olen siis 25-vuotias nainen. Tässä nyt reilun vuoden eronneena ollut. Viimeiseen vuoteen kuitenkin on mahtunut aika paljon. Elin pitkään noin6-vuotta) ex-mieheni kanssa ja kihloissakin oltiin. Hän ei loppujen lopuksi kohdellut minua oikein mitenkään. Jäin aina toiseksi. Vihdoin viime vuoden huhtikuussa keräsin rohkeuteni ja lähdin.
Siinä yksin ollessani tunsin että jotakin puuttui. En oikein osannutkaan olla yksin. Laitoin itsestäni ilmoituksen treffipalstalle ja tapasinkin jos jonkinlaista tyyppiä. Hyväksikäyttäjät, pelimiehet ja muut "laitatien" kulkijat osuivat vaan kohdalleni.
Minua henkisesti heiteltiin..... Viimeisin mies jonka kanssa seurustelinkin hetken aikaa oli aluksi aivan ihana, kunnes alkoi haikailla exänsä perään... huoh..
Viimeiseen vuoteeni kuuluu siis kuitenkin vaan ehkä 6 treffit. Ei sexiä. Olen kuullut muilta että olen hyvännäköinen kiltti ja ystävällinen nainen. Tuomittu sinkkuuteen? ehkä. Mutta tällä hetkellä nautin siitä. Elän vain itselleni ja perheelleni. Ajatelkaa hyvät ihmiset. ei yksinolossa ole mitään pahaa, jos osaa nähdä senkin asian valoisan puolen. En jaksa etsiä sitä oikeaa, etsiköön hän välillä minua.
Siinä yksin ollessani tunsin että jotakin puuttui. En oikein osannutkaan olla yksin. Laitoin itsestäni ilmoituksen treffipalstalle ja tapasinkin jos jonkinlaista tyyppiä. Hyväksikäyttäjät, pelimiehet ja muut "laitatien" kulkijat osuivat vaan kohdalleni.
Minua henkisesti heiteltiin..... Viimeisin mies jonka kanssa seurustelinkin hetken aikaa oli aluksi aivan ihana, kunnes alkoi haikailla exänsä perään... huoh..
Viimeiseen vuoteeni kuuluu siis kuitenkin vaan ehkä 6 treffit. Ei sexiä. Olen kuullut muilta että olen hyvännäköinen kiltti ja ystävällinen nainen. Tuomittu sinkkuuteen? ehkä. Mutta tällä hetkellä nautin siitä. Elän vain itselleni ja perheelleni. Ajatelkaa hyvät ihmiset. ei yksinolossa ole mitään pahaa, jos osaa nähdä senkin asian valoisan puolen. En jaksa etsiä sitä oikeaa, etsiköön hän välillä minua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lisäänpä omankin todistukseni tähän.
Sinkkuna kolmatta vuotta ja koko ajan tyytyväisempi olooni.
Ainoa seurusteluyritykseni oli lyhyt, reilusti alle vuoden mittainen. Sen jälkeen pari vuotta elin siinä uskossa, että aikuisena ihmisenä minun on hommattava itselleni kumppani, tai olla luuseri. En sisäistänyt sitä seikkaa, että nimenomaan obsessoidessani naisten suhteen toteutin tuota luuseriutta.
En juuri käytä alkoholia. Uskon itsensä kehittämiseen, itselleen elämiseen ja sitä kautta yhteiskunnan terveenä jäsenenä toimimiseen. Luen itseni "periaatteessa hyvin kunnolliseksi ihmiseksi", kuten varmasti moni katkerinkin tilittäjä täällä, mutta siitä huolimatta minulla ei ole mitään syntymäoikeutta tai kunnon kansalaisen oikeutta parisuhteeseen. Se ei vain seuraa näistä seikoista.
Toisekseen ei täällä taida yksi ihminen merkitä niin paljoa, että kannattaisi päästää omaa yksilöyttään nousemaan hattuun. Ja kun päästää, kannattaa edes olla rehellinen itselleen siitä.