Tein lopun suhteestamme kun epäröin. Nyt ikävä ja kaipaus kun et ole vierelläni. Et ole huolehtimassa minusta enää. Ei ole mitään syytä tulla enää kotiin kun sinä et ole odottamassa. Olet täydellinen mutta siitäkin huolimatta jokin minussa epäröi. Nyt haluan viereesi nukkumaan ja haluisin tuntea lämpösi ihollani. Haluisin kuunnella sinua kun suunnittelet tulevaisuuttamme ja nähdä onnellisuuden kasvoillasi. Olet mielessäni kun nukahdan. Pelottaa herätä aamulla kun ikävä ja kaipaus pistää sydämmeen. En haluaisi antaa sinua kenellekkään muulle. Olet kallein aarteeni jonka heitin pois.
Hyvästi
särkynyt__sydän
111014
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
hae takaisin ?
Pyydä uutta mahdollisuutta ja kerro miltä tuntuu.
oon samassa tilanteessa mutta jätettynä. Ehkä jätetystä tuntuu yhtä pahalta kuin sustakin.
En todellakaan tiedä mitä tehdä. Ikävä vain välillä tulee ja samalla kyynel poskelle. Hetkenkin kun häntä ajattelen niin tuntuu kun maailmassa ei olisi minulle enää mitään ilman häntä. En ymmärrä miksi olen epävarma tunteistani ja päivääkän en malttaisi olla hänestä enää erossa. Erosta ei ole pitkä aika, mutta kun tajusin mitä olen tehnyt niin tuli paha mieli. Kehokin on sekaisin. Ajattelin eroa jo pitemmän aikaa, mutta nyt kun se tapahtu, niin millään ei ole väliä.
voisin olla vastakappaleesi,
minut jätettiin, ikävöin ja odotan...
ota rohkeasti yhteyttä.
Oliko teillä takana pitkäkin suhde? Mitä pitempi niin sitä helpompaa varmaan mennä sanomaan, ettei tämä nyt ehkä ihan ideaaliratkaisu ollutkaan. Varmasti jätetystäkin tuntuu pahalle. Onko jokin syy mikset voi mennä kertomaan tunteistasi hänelle?
Puolivuotta kesti suhde. En tiedä mikä oli loppu ajasta, kun epäröin. Hän on niin hyväsydämminen ihminen, että en voi satuttaa häntä enää enempää. Mitä pitemmälle suhde eteni sitä tuskaisempi oli olla, kun näki hänestä, että hän vaikka antaisi henkensä minun vuokseni. Hän olisi halunnut perheen ja lapsia niinkuin minäkin. Johan me suunnittelimme tulevaisuutta. Joka taas toi epävarmuutta siitä, että suhteeni muuttuisi häneen ja hajoittaisin kaiken mitä yhdessä olisimme rakentaneet. Emme riidelleet ikinä ja kaikki oli niin helppoa. En keskustellut tästä asiasta koskaan ja ero tuli hänelleyllätyksenä. Hän vain kysyi, että onko kaikki ok. Ehkä minua pelottaa sitoutua liikaa, vaikka haluaisin sitä. Ensimmäinen "eropäivä" meni vain ihmetellessä, mutta nyt koskee koko ajan enemmän, kun tietää mitä menetti. Mielessä pyörii vain kuviteltu tulevaisuus ehjästä onnellisesta yhteisestä perheestä. Yhteisestä kodista, lapsista, rakastavasta vaimosta ja minusta onnellisena miehenä.
