Onko tämä ihan toivotonta? Suunnitelmathan voivat muuttua jne, mutta meillä on suhteessa hyvin vahvasti noussut esille nämä haaveet:
1. Toinen haluaa asua koko elämänsä vuokralla, koska niin hänen perheensäkin on. Toinen haluaa jossain vaiheessa elämää ostaa omistusasunnon.
2. Toinen haluaa elää koko elämänsä samassa kaupungissa (ei voi ajatellakaan muuttoa esim. töiden vuoksi muualle), toinen haluaa jossain vaiheessa muuttaa ulkomaille vaikka ihan lyhyeksikin aikaa ja palata takaisin Suomeen.
3. Toinen haluaa vain ja ainoastaan yhden lapsen, toinen mieluiten suurperheen (3-4 lasta).
Näin meillä. Mikään näistä tulevaisuuden näkymistä ei ole vielä ajankohtainen, paitsi ehkä ulkomaille muutto. Mistä kaikesta on valmis uhraamaan parisuhteensa tähden? Itse haluaisin asioiden menevän juuri niin kuin olen haaveillutkin ja tunnen jääväni katkeraksi, jos en saakaan useampia kuin yhden lapsen.
1. Toinen haluaa asua koko elämänsä vuokralla, koska niin hänen perheensäkin on. Toinen haluaa jossain vaiheessa elämää ostaa omistusasunnon.
2. Toinen haluaa elää koko elämänsä samassa kaupungissa (ei voi ajatellakaan muuttoa esim. töiden vuoksi muualle), toinen haluaa jossain vaiheessa muuttaa ulkomaille vaikka ihan lyhyeksikin aikaa ja palata takaisin Suomeen.
3. Toinen haluaa vain ja ainoastaan yhden lapsen, toinen mieluiten suurperheen (3-4 lasta).
Näin meillä. Mikään näistä tulevaisuuden näkymistä ei ole vielä ajankohtainen, paitsi ehkä ulkomaille muutto. Mistä kaikesta on valmis uhraamaan parisuhteensa tähden? Itse haluaisin asioiden menevän juuri niin kuin olen haaveillutkin ja tunnen jääväni katkeraksi, jos en saakaan useampia kuin yhden lapsen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Parisuhteessa molempien pitää joustaa. Kumpikaan osapuoli ei voi saada kaikkea haluamaansa.
Meillä ei mies pukahdakaan tulevaisuudesta :(
Naimisissa olemme olleet jo vuosia, eikä kertaakaan pukahtanutkaan mitä ajattelee esim. 10v päästä.
Lapset, asunto, työ?
Kaikki pelkkää kysymysmerkkiä
Kun otan asian puheeksi tulee vain hiljaisuutta ja kääntää aiheen muuhun, alkaa sanomaan että hänellä on raskasta työssä ja hänen on saatava harrastaa.(Harrastus vie täysin viimeisetkin vapaa-ajan rippeet)
Epäilenkin vahvasti, että hänellä on omat henkilökohtaiset suunnitelmat joihin en kuulu minä :(
No, aika näyttää ja MINÄ meinaa pärjätä myös yksin jos sellainen tilanne tulee.
1. Toinen haluaa asua koko elämänsä vuokralla, koska niin hänen perheensäkin on. Toinen haluaa jossain vaiheessa elämää ostaa omistusasunnon.
--> Eikö toinen voi silloin ostaa omistusasunnon ja se toinen maksaa siinä asumisestaan toiselle vuokraa? - Silloin molemmat savat mitä haluavat. Kummalliselta kuulostaa tosin tuo vuokralla-asumisen haluaminen. Mutta ehkä taustalla on joku huoli työpaikasta jne.
2. Toinen haluaa elää koko elämänsä samassa kaupungissa (ei voi ajatellakaan muuttoa esim. töiden vuoksi muualle), toinen haluaa jossain vaiheessa muuttaa ulkomaille vaikka ihan lyhyeksikin aikaa ja palata takaisin Suomeen.
--> Jos kompromissia ei löydy, eikö toinen voi käydä ulkomailla, tulla sitten takaisin? - Miten näinä päivinä voi päättää, että "minä asun tässä kaupungissa -piste"? - Minkälainen ammatti pitää olla että voi valita asuinpaikkansa?
"Itse haluaisin asioiden menevän juuri niin kuin olen haaveillutkin ja tunnen jääväni katkeraksi, jos en saakaan useampia kuin yhden lapsen."
--> Miksi olet alkanut kenenkään kanssa parisuhteeseen, jos tunnet jääväsi katkeraksi jos asiat eivät mene niinkuin juuri sinä haluat? -Eikö silloin paras ratkaisu ole yksin oleminen? -Parisuhteessa molempien pitää joustaa, ei voi ajatella niin että "minä haluan tätä, näin siis pitää tehdä".
Niin se on. Kummankin on joustettava. Omien haaveiden sijalle pitää löytää yhteiset haaveet. Se on sitäpaitsi paljon mielenkiintoisempaa ja antoisampaa kuin pelkät itsekkäät tavoitteet.
Mielestäni kyseiset asiat ovat aika isoja asioita. Jos tunnet, ettet saavuta sitä kumppanisi kanssa, mitä elämältä haluat, eroa. Elämä eletään vain kerran.
Asetelmistanne päätellen sinä olet nykyaikainen, älykäs, energinen, ulospäin suuntautunut. Puolisosi on taas jäykkä koti-ihminen, ehkä sisäänpäin suuntautunut ja hän ei taida osata tehdä kovin pitkäkestoisia suunnitelmia.
Eroa.
Elä iloisesti sinkkuna, niin voit tehdä mitä haluat, eikä sinun tarvitse tehdä kompromisseja, eikä odottaa niitä kumppaniltasi. Ja ehkä voit löytää enemmän kaltaisesi kumppanin.
meillä on kaksi ekaa kohtaa samalla tavoin... ristiriitaa on... mutta.. olemme tulleet siihen tulokseen että jos ei toiselle löydy töitä täältä missä nyt asumme niin molemmat muutamme pois... kunhan ensin löydämme töitä molemmille...
ja asunnon kanssa olemme myös tehneet sen että kattotaa sitä sitten kun on aiheellista...
Ei kai tuossa auta kuin miettiä, onko tämä parisuhde omia haaveita/suunnitelmia tärkeämpi. Jos suhde on tärkeä, täytyy miettiä yhdessä kompromissejä: kumpi joustaa missä tai löytyykö puolivälin vaihtoehto. Itselläni on vähän samanlainen tilanne, ja mietin aika useinkin voinko ratkaisun hetkellä joustaa ja mitä siitä seuraisi onnellisuuteni kannalta. Mitä taas seuraisi, jos erotaan..? Ei oo kyl kiva miettiä eri vaihtoehtoja...