitti:

Joo, ajattelin että ois ehkä parasta vähän aikaa antaa asioiden olla. Ja kun pahin kiukku on laantunut, niin voisi yrittää käydä asiaa läpi kuin aikuiset. Itseasiassa hänelle on aiemminkin joku sanonut tästä samasta asiasta ja mietin oliko tämä mun kommentti samasta asiasta sitten liikaa. Ongelma vaan on siinä, kun hän ainakin viimeksi sanoi, miten ei aio muuttaa käyttäytymistään. Ymmärrän semmoset tilanteet, jos on kokenu väärinkäytöksiä muiden puolelta et niitä haluu käydä puhumalla läpi. Mutta kun suurin osa jutuista on jonkun semmosen ihmisen teilaamista, mikä ei varsinaisesti oo tehny hälle mitään pahaa. Suoraan sanoen mua ärsyttää ihmiset, jotka yrittää määritellä miten muiden pitäis elää. Ja sitten jos ei sillä tavalla elä, niin aletaan tuomaroimaan.

Ehkäpä jossain kohtaa voisi vielä kuitenkin löytyä jotain yhteistä lankaa kaveruudelle. Vaikkapa niin, että nähdään harvemmin ja tehdään asioita mistä kumpikin tykkää. Mut toisaalta kun on hylännyt useita ihmisiä täysin elämästään aiemmin, niin en ihmettelis vaikka niin olis päättänyt munkin kohdalla.
Mut kiitos kirje-ideastasi! Luulen että silloin tulisi paremmin kuulluksi ja ymmärretyksi ja toinenkin sais aikaa pohdiskella rauhassa asioita.

Lue lisää

Haluatko olla tuollaisen kaveri ? Joka ei aio muuttua, joutuisit vaan uudestaan ja uudestaan kuuntelemaan samoja asioita. Mutta joka tapauksessa, sinä et ole anteeksipyyntöä velkaa, koita muistaa. Kyllä aikuisen ihmisen pitää ottaa kritiikkiä vastaan, eihän sellainen pärjää työelämässäkään jos ei rakentavaa kritiikkiä kestä, vaan pistään kaiken muitten syyksi. Ja taas, huomasin tuolla, että ystävälläsi on ollut vaikea lapsuus, entä sitten ? Ei sitä voi täysin osattomien niskaan kaataa, eikä taas, ystävillä ole velvollisuutta olla terapeutteja, joiden päälle saa kaataa kaiken paskan. Tuskin sinunkaan elämä on ollut ruusuilla tanssimista, kenelläkään ei ole, mutta en usko että esim. sinä kaadat kaiken toisten niskaan ja nytkin tuntui, aloituksessa, että etsit vikaa itsestäsi ja sanomisistasi, se on erittäin kuluttavaa olla kuuntelija ja sylkykuppi.

ps. muista, jos kirjeen kirjoitat älä pyydä anteeksi, tällä kertaa on "ystäväsi" vuoro, ei muiden.

Tässäkö tämä? kirjoitti:

Kiitos fiksusta viestistäsi! Siinä oli monia hyviä ajatuksia! On totta mitä sanoit esim. hylkäämisestä. Tiedän, että on kokenut hylkäämistä ja on itsekin sanonut, että hylkääminen on hänelle tuttu tunne. Olen miettinyt, haluaako hän joskus ensin hylätä muut, ennen kuin he hylkäävät hänet. Minä en haluaisi häntä välttämättä hylätä, mutta hän ilmeisesti nyt päättänyt hylätä minut. Mielestäni reaktio on vähän kohtuuton. Toisaalta en kuitenkaan haluaisi jatkaa samanlaisena tätä kaveruuttakaan. En ole mikään roskasäkki, jonka on otettava vastaan tilitystä tuntitolkulla ja myönneltävä vaan toisen mielipiteitä. Välillä tuntuu siltä, kuin hänen ajatuksensa olis ainoita oikeita.

Koskaan en tosiaan ole häntä aiemmin arvostellut. En hänelle itselleen enkä kenellekään muulle. Mua vaan ärsyttää, että hän haluu jakaa sanktioita muille, mutta ite ei kestä samaa edes sitä yhtä kertaa, kun näin tekee. Tuosta pahan puhumisesta.. mielestäni se on sekä että. Joidenkin ihmisten taholta kokenu todella vaikeita asioita, joista sit avautunut. Enimmäkseen kuitenkin puhuu yksistä samoista ihmisistä, mitkä ei kyl varsinaisesti oo hälle tehny mitään pahaa. Kyseessä lähinnä vahvoja mielipide-eroja ja kokenu heidän seuransa siksi jotenkin ahdistavaksi. Lähinnä moralisoi heidän yksityiselämäänsä, et mikä oikein ja mikä ei.
Mä saan sit kuulla likasia salaisuuksia niistä ihmisistä. Ja ainahan vika on vaan muissa, itse ei olla tehty mitään väärää. Omasta mielestään hän kai toimii sit aina itse moitteettomasti ja oikein onpa kyse moraalista tai jostain muusta.

Lue lisää

jotenkin kuulostaa että hän on kuitenkin sulle tärkeä. Ja sinä olet hänelle?
Ota vähän etäisyyttä, jos tuntuu ettet jaksa kuunnella häntä. mutta älä hylkää kokonaan! Luulen, että hän itse oivaltaa vielä oman typerän käyttäytymisen jonain päivänä. Vielä hän ei ilmeisesti pysty asiaa käsittelemään kun on suuttunut arvostelustasi.

Ja sano hänelle ettet tarkoita pahaa. Vaan sitä, että hänen oma olonsakin tulisi paremmaksi jos hän lopettaisi liian muista ihmisistä pahan puhumisen.
Ehkä joku terapiakin voisi olla hänelle hyväksi.....

Minulla on ollut vähän samaa taipumusta kuin tuolla ystävälläsi.. traumaattinen ja rakkaudeton lapsuus jne. Mutta iän myötä ja terapian avulla olen ehkä hiukan kasvanut ihmisenä.
Ja olen todella kiitollinen eräälle ystävälleni joka ei ole hylännyt minua, vaikka tajuan jälkeenpäin että olen välillä ollut todella rasittava.

Tässäkö tämä? kirjoitti:

Joo, ajattelin että ois ehkä parasta vähän aikaa antaa asioiden olla. Ja kun pahin kiukku on laantunut, niin voisi yrittää käydä asiaa läpi kuin aikuiset. Itseasiassa hänelle on aiemminkin joku sanonut tästä samasta asiasta ja mietin oliko tämä mun kommentti samasta asiasta sitten liikaa. Ongelma vaan on siinä, kun hän ainakin viimeksi sanoi, miten ei aio muuttaa käyttäytymistään. Ymmärrän semmoset tilanteet, jos on kokenu väärinkäytöksiä muiden puolelta et niitä haluu käydä puhumalla läpi. Mutta kun suurin osa jutuista on jonkun semmosen ihmisen teilaamista, mikä ei varsinaisesti oo tehny hälle mitään pahaa. Suoraan sanoen mua ärsyttää ihmiset, jotka yrittää määritellä miten muiden pitäis elää. Ja sitten jos ei sillä tavalla elä, niin aletaan tuomaroimaan.

Ehkäpä jossain kohtaa voisi vielä kuitenkin löytyä jotain yhteistä lankaa kaveruudelle. Vaikkapa niin, että nähdään harvemmin ja tehdään asioita mistä kumpikin tykkää. Mut toisaalta kun on hylännyt useita ihmisiä täysin elämästään aiemmin, niin en ihmettelis vaikka niin olis päättänyt munkin kohdalla.
Mut kiitos kirje-ideastasi! Luulen että silloin tulisi paremmin kuulluksi ja ymmärretyksi ja toinenkin sais aikaa pohdiskella rauhassa asioita.

Lue lisää

jostain syystä nyt tuntuu, että itsekin olet jollain lailla samalla tapaa "traumatisoitunut" kuin tuo ystäväsi. Jokinhan teidät on ajanut yhteen aikanaan. Sinä vain olet kehityksessä hiukan edellä tuota ystävääsi.. eli tajuat tuollaisen käytöksen typeryyden. Ja nyt sitten arvostelet siitä ystävääsi.

Anna hänelle aikaa oivaltaa asia itse; olethan jo siitä hänelle nyt sanonut. Ja se on ihan hyvä juttu. Ehkä hänellä on se jäänyt mielen pohjalle itämään. Että ehkä sanoissasi oli jotain perää.

Ota vähän etäisyyttä.. ja mieti itsekin omia motiivejasi. Miksi kaveeraat hänen kanssaan, jos tuntuu noin raskaalta.
Ystävyyskin on aina kahden kauppa! molemmissa on vikaa jos juttu ei toimi. Ja vain itseään ja käytöstään voi muuttaa, ei toista.

,.,.- kirjoitti:

Tällainen ihminen ei koskaan parane.

Väärin! Kyllä "tällainen" ihminen "paranee"!

Siinäkin asiassa yksi parhaita auttajia on tämä toinen osapuoli, joka on vaivautunut ajattelemaan asiaa, ja jopa kirjoittamaan tänne, missä voi, ikävä kyllä, saada juuri tuollaista NEGATIIVISTA ja hedelmätöntä kommenttia. Onneksi näyttää olevan paljon hyviäkin.

,.,.- kirjoitti:

Tällainen ihminen ei koskaan parane.

Kyllä voi "parantuakin", koska minulle tuli tuosta kuvauksesta aivan mieleen hyvä ystäväni. Ennen hän tuntui joissain asioissa hyvin itsekkäältä, juuri sellaiselta että häntä ei saisi määräillä tai neuvoa mitenkään, jopa jossain määrin narsistiselta. Tiedän ettei hän ole saanut vanhemmiltaan kunnollista rakkautta lapsena. Nykyisin hän on aivan kuin eri ihminen, aidosti sydämellinen, ja uskon sen johtuvan hänen nykyisestä miehestään, joka oikeasti rakastaa häntä. Uskon kaiken olevan vain kiinni ymmärryksestä ja rakkaudesta, vaikka eihän lapsuuden haavat ja traumat parane kokonaan koskaan, mutta voivat ne lievittyä paljonkin.

Ei ihmiset ole tahallaan pahoja (paitsi sairaat), kaikki on seurausta menneestä. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaikkea tulisi sietää, vaan että ihmiset tarvitsevat ymmärrystä ja rakkautta.

