Tällä palstalla näyttäisi aina toistuvan sama kaava: miesten mielestä naisille kelpaamaton at-mies voi olla ok-näköinen, komeakin. Sen sijaan miehille kelpaamaton nainen ei voi koskaan olla edes siedettävän näköïnen, aina täytyy olla ruma läski? Vaikuttaisi siis vähän siltä että yritetään at-miehenä kiillottaa omaa kuortaan tyyliin 'vaikka olenkin atm, voin silti olla komea!' Itse en ainakaan ole läski nainen, vaan kroppa on kunnossa ja lenkkeilen päivittäin. Ainoat pinnalliset kriteerini ovat ikä (ei jotain 28-vuotiaita silla itse olen vasta 21) ja pituus (itseni pituinen silti riittää, en vaadi edes senttiä saati sitten 10 cm pidempää ja sellaisia miehiä luulisi kyllä riittävän sillä olen 174 eli aika keskiverto nykyään). Silti minkäänlaiset miehet (paitsi ehkä 2-4 kertaa vuodessa juuri liian vanhat ja n. 2 kertaa lyhyemmät) eivät lähesty...
Miehet kääntävät asiat omaksi edukseen
....................
18473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"ei jotain 28-vuotiaita silla itse olen vasta 21"
29-vuotias mies varmaan kelpaa kun se ei ole sentään mikään 28v?
Ikä on itselleni kaikkein merkittävin kriteeri, menee sen pituudenkin edelle (olen kerran ollut deiteillä itseani ainakin 2 kertaa lyhemmän miehen kanssa jota en sitten kauheasti kiinnostanutkaan, enää en tosin ihan niin tekisi). Mielestäni naisen on ihan kohtuullista pistää ikärajaksi - 2 5 vuotta omasta iästään... Muuten aletaan olla jo eri elämäntilanteissa ja nuoresta voi tuntua ankealta että se ensisuhde ja nuoruus menisikin jonkun jo kiinni työelämässä olevan, eri lailla ajattelevan ja selkeästi vanhemman tuntuisen ihmisen kanssa. Varsinkin kun muita kriteerejä ei juuri iän/pituuden lisäksi ole.
Tuolla aiemmin väität olevasi joku vähän päälle 170cm(pituusluokka jossa esiintyy juurikin paljon kauniita naisia), ja tässä sanot olleesi deiteillä itseäsi 2 kertaa lyhemmän miehen kanssa(Eli selvästi kääpiömiehen. Niin sen ymmärrrän, vaikka tuo asia matemaattisesti ottaen onkin epämääräisesti ilmaistu), jonka senkin kuitenkin katsot olevan itsellesi sopivapi kuin mitä kenen tahansa 28 vuotiaan miehen.
En tiedä laskettaisiinko häntä kääpiöksi vai pelkästään lyhytkasvuiseksi mutta ainakin oli luokkansa kaikkein lyhimpiä - ehkä arvioiden siinä 158-160 cm 20-vuotiaana. En enää menisikään niin paljoa lyhemmän kanssa treffeille. Aiemmin menin, kun ei vuosikausiin ollut näkynyt ketään muuta, ei edes näitä nykyisin ilmaantuvia 28 - 30 miehiä ja tuntui että enää ei olisi pituuskriteerilläkään väliä.
oli seksuaalipsykologin juttu jossa tämä kertoi erilaisista seksuaaliperversioista, ja kääpiöperverisokin siinä oli yhtenä. Tämä kääpiöperversio oli siis eri juttu kuin mitä tämä paljon yleisempi pedofilia on, vaikka niillä jotain ihteistäkin taisi olla tuon psykologin mukaan.
Oletko niitä satuja lukenut missä Lumikki peuhaa kääpiöiden kanssa. Ne on sellaisa jotain brittimiesten kirjoittaamia vähän perverssejä satuja, ja jos pikkutyttönä tai teininä on sellaisten satujen lumoissa ollut niin niistä kannattaa pyrkiä eroon silloin kun on jo parikymppinen.
Toinen tunnettu briitimiehen(matemaatiko Lewis Caroll) kirjoittama fantasiasatu on Alice in Wonderland. Tässä sadussa nuori nainen joka ei halua aikusten raakaan maailmaan pakenee fantasiahahmojensa maailmaan. Tämä satu ei lie ainakaaan varsinaisesti mikään seksuaaliperverssi juttu, vaan se lie tämän brittimatemaatikon muita extramatemaattisia fantasioita. Itse en toisn ole tätäkään satua likenut, mutta siihen kyllä usein olen törmännyt. Nyt tämä satu on juuri elokuvana ja minuakin kiinnostaa käydä se katsomassa, en tiedä viitsinkö käydä.
