Kiinnostaisi tietää, että miltä niistä miehistä tuntuu, jotka joutuvat tyytymään rumaan naiseen, kun ei oma taso riitä nättiin tai kauniiseen? Miltä tuntuu joutua mennä tekemään aloitetta rumalle naiselle? Sisältyykö siihen oletus, että ihan varmasti tuo suostuu, kun kerran on ruma. Mä olen ollut huomaavinani, että kun miehet yrittää iskeä mun nättejä kavereita, niin he ottaa pakit ihan hyvin, mutta niinä äärimmäisen harvoina kertoina kun joku yksin puutteessa olemaan kyllästynyt päättää luopua viimeisistäkin itsekunnioituksensa rippeistä ja lähestyä rumaa naista eli minua, he suuttuvat, vaikka ihan kohteliaasti sanon ei. Ettekö te tajua, että vaikka ruma olenkin, niin en minäkään kuitenkaan halua riemusta kiljuen olla jonkun viimeinen toive päästä tyhjentämään kassit, kunhan pidän pussin päässäni! Paljon mieluummin olen yksin, kun kerran tiedän, ettei minusta voisi kukaan olla aidosti kiinnostunut! Tiedän kuitenkin, ettei kaikki rumat naiset ole samoilla linjoilla kanssani, joten miltä heidän miehistään tuntuu?
Rumaan naiseen tyytyminen
ruma nainen
20660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos mies tekee aloitteen rumalle naiselle, on kyse todennäköisesti vedonlyönnistä tai suotursaskilpailusta poikien kesken.
Mutta onhan monella miehellä ihan vaimonakin ruma nainen. Aika pitkälle viety vedonlyönti! ;)
Sinun kommenttisi tuolle ketjun aloittajalle on todella sairas ja erityisesti siinä tapauksessa, että jollet tiedä edes naisen ulkonäköä ja jos olet vanhempi, kuin kahdeksantoista vuotta. Monikin ihminen saattaa arvioida ulkonäkönsä paljon vähemmän viehättäväksi, kuin onkaan ja niin tekevät ehkä monet sellaiset naiset, joilla on liikaa kokemuksia sikamiehistä. Minusta tuo ketjun aloittaja sanoi ihan fiksusti: minkä takia hänen pitäisi suostua kaiken maailman ääliöiden seksiseuraksi esimerkiksi ja vielä mukamas siksi, että joku ääliö käyttäytyisi häntä kohtaan liian itsevarmasti?
Sinäkö oikeasti harrastat sellaista, että lyöt vetoa saatko iskettyä jonkun naisen, joka ei sinua yhtään kiinnosta? Ei vaikuta fiksuudella liikaa paiskatun toiminnalta...
että olet nyt ruma ei tarkoita että sinä tulisit olemaan sitä aina. Tee siis asialle jotain.
Pitkät hiukset tekevät kauniimmaksi kuin lyhyet. Harkitse siis lisäkkeitä, jos omat hiuksesi eivät kasva/niiden kasvuun menisi vielä monta vuotta. Mene meikkausopastukseen, vai miksikä niitä nyt kutsutaankaan, ja opettele tekemään juuri sinun kasvonpiirteillesi sopiva meikki. Mene vaateopastukseen ja tunnista omat värisi ja oma tyylisi ja opettele vastedes ostamaan vaatteita, jotka korostavat juuri sinun parhaita puoliasi, Harrasta liikuntaa, niin pysyy kroppa kunnossa. Ja ennenkaikkea hymyile paljon :) Hymyilevä nainen on pääsääntöisesti kaunis! Kun saat itsevarmuutta enemmän, alat näyttääkin kauniimmalta.
Miestenkö takia sitä sitten pitäisi alkaa muuttaa itseään? Miksi?
Ei rumuus oikeastaan edes ole asia, jolle haluaisin tehdä jotain. Jos kerran miehet on niin pinnallisia, ettei millään muulla ole merkitystä naisessa kuin ulkonäöllä, niin mitä minä heillä elämässäni tekisinkään. Murehtisin sitä, että milloin olen niin vanha, että alkaa rinnat lerpattamaan ja minut vaihdetaan nuorempaan?
