Olen 20-vuotias nainen ja olen muuttanut vuosi sitten omilleni. Kuitenkin huoli siitä, että äidille tapahtuu jotakin kotona painaa mieltäni päivitäin. Viikonloppua kohden alan nähdä painajaisia siitä, että isä tappaa äidin unissani aina eri tavalla enkä näitten painajaisten takia saa oikein nukutuksi, koska unet ovat niin todellisia.
Lapsuudenkodissani on väkivalta ja alkoholi kulkenut aina käsikädessä. Silloin kun vanhempani juovat isä hakkaa äitiä. Sitä on kestänyt ihan lapsuudesta asti. Vanhimmat muistot ovat, kun olen alle kouluikäinen ja kuulen äidin huutavan apua. Väliinhän siinä piti mennä aina joskus saattoi itsekkin saada osansa väkivallasta. Ei isä meitä tarkoituksella lyönyt, mutta jos yritti niiden tappeiluiden väliin niin saattoi vahingossa heittää jollain esineellä (tarkoitus oli osua äitiimme) tai sitten vaihtoehtoisesti tukisti hiuksista tai puristi käsivarresta. Tavat joilla isä on lyönyt äitiä ovat olleet hengenvaarallisia ja on todellakin ihme, että äiti on säilynyt hengissä niiden parinkymmen avioliittovuoden ajan. Isä on kerran myös yrittänyt ampua äitiä, mutta ampunut kännissä ohi.
Olen kuitenkin jo niin tottunut koko touhuun, kun sitä koko lapsuuden on joutunut katselemaan ettei se enää hätkähdytä. Tuntuu tietenkin pahalta, mutta on aina kuulunut asiaan. Nyt kuitenkin isällä on alkanut riistäytyä juominen kokonaan käsistä kolme päivää töitä viiikossa ja sitten neljän päivän putki. Silloin kun isä juo se ei jo mitenkään vähän vaan viina kuluu reilusti.
Ennen kuitenkin väkivalta kuului vain alkoholin kanssa yhteen, mutta kotona asuva pikkuveljeni kertoi kuinka isä oli riehunut viime viikolla ihan selvinpäin kun pikkuveli oli yrittänyt estellä ettei isä alkaisi keskellä viikonloppua juomaan. Isä oli tästä raivostunut ja ottanut äidiltä ja veljeltäni puhelimet pois sekä veljeni lompakon. Äiti oli yrittänyt lähtä veljeni kanssa pois, muta isä oli ottanut autonavaimet äiditä ja estänyt asunnosta poistumisen. Hän oli myös meinannut hakata äidin, mutta oli vain "tyytynyt" puristelemaan äidin kädet täyteen mustelmia. Isä oli myös heitellyt tavaroita ympäriinsä. Äiti ja veljeni olivat käytännössä olleet vankina omassa kodissaan. Isä oli kuitenkin lähtenyt ajamaan autollo kaverinsa luokse ja tullut kännissä takaisin. Isä oli sanonut äidille, että oli meinannut tappaa heidät ja sen takia oli lähtenyt pois.
En tiedä mitä voisin tehdä kun äiti ei uskalla ottaa isästä avioeroa, mutta eihän tämä voi näinkään jatkua. Ei ihmisen tarvitse kestää hakkaavaa miestä. On niin hirveää kun on niin avuton olo kun haluaisi auttaa muittei tiedä miten...
Lapsuudenkodissani on väkivalta ja alkoholi kulkenut aina käsikädessä. Silloin kun vanhempani juovat isä hakkaa äitiä. Sitä on kestänyt ihan lapsuudesta asti. Vanhimmat muistot ovat, kun olen alle kouluikäinen ja kuulen äidin huutavan apua. Väliinhän siinä piti mennä aina joskus saattoi itsekkin saada osansa väkivallasta. Ei isä meitä tarkoituksella lyönyt, mutta jos yritti niiden tappeiluiden väliin niin saattoi vahingossa heittää jollain esineellä (tarkoitus oli osua äitiimme) tai sitten vaihtoehtoisesti tukisti hiuksista tai puristi käsivarresta. Tavat joilla isä on lyönyt äitiä ovat olleet hengenvaarallisia ja on todellakin ihme, että äiti on säilynyt hengissä niiden parinkymmen avioliittovuoden ajan. Isä on kerran myös yrittänyt ampua äitiä, mutta ampunut kännissä ohi.
Olen kuitenkin jo niin tottunut koko touhuun, kun sitä koko lapsuuden on joutunut katselemaan ettei se enää hätkähdytä. Tuntuu tietenkin pahalta, mutta on aina kuulunut asiaan. Nyt kuitenkin isällä on alkanut riistäytyä juominen kokonaan käsistä kolme päivää töitä viiikossa ja sitten neljän päivän putki. Silloin kun isä juo se ei jo mitenkään vähän vaan viina kuluu reilusti.