Olen aina uskonut kaikkivaltiaaseen ja siihen, että minusta pidetään huolta, mutta nyt olen eksynyt karitsa yksin maailmassa. Olenko tehnyt jotain väärää elämässäni, että kaikki mitä rakastan tuhoutuu? Miksi en osaa pättää asioistani ja olla onnellinen? Olen aina haaveillut naisesta joka rakastaisi ja pitäisi minusta huolta, auttaisi pahojen aikojen ohi, kuuntelisi kun minulla on huolia, hyväksyy minut omana itsenäni, olisi tuki ja turva. Sain kaiken tämän. Mutta tuhosin sen kerralla. Miten jaksaa tästä eteen päin? Kuka näyttää suunnan, josta löytäisin sen rauhan ja onnen? Miten parsia ne kaksi riekaleiksi revittyä sydäntä, jotta niihin ei jäisi haavoja? Mitä teen kun tuntuu että tämä kaduttaa koko loppuelämän? Miten selviän, kun hän löytää uuden rakkauden?
Älä anna hänen mennä.
Rivien välistä olen lukevani, että suhteessanne on ollut jotain jota häpeät. Onko se sitä, että sinulla itselläsi on huono itsetunto ja et ole hänen arvoisensa... vai tuleeko suhteeseenne ulkoisia paineita, niitähän saattaa tulla, jos ympäristö hieman oudoksuu suhdettanne. Ehkä ikäeron takia tms... Nämä asiat eivät taas kuulu muille. Siksi teidän pitää itse selvittää tunteenne toisianne kohtaan ja tehdä ratkaisunne. Jos ratkaisusi erota on tehty ympäristön asettamien odotusten ja paineiden takia, niin olet mielestäni hätiköinyt. Tärkeintä on mitä sydämesi ja kumppanisi sydän sanoo!
Jumalasta sen verran, että Jumala ei ole sinua hyljännyt, eikä jättänyt oman onnesi nojaan. Ehkä näin saat selvyyden omista tunteistasi ja suhteestasi. Tiedätpähän miten paljon toisesta välität. Sinun pitää selvittää tunteesi toista ihmistä kohtaan ja toimia rohkeasti sydämesi mukaan. Jos se toinen välittää sinusta, niin ei hänkää lähde heti seuraavan vastaantulijan mukaan. Kyllähän sinäkin olet hänelle varmaan merkinnyt jotain.
Loppujen lopuksi teit ihan oikein. Vaikka nyt pyytäisitkin häneltä uutta mahdollisuutta, tuskin sinä olet mihinkään muuttunut. Et edelleenkään uskaltaisi heittäytyä suhteeseen, tehdä yhteistä tulevaisuutta. Hän joutuisi elämään jatkuvassa epävarmuudessa miettien koska taas päätät lähteä. Ei siitä mitään tulisi.
Jos oikeasti hänestä välität, niin anna hänen mennä ja löytää onnensa muualta. Jos sinä et ole valmis suhteeseen, se on sinun oma ongelmasi. Et sinä voi häntä roikottaa epävarmuudessa oman sitoutumiskammosi tms takia.
Yrität sitten uudelleen jonkun muun kanssa kun tunnet olevasi siihen valmis. Epäröimällä ei pitkää suhdetta rakenneta, mutta ei myöskään väkisin.
Muutama kuukausi on vierähtänyt kun jouduin sinusta päästämään. Vieläkin ajattelen sua suurimman ajan päivästä. Kaikkea mitä koimme yhdessä ja kaikkea mitä olisimme saavuttaneet yhdessä. Miksi minun on niin vaikea päästää susta irti mielessäni. Nyt alan tajuta mitä menetin. Teit minut onnelliseksi ja elin parasta aikaa elämästäni sinun vierelläsi, vaikka en sitä silloin tajunnutkaan. Tuntuu että tämä oli jokin rangaistus ja että kukaan ei enää ohjaa minua oikeaan suuntaan. Tämä kesä on ollut yhtä helvettiä ja toivottavasti tämä ei kestä pitkään. Olen menettänyt ilon elämästäni ja minun on vaikea olla. Uskon että selviä, mutta tulen katumaan päätöksiäni ja kaipaamaan sua aina rakas. Rakastan sinua vieläkin ja tulen muistamaan rakkautesi minuun.