Mulle on paljon tärkeämpää olla oma itseni. Mulla on kyllä pitkät hiukset ja harrastan liikuntaa, mutta ensimmäinen siksi, että musta ne on nätit ja jälkimmäinen siksi, että liikunta on mukavaa. En halua meikata, enkä halua pukeutua minkään viimeisen muodin mukaan, joten en niin aio tehdä. Sitä paitsi ei ne mun hevosennaamalle paljon avuksi olisikaan.
Eikä siinä paljon hymyilytä, kun mies sanoo kohteliaaseen kieltäytymiseen, että olisit ollut kiitollinen, kun sun näköinen ämmä yleensä jollekin kelpaisi... Juu, oli kiinnostava lauantai-ilta! :)
rumuuskäsityksesi sitten on saanut alkunsa? Miesten sanoista? Silloinhan ne miehet tuntuvat merkkaavan sulle paljonkin, jos kerran heidän sanojensa varaan perustat käsityksesi itsestäsi.
Mua ei oo oikein kukaan sanonut koskaan kauniiksi, muttei myöskään rumaksi. Oon kaiketi onnellinen siitä et oon saanut oman käsitykseni itsestäni muodostaa ihan itse. Minäkään en ole sen tyylinen, että miehen takia alkaisin itseäni laittamaan tai puunaamaan, vaan ajattelen kyllä, että jos mies mua oikeesti rakastaa, niin silloin kelpaan sille ihan tällaisena kuin olenkin ilman mitään ylenpalttista ehostusta, lisäkkeitä tai mitään irtojuttuja, mitä kaikkia niitä onkaan.
Mutta tosiaan, jos mä itse pitäisin itseäni rumana, niin kyl mä sit asialle jotain tekisin. En miesten iloksi vaan ihan oman itsetuntoni tähden.
Peilistä tietenkin rumuuskäsitykseni on saanut alkunsa ja tietenkin myös sillä on ollut osuutensa, että muut ihmiset ovat sen minulle kertoneet. Tottahan se on, eikä minun käsitykseni itsestäni siihen perustu.
"Mutta tosiaan, jos mä itse pitäisin itseäni rumana, niin kyl mä sit asialle jotain tekisin. En miesten iloksi vaan ihan oman itsetuntoni tähden." Mä olen älykäs, niin ei mun tarvitse alkaa hommaamaan mitään kauneusleikkauksia, mulla on hyvä itsetunto ilmankin.
hyvää itsetuntoasi ainakaan tästä aloituksestasi huomaa ei vaikka koittaisi suurennuslasin kanssa katsoa.
Miten niin? Jos myöntää olevansa ruma, kun se kerran on totta, niin miten se on huonoa itsetuntoa? Sekö sitten on hyvää itsetuntoa, että luulee olevansa nätti, vaikka ei ole? Sehän on ihan järjenvastaista...
No onhan tota joskus miettinyt, että jos sitä paskan itsetuntonsa kanssa ottaa ja tyytyy johonkin, joka olisi enemmän naapurin kyttyrä selkäisen palovammapotilaan heiniä...
Ai tässä puhuttiin näköjään vaan jostain kassien tyhjennyksestä, me ollaan kaikki kauniita kunhan on tarpeeksi pimeää.
Post mortem. Mikähän mua nyt on vaivannut jo toista päivää näissä kirjoituksissani... Olikohan sittenkään hyvä idea lopettaa litiumin syöminen.
kerran etit sellasta miestä joka ei asiasta välitä, niin mikä tässä on ongelma?
Kun ap:in haluaisi sen saman alfan kuin kaikki muutkin. ;-)
se niin pinnallinen on
Ei, vaan ap ei haluaisi tulla kohdelluksi jonkinlaisena itsestäänselvänä kassien tyhjennysastiana, koska on ruma.
Ärsyttää tollanen, että haukutaan pinnalliseksi, jos ei ruma kelpaa. Minkä ihminen omalle biologialleen voi. En itsekkään voi rakastua mihinkään vesinokkaeläimeen. En vain tunne sellaiseen mitään vetoa, vaikka miten yrittäisin asennoitua, eikä se johdu siitä, että olen pinnallinen. Ihminen on vain omien tuntemuksiensa uhri.
Minusta ruman naisen tulisi tehdä itsensä kauniiksi, ei miesten, vaan itsensä takia. Että voisi olla sisältörikkaampi seksuaalielämä. Vaikka plastiikkakirurgialla ja botoxilla, jos ei tälläytyminen riitä. Tai sitten hakeutua maailmankolkkaan, missä itseä pidetään kauniina. Mutta ihan turha valittaa köyhää seksuaalielämää, jos ei itse asialle mitään tee.