Tässäkö tämä? kirjoitti:

Kiitos viestistäsi! En ole koskaan hänelle suoraan huomauttanut siitä, että en jaksaisi kuunnella. Ainoastaan tuon yhden kerran sanoin, miten olen kyllästynyt ja väsynyt kuulemaan noita juttuja. Mua harmittaa se, että kun on suunniteltu jotain kivaa ja rentoa tekemistä, niin se menee roskasäkkinä olemiseen. Koko ajan pitäis jaksaa ottaa vastaan toiselta negatiivisia asioita vaikka ite haluis joskus jotain kevyempää. Vaikka tämä olisikin luottamuksen osoitus hänen puoleltaan, niin mä en valitettavasti jaksa olla aina se kuuntelija. Haluisin vastavuoroista olemista missä kumpikin pääsee ääneen vuorollaan. Onhan hänellä täysi oikeus määrittää omat rajansa ja kenen kanssa haluaa olla tekemisissä. En haluu väkisin kenenkään ystävyyttä. Niinhän se varmaan on, että tuo hylkäämis-reaktio kumpuaa jostain hänestä itsestä syvältä ja hänelle se on ainoa selviytymiskeino eteenpäin.

"Eli sinä olet kuitenkin asettautunut tilanteessa ilmeisesti johonkin tuomarin rooliin, etkä kuuntelijan. Haluatkin ilmeisesti päättää, että joku on väärässä ja joku oikeassa. Miksi sinä sellaista haluat? Miksi et vain kerrankin empaattisesti kuuntelisi ja voisi olla, että asia olisi loppuunkäsitelty."

Tässä kohtaa kyllä menet vähän hakoteille. Ainoastaan tämän yhden ainoan kerran sanoin asiasta, missä olen ottanutkin tuota tuomarin roolia, myönnän sen. Muuten olen ollut asioista ihan hiljaa enkä mistään ole häntä tuominnut tai moralisoinut. Se juuri mikä mua ärsyttää, on että miten hän asettuu siihen tuomarin rooliin muiden elämässä. Sanoo mikä oikein ja mikä väärin, miten pitäis olla ja elää ja toimia. Ja minä nimenomaan kritisoin hänessä tätä taipumusta, koska mielestäni kenenkään ihmisen ei pitäisi asettua toisen yläpuolelle osoittelemaan muita. En tosiaan oo mitään semmoista päättänyt, että kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Ja olen häntä tähän asti kuunnellut, mitä sitten onkin halunnut puhua. Aina olen häntä kuunnellut ja yrittänyt ymmärtää. Siinäpä se onkin, kun nämä jutut ei lopu.
Samat jutut, samat vatvomiset, samat sormen osoittelut liittyen muiden elämään. Aina samaa vatvomista samoista ihmisistä ja samoista asioista. Oiskin edes joku uusi juttu, mutta kun ei. Ja en kyllä ole koskaan hänelle sanonut, mitä hän saa kokea ja mitä tuntea. En ole edes kyseenalaistanut juttujen todenpitävyyttä. Tottakai hän saa kokea omat tunteensa ja puhua asioista sen pohjalta. En ole hänen kokemuksiaan mielestäni aliarvioinut, vähätellyt tai mitään muuta sellaista. Olen kuunnellut ja ollut aika neutraali. En myöskään ole sanonut, että hän olisi väärässä.

Ja hmmm... tämä mun "tuomarointi". Ei se liittynyt mihinkään semmoiseen tilanteeseen, että olisi sillä hetkellä kertonut jotain vaikeaa. Arvosteli toisten ihmisten seurustelu-suhdetta. Yhtähyvin saattaa arvostella, millasia tauluja jollain on kotonaan seinällä ja tehdä siitä omat kyseenalaiset päätelmänsä toisesta. Milloin joku on liian materiaalinen ihminen ja millon mitäkin. Ja en oo mitään kellekään toiselle kertonut tai puhunut tästä jutusta. Ihan itse hän mainitsi, että hän ei haluu olla tekemisis eräiden ihmisten kanssa, koska heidän ajattelunsa ja mielipiteensä on hänestä ahdistavia. Tiedän asiat siltä pohjalta, mitä hän on itse niistä kertonut.

"ja senkin takia jos kerran kuuntelisi kunnolla vastaan väittämättä, voisi olla, että hänkin saisi sen kuulluksi tai ymmärretyksi tulemisen kokemuksen, mitä nyt ei ainakaan sinulta saa. Ehkä hän hakee enemmän sitä kuin mitään muuta."

No juuri näin oon tehnyt tähän asti. Jotenkin vaan kuvittelis että asiasta pystyis jo pääsee yli kun siitä on tarpeeks puhuttu. Mutta kun sama virsi joka kerta ihmisistä, mitkä ei hänelle oo tehnyt mitään pahaa. Ajattelevat vain asioista eri lailla. Mua ihmetyttää, miksi joku ihminen pitää leimata pahaksi ja vältellä viimiseen asti vain siksi, että hänen maailmankuvansa on erilainen?

Lue lisää

Hei, kuulostat todella fiksulta ihmiseltä, ajattelevaiselta ja oikeudenmukaiselta.
Oletkin jo tähän mennessä varmasti huomannut, että muutama hedelmällinen vastine kirjoitukseesi on tullut, loput täyttä roskaa... nämä luettuasi ja pölyn laskeuduttua aikanaan, tiedät kyllä ihan itse parhaiten mitä tulisi tehdä.
Elämä on täynnä haasteita, ja kirpaisee pahasti siinä vaiheessa, kun tilanne jotenkin pääsee ryöstäytymään käsistä. Osaat hienosti panna asioita paperille, ja luulenkin, että jos tuohon sävyyn kerrot kirjeitse ystävällesi oman näkemyksesi tapahtuneesta, niin et voi kuin voittaa. Sinuna en käyttäisi edes sähköpostia, vaan kunnon vanhanajan kirjettä, siinä on jotakin niin koskettavan henkilökohtaista.
Pidä kuitenkin kiinni mielipiteistäsi, joista koko juttu sai alkunsa, ne olivat oikein hyviä ja päteviä mielipiteitä, joista ystäväsi saattaa aikansa mietittyään, olla osakseen jopa samaa mieltä... jos vaan pikkuisen suostuu menemään itseensä... (on useimmille niin kovin vaikeaa ja kivuliasta)...
Näyttäisi melkein siltä, että suuttumuksen osana on myös se, ettei ole itse pystynyt täysin käyttäytymään ihanteidensa mukaan... ja sen kun huomaa, niin sekös harmittaa (eikä sellaista oikein toiselle voi mennä myöntämään).

Toisaalta, joskus vaan ystävyyssuhde on asiansa ajanut ja tullut tiensä päähän, ilman mitään järkeen käyvää syytäkään, ja tällainen "tapaus" sitten panee pisteen kyseiselle suhteelle.

Miten sitten teidän käy, jää nähtäväksi. Kuuntele kuitenkin tasapuolisesti järkeäsi ja sydäntäsi, ja tee ratkaisusi ketään toista (kuin ystävääsi ja itseäsi) kuuntelematta, sillä juuri sinun elämääsi ei elä kukaan muu kuin sinä, ja kuka voisi silloin paremmin tietää mikä kannaltasi katsoen on paras ratkaisu, kuin juuri sinä itse.

Toivotan Onnea! :)

mirabelll kirjoitti:

Kyllä voi "parantuakin", koska minulle tuli tuosta kuvauksesta aivan mieleen hyvä ystäväni. Ennen hän tuntui joissain asioissa hyvin itsekkäältä, juuri sellaiselta että häntä ei saisi määräillä tai neuvoa mitenkään, jopa jossain määrin narsistiselta. Tiedän ettei hän ole saanut vanhemmiltaan kunnollista rakkautta lapsena. Nykyisin hän on aivan kuin eri ihminen, aidosti sydämellinen, ja uskon sen johtuvan hänen nykyisestä miehestään, joka oikeasti rakastaa häntä. Uskon kaiken olevan vain kiinni ymmärryksestä ja rakkaudesta, vaikka eihän lapsuuden haavat ja traumat parane kokonaan koskaan, mutta voivat ne lievittyä paljonkin.

Ei ihmiset ole tahallaan pahoja (paitsi sairaat), kaikki on seurausta menneestä. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaikkea tulisi sietää, vaan että ihmiset tarvitsevat ymmärrystä ja rakkautta.

Lue lisää

Voihan ilkeä ja itsekäs ihminen joskus muuttua hyvikseksikin. Se on kuitenkin aika harvinaista.

Aloittajan jutussa ollaan tilanteessa, jossa ystävän negatiivinen asenne muita kohtaan ahdistaa.
Realistina vain sanon, ettei tuollaisen ihmisen perusluonne hevillä muutu. Tuskin koskaan pyytelee ystäviltään jälkeenpäin anteeksi sanomisiaan, tai muuttaa kritisointiaan positiiviseksi.

Oikeasti sydämellinen ihminen niin varmasti tekisikin.

..kuulostaa ihan exältäni!! kaikkia haukku ja kaikissa tapaamissaan ihmisissä jotain negatiivista, joka piti ensin mainita. Ja kuinka niin monet sain kuulla negatiivista arvostelua sukulaisista ja ystävistä!

Viisaampi antaa periksi. Tapoja antaa palautetta on niin monta kuin on ihmistäkin, samoin on tapoja käsitellä saatua palautetta yhtä viljalti. Ap kysyi käsittääkseni neuvoja itselleen uudessa tilanteessa siitä kuinka hänen tulisi reagoida ystävänsä suhteen. Sinä kyselet hänen kykyään osata hävetä???? Mitä hävettävää siinä on että kertoo tuntemuksistaan ja puhuu asioista niiden oikeilla nimikkeillä, vaikka sitten niille sadoille tuntemattomille täälä, kuten ap:n tapauksessa. Kysyvä tietää ja vastauksia, oikeita ja vääriä. Jokainen joka tänne henkisen maailman siwaan kirjoittaa on ihan yhtä arvokas mielipiteineen ja kysymyksineen, vaikka ne eivät aina miellyttäisikään.

Oletko joku ajatustenlukija tai selvännäkijä? Kaltaisiasi on täällä paljon. Kannattaisi lukea aloittajan kirjoitukset moneen kertaan ja tarkkaan. Ei pidä ylitulkita eikä selittää tuiki tuntemattomien sielunelämää. Täällä on monta keittiöpsykologia, jotka melkein puolesta sanasta osaavat tehdä pätevän analyysin aivan vieraista ihmisistä. Mahtavat osata hoitaa omat ihmissuhdekiemuransa liiankin hyvin, mutta se usein kaivattu peili huushollista ehkä vielä puuttuu.
Aloittajalla ei ole mitään hävettävää. Hän vaikuttaa aika tasapainoiselta ja järkevältä ihmiseltä, joka ansaitsisi hieman hienotunteisempia vastauksia. Besserwisserit ovat rasittavia. Heidän kannattaisi ensin laskea ainakin sataan, ennen kuin rupeavat suoltamaan neuvojaan. Kaikkea hyvää aloittajalle.

