tunne on tuskaa ja katkeruutta hieman. Se mitä olimme ja yhdessä teimme kaikki ne kahdeksan satanan vuotta on mitätöity vaikka mitä minä muuta todenta että minut on tässä on mitätöity turhaksi ihmiseksi todettu ja tuomittu ja ovesta sovinolla ulos vikastu pois elämäst ja pois silmistä. Olen elossa hengissä keuhokni toimivat sydän lyö kädet liikuu jalat liikkuu vatsakin toimii moiteettomasti aivot ajattelevat kädet kirjoittavat Mutta jotain on minussa kuollut ehkä lopullisesti toivottavasti kuollut halu rakastaa ja tulla rakstetuksi etsiä hyväsyntää muilta ihmisltä ystävyyttä kaveruutta Jotenkin tuntuu se on elämässä se asia joka johtanut minut eksyksiin ja syviin murheissiin siis rakkauden kerjäläinen. Nyt haluan olla yksin mitä edemmäs pääsen ihmisistä sen parempi haluan että minut unohdetaan lopullisesti olen onnellin kun ei puhelin soi eikä kukaan kysy minulta enään mitään haluan olla ulkopuolella haluan että tuttavani unohtavat nimeni ja sen missä asun kuka olin ja mitä tein.Ikävöin tietysti hetkittäin ihmisiä mutta luulen että tunne katoaa aikaa myöten en tarvitse sinua et tarvitse minua siis mene ohi älä pysähdy kohdallani mene ohi koska minäkään en aio pysähtyä kohdallesi älä sano mitään, koska minäkään en sano mitään koska ei ole mitään sanottavaa
avioero
ee 889234
3405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuolta se tuntuu täälläkin....tosin en ole katkera, helpottunut ...menköön mies, ei ketään voi väkisin pitää
Sana sanalta kuulostaa kuin minun homma vaikka minä olinkin se joka pyysi miestäni lähtemään koska hän ei halunnut tehdä ongelmiemme eteen mitään työtä ja pahalta se tuntuu minusta ja tuntuu että olin se minä joka oli jätetty. Siitä nyt kaksi vuotta ja pahalta tuntuu vieläkin, en ole pitänyt yhteyttä sukulaisiin ja en halua vastata puhelimeen enää, pitää jotenkin löytää se elämän ilo joka päivä mutta tyhjältä tuntuu. Ei se tästä paremmaks tuu jos jatkan tätä rataa vaan pitäis kai yrittää taas ihmisten ilmoille vähitellen.
Semmosta se elämä on!
Mitäs läksit...?