Miten ihmeessä voi jaksaa?!?
Eron harkinta-aika päällä, kuukauden verran asuttu nyt erillään. Yksi pieni lapsi asuu äidin luona. Näen viikottain..
Ongelmaksi alkaa muodostumaan, suunnaton yksinäisyys ja ikävä! Kokoajan odottaa puhelimen ääntä jos sais yhteydenoton tms. Kun lapsi palaa luotani äidilleen, maailma romahtaa! Lisäksi suunnaton syyllisyys, koska olen syyllinen tähän tilanteeseen. Nyt olen huomannut myös mustasukkaisia ajatuksia.. oma pää tekee temppuja ja luo ajatuksia joissa exällä on uudet miehet tyrkyllä.
Miten tälläistä voi jaksaa! Miten voi selvitä?
Eron harkinta-aika päällä, kuukauden verran asuttu nyt erillään. Yksi pieni lapsi asuu äidin luona. Näen viikottain..
Ongelmaksi alkaa muodostumaan, suunnaton yksinäisyys ja ikävä! Kokoajan odottaa puhelimen ääntä jos sais yhteydenoton tms. Kun lapsi palaa luotani äidilleen, maailma romahtaa! Lisäksi suunnaton syyllisyys, koska olen syyllinen tähän tilanteeseen. Nyt olen huomannut myös mustasukkaisia ajatuksia.. oma pää tekee temppuja ja luo ajatuksia joissa exällä on uudet miehet tyrkyllä.
Miten tälläistä voi jaksaa! Miten voi selvitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä teit ja mitä kerroit? yleensä suhde pilataan pahemmin kertomalla kuin tekemisillä. Jos on uskoton niin on. parempi pitää asia oman päänsä sisällä kuin kaataa se toisen pään sisälle. Ei yksi virhe korjaannu toisella virheellä.
Minulla oli mustasukkainen ukko ja kauhea muutenkin. Olin kuuden miehen kanssa, mutta mitään en kertonut, en edes vihjaillut. Hyvin selvisin, kun en jäänyt kiinni. Sitten otin eron, kun sain lapset maailmalle. Ei kaduta yhtään enkä tunne syyllisyyttä, sillä muuten en olisi kestänyt.
Mä myös pettänyt, mut en ikinä tietenkään olis niin pöljä, että siitä kertoisin siipalle!
Lähen kans meneen, kun muksut vähän kasvaa vielä...
JOS möhlii, pitäs osata möhliä niin fiksusti, ettei jää kiinni!
mustasukkainen, vaan kyllä aivan aiheesta jos kerran nussit kuuden eri äijän kanssa.
en ymmärrä teitä ihmisiä.miksi ihmeessä pitää mennä naimisiin jos kerta aikoo jossain vaiheessa erota.miettikää nyt vähän,ja sekin että ottaa vasta sitten eron kun lapset ovat maailmalla niin ei siinäkään ole järkeä,kyllä lapset ymmärtää varsinkin isommat lapset jos isi ja äiti eivät ole enää yhdessä.ja jos toinen on uskoton puolisolle niin kyllä se aikanaan ilmi tulee ennemmin tai myöhemmin.eli eka mennään naimisiin,pyöräytetään pari muksua ja jos puoliso on mustasukkainen tai jotain muuta niin sitten mennään toisiin miehiin tai naisiin ja sitten vasta ero,näin te ihmiset sitten olette fiksuja.ja jos avioliitos on paha olla asiasta kannattaa keskustella puolison kanssa ja miettiä miksi on paha olla ja jos ei asiat selviä puhumalla niin sitten ehkä kannattaa ottaa ero,vaikka olisi lapsia.itse olen lesbo ja naimisissa ja täytyy sanoa että naisen kanssa on helpompi olla kun miehen,suurin osa lesbo avioliitoista kestää parhaiten kun niin sanottujen heteroiden kun me ajattelemme asioita vähän erillä lailla kuin te ja meillä synkkaa paremmin ja olemme samalla aaltopituudella toistemme kanssa.ja näitten takia tedän niin sanottujen heteroitten avioliitot ei ikinä kestä toisin kuin lesbojen,koska teiltä puuttuu paljon ymmärrystä ja muuta sellaista.ei ihmekkään että suurin osa naisista ovat lesboja kun näyttää siltä että on tuo niin sanottu hetero maaaima vaikeaa.ja sitten toinen juttu kun olen kirjoittanut että niin sanottu hetero,niin täytyy muistaa että ei ole edes olemassa sellaista kun hetero maailmassa ei ole täysin heteroa ihmistä vaikka luulettekin,ihmiset on vain keksiny sen vaikka te ette sitä ymmärräkkään.järjen käyttö on sallittua monessakin asiassa!!