Samaa mieltä kuin alla oleva kirjoittanut. Edellinen kirjoittaja sanoi että tämän ns valittaja-kaverin sisin kärsii, niin varmaan onkin. Mutta en tiedä pystytkö samaistumaan tämän aloittajan tilanteeseen, että miten paljon hän kärsii tästä tilanteesta..!

Tottakai se miten kritiikkiä antaa, sillä tavalla on merkitystä, mutta tällainen tilanne on aloittajalle tosi rasittava - näin ymmärsin. - Eikä hänellä ole mitään hävettävää, onhan ihan ymmärrettävää että jossakin haluaa purkaa tilannetta ja saada mahdollisesti neuvoja asiaan. Ja mielestäni hän on osoittanut myös ymmärtävänsä ystäväänsä mm ystävän taustojen takia, mutta jossakin kulkee raja. Pitää myös ajatella omaa hyvinvointiaan ja jaksamistaan.

Taisi kalikka kalahtaa... tai sitten olet lukenut kyseisen ihmisen kirjoituksen päin honkia!
Niin oli sivuun vievää vuodatusta tuo tekstisi!

Terv. Äiti 47v

Jalat maassa kirjoitti:

Oletko joku ajatustenlukija tai selvännäkijä? Kaltaisiasi on täällä paljon. Kannattaisi lukea aloittajan kirjoitukset moneen kertaan ja tarkkaan. Ei pidä ylitulkita eikä selittää tuiki tuntemattomien sielunelämää. Täällä on monta keittiöpsykologia, jotka melkein puolesta sanasta osaavat tehdä pätevän analyysin aivan vieraista ihmisistä. Mahtavat osata hoitaa omat ihmissuhdekiemuransa liiankin hyvin, mutta se usein kaivattu peili huushollista ehkä vielä puuttuu.
Aloittajalla ei ole mitään hävettävää. Hän vaikuttaa aika tasapainoiselta ja järkevältä ihmiseltä, joka ansaitsisi hieman hienotunteisempia vastauksia. Besserwisserit ovat rasittavia. Heidän kannattaisi ensin laskea ainakin sataan, ennen kuin rupeavat suoltamaan neuvojaan. Kaikkea hyvää aloittajalle.

Lue lisää

No nythän tuo Äiti 40v syö täysin sanansa. Lue oma edellinen tekstisi! ja vertaa sitä yllä olevaan, huomaatko??? Ylläolevassa tekstissä kirjoitat juuri itsestäsi, ja vielä todella tarkasti!

HW kirjoitti:

No nythän tuo Äiti 40v syö täysin sanansa. Lue oma edellinen tekstisi! ja vertaa sitä yllä olevaan, huomaatko??? Ylläolevassa tekstissä kirjoitat juuri itsestäsi, ja vielä todella tarkasti!

Lue lisää

"ÄITI 40" ja kirjoittaja "jalat maassa" ovat eri henkilöitä ja nimimerkkejä.

Noh, vaikea sanoa noista psykologisista termeistä, että miten on toisen kohdalla. Mutta ollut kyllä kurja lapsuus. Väkivallan uhkaa, rakkaudettomuutta yms. Biologiset vanhemmat eivät ole kyenneet hänestä huolehtimaan.

Tähä on oikein hyvä.
ei sinulla ole ollut ystävää, olet ollut tossun alla myötäilemässä kunnes uskalsit sanoa vastaan. Nyt pieni egosi katuu sitä ja haet oikeutusta teollesi netistä.

>>Mutta miksi, dsadigu8, noin rumasti kirjoitat jatkoa ?>>

vittu mikä nössö olet ollut ja tulet olemaan. syy on geeneissä, kasvuympäristössä, valitse jokin ja ole hiljaa niin kuin olit ennenkin.

Hottentotti. kirjoitti:

Tähä on oikein hyvä.
ei sinulla ole ollut ystävää, olet ollut tossun alla myötäilemässä kunnes uskalsit sanoa vastaan. Nyt pieni egosi katuu sitä ja haet oikeutusta teollesi netistä.

>>Mutta miksi, dsadigu8, noin rumasti kirjoitat jatkoa ?>>

vittu mikä nössö olet ollut ja tulet olemaan. syy on geeneissä, kasvuympäristössä, valitse jokin ja ole hiljaa niin kuin olit ennenkin.

Lue lisää

Et käsittänyt ristiriitaa joka on tämän viestiketjun aloittajalla, hän puhuu ystävyydestä jota ei ole edes ollut. Ihminen jolla on ystäviä tietää, että voi sanoa asioita suoraan ja kommentoida kriittisesti aihetta kuin aihetta, eikä siitä vedetä hernettä nenään kuin vain huumorilla. Siksi tämän viestiketjun jatkossa ei tarvitse olla järkeviä kommentteja koska koko tarina on vitsi. vittu on sana ja kaunis elin naisella, jos sen ottaa loukkauksena niin vittu ottakoon.

dsadigu8 kirjoitti:

Et käsittänyt ristiriitaa joka on tämän viestiketjun aloittajalla, hän puhuu ystävyydestä jota ei ole edes ollut. Ihminen jolla on ystäviä tietää, että voi sanoa asioita suoraan ja kommentoida kriittisesti aihetta kuin aihetta, eikä siitä vedetä hernettä nenään kuin vain huumorilla. Siksi tämän viestiketjun jatkossa ei tarvitse olla järkeviä kommentteja koska koko tarina on vitsi. vittu on sana ja kaunis elin naisella, jos sen ottaa loukkauksena niin vittu ottakoon.

Lue lisää

Sä olet sitten sitä mieltä, että koko juttu ei ole ollut ystävyyttä ollenkaan? Olitko se sinä, joka kirjoitit, että oon tossun alla oleva nynny? (Sori, luin kaikki kerran läpi, enkä ole varma enää kirjoittajasta, kuka se sattu olemaan..).

dsadigu8 kirjoitti:

Et käsittänyt ristiriitaa joka on tämän viestiketjun aloittajalla, hän puhuu ystävyydestä jota ei ole edes ollut. Ihminen jolla on ystäviä tietää, että voi sanoa asioita suoraan ja kommentoida kriittisesti aihetta kuin aihetta, eikä siitä vedetä hernettä nenään kuin vain huumorilla. Siksi tämän viestiketjun jatkossa ei tarvitse olla järkeviä kommentteja koska koko tarina on vitsi. vittu on sana ja kaunis elin naisella, jos sen ottaa loukkauksena niin vittu ottakoon.

Lue lisää

No missäs te arvon vittupää, on alkuperäinen sanonut ettei ystävyyttä ole ollutkaan? Ei missään. Ihmisiä, ystäviä ja ystävyyttä on monenlaista, tiesitkö?

Sinulla on mielestäsi ainoa oikea ystävyyden määritelmä? Kovin oli agressiivista tekstiä. Hae tuohon apua :D

Olin koulukiusattuna jo alle kouluiän. Naapurit keskustelivat kun isäni oli sosiaalidemokraatti ja niin hienostoperheiden kakaratkin opetettiin sanomaan, vaikka eivät tienneet mikä on politiikka, että isäsi on sitten jotain, joka on kuulemma kamala. Paha meille muille. Näin sanoittiin kun oli 5. Kun olin 11 ja olisi pitänyt päästä oppikouluun pitivät luokalla vaikka olin parempi koulussa kuin yksikään niistä, joka sai jatkaa oppikouluun mitä silloin sanottiin. Tulin siis vuoden perässä ja tämä vuosi teetti sen, että menetin uskoni aikuisiin; tajusin, että olen väärissä käsissä täysin. Isäni ja äitini piti minua vain vääränä koska en ottanut heihin eroa. Olin molempien tyttö mutta en silti kummankaan lapsi ilmeisesti. Olin yhtä petollinen kuin isäni kun kuuli äidin ääntä ja yhtä tyhmä kuin äiti kun kuuli isän ääntä. Lopulta syrjäydyin myös oppikoulussa ja sen syyksi sanottiin, että olin outo tai olin paha heille koska minulla oli väärät vaatteet ja poltin vielä tupakkaa. En tiennyt missä olla ja kenen kanssa, kaikki hylki. Kun menin naimisiin ja sain ensimmäisen lapsen minun olisi pitänyt saada apua mutta avunantajat otti vain minusta jonkinlaisen opetuksen itselleen ja niin piinasivat vuosia kunnes minun todellinen luonne oli parjattu, herjattu, koeteltu ja lytätty - ja silti siitä ei saanut sanoa mitään. Jäin lopullisesti kotiin - olen vain 52 ja tunnen itseni lukituksi elämän kahleisiin, ei saa sanoa mitän koska jonkun huono omatunto tulisi siihen kohtaan väittämään, että olen sairas, kleptomaani (niitten omat kultalusikkatraumat projisoitui), alzheimerpotilas (hajamielisyys tästä kaikesta), petollinen (yritin hakea turvaa edes voimasta tai auktoriteetista, elättelin kuin lapsi lukittuna kaappiin ajatuksen, että joku kuitenkin rakastaa - -) ja kaikesta mitä sanoin tai mihin yritin kiinnittyä katsottiin vain uusi evidenssi miten surkea ja epäystävällinen olen. Joten - kaikki siksi, että en saanut elää niin sen takia ei sitten saanut. Eikä saanut turvaa, ei lohtua, ei edes keskustella ja jos halusin sanoivat, että mene psykiatriin. Kaikki siis petti, mutta omaa sudenkuoppaa eivät tajua. Vieläkään.

Mulla oli ystävä, jonka kanssa kasvettiin ja tehtiin hauskoja teini-iän reissuja ja kommelluksia. Ne olivat ainut kertaisia aikoja ja pysyvät sellaisina kaikesta huolimatta. Mutta, kun aikuistuttiin, alkoi hänestä tulla esille aina enemmin ja enemmin kuvailemaasi potaskan puhuja ja ihmettelinkin, että ompas hänen ystävä piirinsä outoa, kaikki jotenkin tärähtäneitä tms. Sitten koitti päivä, kun tutustuin erääseen ihmiseen, joka oli hänen yksi tärähtänyt ystävä, joka hänen mukaansa oli hyväksikäyttänyt lapsiaan jne. Kaikki ne jutut olivat täysin ristiriitaisia, mitä näin. Tutustuin myös heidän jo aikuisiin lapsiin, joita ei todellakaan oltu käytetty hyväksi. Hän kertoi myös tarinoita, joita oli minusta kuullut ja ihmetteli, voiko olla totta? Sitten päätin, että nyt tää paskan puhuminen saa loppua ja kerroin kaikille osapuolille nämä tarinat! Totuus tuli ilmi ja sinne jäi "ystävyys"! Mutta ei tarvi enää kuunnella valheita ja selkään puukotusta. Oikein teit sinäkin!

ystävä(kö)??? kirjoitti:

Mulla oli ystävä, jonka kanssa kasvettiin ja tehtiin hauskoja teini-iän reissuja ja kommelluksia. Ne olivat ainut kertaisia aikoja ja pysyvät sellaisina kaikesta huolimatta. Mutta, kun aikuistuttiin, alkoi hänestä tulla esille aina enemmin ja enemmin kuvailemaasi potaskan puhuja ja ihmettelinkin, että ompas hänen ystävä piirinsä outoa, kaikki jotenkin tärähtäneitä tms. Sitten koitti päivä, kun tutustuin erääseen ihmiseen, joka oli hänen yksi tärähtänyt ystävä, joka hänen mukaansa oli hyväksikäyttänyt lapsiaan jne. Kaikki ne jutut olivat täysin ristiriitaisia, mitä näin. Tutustuin myös heidän jo aikuisiin lapsiin, joita ei todellakaan oltu käytetty hyväksi. Hän kertoi myös tarinoita, joita oli minusta kuullut ja ihmetteli, voiko olla totta? Sitten päätin, että nyt tää paskan puhuminen saa loppua ja kerroin kaikille osapuolille nämä tarinat! Totuus tuli ilmi ja sinne jäi "ystävyys"! Mutta ei tarvi enää kuunnella valheita ja selkään puukotusta. Oikein teit sinäkin!

