Seurustelen kuudetta vuotta miehen kanssa, joka on kiltti, huomaavainen ja kaikenkaikkiaan loistava puoliso. Hän on ainoa ihminen maailmassa keneen täysin luotan ja ainoa, jonka kanssa voisin harkita meneväni naimisiin ja hankkia lapsia. Suhteemme on tasaisen hyvää ja teemme asioita sopivasti erikseen ja yhdessä.
Nyt tätä hyvin alkanutta (ja jatkunutta) suhdetta varjostaa ikävä asia, joka on minun ihastumiseni opiskelutoveriini. Viime syksynä tapasin tämän miehen ensimmäistä kertaa ja jalat menivät alta välittömästi. Olen taistellut näitä tunteita vastaan ja luottanut siihen, että kyllä tämä ohi menee, niinkuin ihastumiset aina. Huomaan miettiväni tätä miestä liian usein ja koen raastavaa tuskaa, kun mietin, etten koskaan saa tuntea miltä hänen hiuksensa tuntuisivat sormieni välissä, miltä hän näyttäisi aamulla herätessään ja ennen kaikkea, kuinka paljon minä voisinkaan häntä rakastaa.
Olen valvonut öitä, itkenyt hiljaa vessassa ja toivonut, ettei rakas avokkini huomaisi muutosta minussa. Tottakai hän on huomannut, mutta olen vedonnut koulustressiin ja sanonut, että kyllä tämä tästä taas kesällä hyväksi muuttuu. Kesää itsekin odottelen ja pitkää työharjoittelua kesän jälkeen, puoleen vuoteen en tätä opiskelijatoveriani tapaa. Toisaalta ajatus helpottaa, mutta en tiedä kuolenko ikävään puolen vuoden aikana.
Huomaan koko ajan hakeutuvani enemmän ja enemmän sellaisiin tilanteisiin, missä "vahingossa" tämän miehen tapaisin. Tiedän, että on väärin tuntea tällaisia tunteita, mutta minkäs ihminen itselleen tekee. Mitään konkreettista en ole näiden tunteideni kanssa tehnyt enkä aio tehdäkään, mutta kuinka pääsisin yli tästä, onko kenelläkään kokemuksia? Kituutanko näiden tulevan reilun kahden vuoden opiskelut ja toivon, etteivät tunteeni syvene vai vaihdanko koulua ja paikkakuntaa? En missään nimessä halua erota avokistani, koska hänen kanssaan tulevaisuus on jo olemassa. Tämä toinen mies... Hänessä on vain liian paljon sitä jotain.
Nyt tätä hyvin alkanutta (ja jatkunutta) suhdetta varjostaa ikävä asia, joka on minun ihastumiseni opiskelutoveriini. Viime syksynä tapasin tämän miehen ensimmäistä kertaa ja jalat menivät alta välittömästi. Olen taistellut näitä tunteita vastaan ja luottanut siihen, että kyllä tämä ohi menee, niinkuin ihastumiset aina. Huomaan miettiväni tätä miestä liian usein ja koen raastavaa tuskaa, kun mietin, etten koskaan saa tuntea miltä hänen hiuksensa tuntuisivat sormieni välissä, miltä hän näyttäisi aamulla herätessään ja ennen kaikkea, kuinka paljon minä voisinkaan häntä rakastaa.
Olen valvonut öitä, itkenyt hiljaa vessassa ja toivonut, ettei rakas avokkini huomaisi muutosta minussa. Tottakai hän on huomannut, mutta olen vedonnut koulustressiin ja sanonut, että kyllä tämä tästä taas kesällä hyväksi muuttuu. Kesää itsekin odottelen ja pitkää työharjoittelua kesän jälkeen, puoleen vuoteen en tätä opiskelijatoveriani tapaa. Toisaalta ajatus helpottaa, mutta en tiedä kuolenko ikävään puolen vuoden aikana.
Huomaan koko ajan hakeutuvani enemmän ja enemmän sellaisiin tilanteisiin, missä "vahingossa" tämän miehen tapaisin. Tiedän, että on väärin tuntea tällaisia tunteita, mutta minkäs ihminen itselleen tekee. Mitään konkreettista en ole näiden tunteideni kanssa tehnyt enkä aio tehdäkään, mutta kuinka pääsisin yli tästä, onko kenelläkään kokemuksia? Kituutanko näiden tulevan reilun kahden vuoden opiskelut ja toivon, etteivät tunteeni syvene vai vaihdanko koulua ja paikkakuntaa? En missään nimessä halua erota avokistani, koska hänen kanssaan tulevaisuus on jo olemassa. Tämä toinen mies... Hänessä on vain liian paljon sitä jotain.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse myös rakastuin vaimoni seksikkääseen siskoon mutta ohi sekin ihastuminen meni koska hän ei antanut mitään vastarakkautta.. ja hänen kanssaan minulla ei olisi mitään tulevaisuuttakaan sillä hän on todella huikentelevainen voisin jopa sanoa "lunttu".
Onko tämä ihastuksesi huomannut sinut.
Ilmeisesti jollain tapaa on...
Olepa tarkkana. Kaveri tuntee kyllä kemiat sinun puoleta - takuulla - tiedostaa mielen myllerryksesi.
Vaikka hän vaikuttaisi äärimmäisen fiksulta, saattaa hän jopa leikkiä kanssasi.
Kenties pitää hiilosta yllä sopivalla flirtillä. Välttämättä hänellä ei ole minkäänlaista tosiasiallista mielenkiintoa sinua kohtaan. Leikki saattaa olla `kivointa` juuri varattujen kanssa.