Ja korkea älykkyys on köyhä perustelu. Rasvalettiset nörtit ovat älykkäitä, mutta kuka sellaista silti haluaa? Mutta jos on älykäs, voi sen avulla menestyä ja näin nostaa tasoaan.
En sitten kuulu rekisteöityneisiin, että tiedoksi heti alkuun mahdollisille hulluillekin! Ei siis tarvitse kenenkään tulla ahdistelemaan, jollei aio keskustella siitä mitä kirjoitan.
Missähän toi aloittaja mahtoi valitella seksuaalielämäänsä, kysyn vain? Tosin: huolimatta siitä, että eilen kirjoitin jollekin tähän ketjuun aloittajaa arvostelleelle aloittajaa sympanneen viestin ( kun en voi tietää, että kuka teistä on tahallinen provosoija ja kuka ei!), alan itsekin toisaalta kallistua sellaisen mahdollisuuden varaan, että aloittaja olisi oikeasti joku ulkonäöltään vähemmän viehättävä tms. ja/ tai jotakuta naista mustamaalaava mies, kun tuolla tavalla yleistelee "rumia" ja kauniita, tai sitten joku päästään kenties vähän höppänä sivistymätön kanamainen (tms.?), joka vain haluaa vääristellä jonkun toisen mielipiteitä, joskaan totuudesta en kyllä tiedä.
Ukonäöstä... Joo ei minuunkaan kaiken näköiset vetoa. Ihmisen maailmankuvan pinnallisuus tai syvällisyys (syvällisyys liittyy aika usein siihen, että sellainen ihminen ajattelee enemmän...) ilmenee silti eniten siinä, että miten keskeinen arvottava tekijä se ulkonäkö on siinä, että miten toisia kohtelee. Usein naisillakin, joilla ei muita avuja ole kuin hyvä ulkomuoto, on korostunein tarve arvioida ihmisiä ulkonäön perusteella: sellaisen ymmärtää kenties vielä peruskouluikäisiltä tms. teineiltä, mutta ei aikuisilta ihmisiltä - jos joku siis viljelee yleistyksiä.
Siinä olet oikeassa, että ulkonäölleen voi nainen tehdä nimenomaan _itsensä vuoksi_ jotakin, eikä miesten mielipiteen vuoksi, jos jollekulle aikuiselle oma ulkonäkö on kauhean keskeinen trauman aiheuttaja vielä aikuisiälläkin. Jos kuitenkin ihminen esimerkiksi kävelemään pääsee ja on fyysisesti siten terve ja tavanomaisen näköinen, etteivät sellaiset seikat aiheuta stigmatisoivaa kohtelua ympärisrön taholta, en sinun mielipiteestäsi poiketen oikein minä ainakaan jaksa ymmärtää, että miksi aikuiselle ihmiselle esim. iso nenä tai vääränlainen leuka vielä aikuisiällä olisi elämän suurin murhe. Mieluummin kehoittaisin sellaista ensin hakeutumaan vaikka psykologisten palveluiden piiriin, jotta oppisi näkemään itsensä realistisesti ja vasta sen jälkeen vetämään botoxinsa ja silikonimeloninsa, jos terapian jälkeen asia erityisesti vielä kiinnostaa... Hyvin harva ihminen on sikäli niin pahannäköinen, että kärsisi siitä asiasta joka päivä: elämäntavoillaan useimmat itsensä vastenmieliseksi tekevät, eikä se olemassaoleva ulkonäkö ole siinä mikään tekijä.
Vastenmielisiä ovat kyllä miehet, jotka kuvittelevat, että millaisesta tahansa ulkomuodosta riippumatta naisen pitäisi kaatua suuurinpiirtein syliin. Sikäli ymmärrän itsekin naisena naisia, jotka eivät innostu miehistä, jotka olettavat heti liikaa. Mua sellaiset eivät kyllä useinkaan lähesty, kun en sellaisissa porukoissa liiku ja pakit sellaiset nyt tietävät saavansa multa muutenkin.
luulet meneväsi terapiaan tissien takia? Vaikka ne olis kuin kaksi paistettua kananmunaa, niin ei nykypäivänä terapiaan pääse oikeesti sairaatkaan.