Ennen kuitenkin väkivalta kuului vain alkoholin kanssa yhteen, mutta kotona asuva pikkuveljeni kertoi kuinka isä oli riehunut viime viikolla ihan selvinpäin kun pikkuveli oli yrittänyt estellä ettei isä alkaisi keskellä viikonloppua juomaan. Isä oli tästä raivostunut ja ottanut äidiltä ja veljeltäni puhelimet pois sekä veljeni lompakon. Äiti oli yrittänyt lähtä veljeni kanssa pois, muta isä oli ottanut autonavaimet äiditä ja estänyt asunnosta poistumisen. Hän oli myös meinannut hakata äidin, mutta oli vain "tyytynyt" puristelemaan äidin kädet täyteen mustelmia. Isä oli myös heitellyt tavaroita ympäriinsä. Äiti ja veljeni olivat käytännössä olleet vankina omassa kodissaan. Isä oli kuitenkin lähtenyt ajamaan autollo kaverinsa luokse ja tullut kännissä takaisin. Isä oli sanonut äidille, että oli meinannut tappaa heidät ja sen takia oli lähtenyt pois.
En tiedä mitä voisin tehdä kun äiti ei uskalla ottaa isästä avioeroa, mutta eihän tämä voi näinkään jatkua. Ei ihmisen tarvitse kestää hakkaavaa miestä. On niin hirveää kun on niin avuton olo kun haluaisi auttaa muittei tiedä miten...
Vastaukset 6
Vanhimmat
voi paeta. Ja voihan eri paikkaan silti mennä asumaan. Isä ehdottomasti hoitoon! Kuitenkin sen verran ymmärrystä, ettei todella ole halunnut tappaa, kun lähtenyt tuolloin pois.
Turvakotiin vain sieltä ja äkkiä.
Äiti on jotenkin niin turtunut ja voimaton tämän asian suhteen. Aina kun yritän ottaa puheeksi sen, että äidin pitäisi muuttaa pois hän vain sanoo, että miten täältä voisi lähteä pois sitähän kuolisi jos yrittäisi. Olen yrittänyt äitiä kannustaa, että on ihmiset eronnut ennenkin hulluista miehistä, mutta hän ei vain uskalla. Kyllä välillä puhuu ettei jaksa enää, etttä lähteen pois, mutta jää aina sellainen mielikuva noista puheista että tarkoittaa lähinnä itsemurhaa.
Vaikeeta tässä asiassa on se, että kukaan tuttava ei ikina uskoisi isästä sellaista millainen hirviö hän on kotona. Hän työskentelee korkeassa virassa ja osaa kyllä muiden ihmisten seurassa käyttäytyä niin hyvin, mutta todellisuus onkin sitten toista. Äiti on niin henkisesti ja fyysisesti nujertunut isän sadistisen vallan alle, että sieltä on vaikea kaikkien noiden vuosien jälkeen nousta.
Hassua kun muut ovat aina pelänneet vanhempiensa eroavan. Minä olen pienestä pitäen sitä aina toivonut jopa rukoillut, mutta ei tähän päivään mennessä vielä ole toteutunut.
tältä sivulta ja näistä numeroista. Jospas kutsuisit äitisi viikonloppuvierailulle sinun asuntoosi? Voisitte sitten keskustella vaihtoehdoista. Kehota äitiä tekemään myös rikosilmoitus ja hankkimaan lääkärintodistus, jos pahoinpitelyä vielä tapahtuu. Sano, että lähdön pitää sitten tapahtua varoittamatta ja olla mielellään valmiiksi suunniteltu, eikä paluuta voi olla, ainakaan jollei riippumaton terapeutti (joka auttaa viha- ja alkoholiongelmissa) sitä suosittele. Turvakodissa osaavat varmasti neuvoa menettelyn eteenpäin.
http://www.apua.info/Kategoriat.aspx?classID=94e1cc64-c699-4d3c-9838-73a826dede5d
Eikö ne tiedä teidän asioista mitään? On se kumma jos yhtä miestä ei saada kuriin. Ja ainahan voi soittaa poliisit paikalle. Saapahan isäs ainakin putkaan rauhottumaan.
Tuntuu niin hassulta, että yksi mies voi terrorisoida koko perhettä, mutta niin se vain on aina ollut. Kaikki ollaan aina tehty niin kuin isä käskee. Pelkoa kai se on aina on ollut. Poliiseja ei ikinä olla soitettu paikalle. Aina pelottanut se mitä sen jälkeen seuraa jos poliisit kutsutaan. Ei se yksi putkareissu isää pelota on vaan entistä pahempi jos tietää, että meidän syy jos joutuu putkaan. Sukulaiset ei oikeastan tiedä meidän ongelmista paitsi isän äiti joka tietysti puolustaa omaa poikaansa. Isän korkea asema ja hyvä käytös muiden seurassa hämää yllättävän monta.
Äiti turvakotiin turvaan, siellä voi rauhassa järjestää elämäänsä eteenpäin. Sitten hakea poliisien kanssa tavarat kotoa.
Täällä turvakoteja:
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/turvakodit/
Täällä kriisikeskusten yhteystiedot:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset/
Sinä olet myös uhri, väkivallan sivusta katsoja. Älä uuvu taakkasi alle, vaan hae apua itsellesi. Kriisikeskukset on juuri sitä varten, maksutonta keskusteluapua. Äitisi vastaa itse omasta elämästään, tottakai sinulla on avuton olo, kun hän vain sietää isääsi eikä lähde kotoa.