Lue lisää

Viestisi kuulostaa osittain tutulta. Juuri tuo kohta, että miten kaikki ihmiset tuntuu olevan jotenkin epä-terveitä, tärähtäneitä tai muuten hankalia toisen tuttava-piirissä. Henkilökohtasesti en noita ihmisiä sen paremmin tunne, mutta tiedän heidät nimeltä ja ulkonäöltä ja joskus jotain pientä heidän kanssaan rupatellut. Todella vähissä on ne ihmiset, jotka sitten vaikuttais puheiden perusteella olevan normaaleja. Eli suurin osa tuntuu olevan, toimivan ja ajattelevan jotenki epä-terveesti hänen mielestään. En sillai epäile hänen valehtelevan, mutta kaikkea mikä itseä ei miellytä, ei voi leimata epä-terveeksi tai sairaaksi.

Tässäkö tämä? kirjoitti:

Viestisi kuulostaa osittain tutulta. Juuri tuo kohta, että miten kaikki ihmiset tuntuu olevan jotenkin epä-terveitä, tärähtäneitä tai muuten hankalia toisen tuttava-piirissä. Henkilökohtasesti en noita ihmisiä sen paremmin tunne, mutta tiedän heidät nimeltä ja ulkonäöltä ja joskus jotain pientä heidän kanssaan rupatellut. Todella vähissä on ne ihmiset, jotka sitten vaikuttais puheiden perusteella olevan normaaleja. Eli suurin osa tuntuu olevan, toimivan ja ajattelevan jotenki epä-terveesti hänen mielestään. En sillai epäile hänen valehtelevan, mutta kaikkea mikä itseä ei miellytä, ei voi leimata epä-terveeksi tai sairaaksi.

Lue lisää

Vaikutat erittäin täysijärkiseltä ja empaattiselta ihmiseltä. Ehkä sinun kannattaisi ottaa itseäsi varten aikalisä ja vetää henkeä ja saada voimasi takaisin. Sitten ehkä voisit lähestyä ystävääsi siitä näkökulmasta mikä aikaisemmin jo vilahti, eli kerro hänelle kuinka et haluaisi hänen vahingoittavan itseään puheilla toisista, koska totta on, että eniten se syö häntä itseään eikä varmasti paranna oloa ollenkaan.
Ihanaa kevättä!

Tässäkö tämä? kirjoitti:

Viestisi kuulostaa osittain tutulta. Juuri tuo kohta, että miten kaikki ihmiset tuntuu olevan jotenkin epä-terveitä, tärähtäneitä tai muuten hankalia toisen tuttava-piirissä. Henkilökohtasesti en noita ihmisiä sen paremmin tunne, mutta tiedän heidät nimeltä ja ulkonäöltä ja joskus jotain pientä heidän kanssaan rupatellut. Todella vähissä on ne ihmiset, jotka sitten vaikuttais puheiden perusteella olevan normaaleja. Eli suurin osa tuntuu olevan, toimivan ja ajattelevan jotenki epä-terveesti hänen mielestään. En sillai epäile hänen valehtelevan, mutta kaikkea mikä itseä ei miellytä, ei voi leimata epä-terveeksi tai sairaaksi.

Lue lisää

Mietin vaan että ainakin mulle on tullut tosi rasittava kuva tästä ystävästäsi, enkä jaksaisi moista. MIten ylipäänsä olette tutustuneet ja päätyneet ystäviksi? - Jotenkin tulee kirjoituksestasi sellainen tuntuma, että ehkä ette ole vielä kovin kauaa tunteneet..

Itselläni kun oli vastaavantyyppinen tilanne menneisyydessä, niin en huomannut tutustumisen alussa niitä rasittavia piirteitä, ehkä noin puolen vuoden päästä alkoi silmät aueta. Ns ystävyyden loppuminen oli paras juttu meidän ns ystävyydessä. Mutta kun tänne kirjoitat, kiinnostaisi tietää miten olette päätyneet ystäviksi, ja tietenkin myös se, että onko hänessä mitä(än) hyviä puolia. - Kun itse sain tutustua toisenlaisiin ihmisiin, sitten tajusin vielä selvemmin sen kontrastin menneisyyteen ja ihmettelin miten ihmeessä olen päätynyt sellaiseen ns ystävyyteen. Koska ei se omalla kohdallani täyttänyt ystävyyden tunnusmerkkejä, miten ainakin tänä päivänä ystävyyden miellän.

'''*** kirjoitti:

Mietin vaan että ainakin mulle on tullut tosi rasittava kuva tästä ystävästäsi, enkä jaksaisi moista. MIten ylipäänsä olette tutustuneet ja päätyneet ystäviksi? - Jotenkin tulee kirjoituksestasi sellainen tuntuma, että ehkä ette ole vielä kovin kauaa tunteneet..

Itselläni kun oli vastaavantyyppinen tilanne menneisyydessä, niin en huomannut tutustumisen alussa niitä rasittavia piirteitä, ehkä noin puolen vuoden päästä alkoi silmät aueta. Ns ystävyyden loppuminen oli paras juttu meidän ns ystävyydessä. Mutta kun tänne kirjoitat, kiinnostaisi tietää miten olette päätyneet ystäviksi, ja tietenkin myös se, että onko hänessä mitä(än) hyviä puolia. - Kun itse sain tutustua toisenlaisiin ihmisiin, sitten tajusin vielä selvemmin sen kontrastin menneisyyteen ja ihmettelin miten ihmeessä olen päätynyt sellaiseen ns ystävyyteen. Koska ei se omalla kohdallani täyttänyt ystävyyden tunnusmerkkejä, miten ainakin tänä päivänä ystävyyden miellän.

Lue lisää

No en voi sitä kieltää, etteikö olisi rasittava. Luulen että tajuaa sen jollain tavalla itsekin. Mm. se puhumisen tarve on hällä niin Valtava asiassa ku asiassa. Aina ei jaksais kuunnella eikä oikein olis aikaakaan. Kun se puhelu vie lähestulkoon aina minimissään tunnin.

Joo, ei me olla ihan hirveen kauaa tunnettu. Vähän päälle puol vuotta. Pyörittiin osittain samoissa tilanteissa ja meillä myös joitain yhteisiä tuttuja. Vaihdettiin jossain vaiheessa numeroita ja hän oli alusta asti hyvin aktiivinen persoona ottamaan yhteyttä. Meitä yhdistää eräänlainen samantapainen elämäntilanne. Me vähän ku kärsitään samanlaisista vaivoista ja ongelmista itsemme ja elämämme suhteen. En oikeen tunne muita, ketkä kärsis samanlaisista asioista. Sehän sitten tuntu tosi kivalta, että oli ihan livenä semmoinen tuttu joka ei ihmetelly ja jolle ei tarvinnu selitellä koko aika itteensä.

Kaippa se oli myös mukavaa omata joku naispuolinen frendi, kenen kans saatto viettää iltoja kokkaillen jne.
Monet kun mun ikäsistä seurustelee tiiviisti, on perhettä ja muuta. Ja tottakai hänessä on hyviä puolia. Hän on tosi syvällinen ja pohdiskeleva ja omaa monia mielenkiintoisia näkemyksiä. Ja onhan hän mua myös rohkassu ja sanonu rakastavansakin minua : ) Jos ei olis niin hirveen fanaattinen ja ehdoton omien näkemyksiensä suhteen ja muiden ihmisten suhteen, niin tilanne vois olla paljon parempi.

Tässäkö tämä? kirjoitti:

No en voi sitä kieltää, etteikö olisi rasittava. Luulen että tajuaa sen jollain tavalla itsekin. Mm. se puhumisen tarve on hällä niin Valtava asiassa ku asiassa. Aina ei jaksais kuunnella eikä oikein olis aikaakaan. Kun se puhelu vie lähestulkoon aina minimissään tunnin.

Joo, ei me olla ihan hirveen kauaa tunnettu. Vähän päälle puol vuotta. Pyörittiin osittain samoissa tilanteissa ja meillä myös joitain yhteisiä tuttuja. Vaihdettiin jossain vaiheessa numeroita ja hän oli alusta asti hyvin aktiivinen persoona ottamaan yhteyttä. Meitä yhdistää eräänlainen samantapainen elämäntilanne. Me vähän ku kärsitään samanlaisista vaivoista ja ongelmista itsemme ja elämämme suhteen. En oikeen tunne muita, ketkä kärsis samanlaisista asioista. Sehän sitten tuntu tosi kivalta, että oli ihan livenä semmoinen tuttu joka ei ihmetelly ja jolle ei tarvinnu selitellä koko aika itteensä.

Kaippa se oli myös mukavaa omata joku naispuolinen frendi, kenen kans saatto viettää iltoja kokkaillen jne.
Monet kun mun ikäsistä seurustelee tiiviisti, on perhettä ja muuta. Ja tottakai hänessä on hyviä puolia. Hän on tosi syvällinen ja pohdiskeleva ja omaa monia mielenkiintoisia näkemyksiä. Ja onhan hän mua myös rohkassu ja sanonu rakastavansakin minua : ) Jos ei olis niin hirveen fanaattinen ja ehdoton omien näkemyksiensä suhteen ja muiden ihmisten suhteen, niin tilanne vois olla paljon parempi.

