Tuli mieleen tuolta toiselta palstalta.
Itse olen vaiston varassa 2 kertaa lukenut silloisten puolisoiden tekstarit ja sieltähän se totuus selvisi... Muita suhteita pyöriteltiin tai viriteltiin... Muita kertoja en ole tonkinut kyseisten puolisoiden kännyjä, enkä kyllä muidenkaan puolisoehdokkaiden.
Ja eron otin kännynkyttäämisen ansiosta, koskaan sitä en kyllä ole tunnustanut kenellekään. Mielestäni oli hyvä juttu että viimein rohkenin tsekkaaman veistit, koska enhän muuten olisi saanut tietääkään mistään vispilänkaupasta.
Sellaista en kyllä ymmärrä että syyttä suotta puhelimia vahdittaisi jatkuvasti.
Itse olen vaiston varassa 2 kertaa lukenut silloisten puolisoiden tekstarit ja sieltähän se totuus selvisi... Muita suhteita pyöriteltiin tai viriteltiin... Muita kertoja en ole tonkinut kyseisten puolisoiden kännyjä, enkä kyllä muidenkaan puolisoehdokkaiden.
Ja eron otin kännynkyttäämisen ansiosta, koskaan sitä en kyllä ole tunnustanut kenellekään. Mielestäni oli hyvä juttu että viimein rohkenin tsekkaaman veistit, koska enhän muuten olisi saanut tietääkään mistään vispilänkaupasta.
Sellaista en kyllä ymmärrä että syyttä suotta puhelimia vahdittaisi jatkuvasti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mokoma epäluottamus estää suhteen muutenkin ja kyllä yksityisyyttä pitää olla parisuhteessakin.
Kyllä moraalini sen jossain tilanteessa sallii. Mikä tärkeämpää, moraalini pitää oman kännykän siinä kuosissa, että muija saa sitä vilkasta kun huvittaa.
Yleensä ei, mutta jos epäilisin, että mies pettää, niin ihan varmasti kännykkä olisi ensimmäisiä paikkoja josta etsisin todisteita.
En mä oikein tykkää kännyn tutkimisesta. Kai mä voin senkin tehdä jos tarve vaatii, mutta tähän saakka olen saanut narautettua ihan muutenkin.
Ei ole puolisoa, enkä koskaan ole kytännyt tai edes vilkaissut kenenkään exäni puhelintietoja, vaikka ainakin yhden kohdalla kai olisi pitänytkin, kun tyypin kämppäänsä jättämistä kauppakuiteista ihan sattumalta silmiin osuessa ilmeni baareilua ja esim. drinkkiostoksia kahdelle samaan aikaan, kun seurustelimme ja hän antoi ymmärtää olevansa sitoutunut minuun. Samaisella oli myös kaksi kännykkää ja oman kertomansa mukaan hirveä määrä naisten nimiä puhelimessaan. Kerran hän unohti sen ns. kakkoskännykkänsä kämppäänsä töihinsä lähtiessään ja soitti heti toisesta puhelimestaan pöydälleen jääneeseen: edes silloin en vilkaissut sitä puhelinta, vaikka epäilin, että mies vehtaisi muiden naisten kanssa... Moraalini ei salli toisten yksityisyyteen puuttumista urkkimalla ja jokaisella on oikeus yksityisyyteen parisuhteissakin; sen verran pitää kumppaniinsa mielestäni luottaa, jos parisuhteessa elää, joskin hyvä kai se joillekin tietysti on, jos saavat kumppaninsa petollisuuden selville silloin, jos siihen on vahvoja perusteluita. Ei kukaan tietystikään tahdo turhia sydänsuruja.
enkä aio lukeakaan. Itselläni ei ole mitään salattavaa, saa lukea ihan vapaasti jos kumppanini epäilisi jotakin.
ja uniini ihan täysin näissä pettämisasioissa. En tarvisi mitään kännykän urkintaa vahvistamaan epäilyjäni. Parhaiten ne vahvistaisi mies itse.
mulle tulisi kyllä paha mielikin, jos mieheni kännykkään kävisin käsiksi ja jos siellä ois luettelossa joku sadan naisen panolista puhelinmuistiossa, niin kyllä se ois mulle varmaan vähän liikaa.
Sinänsä kännykätön elämäkin kuulostais hyvältä.. paluu 90-luvun alkuun.. ihan hyvin silloinkin deittailtiin ja parisuhteessa oltiin, vaikkei kännyköitä kaikki vielä omistaneetkaan. Jokaisessa kodissa oli puhelinmuistio, joka sisälsi kummankin yhteisten tuttujen nimet ja numerot.. eri asia sit mitä lippusia ja lappusia perheen emännät löysivät miestensä vaatteiden taskusta näitä pyykkiin laittaessaan... Mutta se taas ei ollut laitonta, meinaan se pyykinpesu.
Puoliso sallii kyllä.
Ei ole vielä kumpikaan saanut tähän mennessä viestiä jota ei olisi voinut toiselle näyttää.
Oma-aloitteisesti ei kumpikaan toisen kännyä tutki.