Miehelle saattaa tuottaa suunnatonta tyydytystä, kun seurusteleva nainen nuolaa päiväunissaan häntä.
Puhutaan naisen vaistosta .. mutta kyllä se vaisto pelaa meillä miehilläkin.
Eihän Piruja pidä seinille maalata, mutta usein ne heti ensitapaamisella täydellisiltä vaikuttavat tyypit -- niin -- heillä on usein se rutiini naisten miellyttämiseen. He tietävät, mistä narusta nykäistään naisen jalat alta....
Mulla on ihan sama tilanne, mutta olen mies. Siltä kantilta erilainen että nykyinen liitto on hajoamassa. Mutta ei välttämäti helpompi juttu kun on lapsia myös. Oireet minulla on aivan samanlaiset ja meni niin pahaksi että en keksinyt muuta konstia kuin kertoa ihastukselle (täysi yllätys hänell)e. Paska juttu mutta
mulla ei oikeastaan terveydellisistä syistä ollut muuta mahdollisuutta, kun valvominen alkoi ottaa liian koville. Toivoin että keskustelu ihastuksen kanssa olisi tuonut homman järkevämmälle tasolle, mutta en ole päässyt hänen kanssaan kunnolla keskustelemaan asiasta.. asian vastaanotto ei tietenkään ollut kovin lämmin. Mutta tunnen erittäin kovaa vetovoimaa edelleen tätä henkilöä kohden ja en ihmettelisi vaikka hänkin jotain alkaisi tuntea. En voi välttyä näkemästä tätä henkilöä ja tuli ei osoita vielä sammumisen merkkiä.
Itse olen siis eroamassa ja muutan varmaan pian uuteen osoitteeseen, lapsia hoidetaan vuorotellen.
Vaikuttaa siltä että sinä rakastat puolisoasi ja jos haluat jatkaa hänen kanssaan, koulun vaihto on hyvä ajatus.
Itse olen keski-ikäinen ja tiedän kokemuksesta kuinka harvinaista on löytää ihminen johon tuntee tällaista vetoa(mulla vasta 2 kerta elämässä). Uskon että sellaiselle pohjalle voi rakentaa jotain aika ainutlaatuista, jos asia etenee molemminpuoliseksi kiinnostukseksi.
Ehkäpä olet nyt löytänyt onnesi... Elämä on lyhyt ja naisella on oikeus olla onnellinen. Ota selvää siitä kiinnostavasta miehestä, ja selvitä realistiset mahdollisuudet suhteen aloittamiseen. Pidä kuitenkin nykyinen miehesi tietämättömänä asioista, jos kaikki ei sujukaan, ja paljasta totuus vasta tarvittaessa.
tai ehkä ei??? miehen vetovoimaa lisää se, ettet tunne häntä niin hyvin. hänen ihanat piirteet vaikuttavat entistäkin ihanemmilta ja huonoja puolia et ole nähnytkään. sinulla on hyvä kumppani jonka kanssa haluat olla. kyllä ne ihastumistunteet toista kohtaan aikanaan vähenevät, varsinkin kun ette tapaa puoleen vuoteen.
Näitä sattuu, varsinkin silloin kun on ollut saman ihmisen kanssa parisuhteessa teinistä asti.
Yleensä nuo ihastumiset menee ohi, mutta se on aina sitä vaikeampaa mitä enemmän on tuon ihastuksen kohteen kanssa tekemisissä.
Olet kuitenkin vielä nuori ja kerranhan täällä vain eletään. Joten on aivan sama mitä teet, jos vaikka jättäisit nykyisen miehesi ja yrittäisit tätä uutta ihastusta ja saisit pakit, niin mitä sitten? Sinulla on kyllä ihan hyvin aikaa löytää itsellesi uusi mies ja onni. Ehkä se on parempaa kuin nykyinen, ehkä ei. Mutta muista se, että elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.
lakkaa pelleilemästä moraalin kanssa, moraali on yleensä lapsille, tyhmille ja heikoille.
Pane ketä haluat panna. Seuraukset tulee ja ne on joka tapauksessa pahat raccaudessa, raccaudessa seruauxet ON AINA PAHAT :D joten iha sama, anna palaa.
että jos ihminen tuntee noin voimakkaasti toista henkilöä kohti, ei nykyinen suhteesi kaikilta osin (joltain tärkeältä) täytä toiveitasi. Silloin itse kyllä katsoisin kortit loppuun asti.
en näkisi ihan noinkaan. Eit oiseen ihastuminen ole välttämättä aina indikaatio siitä, että suhde on pielessä. Se voi hyvinkin johtua ihastujasta itsestään, ei ole joko tyytyväinen mihinkään tai on omaan elämäänsä tylsistynyt ja kaipaa muutosta. Sitten tulee ihastus ja käy näin. Aloittajalle on sanottava, että itse erosin tyttöystävästäni, vaikka kaikkia oli ns. hyvin, mutta ajattelin, että jotain on oltava pielessä, koska ihastuin. Ei ollut ja lopuksi jäin yksin ja olen edelleen. Olen yksinkertaisesti tylsistyvä ja herkästi syttyvä tyyppi.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että pitkäaikaisen suhteeni hiipuessa ja oikeastaan lopahtaessa, minulle tapahtui juuri tällainen syvä ihastuminen (ei se sellainen tavallainen joita tulee ja menee). Jos suhteeni olisi ollut edes jonkin verran kunnossa, mitään enempää ei olisi koskaan tapahtunut. Syvä ihastuminen on mielestäni selvä merkki, että on syytä tehdä isompia ratkaisuja. Tataarille toivon onnea matkaan, varmaan löydät uuden parin ennemmin tai myöhemmin.