Olenko liian riippuvainen miehestäni?
Haluan viettää aikaa hänen kanssaan, enemmän kuin ystävieni kanssa.Mieheni sanoo monesti:lähde ulos tyttöjen kanssa, mutta minua ei vaan huvita.Mieluummin olen mieheni kanssa.Päästän kyllä miestäni jätkien kanssa ulos, mutta itse en oikein osaa tai ei kiinnosta lähteä ilman miestä juuri minnekkään.
Kotonakin haluaisin, että juteltais, vietettäis aikaa yhdessä, mutta tuntuu, että hän on tietokoneen kimpussa tai aina hänellä on jotain muuta puuhailtavaa.
Riidat meillä tulee siitä, että haluan hänen huomiotaan ja hän hermostuu siitä.En kuitenkaan riipu hänessä kuin takiainen ja meillä on omatkin menot, mutta onko siinä jotain väärin, että haluan viettää ja viihdyn rakastamani miehen kanssa??
Haluan viettää aikaa hänen kanssaan, enemmän kuin ystävieni kanssa.Mieheni sanoo monesti:lähde ulos tyttöjen kanssa, mutta minua ei vaan huvita.Mieluummin olen mieheni kanssa.Päästän kyllä miestäni jätkien kanssa ulos, mutta itse en oikein osaa tai ei kiinnosta lähteä ilman miestä juuri minnekkään.
Kotonakin haluaisin, että juteltais, vietettäis aikaa yhdessä, mutta tuntuu, että hän on tietokoneen kimpussa tai aina hänellä on jotain muuta puuhailtavaa.
Riidat meillä tulee siitä, että haluan hänen huomiotaan ja hän hermostuu siitä.En kuitenkaan riipu hänessä kuin takiainen ja meillä on omatkin menot, mutta onko siinä jotain väärin, että haluan viettää ja viihdyn rakastamani miehen kanssa??
Vastaukset 10
Vanhimmat
ollaan oltu yhdessä 2,5 vuotta, ettei alkuhuumasta ainakaan ole kyse, ehkä osittain.
Lisäksi olen horoskoopiltani härkä, jonka sanotaan olevan omistushaluinen ja koti-ihminen.Sitä kyllä olen.....
Hauska kuulla että tuollainen on härkä, olen juuri aloittanut suhteen härkämiehen kanssa ;)
Et ole liian omistushaluinen, ihan normaaliahan tuo. Kehittele sitten kotosalla kaikennäköistä puuhaa ettei mies koe että jatkuvasti olen lahkeessa roikkumassa (vaikket sitä oikeasti teekään!) ja sillon mies näkee että on sulla elämää yli metrin päässä hänestäkin.
Mutta tosiaan: älä kuitenkaan unohda frendejä miehen takia - frendit on ihanin voimavara mitä maa päällään kantaa, etkö muka koskaan kaipaa tyttöjen iltoja kun ollaan luvan kanssa turhamaisia ja tehdään pakkelivertailuja ja puhutaan misten hassutuksista?! :)
Tapansa kullakin, tulin vaan niin onnelliseksi kun kerroit että olet härkä...Toivottavasti munkin härkä viihtyis paremmin kotona kun jossain vaikka baarissa... :)
Heei, unohdin sanoa, että miehenikin on härkä!Me ollaan molemmat härkiä, mutta jotenkin niin erilaisia tietyissä asioissa.Itse olen kotona viihtyvää tyyppiä, mies on levottomampi tapaus - huomattavasti!
Monet asiat meillä suttaa yhteen (samankaltaisuus), mutta taas joissakin samankaltaisuus aiheuttaa raivokohtauksia puolin ja toisin...
Mutta: härkämies on tosi kultainen, osaa laittaa ruokaa, on tarvittaessa hellä ja turvallinen, mutta mylvii ja raivostuu jos patistetaan, valitetaan ja märistään.Härkämies on tyytyväinen kun saa rauhassa tallata niitä omia polkuja...vaimon tulee kulkea rinnalla, mutta pienen etäisyyden päässä niin mies saa oman tilansa.Härkämies on luotettava ja ah niin ihana sängyssä! =) Onnea sinulle!