Mun asian ydin ei ollut se, että ruman tulisi kelvata siinä kuin kauniinkin, vaan se, että miehet odottaa että rumalle naiselle kelpaa ihan kuka tahansa ja suuttuvat jos ei kelpaakaan!
Ja sitä myös tiedustelin, että mitä ne miehet kokee, jotka ovat tyytyneet rumaan.
En myöskään missään valittanut köyhää seksielämää, enkä näe mitään syytä tehdä itseäni kauniiksi itseni takia, mitä minä siitä saisin? Viittaamalla älykyyteen tarkoitin vain sitä, että rumallakin voi olla hyvä itsetunto, kunhan se itsetunto perustuu johonkin muuhun kuin ulkonäköön.
Olisikohan sinun pitänyt lukea aloitus ennen kuin vastaat vai ihan huviksesiko kirjoitit täysin aiheen vierestä?
"En vain tunne sellaiseen mitään vetoa, vaikka miten yrittäisin asennoitua, eikä se johdu siitä, että olen pinnallinen." Ja kyllä vain tuo on juuri pinnallisuutta! Kaikki me siihen syyllistymme jossain määrin, mutta naurettavaa väittää, ettei se ole pinnallisuutta!
Älä viitsi käyttää "sä"- muotoa tuollaisessa asiayhteydessä. Jos hallitset kieliopin ja sisälukutaidon, tuossa aika vahvaa ärtymystä kuvasin myös provokaattoreita kohtaan, jotka vääristelevät yleistasoista asiakeskustelua. En ainakaan yhtäkään(!) sellaista enää kimppuuni kaipaa, joka tahallaan ymmärtää kirjoittamaani väärin. Mun tekstejä ja sanomisia on tällä keskustelupalstalla "Miehen Logiikka", nimittäin koko ajan vääristelty. En arvosta kirjoittajia, jotka laittavat sanomisia toisen suuhun.
Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa rintojeni kanssa, mikäli sellaiseen viittailet(?). Olen ihan tyytyväinen omiini. Voisi kyllä sanoa siten, että jos jollakulla on varaa esimerkiksi botoxiin ja terveiden rintojensa silikonikorjausleikkausksiin, niin olisi sellaisella kai sitten varaa terapioihinkin ja sitä hain takaa, että sellaiset ulkonäkötraumoja kokevat aikuiset - kuitenkin ihan tavallisen näköiset ihmiset, joilla ei ulkonäkö merkittävästi katukuvasta erotu, ovat mielestäni sellaisia, että ensin kannattaisi korjata se itsetunto kuntoon, ennen kuin menevät muokkailemaan paskan plastiikoilla ihan varmastikin riittävästi hyvännäköistä ulkomuotoaan. Identiteetiltään - ja itsekäsitykseltään yhtä häiriintyneitä voivat joskus olla sekä pakkomielteisesti ulkonäköään tuijottelevat ns. todella hyvännäköisiksikin mielletyt ihmiset, kuin sitten myös jotkut niistä, joille elämän suurinta murhetta vielä aikuisena edustaa esim. joku hieman liian iso kolvi.
Ootko koskaan katsonut sellaista koomista amerikkalaista aamusarjaa, kuin "Tunteita ja Tuoksuja"? Mä esim. olen joskus sitä vilkaissut ja sitä ihan siitä syystä, että siinä on kauneusleikkauksilla monia ihan hirviöiden näköisiksi muokattuja näyttelijöitä... Jopa mä ehkä pelästyisin, jos pimeällä monikin niistä surkean laihuista, mutta naamaltaa pellehermanneista tulisi vastaan kadulla. En koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka rakentavat itsetuntonsa ensisijaisesti ulkonäköseikkojen varaan. Kaikista meistä tulee vanhojakin joskus, eikä siinä kasikymppisten viivalla viimeistään enää kukaan katsele, että kuka saa eniten huomiota ulkonäkönsä avulla, vaan vaikutuksen voi tehdä korkeitnaan ihmisen päänsisältö - se, minkä on elämässään hankkinut. Toiset huokuvat lämpöä, viisautta, vahvuutta ja/tai ymmärrystä, toisissa on läpi elämänsä vain materialistinen tyhjyys. Se kyllä näkyy sitten aina ihmisen naamasta, oli ulkomuoto miten korea tahansa.
Olisi kiva, jos joku vastaisi noihin minun kysymyksiinkin, eikä vain kommentoisi minua?