En tiiä, mistä tuon 6 tempaisit ?..kyllä ollu vain yksi vakipano ja syy se, ettei ukkoa enää seksi kiinnostanut kuin nettipornon kanssa. Munko pitäis muka luopuu siksi maailman luonnollisimmasta asiasta?
Ootko joku kiihkoilija vai yksinkertainen pöljä vain?
Sorry, ei ollutkaan mulle tarkoitettu viesti..
sana normaali ei ole käsiteverbaalinen nimite mistään ihmisestä, sillä normaalia ihmistä ei ole olemassakaan. sä olet maalaisjuntti aivoiltasi ja et osaa muuta ajatellakaan kuin noin pienellä näkökulmalla, suhteissa on kysymys muustakin kuin seksistä, eikä seksi ole sairasta, täs oli kysymys tunnesiteen luomisesta ns;heterosuhteis jossa se on vaikeaa koska miehen ja naisen käsite elämästä on täysin erisuuntaiset kuten sinunkin viestissäsi se on huomattavissa, mistä tiedät mitä lesbosuhteis hangataan, olet aivan väärillä jäljillä. Hanki silmälasit saat ilmaisen näöntarkastuksen kaupanpäälle ja jos lasit sulla jo on hanki ehdottomasti uudet.
Ei se helppoa ole, mutta jotenkin siitä kuitenkin selviää päivä ja joskus jopa hetki kerrallaan. Jaksamista koetellaan joskus äärirajoille asti ja tuntuu kuin sydän suorastaan repeäisi rinnassa. Yksinäisyys ja ikävä voi tuntua mahdottomalta ja selviäminen täysin utopistiselta lässynlässyn-puheelta.
Jos rakkauden tunteet ovat edelleen vahvat, eron työstämisen aloittaminen hidastuu ja tekee monilta osin sen hyvin raastavaksi. Rakastamastaan ihmisestä on hyvin vaikea luopua, vaikka kuinka yrittäisi ajatella hänen onneaan ja haluaan jatkaa elämää ilman yhteistä arkea.
Lue käymäämme viestiketjua, josko sieltä heräisi edes joku toivonpilkahdus tällä hetkellä synkäksi kokeaasi tilanteeseen. Eli http://keskustelu.suomi24.fi/node/8925091
Tulevaisuuden toivoa, asioiden selkiintymistä ja paljon voimia elämääsi!
L.
Sulla on nyt toi shokkivaihe menossa ja tiedän, että vaikeata on. Vaimosi kärsii ihan yhtä paljon ja olen varma, että ei hänellä ole nyt ketään miestä edes mielessä. Hän käy varmasti läpi asioita ja suree asiaa kutén sinäkin. Itse erosin tasan 3 vuotta sitten ja vasta nyt olen alkanut saada elämästä kiinni, vaikkakin ajoittaín asia mieleen tuleekin. Mulla lähti vaimo ja jäin itse vanhaan asuntoomme, teimme osituksen ja ex osti itselleen kämpän. Ex on yhä yksin ja meillä oli hyvin alkanut ystävyyssuhde, kunnes tapasin uuden naisen. Hieman oli tästäkin uudesta suhteesta syyllinen olo, vaikka tiesin, että väärässähän olin. Meidän ystävyys loppui välittömästi, kun aloin seurustella noin 6kk sitten. Luulen, että itsellenikin olisi käynyt näin, jos asia olisi ollut toisinpäin. Meillä on 2 lasta ja yhteishuoltajuus, joka toimi ok, myös siihen asti, kun tapasin uuden. Nyt on ollut vääntämistä ihan tarpeeksi, jotta voin nähdä lapsiani. Yritä tavata kavereitasi, ulkoile ja juttele kavereiden tai ammattiauttajan kanssa. Sulla on vasta harkinta-aika päällä. Käy tämä syyllisyysasia vaimosi kanssa läpi rakentavasti. Ihminen tekee erehdyksia ja jos rakastatte toisianne, niin palaatte yhteen. Rakkaus vie voiton erehdyksistäkin, kunhan saa vähän etäisyyttä.
Ei muutakuin "aika parantaa haavat". Vähitellen lakkaat odottamasta puhelimen ääntä, vähitellen totut lapsen rutiiniin, vähitellen ajattelet vähemmän ja vähemmän exääsi ja hänen mahdollista uutta elämäänsä. Pikku hiljaa alkaa elämäsi täyttyä omilla menoilla, harrastuksilla yms.