Me ollaan kanssa molemmat härkiä!
kaksi vuotta ollaan seurusteltu ja tosi hyvin menee kimpassa! Viihdytään molemmat parhaiten kotosalla, viikonloppuisin kyllä tykätään baareissa käydä, silleen, että on molempien kavereita messissä. Baareissa ei ikinä oikeestaan erikseen käydä. Riitatilanteessa osataan kyllä olla härkäpäisiä, onneksi riidat on harvinaisia. Musta on ihana lähtee välillä tyttökavereiden kanssa päiväks johonkin tai illalla vaikka leffaan ja sitten tulla kotiin, kun toinen jo odottaa innolla ikkunassa, että millon tuun:)Sama tietty toistekinpäin!
Itselläni on ollut joskus sama juttu..jurri noihin aikoihin, kun oltiin miehen kanssa seurusteltu jotain kaks vuotta. Nyt ollaan kohta seurusteltu neljä vuotta ja kun avoliitossakin ollaan oltu jo kaksi vuotta, niin nyt on alkanut tulla se "menovaihe". Nykyään tykkään käydä myös ilman miestäni ulkona. Suhde toimii edelleen hyvin, ja mennään myös molemmat omia menoja, mutta myös yhdessä. Eiköhän se menovaihe sinullekin vielä tule. Hyvää kesän odottelua =)
olen seurustellut puolitoista vuotta mieheni kanssa ja minulla on ollut alusta asti lähes "pakottava" tarve saada olla hänen kanssaan. jo pelkkä ajatus siitä että hän lähtee kavereidensa kanssa ahdistaa ja saa minut surulliseksi. omia kavereitakin on, mutten viihdy heidän seurassaan jatkuvasti. oman kullan kainalossa olisi paljon mukavampaa. mies ei tätä ymmärrä vaan ihmettelee, kun hän ei saisi vapaasti tulla ja mennä. toivon totisesti, että ajan myötä pystyisin antamaan hänen mennä ilman, että itse masentuisin jo pelkästä ajatuksesta.
toi on käsittääkseni ihan normaalia läheisyyden kaipausta kun rakastaa toista ja on rakastunut.
mielestäni ja tämä on oma mielipiteeni siis, on että jos katsoo omaa pehettään miten se onkäyttäytynyt, saa vastauksen aika moneen kysymykseen itsetutkiskelussa.
esimerkiksi, minun vanhempani olivat koko yhdessäolon ajan kuin paita ja perse. yhdessä lähdettiin kävelylle ja ratkottiin ristisanoja ja tuijotettiin telkkaa ja juotiin yhdessä ja kaikki tehtiin yhdessä paitsi työ.
täten minulle on hyvin vaikea sopeutua kummankin ex-mieheni parisuhdekäsitykseen, joka on että yhdessäoleminen on sitäkin että ollaan samassa talossa mutta eri huoneissa eikä puhuta toisille mitään. ja hänen mielestään ulos lähdetään eri aikaan.
hänen vanhempansa viettävät ajan kukin eri huoneessa telkkaa katsoen, juttelevat vain silloin tällöin toisilleen, ovat aina olleet kokoajan töissä että hyvä kun ovat nähneet.
minusta tuntuu että elämä olisi helpompaa jos löytäisin miehen jolla on sama ajattelumaailma yhdessä olon suhteen.
ehkä meillä siksi menikin poikki...
Kuulosti aika tutulta. En usko, että olet liian riippuvainen. Yleensä suhteen toinen osapuoli haluaa viettää enemmän aikaa toisen kanssa kuin toinen. Toinen tarvitsee enemmän omaa aikaa ja toinen taas läheisyyttä. Itse päätin yrittää lopettaa häirinnän, jos mies on tietokoneella. Kun se toinen on saanut riittävästi omaa aikaa, on se sitten hyväntuulinen ja kultainen. Kärsivällisyyttä vaan peliin! Suosittelisin kyllä pitämään yhteyttä omiin kavereihinkin. Ne tuo paljon iloa elämään. Liika toisen kanssa nysvääminen ei pidemmän päälle kannata. Tsemppiä!
älä liikaa roiku miehessäsi. oma mieheni jätti jo kerran minut kun olin liikaa hänen seurassa ja hän myös petti minua sen johdosta, nyt ollaan taas yhessä ja yritetään tehdä kaikki toisin, paremmin. Että anna vähän omaa aikaa miehellesikin, ehkä hän sen takia yrittää ajaa sinua ulos että saisi sitä omaa aikaa.