Lue lisää

Ok.. Ymmärrettäväähän se kun on samantyyppisiä taustoja tms elämäntilannetta, niin se yhdistää. Kovin vaan mulle nousee vaan mieleen se oma tuttavuus, tosin siitä on niin pitkä aika, että muistot on jo haalistuneet. Mutta itselläkin tuntui aluksi että meillä on yhdistävä elämäntilanne ja muitakin asioita elämässä, käytiin älyllisiä(?) syvällisiä(?) keskusteluja aluksi, mutta kyllä jossain vaiheessa muuttui niin että hänen kritisoimisen halu alkoi ulottua myös mun ja mun läheisten asioihin... Että aluksi sitä negatiivisuutta ym en huomannut, mutta kun ns "kuherruskuukausi" ohi, niin ihmisen todellinen luonne alkaa paljastua. Kaikkiaan tunsimme kuitenkin oisko pari, kolme vuotta, ja ehkä vain jotain puoli vuotta oli aikaa, jolloin hänestä jollain tavalla pidin. Sen jälkeen enemmän tai vähemmän hän vähintäänkin ärsytti, keskustelut ei onnistuneet, niistä tuli valtataisteluja, ja täytyy myöntää että jollain tavalla myös pelkäsin häntä, koska hän "osasi" loukata toista tosi salakavalasti. Omassa vaikeassa elämäntilanteessani en vaan jaksanut laittaa kampoihin. Ei hänellä myötätuntoa juuri ollut toisten vaikeuksiin, mutta omasta elämässään hän löysi mitä pienimmistäkin asioista katkeruuden aihetta. Siis hirveän yksipuolistahan se oli ja turhauttavaa. Enkähän juuri viettänytkään aikaa hänen kanssaan loppuaikoina. Lopulta kun sanoin hänelle negatiivista palautetta, kohta koko tuttavuus loppui pian. Aivan kamala koko juttu.

No, sun tilanne voi olla toinen, mutta tosiaan kun noin vähän aikaa vasta olette tunteneet, niin sen voi tiedostaa että tilanteet voi muuttua ja ihmisestä paljastua uusia puolia. On vaan niin että siitä mitä kirjoitat, löydän aika lailla yhtymäkohtia omaan tapaukseeni. Voihan ihminen olla älykäs ja mielenkiintoisia mielipiteitä, mutta entä sitten se toisen kuunteleminen, empatia ym.. Tuletko kuulluksi.. Sellainen ehdottomuus, mitä on kaverillasi ja entisellä tutullani, ei mielestäni ole kovin kypsää ajattelua. Luulen että siinä voi olla kyse jonkinlaisesta turvattomuudesta, että ihminen hakee ehdottomilla mielipiteillään ja toisten leimaamisella jotain turvaa: kun on mielessään nopeasti arvioinut millainen joku ihminen on, mikä hyvää ja pahaa, niin maailma ei niin arvaamaton paikka. Tämä tällänen keitittöpsykologin heitto :) - Kovin myös intensiiviseltä tuntuu myös ystäväsi ystävyys, en oikein osaa siihen suhtautua kun itse en ole rakkaudentunnustuksia ystävilleni tehnyt.. Ei siinä mitään, mutta mulle uusi asia.

mieltä! Piti laittaa viesti samaan tyyliin, mutta nyt ei tarvitsekaan. :)

samaa... kirjoitti:

mieltä! Piti laittaa viesti samaan tyyliin, mutta nyt ei tarvitsekaan. :)

Juuri näin. Tuollainen ihminen ei ansaitse noin hyvää ystävää kuin sinä. Seläntakana puhujasta, saati paskanpuhujasta tai jopa mustamaalaajasta kannattaa pysyä erossa, ehkäpä jossain vaiheessa alkaa myös katsella peiliin, eikä vain sitä ulkoista kuva..sitten kun läheisä ja ystäviä ei enää ole. Täytyy tapauksella olla monta naamaa ja aivan varmasti puhuu enemmän tai vähemmän paskaa myös sinusta.
Osoita selkeästi ettei sinua tuollainen "ystävä" kiinnosta, niin maailma on taas hitusen parempi paikka.

..ja ystävät..itellä vaikea tilanne myös 2 ystävää jotka puhuu minulle toisistaan pahaa..minä siinä puun ja kuoren välissä.en halua ottaa kantaa en puolustaa koska en ole selvistä mistä he kiistelee ja ovat nyt molemmat erillään ei tapaamisia ei mitään heillä..kun menen jommalle kummalle niin alkaa se toisen mollaaminen ja se kuinka toinen on kiero tai jotain ..olenkin sanonut että selvittäkää ite asiat...toinen on kuin sisareni ehkä vain että antaa olla ,en viitti selittää toinen ant tulla täydeltä laidalta ja moittii kieroksi ym...muuta..ja aikaakaan kun reissatiin yhdessä ja juhlittiin ym..muuta ei voi ymm. itse olen aina väistynyt näistä elämässäni muutenkin muutakin on ja kiireitä riittää..ei viitti aikaa tälläiseen tuhrata..jokaien sopikoon juuttunsa itse..surullista mutta tälläisiä tapahtuu..kun ihmisiä ollaan erehdytään,mutta niistä pitää oppia myös.

Anniterttuli kirjoitti:

..ja ystävät..itellä vaikea tilanne myös 2 ystävää jotka puhuu minulle toisistaan pahaa..minä siinä puun ja kuoren välissä.en halua ottaa kantaa en puolustaa koska en ole selvistä mistä he kiistelee ja ovat nyt molemmat erillään ei tapaamisia ei mitään heillä..kun menen jommalle kummalle niin alkaa se toisen mollaaminen ja se kuinka toinen on kiero tai jotain ..olenkin sanonut että selvittäkää ite asiat...toinen on kuin sisareni ehkä vain että antaa olla ,en viitti selittää toinen ant tulla täydeltä laidalta ja moittii kieroksi ym...muuta..ja aikaakaan kun reissatiin yhdessä ja juhlittiin ym..muuta ei voi ymm. itse olen aina väistynyt näistä elämässäni muutenkin muutakin on ja kiireitä riittää..ei viitti aikaa tälläiseen tuhrata..jokaien sopikoon juuttunsa itse..surullista mutta tälläisiä tapahtuu..kun ihmisiä ollaan erehdytään,mutta niistä pitää oppia myös.

Lue lisää

...olet...

Onhan se varmasti fakta, että ystävät arvostelevat aina toisiaan. Olennaista on se, onko se hyvällä vai pahalla. Parempi se on testata mielipiteensä toisilla ennen sen kertomista ääneen?! Mutta toki se pitää aina asianosaiselle lopuksi itse kertoa ja olla vastaanottavainen vastaukselle. Tuomiota ei voi asioista kuitenkaan esittää koskaan ennen kuin tietää kaikki vaikuttavat seikat ja niitä ei varmasti koskaan saa tietää..

Systeemi osoitteessa http://taitopeli.info/ on hyvä jos haluaa saada helposti paljon rahaa. Itse tein jo ensimmäisen kahden tunnin aikana 150e!

..lisään, että toinen asia on niin kutsutut narsistiset tapaukset, koska heitähän ei voi parantaa. Ehkä ystäväsi on todella sellainen. Em. piirteitä ainakin täyttää. Haluaako hän olla vieläpä paljon esillä ja pitää mielellään hovia ympärillään narsistisena lähteenään.

totuudentorvi vielä kirjoitti:

..lisään, että toinen asia on niin kutsutut narsistiset tapaukset, koska heitähän ei voi parantaa. Ehkä ystäväsi on todella sellainen. Em. piirteitä ainakin täyttää. Haluaako hän olla vieläpä paljon esillä ja pitää mielellään hovia ympärillään narsistisena lähteenään.

Lue lisää

No en mä siitä hovista tiedä. Yleensä se kuvio menee niin, että hengaa tiiviimmin yhden ihmisen kanssa. Ja sitten on muita satunnaisempia tuttavia, joiden kanssa vähemmän tekemisissä. Ja jossain vaiheessa sen yhden ihmisen kanssa tulee joku riita tai ongelma, jolloin välit saattaa mennä kokonaan poikki tai hän siirtyy niiden satunnaisten, harvemmin tavattavien tuttavien listalle. Sitten vähän ajan päästä on taas uusi ihminen, jonka kanssa hengaa todella tiiviisti. Joitain noista, kenen kanssa ensin hengannut jatkuvasti, välttelee kohtaamasta missään ja mustamaalaa muille. Puhuu kyllä todella paljon itsestään ja on siinä suhteessa aika itsekeskeinen. Voi ihan ongelmitta selittää itsestään ja mielipiteistään vaikka useita tunteja.
Joskus jos en oo vastannu puhelimeen, on tullut viestiä, että olis halunnut tilittää mulle jostain.

Tykkää siinä mielessä olla esillä, että nauttii kun muut häntä joutuu kuuntelee ja hän saa puhua muut tukahduksiin. Esim. luennolla ei epäröi esittää vastaväitteitä tai kumoavia ajatuksia luennoitsijalle. Joskus tulee sellainen olo, kuin joutuisin tahtomattani väittely- jopa riitalinjalle vain siksi, koska olen asioista eri mieltä ja sanonut oman näkemykseni ja kertonut miten samainen asia mun elämässä menee.

Tässäkö tämä? kirjoitti:

No en mä siitä hovista tiedä. Yleensä se kuvio menee niin, että hengaa tiiviimmin yhden ihmisen kanssa. Ja sitten on muita satunnaisempia tuttavia, joiden kanssa vähemmän tekemisissä. Ja jossain vaiheessa sen yhden ihmisen kanssa tulee joku riita tai ongelma, jolloin välit saattaa mennä kokonaan poikki tai hän siirtyy niiden satunnaisten, harvemmin tavattavien tuttavien listalle. Sitten vähän ajan päästä on taas uusi ihminen, jonka kanssa hengaa todella tiiviisti. Joitain noista, kenen kanssa ensin hengannut jatkuvasti, välttelee kohtaamasta missään ja mustamaalaa muille. Puhuu kyllä todella paljon itsestään ja on siinä suhteessa aika itsekeskeinen. Voi ihan ongelmitta selittää itsestään ja mielipiteistään vaikka useita tunteja.
Joskus jos en oo vastannu puhelimeen, on tullut viestiä, että olis halunnut tilittää mulle jostain.

Tykkää siinä mielessä olla esillä, että nauttii kun muut häntä joutuu kuuntelee ja hän saa puhua muut tukahduksiin. Esim. luennolla ei epäröi esittää vastaväitteitä tai kumoavia ajatuksia luennoitsijalle. Joskus tulee sellainen olo, kuin joutuisin tahtomattani väittely- jopa riitalinjalle vain siksi, koska olen asioista eri mieltä ja sanonut oman näkemykseni ja kertonut miten samainen asia mun elämässä menee.

Lue lisää

Parahin aloittaja,

näyttää, että ystäväsi virhelista kasvaa sitä mukaa, mitä useamman viestin tänne kirjoitat. Mitä siis etsit täältä? Etsitkö oikeutusta mielipiteillesi ja teoillesi? Etsitkö kanssalynkkaajia vai vain takana päin pahan puhumisseuraa, sillä sitähän tämäkin on, jos asiaa rehellisesti tarkastelee?

