Näistä kaikista kummallisista kysymyksistä täällä palstalla voisin vetää johtopäätöksen, että se mikä ihmetyttää miehissä ja varsinkin miehissä, on netin syytä, ainakin osittain.
Jos tapaillaan jostain palstojen treffien kautta, siellä miehet on kehäraakkeja. Ikäviä kokemuksia pilvin pimein takana, ja laitetaan sitten ne kiertoon. Se on ihan järkyttävää kuultavaa ja sitten vielä jaksetaan siellä pyöriä??!! Ja aiheutetaan muille ikäviä kokemuksia.
Ja muutenkin..miehet siellä on ,..hmmm.aina jotain "vikaa". Jos ei muuta niin huono itsetunto. Kyllä sinkku tapaa sen oikean "livenä" sattumalta. Vaatii vaan hieman enemmän työtä, liikkua ja mennä ja tulla.
Jos tapaillaan jostain palstojen treffien kautta, siellä miehet on kehäraakkeja. Ikäviä kokemuksia pilvin pimein takana, ja laitetaan sitten ne kiertoon. Se on ihan järkyttävää kuultavaa ja sitten vielä jaksetaan siellä pyöriä??!! Ja aiheutetaan muille ikäviä kokemuksia.
Ja muutenkin..miehet siellä on ,..hmmm.aina jotain "vikaa". Jos ei muuta niin huono itsetunto. Kyllä sinkku tapaa sen oikean "livenä" sattumalta. Vaatii vaan hieman enemmän työtä, liikkua ja mennä ja tulla.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mun mielestä livenäkin on hupaisaa seurata niitä haku päällä olevia ihmisiä.
saatan olla samaa mieltä. Itse on haku päällä, vaan jotenkin se ei vaan niin toimi. Se on oikeesti jo irvokasta. Ystävien ja sukulaisten pyynnöstä haku loppuukin ja keskityn lapsiin ja kotiin..työhön. Harrastuksiin, kulttuuriin. Ihan kaikeen muuhun. Hakeudun ihan mahdollisimman kauaksi siitä mahdollisuudestakaan, että tapaisin jonkun. Nii.
että haku päällä olevilla on jostain syystä sellainen käsitys, että kaikilla muillakin on se haku päällä ja käytös sitten sen mukaista.
Mut kyllähän sitä etsimällä ja hakemalla jotain löytääkin, mutta onko se sitten kuitenkaan sitä mitä etsii ja hakee?
jos laittaa ilmoituksen jollekin treffi-palstalle, vois äkkiä saada sen käsityksen , että henkilö hakee jotakin. Nykysin ei sitten tosiaan tiedä, mitä se hakee....ja vaikka mitä kriteereissä lukisi. Kaikki yhtä soopaa.
Mä puhuinkin livestä...
asuinpaikan ja ajankäytön takia tuo live-seukkaaminen on vähäisempää. Mut siellä ..nooh..käydään kuin sika limppuun kiinni. Ja minäkin tällänen hiukka arka, hitaasti syttyvä naikkonen :D
mutta ilmeisesti moni on tavannut virtuaalimaailmasssakin juuri sen oikean. Kertoohan se, että on jo valmiiksi jotain yhteistä, jos molemmat kalastelee samassa paikassa. Ja kukapa meistä täydellinen olisi muutenkaan, vaikka ei olisi ikinä yhtään treffi-ilmoitusta avannut, vaan IRL kumppaninsa tavannut.
hyvin moni. Mut en tiedä kelle se sitten sopii. Itse tapaan siellä vaan luusereita. Ja onnenonkijoita. Oksettaa koko systeemi.
mä en ole vielä edes kokeillut. Paistaa se päivä risukasaankin joskus :)
Älä kokeilekaan , en suosittele. Siis lottovoittokin on varmempi kuin treffipalstat. Mutta sehän on vaan mun kokemus...
enkä myöskään baareista. Kerään siellä kaikki hyypiöt. Erittäin analyyttisen pikkusiskoni mielestä syy tuohon on se, että katson ihmisiä sellaisella "miten voin olla avuksi" -katseella. Enkä edes itse huomaa, kun se on ilmeisesti perusilmeessä.
ikäviä kokemuksia tulla "livessäkin". Ja yhtä lailla niitä on kyseenalaisia naisiakin tarjokkaina.
Mutta onnea sulle etsintään.
kokeiluna :D. Eihän miehet muuten olis noin sarkastisia, jos naiset ei olis käyttäytyneet huonosti. Mutta suhdekaupankäyntiin ei kannata kenekään alkaa.
Ja livessä..siellä kyllä näkee heti ihmisen ja jos on vaistoo vähänkään, se kertoo, yleensä oikein.
Mutta kiitos, ei tää sinkkuuskaan niin paha juttu ole.
kyllä noita avioeroja on niin runsaasti Suomessakin, että ei ne vaistot aina oikeeseen ole osunu kaikilla.
Mutta hyvät ja huonot puolet ne on sekä parisuhteessa että sinkkuudessa. Täydellistä ei ole varmaan kumpikaan..eikäpidäkään olla :)
avioerot. Niitä eronneita, epäluulosia 40 miehiä riittää. Tosin sen ymmärtää, kuka sitä heti haluis samaa polttavaa kekälettä käteensä.
olen kyllä sitä mieltä että eron jälkeen ois hyvä pitää vähän paussia parisuhteista, eikä heti rynnätä uutta etsimään.. Tai no en mä tiedä. Mutta jotenkin sellainen kuva on tullut että monella parisuhteesta eronneella se paussi on aika lyhyt tai sitten se venyy todella pitkäksi.
Kasvaako epäluuloisuus iän myötä? Kai se kasvaa, niin kuin kasvaa pelko yksin jäämisestäkin. Luulisin.
Vaikutat itsekin olevan samaa tasoa.
Tiedän kyllä ihan itse oman tasoni..sinä et sitä tiedä, voit vain arvata :DD
Mutta,...helposti käy huonosti, jos ei osaa varoa.
käänsin selän suuryrityksen johtajelle, saatan olla hölmö. Tai sitten kuitenkin erittäin viisas. Intuition mukaan elän.
se ns. vika on tossa toisen haukkumisessa. Aina homma ei toimi, vaikka ihminen ois kuinka hyvä tyyppi. Jollei itsellä nappaa jonkun kanssa, miksi hepuloida yhteisössä tolkuttomasti; jollain muulla, tai muuna ajankohtana, voi homma luonata.