Puhuit tuolla aiemmin siitä miten elämäntilanne on niin kauhiastas erilainen jollain 28 vuotiaalla miehellä sinuun itseesi verrattuna. Minusta se ei ole ollenkaan niin vaan pääsääntöisesti niin 28 vuotiaalla miehellä kuin sinullakin on elämä edessä. Sanoisin että vasta 40 miehet ovat selvästi kaikkikin elämäntilanteensa osalta erilaisessa tilanteessa. Niin ja minä en nyt tässä sönkkää siksi että omaa etuani tässä ajaisin, sillä minä kyllä olen jo todellakin eri elämäntilanteessa kun olen viisikymppiäkin jo täyttänyt.
Minusta se on pelkän iän kannalta vielä ihan hyvin o.k. jos mies on puolitoista kertaa naisen ikäinen. Se on että muut asiat, ulkonäkö mukaaan lukien, pitää olla sellaiset että voi mieheen ihastua.
No minulla ei ainakaan mitaan 'kääpiöperversiota' ole kun olen koko ikäni viehtynyt itseni pituisista miehistä! Kyseisessä miehessä ei siis todellakaan viehättänyt lyhyys, päinvastoin aluksi epäröïn koko treffejä sen vuoksi, vaan ajattelin että josko olisi mukava luonne kun oli aika ujo.
Ei minulle ulkoinen olemus ole koskaan merkinnyt.
"Silti minkäänlaiset miehet (paitsi ehkä 2-4 kertaa vuodessa juuri liian vanhat ja n. 2 kertaa lyhyemmät) eivät lähesty... "
Aivan uskomaton on tarinasi jos nyt joku vähänkään säällisen näköinen 21 vuotias nainen olet. Mutta jos nyt jostain ihmeen syystä näin on, niin älä nyt ihmeessä ainakaan niitä 28 vuotiaita vielä diskaa sillä perusteella että ne olisivat lian vanhoja sinulle.
Mun mielestä tuossa ikäasiassa ei pitäisi tehdä kovin suppeita ikävaatimuksia, kun ikähän on vain numeroita. Ihminen ei paljoa muutu muutaman vuoden tullessa ikää lisää. Huomattavasti vanhemmat ja nuoremmat ovat sitten erikseen, mutta kun puhutaan ihan muutamista vuosista, niin ei kovin isoja johtopäätöksiä voi toisen luonteesta ja maailmasta tehdä. Olemme kaikki yksilöllisiä, ja henkinen kehityksemme ei välttämättä kulje aina samalla tasolla ikävuosien kanssa. Jotkut voivat olla aikuisiällä hyvinkin lapsellisen oloisia, kun taas jotkut jo hyvin nuorena aikuismaisia.
Haluatko pikkupojan leikkikaveriksesi?
just sopivan ikänen n.30v miehelle,äläs nyt höpsö ole.
Mullakin on jotakuinkin ihan samat ajatukset kuin 10v sitten, pari ryppyä tullut, that¨s it.
Ero johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että miehet preferoivat kauniita ja hoikkia naisia, mutta naiset preferoivat miehiä, joilla on mahdollisimman kova status. Statuksella ei ole välttämättä mitään tekemistä ulkonäön kanssa (esim. Sauli Niinistö/Hjallis Harkimo/Hugh Hefner/jne).
Kyse ei siis ole oman kilven kiillotuksesta, vaan perustavanlaatuisesta erosta sukupuolten tärkeimpien parinvalintapreferenssien välillä. Vaikka naisetkin arvostavat komeaa ulkonäköä, menee sosiaalinen status aina sen edelle. Miehet taas eivät välitä naisen statuksesta tippaakaan, jos runko on kunnossa.
Tuotko itseäsi esille?
Ymmärrät kai että olet todella haluttu miesten keskuudessa?
Ylipäätään ihmettelen miten keskivertonainen voi olla vapailla markkinoilla ellei hän sitten tieten tahtoen pidä itseään piilossa.
Minulla ja monilla muilla on samoja kokemuksia että ei ne suomalaiset miehet lähesty. Onneksi muutin ulkomaille (länsi Euroopan maa), täällä kyllä lähestyy ja näyttää katseellaan että on kiinnostunut. Kun Suomesta on tullut kavereita kylään niin ovat juuri siihen kiinnittäneet huomiota että miehet ihan suoraan katsoo heitä. Se on heidän mielestään ollut kivaa kun tietää että kenelle sitten uskaltaa ite esim. hymyillä takas.