Hauskaa on sinällään, että juuri pahan puhumisesta olet ystävääsi moittinut, mutta kuitenkin itse olet täällä samalla tavalla "keskustellut" hänestä. Paitsi että olet kuvannut hänen pitkää virhelistaansa, olet samalla paljastanut paljon muutakin. Hän opiskelee, käy luennoilla ja kommentoi niillä...

Olet halunnut asettaa peilin ystäväsi eteen. Hyvässä tarkoituksessa tietenkin. Sinähän olet nähnyt hänen virheensä. Ja kas, täällä sait tukea ajatuksillesi. Kritiikkiä on siedettävä, kuten kymmenet kirjoittajat sinulle vastasivat. Niinpä sillä oikeutuksella asetan peilin myös sinun eteesi.

Sinä olet syyllistynyt vähintäänkin täällä, jos et muualla, kaikkeen samaan, josta häntä syytät. Olet haukkunut muita (häntä) selän takana, olet ollut esillä, esittänyt mielipiteitäsi tällä "luennolla"...

Peili kertokoon... Muiden virheet ovat usein meissä itsessämme. Muut ovat se peili, jonka tarvitsemme ne nähdäksemme. Ihminen voi nähdä täysin ulkoa vain toiset, ei itseään.

unheardvoicesinside kirjoitti:

Parahin aloittaja,

näyttää, että ystäväsi virhelista kasvaa sitä mukaa, mitä useamman viestin tänne kirjoitat. Mitä siis etsit täältä? Etsitkö oikeutusta mielipiteillesi ja teoillesi? Etsitkö kanssalynkkaajia vai vain takana päin pahan puhumisseuraa, sillä sitähän tämäkin on, jos asiaa rehellisesti tarkastelee?

Hauskaa on sinällään, että juuri pahan puhumisesta olet ystävääsi moittinut, mutta kuitenkin itse olet täällä samalla tavalla "keskustellut" hänestä. Paitsi että olet kuvannut hänen pitkää virhelistaansa, olet samalla paljastanut paljon muutakin. Hän opiskelee, käy luennoilla ja kommentoi niillä...

Olet halunnut asettaa peilin ystäväsi eteen. Hyvässä tarkoituksessa tietenkin. Sinähän olet nähnyt hänen virheensä. Ja kas, täällä sait tukea ajatuksillesi. Kritiikkiä on siedettävä, kuten kymmenet kirjoittajat sinulle vastasivat. Niinpä sillä oikeutuksella asetan peilin myös sinun eteesi.

Sinä olet syyllistynyt vähintäänkin täällä, jos et muualla, kaikkeen samaan, josta häntä syytät. Olet haukkunut muita (häntä) selän takana, olet ollut esillä, esittänyt mielipiteitäsi tällä "luennolla"...

Peili kertokoon... Muiden virheet ovat usein meissä itsessämme. Muut ovat se peili, jonka tarvitsemme ne nähdäksemme. Ihminen voi nähdä täysin ulkoa vain toiset, ei itseään.

Lue lisää

Mun mielestä tää netti on siitä eri asia, että täällä tuskin monikaan tunnistaisi henk.koht. tuota ihmistä, vaikka kävelisi kadulla vastaan. Jos livenä kertoisin samat asiat meidän yhteisille tutuille niin.. en tiedä mitä siitä seuraisi. Mutta onhan tämä netti vähän petollinen ja helposti unohtuu, että kirjoitetut viestit jäävät tänne.

Tulin ihan kysymään mielipidettä, miten tilanteessa pitäisi edetä. Jos luet alkuperäisen viestini, niin siellä on kysymys siitä, pyytääkö anteeksi vai antaako asian olla. Ei mun alkuperänen tarkotus ollut häntä sen kummemmin muille "paljastaa". Ja esim. luento, noita luentoja järjestetään paljon muussakin tarkoituksessa kuin vain opiskelun merkeissä. Ehkä sitten olen liikaa paljastanut vastailemalla muiden esittämiin kysymyksiin?! Kuitenkaan kertomani jutut eivät mielestäni ole sellaisia, että ne yksilöityy nimenomaan häneen.

En kyllä ole ajatellutkaan olevani ihmisenä häntä tai ketään muutakaan parempi. On mullekin annettu palautetta mun käytöksestä, mutta siitä huolimatta ystävyys jatkuu. En mä laita välejä poikki niihin ihmisiin, ketkä on antanu negatiivista palautetta. Ja en todellakaan osannut arvata, että aiheeseen tulisi näin monia vastauksia.

Tässäkö tämä? kirjoitti:

Mun mielestä tää netti on siitä eri asia, että täällä tuskin monikaan tunnistaisi henk.koht. tuota ihmistä, vaikka kävelisi kadulla vastaan. Jos livenä kertoisin samat asiat meidän yhteisille tutuille niin.. en tiedä mitä siitä seuraisi. Mutta onhan tämä netti vähän petollinen ja helposti unohtuu, että kirjoitetut viestit jäävät tänne.

Tulin ihan kysymään mielipidettä, miten tilanteessa pitäisi edetä. Jos luet alkuperäisen viestini, niin siellä on kysymys siitä, pyytääkö anteeksi vai antaako asian olla. Ei mun alkuperänen tarkotus ollut häntä sen kummemmin muille "paljastaa". Ja esim. luento, noita luentoja järjestetään paljon muussakin tarkoituksessa kuin vain opiskelun merkeissä. Ehkä sitten olen liikaa paljastanut vastailemalla muiden esittämiin kysymyksiin?! Kuitenkaan kertomani jutut eivät mielestäni ole sellaisia, että ne yksilöityy nimenomaan häneen.

En kyllä ole ajatellutkaan olevani ihmisenä häntä tai ketään muutakaan parempi. On mullekin annettu palautetta mun käytöksestä, mutta siitä huolimatta ystävyys jatkuu. En mä laita välejä poikki niihin ihmisiin, ketkä on antanu negatiivista palautetta. Ja en todellakaan osannut arvata, että aiheeseen tulisi näin monia vastauksia.

Lue lisää

Kyse ei olekaan teon "paljastumisesta", vaan teosta.

Tekoa ei muuta miksikään se, että sinä olet piilossa tai etteivät sadat lukijasi voi tunnistaa häntä tai ettei hän tunnista itseään. Eiväthän muutkaan tienneet, että ystäväsi haukkui heitä sinulle. Haukuttu ei tiedä asiasta, mutta asia ei ole sen vähempi. Sinuahan juuri häiritsi se, että hän tuomitsi muita ja puhui mielestäsi pahaa heistä, mutta kuitenkin oma pahan puhumisesi näyttää ikään kuin jollain tapaa olevan pyhitetympää. Ei sitä mielestäni kuitenkaan muuta miksikään se, että se tehdään toisen ihmisen kanssa "juoruilun" sijaan "anonyymisti" netissä. Samalla tavalla täälläkin kertomuksesi voi kantautua hänen korviinsa. Vieläpä sanasta sanaan, muuttamattomana. Se tarina on täällä satojen luettavana. Jos itse olisin kyseinen ystäväsi tai hänen ystävänsä, saattaisin jopa tunnistaa itseni tai ystäväni. Kyllä sen verran tarkkaan olet tilanteita ja hänen elämäänsä kuvaillut (turvaton lapsuus, biologiset vanhemmat eivät kyenneet huolehtimaan, kommentoi luennoilla, kaverikuvioiden kiemurat jne.).

Alkuperäisessä viestissäsi kysyit, pitäisikö sinun antaa anteeksi? Mitä sinä tuumit? Entä pitäisikö ystäväsi antaa sinulle anteeksi, että olet hänen minuuttaan ja vaikuttimiaan täällä hyvin negatiiviseen sävyyn ruotinut? Ymmärrän, sinulla oli tarve purkaa pahaa mieltäsi, mutta ymmärrä, että samoin oli luultavasti ystävälläsikin.

Lainaan vielä loppuun omia sanojasi: "Sitäpaitsi toisten motiiveja ja vaikuttimia ei voi toinen ihminen tietää, joten ihmettelen miksi sellaista pitää itsestään kuvitella ja sitten alkaa analysoimaan onko ne vaikuttimet oikeita vai vääriä."

Näin sinä sanoit ystävästäsi. Minä voisin sanoa samaa sinusta, ja itsestäni, ja melkeinpä jokaisesta tähänkin ketjuun kirjoittaneesta. Ei täällä yksikään ole piirun vertaa parempi eikä sen enempää anteeksi antajan roolissa. Joten vastaus kysymykseesi, pitäisikö sinun antaa anteeksi, on kyllä. Itsellesi.

unheardvoicesinside kirjoitti:

Kyse ei olekaan teon "paljastumisesta", vaan teosta.

Tekoa ei muuta miksikään se, että sinä olet piilossa tai etteivät sadat lukijasi voi tunnistaa häntä tai ettei hän tunnista itseään. Eiväthän muutkaan tienneet, että ystäväsi haukkui heitä sinulle. Haukuttu ei tiedä asiasta, mutta asia ei ole sen vähempi. Sinuahan juuri häiritsi se, että hän tuomitsi muita ja puhui mielestäsi pahaa heistä, mutta kuitenkin oma pahan puhumisesi näyttää ikään kuin jollain tapaa olevan pyhitetympää. Ei sitä mielestäni kuitenkaan muuta miksikään se, että se tehdään toisen ihmisen kanssa "juoruilun" sijaan "anonyymisti" netissä. Samalla tavalla täälläkin kertomuksesi voi kantautua hänen korviinsa. Vieläpä sanasta sanaan, muuttamattomana. Se tarina on täällä satojen luettavana. Jos itse olisin kyseinen ystäväsi tai hänen ystävänsä, saattaisin jopa tunnistaa itseni tai ystäväni. Kyllä sen verran tarkkaan olet tilanteita ja hänen elämäänsä kuvaillut (turvaton lapsuus, biologiset vanhemmat eivät kyenneet huolehtimaan, kommentoi luennoilla, kaverikuvioiden kiemurat jne.).

Alkuperäisessä viestissäsi kysyit, pitäisikö sinun antaa anteeksi? Mitä sinä tuumit? Entä pitäisikö ystäväsi antaa sinulle anteeksi, että olet hänen minuuttaan ja vaikuttimiaan täällä hyvin negatiiviseen sävyyn ruotinut? Ymmärrän, sinulla oli tarve purkaa pahaa mieltäsi, mutta ymmärrä, että samoin oli luultavasti ystävälläsikin.

Lainaan vielä loppuun omia sanojasi: "Sitäpaitsi toisten motiiveja ja vaikuttimia ei voi toinen ihminen tietää, joten ihmettelen miksi sellaista pitää itsestään kuvitella ja sitten alkaa analysoimaan onko ne vaikuttimet oikeita vai vääriä."

