mitä tehdä

No ei harkinta-aikana, joka siis oikee termi, sen kummempaa. Samaa kurjuutta se oli, ja harkittiinkin, eli eroon tavallaan "kasvettiin". Kai joillain toiseenkin suuntaan, ei oo vaan kohdalle sellasii sattunu.

Sillee kävi, että mun ex petti ja siksi lähdin ja teki muitakin ihan outoja ja kamalia hommia. Hänellä oli jo uusi vakisuhde, mutta en tiennyt sitä, ennen kuin eron jälkeen. Kun aloin seurustella, niin hän tuli kovasti mustikseksi ja alkoi sotkea uutta suhdettani mollaten mua ja uhkaili kaveriani. Hänen oma vakisuhde alkoi tökkiä, kun aikaa hupeni meidän seurustelua tarkkaillessa. Kun ei tehonnut, niin taktiikka-2 käyttöön. Yritti kaveriksi uuden kaverini kanssa. No, siitä ei tullut mitään, kuten ei mistään hänen suhteistaan muutenkaan. Nyt on sitten naimisissa naisen kanssa, joka rakastaa ex:ääni ja jonka löysi meidän vielä ollessa aviopari. Ex on nyt vähän rauhoittunut ja aikuistui jossain vaiheessa. Heillä menee hyvin.

Toinen avioero oli hauskaa aikaa ja muistelen lämmöllä. 20 vuotta sitten päätimme erota, mutta emme meinanneet millään saada lopetettua suhdetta. Asianajajan luota suoraan tuhmia tekemään ja sillee. Tiesimme kuitenkin koko ajan, että missä suhde tökkii, kun määrätty raja ylitetään. Erosimme hiljalleen kavereina.

Kaiken kokemani jälkeen vanhat suolat eivät janota eikä harmita, eivät kaduta avioliitot eikä erot senkään vertaa. Huh hei. Elämä on ihanaa! ;)

Mutta kuitenkin ihmisille tapahtuu kaikenlaista. Aika usein pitää vielä kerran tehdä sitä ja sitten heippa. Riidoissa erotaan, ei kivaa senkään vertaa. Lapset yhdistää ikuisesti, meillä ei tullut.