Yks kaverini (nainen) joka kanssa on asunut täällä ulkomailla monta vuotta meni takas Suomeen käymään ja hänen vanha koulukaveri (mies) kehui kännipäissään kuinka hyvännäkösenä oli tätä aina pitänyt ja muut porukan miehet yhtyivät mielipiteeseen. Kaverini oli hämmästynyt koska nämä miehet olivat aina käyttäytyneet välinpitämättömästi häntä kohtaan vaikka hän itse oli ollut ihastunut juuri siihen joka alkoi sitä sanomaan. Ja kaverini on tosi hyvännäköinen ja niin oli tuo mieskin.
heti juoruilee ja pitää pilkkanaan miestä, joka näyttää kiinnostuksensa, jos sattuu että kiinnostunut mies ei ole naisen mielestä kiinnostava. Suomalaiset naiset pyrkivät murskaamaan henkisesti ja sosiaalisesti kaikki miehet, jotka kehtaavat näyttää ihastuksensa.
naiselle tämä on vielä tärkeämpi tavoite kuin mieleisensä miehen saaminen. Eli suomalaisnainen voi hyvinkin haluta murskata henkisesti ja sosiaalisesti myös sellaisen miehen, josta hän ainakin periaatteesa hyvinkin olisi kiinnostunut. Tällaisen miehen jos nainen näin murskatuksi saa se terapoi häntä vielä enemmän mitä sellaisen miehen murskaaminen josta hän ei kiinnostunut ole.
Kun suomalisnainen menee ulkomaille tämä osa hänen suhtautumisessaan miehiin päättyy saman tien, ja ulkomaalaisille panomiehille suomalaisnainen on helppo saalis.
olisiko niin, että suomalaiset teinipojat ja vähän vanhemmatkin, ottavat itsensä liian vakavasti? Ok, itsekin otin teininä itseni vakavasti ja naisten (ehkäpä heidän mielestään hyväntahtoisetkin) naurut ottivat luonnolle. Parempi vaihtoehto olisi ollut heittää takaisin jotain vastaavaa läppää, eikä vetää hernettä nenään tai alkaa murjottaa. Sosiaaliset pelit eivät taida olla suomalaisten poikien leipälaji noin yleensä.
Itsekin asun tällä hetkellä ulkomailla (Lounais-Eurooppa) ja olen huomannut saman. No, eivät miehet täälläkään hirmuisesti lähesty mutta enemmän kuin Suomessa. Täälläkin tosin ovat lähinnä sitä 30 luokkaa ja minua lyhempiä koska täällä ei miesten keskipituus ole läheskään Suomen luokkaa vaan suunnilleen omaa pituuttani vastaava. Mutta täällä sentään pääsin kerran treffeille itseäni selkeästi pidemmän ja juuri ja juuri sopivan ikäisen miehen kanssa (niin ei ole Suomessa käynyt kertaakaan, paitsi netin kautta enkä oikein osaa laskea sitä mukaan), plussana hämmästyin vielä sitä että herran ulkonäkö oli täysin silmääni miellyttävä vaikkei minulla ulkoisia vaatimuksia olekaan. Ko. mies sitten vain alkoi illan mittaan toteamaan: "Sä oot todella ujo ja stressaantunut tai jotenkin jännität kokoajan. Koita rentoutuu!"
Minun oli kuitenkin mahdotonta rentoutua ko. tilanteessa, sillä en ylijännitä pelkästään treffeillä vaan kokoajan kämpän ulkopuolella liikkuessani ja ihmisten joukkoon joutuessani. Olen kyllä perusluonteeltani sosiaaliseksi syntynyt, mutta 9 vuoden jatkuva koulukiusaus tuhosi aikanaan itseluottamuksen sen verran perusteellisesti että nykyisin näytän tahtomattani välttelevältä kun alitajuisesti 'pelkään' uusia ihmisiä vaikka he tulisivat juttelemaan ihan ystävällisestikin. Tämä 'pelkotila'/panikointi usein herättää kummastusta varsinkin ulkomaisissa kavereissani sillä he eivät tiedä sen syytä toisin kuin vähäiset kotimaiset ystäväni. Toisaalta ulkomaiset kaverini tulevat paljon helpommin 'yli puolimatkan vastaan' tutustuttaessa minkä vuoksi minulla on selkeästi enemmän ulkomaalaisia kavereita, kun taas suomalaiset katsovat usein närkästyneesti alitajuisen, mutta ulospäin heijastuvan sosiaalisten tilanteiden pelkoni vuoksi.
...suomalaiset miehet katsele silmiin. No jotkut ei ehkä siksi, koska se on turhaa, koska nainen ei vastaa siihen katseeseen kuitenkaan. Olisiko tässä se, että te naiset ulkomailla ollessanne kaupungilla ja muualla yksinkertaisesti katselette ympärillenne, ettekä kulje katse maahan luotuna omissa ajatuksissanne kuten Suomessa.
Mä siis katselen vastaantulevia naisia hyvin usein silmiin. Mitään hyötyä siitä ei ole, mutta en siitä sen kummempaa odotakaan.