Näin sinä sanoit ystävästäsi. Minä voisin sanoa samaa sinusta, ja itsestäni, ja melkeinpä jokaisesta tähänkin ketjuun kirjoittaneesta. Ei täällä yksikään ole piirun vertaa parempi eikä sen enempää anteeksi antajan roolissa. Joten vastaus kysymykseesi, pitäisikö sinun antaa anteeksi, on kyllä. Itsellesi.

Lue lisää

Pieni korjaus: "alkuperäisessä viestissäsi kysyit, pitäisikö sinun pyytää anteeksi. Mitä mieltä itse olet?"

Pyytäminen oli muuttunut viestissäni antamiseksi. :)

Sitä mieltä olen kuitenkin edelleen, että sinun pitäisi antaa anteeksi. Meille ihmisille virheellisyytemme ja samoin itsellesi omasi.

unheardvoicesinside kirjoitti:

Kyse ei olekaan teon "paljastumisesta", vaan teosta.

Tekoa ei muuta miksikään se, että sinä olet piilossa tai etteivät sadat lukijasi voi tunnistaa häntä tai ettei hän tunnista itseään. Eiväthän muutkaan tienneet, että ystäväsi haukkui heitä sinulle. Haukuttu ei tiedä asiasta, mutta asia ei ole sen vähempi. Sinuahan juuri häiritsi se, että hän tuomitsi muita ja puhui mielestäsi pahaa heistä, mutta kuitenkin oma pahan puhumisesi näyttää ikään kuin jollain tapaa olevan pyhitetympää. Ei sitä mielestäni kuitenkaan muuta miksikään se, että se tehdään toisen ihmisen kanssa "juoruilun" sijaan "anonyymisti" netissä. Samalla tavalla täälläkin kertomuksesi voi kantautua hänen korviinsa. Vieläpä sanasta sanaan, muuttamattomana. Se tarina on täällä satojen luettavana. Jos itse olisin kyseinen ystäväsi tai hänen ystävänsä, saattaisin jopa tunnistaa itseni tai ystäväni. Kyllä sen verran tarkkaan olet tilanteita ja hänen elämäänsä kuvaillut (turvaton lapsuus, biologiset vanhemmat eivät kyenneet huolehtimaan, kommentoi luennoilla, kaverikuvioiden kiemurat jne.).

Alkuperäisessä viestissäsi kysyit, pitäisikö sinun antaa anteeksi? Mitä sinä tuumit? Entä pitäisikö ystäväsi antaa sinulle anteeksi, että olet hänen minuuttaan ja vaikuttimiaan täällä hyvin negatiiviseen sävyyn ruotinut? Ymmärrän, sinulla oli tarve purkaa pahaa mieltäsi, mutta ymmärrä, että samoin oli luultavasti ystävälläsikin.

Lainaan vielä loppuun omia sanojasi: "Sitäpaitsi toisten motiiveja ja vaikuttimia ei voi toinen ihminen tietää, joten ihmettelen miksi sellaista pitää itsestään kuvitella ja sitten alkaa analysoimaan onko ne vaikuttimet oikeita vai vääriä."

Näin sinä sanoit ystävästäsi. Minä voisin sanoa samaa sinusta, ja itsestäni, ja melkeinpä jokaisesta tähänkin ketjuun kirjoittaneesta. Ei täällä yksikään ole piirun vertaa parempi eikä sen enempää anteeksi antajan roolissa. Joten vastaus kysymykseesi, pitäisikö sinun antaa anteeksi, on kyllä. Itsellesi.

Lue lisää

Kommentoin nyt vielä sen verran, että tämä netti kirjoittelu ei kai hänelle aiheuta semmosta henkilökohtasta harmia, mitä aiheuttaisi se, jos kertoisin samoja asioita ihmisille, ketkä hänet tuntee. Jos kertoisin hänestä nimellä yhteisille tuttaville niin se olis jonkinlaista maineen pilaamista ja vois vaikuttaa noiden yhteisten tuttujen suhtautumiseen suhteessa häneen. Mutta mun mielestä siinä on ero, puhuuko anonyymisti toisesta anonyymista vaiko paljastaako toisen henkilöllisyyden. Mutta olet oikeassa, en ole pekkaa pahempi ja samaa savea minäkin.

Pohdin siis sitä, pitäisikö MINUN PYYTÄÄ anteeksi, enkä sitä, pitäisikö minun antaa anteeksi. Siinä on ero. Jos pyytäisin anteeksi, niin hän saisi itse tehdä päätöksensä siitä, mitä vastaa. Mulle hän ei ole pahoitellut käytöstään mitenkään, joten tuskin edes anteeksipyyntöä asiasta esittää.

unheardvoicesinside kirjoitti:

Pieni korjaus: "alkuperäisessä viestissäsi kysyit, pitäisikö sinun pyytää anteeksi. Mitä mieltä itse olet?"

Pyytäminen oli muuttunut viestissäni antamiseksi. :)

Sitä mieltä olen kuitenkin edelleen, että sinun pitäisi antaa anteeksi. Meille ihmisille virheellisyytemme ja samoin itsellesi omasi.

Lue lisää

Kiitos korjauksesta, vaikka ehdinkin jo kommentoida edellisen viestisi perusteella ja korjata tuon kohdan : )
Kyllä mä mielestäni siedän ihmisiltä aika hyvin kaikenlaista ja tajuan ettei kukaan ole täydellinen. Tietysti joskus jotkut viat voi muodostua esteeks ystävyydelle, kun on vaikea sietää toisessa tiettyjä piirteitä. Mutta niinhän se on kaikissa suhteissa. Minä en siis päättänyt siitä, että tämä kaveruus loppuisi. Se oli hänen oma toivomuksensa. Ennen kuin sanoin mitään, kaikki oli ihan okei.

Tässäkö tämä? kirjoitti:

Kommentoin nyt vielä sen verran, että tämä netti kirjoittelu ei kai hänelle aiheuta semmosta henkilökohtasta harmia, mitä aiheuttaisi se, jos kertoisin samoja asioita ihmisille, ketkä hänet tuntee. Jos kertoisin hänestä nimellä yhteisille tuttaville niin se olis jonkinlaista maineen pilaamista ja vois vaikuttaa noiden yhteisten tuttujen suhtautumiseen suhteessa häneen. Mutta mun mielestä siinä on ero, puhuuko anonyymisti toisesta anonyymista vaiko paljastaako toisen henkilöllisyyden. Mutta olet oikeassa, en ole pekkaa pahempi ja samaa savea minäkin.

Pohdin siis sitä, pitäisikö MINUN PYYTÄÄ anteeksi, enkä sitä, pitäisikö minun antaa anteeksi. Siinä on ero. Jos pyytäisin anteeksi, niin hän saisi itse tehdä päätöksensä siitä, mitä vastaa. Mulle hän ei ole pahoitellut käytöstään mitenkään, joten tuskin edes anteeksipyyntöä asiasta esittää.

Lue lisää

Tuosta anteeksipyytämisestä. Itse tiedät millä tavalla sen palautteen olet hänelle antanut, niin itse miettisin sitä.

Jos olet pyrkinyt keromaan hänelle että hänen käytös harmittaa, loukkaa, tympäisee, - mitä sanaa nyt käytetäänkin ja pyrkinyt olemaan rakentava jne, niin silloihan palautteesi on ok. Jos taas olet turhautuneena rypsäyttänyt toiselle syyttävään sävyyn ("sinä olet tuommoinen"), niin silloinhan se on leimaamista. Eli pointti on se, että vaikka asiasisältö pysyy samana, niin se tapa millä palaute annetaan, on tärkeää.

Mutta kun emme ole täydellisiä, on ihan ymmärrettävää että palautteen on voinut antaa huonosti. Siksikin ehdotan kirjeen kirjoittamista, jossa voit tarkemmin selittää asian. Kun sinä kerrot omista tunteista ja kokemuksista käsin toiselle palautteen käyttäen minä-viestintää - tyyliin minua harmittaa tms toisen käytös, koska.. Niin silloin annat sen palautteen parhaalla mahdollisella tavalla. Sinulla on oikeus/velvollisuus kuunnella omaa itseäsi, jaksamistasi, omia tunteitasi, niitä ei tarvitse anteeksipyytää. Jos taas olet palautteen antanut huonosti, leimaavasti, sitä tapaa itse pyytäisin anteeksi kirjeessä. Mutta ehdottoman tärkeää on että saat sanottua sen, mikä sinua siinä ystävyydessä harmittaa.

Täällä on ollut muutama ihan hyvä kirjoitus siitäkin että tämäntyyppisen ihmisen käytös voi ehkä muuttuakin, mutta toisaalta on myös nähty ettei käytös ole muuttunut, ystävyys on katkennut. On tuotu esiin persoonallisuushäiriötkin, ja silloin on tosiasia että tällainen ihminen hyvin hyvin harvoin pystyy muutokseen, ja sekin terapian kautta.

'''*** kirjoitti:

Tuosta anteeksipyytämisestä. Itse tiedät millä tavalla sen palautteen olet hänelle antanut, niin itse miettisin sitä.

Jos olet pyrkinyt keromaan hänelle että hänen käytös harmittaa, loukkaa, tympäisee, - mitä sanaa nyt käytetäänkin ja pyrkinyt olemaan rakentava jne, niin silloihan palautteesi on ok. Jos taas olet turhautuneena rypsäyttänyt toiselle syyttävään sävyyn ("sinä olet tuommoinen"), niin silloinhan se on leimaamista. Eli pointti on se, että vaikka asiasisältö pysyy samana, niin se tapa millä palaute annetaan, on tärkeää.

Mutta kun emme ole täydellisiä, on ihan ymmärrettävää että palautteen on voinut antaa huonosti. Siksikin ehdotan kirjeen kirjoittamista, jossa voit tarkemmin selittää asian. Kun sinä kerrot omista tunteista ja kokemuksista käsin toiselle palautteen käyttäen minä-viestintää - tyyliin minua harmittaa tms toisen käytös, koska.. Niin silloin annat sen palautteen parhaalla mahdollisella tavalla. Sinulla on oikeus/velvollisuus kuunnella omaa itseäsi, jaksamistasi, omia tunteitasi, niitä ei tarvitse anteeksipyytää. Jos taas olet palautteen antanut huonosti, leimaavasti, sitä tapaa itse pyytäisin anteeksi kirjeessä. Mutta ehdottoman tärkeää on että saat sanottua sen, mikä sinua siinä ystävyydessä harmittaa.

Täällä on ollut muutama ihan hyvä kirjoitus siitäkin että tämäntyyppisen ihmisen käytös voi ehkä muuttuakin, mutta toisaalta on myös nähty ettei käytös ole muuttunut, ystävyys on katkennut. On tuotu esiin persoonallisuushäiriötkin, ja silloin on tosiasia että tällainen ihminen hyvin hyvin harvoin pystyy muutokseen, ja sekin terapian kautta.

