En paljastanut pintaani, vaan nojasin ruokapöytään kyynärpäilläni ja leikin servetillä ja nyökkäilin sellaisissa kohdissa joissa hän tuntui olevan erityisen kiihtynyt. Hän puhui hyvin innostuneena, fokusoituneena, liehui kuin liekki kuivien puiden väleissä. Kun olin kuunnellut häntä vartin tai kaksi, niin tokaisin tylysti kirjoittelevani nettiin ajatuksiani, ideoitani. Kerroin suorasukaisesti varastavani kaiken elämästä ympärilläni.
Hän uteli saittia, ja kerroin sen. Tiedän sinun lukevan tämän. Voitko uskoa kaiken tämän todeksi? Muuttuuko sinun mielipiteesi minusta, minun sisäisestä maailmastani ja raakuudestani, piittaamattomuudesta ja hyönteismäisestä julmuudestani?
http://uberkuul.files.wordpress.com/2006/08/praying-mantis-by-edouard-martinet.jpg
Hän uteli saittia, ja kerroin sen. Tiedän sinun lukevan tämän. Voitko uskoa kaiken tämän todeksi? Muuttuuko sinun mielipiteesi minusta, minun sisäisestä maailmastani ja raakuudestani, piittaamattomuudesta ja hyönteismäisestä julmuudestani?
http://uberkuul.files.wordpress.com/2006/08/praying-mantis-by-edouard-martinet.jpg
Vastaukset 3
Vanhimmat
omistettu höpölle :)
* * *
Oli tietenkin erittäin yllättävää nähdä lautasella jotain sellaista, mihin ei ollut varautunut. Appelsiinin kuoria ja kalansuomuja, mutta silmäteräni laajenivat varsinaisesta ateriasta. Pakotin nälkäisen katseeni sivummalle jutellakseni kepeästi niitä näitä.
Maistoin varovasti erinomaista viiniä, mutta manasin mielessä sen humalluttavaa tunnetta joka sai minut unohtamaan miksi. Tiesin, että tarvitsin aikaa selvittääkseni ajatuksiani, mutta samanaikaisesti orkesteri aloitti ympärillämme, mikä sekin oli yllättävää sillä yleensä viittasin maestrolle itse.
Minä...Minulla oli tuhat ja yksi kysymystä kysyttävänä. Minä en ymmärrä. Minä en ymämärrä miksi tämä viulun soitto. Tämä sairas viulun soitto, sillä minä en halua mitään muuta yhtä paljon nyt. Minä. Minä en tiedä enää mitä tehdä.
Minä en tiedä.
Ja minä päätän olla katsomatta häntä. Ja minä katson lautaseen yrittäen miettiä miksi ne ovat siinä. Ja minä katson häntä. Ja minä katsoin lautaseen. Enkä minä en voi olla katsomatta häntä. En voi olla pitämättä, kuten en ensimmäisestä näkemästäkään lähtien...ja siitä on jo kauan.
Kunnes.
Huomaan hänen valinneen ateriakseen.. ':O
http://fireflyforest.net/images/firefly/2005/September/praying-mantis.jpg
Sun linkkisi ei aukee. Muuten, mä hetken funtsin olevani kirjeenvaihdossa, koska tunsin outoa teinimäisyyttä kynässäni.
Tosi siistii
ja ai siis mikä niistä?
Kivasti funtsittu :) Paitsi nuo kielivaikeudet.
Onneksi ei kuitenkaan yhtä pahoja kuin siskolla kirjastossa,
hämmentyi niin pahasti että vastasi kuurolle englantia sellkeäässti äääännntääeeenn
On siinä ollut huulilta lukemista :)