Lue lisää

Kiitos edelleen viestistäsi! Oot kommentoinut mulle aika paljon : ) Myönnän että sanomiseni tuli hänelle varmaan vähän kuin puun takaa, yllättäen ja odottamatta. Taisin sanoa asiani tuohon leimaavaan tyyliin, välillä puhuen minä-muodossa ja välillä en. Uskon että ihminen voi ehkä muuttuakin, mikäli sitä oikeasti haluaa. Tai ainakin oppia toimimaan toisella tavalla tietyissä tilanteissa.

Mulla on ennnenkin ollut kaveri, joka puhuu jopa 10-vuoden takaisista tahattomistakin virheistä, mitä muut ovat tehneet. Muistutteli niistä aina tietyin väliajoin. Tiesi mun asioista todella tarkkaan ja paljon. TIEDÄN että mun asioita, persoonallisuutta ja ties mitä muuta on ruodittu ties miten monen muun ihmisen kanssa. On ihan ite mulle lipsautellut, että mitä hänen muu kaverinsa on mieltä jostain muhun liittyvästä asiasta. Mun kanssa sitten ruodittiin noita muiden ihmisten asioita ja tekemisiä. Mulla on varmaan joku alitajuinen pelko, että joutuu samanlaiseen tilanteeseen. Tosi kiva sitten nähdä niitä muita ihmisiä esim. kaupungilla miettien, että mitähän tuokin minusta on kuullut ja mitä mun asioita se tietää. Alan vähitellen tulla siihen tulokseen, että ei kannata luottaa kehenkään. En tietenkään itsekään ole tässä asiassa aivan täydellinen. Onneksi on muutama semmoinen ihminen elämässä, ketkä ovat luotettavia.

Tässäkö tämä? kirjoitti:

Kiitos edelleen viestistäsi! Oot kommentoinut mulle aika paljon : ) Myönnän että sanomiseni tuli hänelle varmaan vähän kuin puun takaa, yllättäen ja odottamatta. Taisin sanoa asiani tuohon leimaavaan tyyliin, välillä puhuen minä-muodossa ja välillä en. Uskon että ihminen voi ehkä muuttuakin, mikäli sitä oikeasti haluaa. Tai ainakin oppia toimimaan toisella tavalla tietyissä tilanteissa.

Mulla on ennnenkin ollut kaveri, joka puhuu jopa 10-vuoden takaisista tahattomistakin virheistä, mitä muut ovat tehneet. Muistutteli niistä aina tietyin väliajoin. Tiesi mun asioista todella tarkkaan ja paljon. TIEDÄN että mun asioita, persoonallisuutta ja ties mitä muuta on ruodittu ties miten monen muun ihmisen kanssa. On ihan ite mulle lipsautellut, että mitä hänen muu kaverinsa on mieltä jostain muhun liittyvästä asiasta. Mun kanssa sitten ruodittiin noita muiden ihmisten asioita ja tekemisiä. Mulla on varmaan joku alitajuinen pelko, että joutuu samanlaiseen tilanteeseen. Tosi kiva sitten nähdä niitä muita ihmisiä esim. kaupungilla miettien, että mitähän tuokin minusta on kuullut ja mitä mun asioita se tietää. Alan vähitellen tulla siihen tulokseen, että ei kannata luottaa kehenkään. En tietenkään itsekään ole tässä asiassa aivan täydellinen. Onneksi on muutama semmoinen ihminen elämässä, ketkä ovat luotettavia.

Lue lisää

Ok, ikäviä on tuollaiset ihmissuhteet mitä mainitsit. Juu, olen kommentoinut kun tosiaan tapauksessasi oli piirteitä, joka muistutti menneisyyden tilannettani. Samalla olen saanut itselle täällä esitetyistä kommenteista paljon, tällä hetkellä mietin sitä että kiinnostaisi tietää tällaisen ihmisen joka esim helposti tuomitsee toista jne - että miten tällainen henkilö (Joka on nyt eheytynyt) esim koki sen jos hälle annettiin negatiivista palautetta, miten hän näki ja oikeutti esim. toisten arvostelun tms. Että mistä se johtui. Mutta se onkin ehkä toisen viestiketjun aihe..

- Kun itse myös kokenut tiettyä toistuvia piirteitä ihmissuhteissani, niin on joutunut miettimään että mistä tämä johtuu. Ja omalla kohdalla oon oivaltanut sen että olen tiedostamattani etsiny tietyntyyppisiä ihmisiä, joiden kanssa toistuu tietyt lapsuudessa olleet vuorovaikutusmallit. Ja hirveä työ oppia pois siitä, ettei valitsisi ns vääränlaisia ihmisiä elämäänsä ja tunnistaisi ne piirteet..Eli eheytymistä on tarvinnut.

Jokatapauksessa, uskon että on olemassa ihmisiä joihin voi luottaa. Ja onneksi omassa elämässänikin niitä on. Se vaan että oppisi tunnistamaan ne luotettavat ihmiset ja etsimään niitä elämäänsä.. Itsekin tällä oppimisen tiellä olen. Tsemppiä! :)

'''*** kirjoitti:

Ok, ikäviä on tuollaiset ihmissuhteet mitä mainitsit. Juu, olen kommentoinut kun tosiaan tapauksessasi oli piirteitä, joka muistutti menneisyyden tilannettani. Samalla olen saanut itselle täällä esitetyistä kommenteista paljon, tällä hetkellä mietin sitä että kiinnostaisi tietää tällaisen ihmisen joka esim helposti tuomitsee toista jne - että miten tällainen henkilö (Joka on nyt eheytynyt) esim koki sen jos hälle annettiin negatiivista palautetta, miten hän näki ja oikeutti esim. toisten arvostelun tms. Että mistä se johtui. Mutta se onkin ehkä toisen viestiketjun aihe..

- Kun itse myös kokenut tiettyä toistuvia piirteitä ihmissuhteissani, niin on joutunut miettimään että mistä tämä johtuu. Ja omalla kohdalla oon oivaltanut sen että olen tiedostamattani etsiny tietyntyyppisiä ihmisiä, joiden kanssa toistuu tietyt lapsuudessa olleet vuorovaikutusmallit. Ja hirveä työ oppia pois siitä, ettei valitsisi ns vääränlaisia ihmisiä elämäänsä ja tunnistaisi ne piirteet..Eli eheytymistä on tarvinnut.

Jokatapauksessa, uskon että on olemassa ihmisiä joihin voi luottaa. Ja onneksi omassa elämässänikin niitä on. Se vaan että oppisi tunnistamaan ne luotettavat ihmiset ja etsimään niitä elämäänsä.. Itsekin tällä oppimisen tiellä olen. Tsemppiä! :)

Lue lisää

Kiinnostaisi tietää, miten pääsit yli menneisyyden tilanteestasi? Oletko ollenkaan nähnyt tuota kaveriasi ja tiedätkö mitä hänelle nykyään kuuluu? Kiva että joku muukin on hyötynyt tästä keskustelusta. En todellakaan osannut odottaa tämmöistä vastausmäärää, odotin korkeintaan muutamaa vastausta. Oishan se kiva tietää, millä muut oikeuttaa itselleen aseman toisen yläpuolella. Onko se sitten sitä, että kuvitellaan tietävänsä, mikä toiselle on parhaaksi. Vai sitä, että halutaan kontrolloida toisten elämää. Mitähän tuollainen eheytymis-prosessi yleensä ihmiseltä vaatisi? Se on kyllä totta, että helposti sortuu aina tietynlaisiin ihmisiin. En kyllä osaa tiedostaa, mitä siinä on takana. Tsemppiä sullekin!

Tässäkö tämä? kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, miten pääsit yli menneisyyden tilanteestasi? Oletko ollenkaan nähnyt tuota kaveriasi ja tiedätkö mitä hänelle nykyään kuuluu? Kiva että joku muukin on hyötynyt tästä keskustelusta. En todellakaan osannut odottaa tämmöistä vastausmäärää, odotin korkeintaan muutamaa vastausta. Oishan se kiva tietää, millä muut oikeuttaa itselleen aseman toisen yläpuolella. Onko se sitten sitä, että kuvitellaan tietävänsä, mikä toiselle on parhaaksi. Vai sitä, että halutaan kontrolloida toisten elämää. Mitähän tuollainen eheytymis-prosessi yleensä ihmiseltä vaatisi? Se on kyllä totta, että helposti sortuu aina tietynlaisiin ihmisiin. En kyllä osaa tiedostaa, mitä siinä on takana. Tsemppiä sullekin!

Lue lisää

No vaan ajan kanssa pääsin yli enkä ole nähnyt häntä sen koommin. Yhteydenpito laantui/loppui, ja jonkun aikaa ajattelin laittavani kirjeen, mutta se siten jäi. Varmaan parempikin, koska en usko että hän olisi siihen mitenkään reagoinut ja kun kyse ei ollut enää halusta elvyttää suhdetta, puolin tai toisin. - Olen ohimennen joskus vilaukselta nähnyt, mutta kumpikaan ei ole mitään muuta kuin korkeintaan moikannu tuolloin. Mulla ei ole enää mielenkiintoa edes tietää henkilöstä mitään.

Oikeastaan ainut mitä siinä vois enää katua, että kun niitä huonoja ominasuuksia aloin nähdä, niin olisin häipynyt huitsin nevadaan. Mutta enhän tiennyt silloin, vaan vasta ajan myötä silmät aukesi. Mutta kun muistan että tämäkin ollut yksi vaihe elämässä ja jos en olisi kyseistä henkilöä tavannut, en varmaan osaisi nykyään niin hyvin varoa moista ja huomata piirteitä ajoissa.

Sittemmin elämääni on tullut erityyppisiä, mukavia ihmisiä, joitten kanssa voi hengittää vapaasti, eli tämä tuttavuus oli kyllä kärjistynyt poikkeus, vaikka hän tietyiltä osin muistutti jotakin menneisyydessäni tapahtunutta.. Tottakai muissakin ihmissuhteissa on vaikeuksia, mutta onneksi ei lähimainkaan tämänkaltaista. Siksi en edes pidä tuota mennyttä ystävyytenä, se oli yritystä siihen, mutta ei toiminut.

Minullakin kerran ystävä keksi että olin tehnyt häntä kohtaan jotain, mitä en todelliuudessa ollut. Vaan kaikki johtui todellakin tapahtumien summasta ja sattumasta. Hän oikein hyökkäsi ja syytteli ties mitä.

Vähän oli noloa selitellä, ettei se asia ihan niin mennyt kuin hän kuvitteli. Koetin diplomaattisesti oikaista asian. Eri asia on, ymmärsikö hän sitä.